Kysymys: Miten suhtautua kadulla kerjääviin?
Kysymys: Miten suhtautua kadulla kerjääviin?
Tämä on erittäin tärkeä kysymys, joka koskettaa meitä kaikkia, jotka elämme nykymaailmassa. Se on kysymys, joka asettaa meidän uskomme ja rakkautemme koetukselle. Löytääksemme oikean suhtautumistavan, meidän on etsittävä sitä Kristuksen opetuksesta ja kirkon perinteestä.
Meidän ei pidä nähdä kadulla kerjäävässä ihmisessä vain sosiaalista ongelmaa tai epämukavaa tilannetta, vaan meidän on nähtävä hänessä Kristuksen kuva.
Vapahtajamme antoi meille selkeän ohjeen Matteuksen evankeliumissa (Matt. 25:40): ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Kun kohtaamme köyhän, nälkäisen tai kodittoman, me kohtaamme Kristuksen. Meidän anteliaisuutemme ei ole ensisijaisesti sosiaalinen teko, vaan liturginen teko – uhri, jonka me annamme suoraan Jumalalle.
Meidän velvollisuutemme on osoittaa armoa, sillä armo on tie pelastukseen.
Usein ihmiset epäröivät antaa rahaa, koska he pelkäävät, että se käytetään huumeisiin, alkoholiin tai muuhun haitalliseen. Tämä on ymmärrettävä huoli, mutta se siirtää fokuksen väärään paikkaan. Meidän tehtävämme on antaa, ei tuomita.
Kun me annamme almuja, meidän ei pidä kantaa huolta siitä, miten vastaanottaja käyttää lahjamme. Meidän huolemme tulee olla siinä, että meidän oma sydämemme on puhdas ja että me täytämme Kristuksen käskyn.
Pyhät isät opettavat, että antaminen on meidän sielumme puhdistamista. Jos me pidätymme armon teosta peläten, että kerjäläinen käyttää rahat väärin, me menetämme oman sielumme pelastuksen mahdollisuuden.
Älä koskaan kieltäydy antamasta, sillä sinun anteliaisuutesi on sinun uhrisi Jumalalle. Vastaanottajan synnit ovat hänen omiaan, mutta sinun armeliaisuutesi on sinun vanhurskautesi. Meidän on annettava yksinkertaisella sydämellä ja luotettava siihen, että Jumala hoitaa loput.
Jos rahan antaminen tuntuu ylivoimaisesti väärältä, on olemassa monia muita tapoja toteuttaa armeliaisuutta: Tarjota ruokaa, juomaa, lämpimiä vaatteita tai huopia. Ruoka on aina välitön tarve, eikä sitä voi käyttää väärin.
Ehkä kaikkein tärkeintä on palauttaa ihmisarvo. Ottaa katsekontakti. Puhua ystävällisesti. Kysyä nimeä. Kerjäläisen suurin tuska ei usein ole nälkä, vaan näkymättömyys ja hylkääminen. Ystävällinen sana ja tunnustus ovat usein arvokkaampia kuin kolikko. Voimme rukoilla hänen puolestaan. Pyytää Jumalaa armahtamaan häntä ja ohjaamaan hänet pois tieltä, joka johtaa kärsimykseen.
Miten siis suhtautua kerjääviin? Suhtautumalla heihin kuin Kristukseen, joka pyytää sinulta pientä uhria. Älä anna vain rahaa, vaan anna sydämesi. Anna armeliaisuutta, sillä me kaikki tarvitsemme sitä. Jos et voi antaa rahaa puhtaalla sydämellä, anna leipää. Jos et voi antaa leipää, anna ystävällinen katse. Mutta älä koskaan kieltäydy antamasta mitään. Muistakaamme, että meidän on tarkoitus elää maailmassa, mutta ei olla maailmasta. Kristillinen rakkaus ei ole järkiperäinen sijoitus, vaan ylitsevuotava, ehdoton lahja.
Antakaamme, jotta mekin ansaitsisimme Jumalan armon ja laupeuden.