”Liiton pojat ja tyttäret” Syyrian varhaiskristillisyydessä

14.6.2025 Raimo Sissonen

Johdanto

Varhaiskristillisyys Syyriassa on yksi varhaisimmista ja teologisesti erottuvimmista kristillisen perinteen muodoista. Se syntyi kulttuurisesti ja kielellisesti ainutlaatuisessa ympäristössä, jossa juutalaisuus, kreikkalais-roomalainen maailma ja syyrialainen (aramealainen) kulttuuriperintö kohtasivat. Tätä taustaa vasten kehittyi ainutlaatuinen hengellisyys, joka ilmeni teologisessa kielessä, liturgiassa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksi tämän perinteen erityispiirteistä oli niin kutsuttujen liiton lasten, bnay qyāmâ ja bnat qyāmâ, instituutio, joka tarkoittaa ”liiton poikia ja tyttäriä”.

Liiton lasten instituutio oli ensisijaisesti eettis- askeettinen ilmiö, mutta sillä oli myös teologista merkitystä. Se ei ollut luostari-instituutio myöhemmän bysanttilaisen tai länsimaisen kristinuskon mielessä, vaan pikemminkin maallisten askeettien yhteisö, jonka jäsenet sitoutuivat selibaattiin, rukoukseen, paastoon ja palveluun. 2 Liiton lapset elivät maailmassa, mutta eivät sen mukaan: heidän tehtävänään oli ilmentää jo nykyisyydessä tulevaa ylösnousemuksen elämää. Tämä teki heistä eräänlaisen ”hengellisen etujoukon”, jonka elämäntapa heijasti Syyrian kirkon eskatologista suuntautumista. 3

Syyrian kristinuskossa ”liitto” ei ollut vain teologinen abstraktio tai pelkkä viittaus kasteeseen, vaan kattava elämäntapa, johon ihminen sitoutui näkyvällä ja yhteisöllisellä tavalla. 4 Liittyminen liittoon tarkoitti yksilön vapaaehtoista päätöstä erota maallisesta elämästä ja omistautua Jumalan valtakunnan todellisuudelle – ei luostarin muurien sisällä, vaan elävässä yhteisössä. 5 Tämä korostaa, kuinka varhainen syyrialainen kristinusko oli vahvasti yhteisöllistä ja samalla täysin hengellistä.

Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella bnay ja bnat qyāmâ -instituution syntyä, hengellistä ja sosiaalista merkitystä sekä sen suhdetta syyrialaisen teologian keskeisiin teemoihin. Tarkastelu keskittyy erityisesti neljään näkökohtaan: terminologiaan ja historialliseen kontekstiin, liiton teologiseen merkitykseen, liiton lasten elämäntapaan ja yhteisöön sekä sukupuolen ja askeettisuuden suhteeseen varhaisessa syyrialaisessa kristinuskossa.

Varhaisen syyrialaisen kristinuskon lähteet – erityisesti Afrahatin Demonstrationes ja syyrialaisen Efraimin runolliset teokset – tarjoavat poikkeuksellisen näkemyksen siitä, miten kristillistä elämää ymmärrettiin ennen hellenistisen munkkilaitoksen vakiintumista idässä. 6 Efraim käyttämä runollinen ja kuvallinen kieli (symbolinen teologia) paljastaa, kuinka syyrialaisessa ajattelussa liittoon astuminen ymmärrettiin paitsi kilpailuna myös mystisenä osallistumisena Kristuksen elämään. 7 Tämä liittyy laajempaan varhaisen syyrialaisen pyrkimykseen elää hengellisesti ”taivaan kansalaisina” jo maan päällä ruumiillisen puhtauden ja yhteisön palvelemisen kautta. 8

Tutkijoiden kiinnostus aiheeseen on kasvanut tasaisesti 1900-luvun lopulta lähtien. Robert Murray ja Sebastian Brock voidaan pitää edelläkävijöinä, jotka toivat syyrialaisen perinteen moniulotteisuuden ja sen merkityksen varhaisen kirkon kokonaiskuvassa länsimaisen patristisen keskustelun piiriin. 9 Feministinen teologinen tutkimus on myös korostanut liiton tyttärien roolia vaihtoehtoisena naisen elämänmuotona aikana, jolloin avioliitto tai leskeys olivat usein ainoat yhteiskunnallisesti hyväksyttävät vaihtoehdot. 10

Näin ollen bnay ja bnat qyāmâ eivät olleet vain yksittäisiä hurskaita maallikkoja, vaan he ilmensivät koko hengellistä paradigmaa, joka oli keskeinen varhaisessa syyrialaisessa kristinuskossa – ja joka edelleen haastaa käsityksemme siitä, mitä kristillinen elämä tarkoitti varhaisessa kirkossa.

1.Terminologia ja historiallinen tausta

Termit bnay qyāmâ ja bnat qyāmâ, kirjaimellisesti ”liiton pojat” ja ”liiton tyttäret”, ovat keskeisiä varhaisen syyrialaisen kristinuskon sosiaalisessa ja hengellisessä järjestelmässä. Ne esiintyvät lukuisissa varhaisissa syyrialaisissa teksteissä 300- ja 400-luvuilta, erityisesti Afrahatin ja Ephraim Syyrialaisen kirjoituksissa. 1 Nämä eivät olleet satunnaisia yksittäisiä askeetteja, vaan institutionaalisesti ja liturgisesti merkittävä ryhmä, jonka jäsenyys vaati tiettyjä hengellisiä ja käytännön sitoumuksia. Nämä käsitteet liittyvät läheisesti syyrialaisen teologian käsitykseen kasteesta, neitsyydestä ja eskatologisesta toivosta.

Syyrian kirkossa käytetty termi qyāmâ on monimerkityksinen. Se voi tarkoittaa yhdistymistä, järjestystä, vakiintunutta tapaa, mutta myös ylösnousemusta. 3 Tämä semanttinen rikkaus heijastaa hyvin varhaisen syyrialaisen tavan yhdistää kaste, uusi elämä ja eskatologinen identiteetti. Liitto ei ole vain sopimus Jumalan ja ihmisen välillä, vaan uusi elämän tila, jossa uskovainen jo osallistuu Kristuksen ylösnousemuksen todellisuuteen. 4

Historiallisesti liiton lapset syntyivät aikana, jolloin kristillinen kirkko ei ollut vielä virallisesti jakautunut itäiseen ja läntiseen kulttuuripiiriin eikä munkkilaitos ollut vielä vakiintunut syyrialaisessa muodossaan. Bnay ja bnat qyāmâ edustavat siirtymävaiheessa olevaa instituutiota: he eivät olleet erakkoja eivätkä antaneet virallisia munkkilupauksia, vaan elivät eräänlaista ”hengellistä sääntöä” joko yksin tai yhteisössä. 5

Erityisesti Afrahat (n. 280–345) kirjoittaa toistuvasti ”liiton pojista”, joita hän kuvaa Jumalalle vihittyinä, pidättyvinä, neitseellisinä ja rukoukseen omistautuneina kristittyinä. Heidän elämänsä on esimerkki tämän aikakauden ylösnousemuksesta, ja heidän asemansa on merkittävä hengellisinä esikuvina yhteisölle. 6 Afrahatin tekstit osoittavat, että nämä henkilöt eivät olleet pelkästään yksityisiä askeetteja, vaan muodostivat yhteisöjä, joilla oli tietty hengellinen auktoriteetti ja vaikutusvalta kirkon elämässä. 7

Syyrialainen Efraim (n. 306–373) ei käytä termiä bnay qyāmâ yhtä järjestelmällisesti, mutta hänen runoudessaan on runsaasti todisteita liittoon liittyneistä henkilöistä, erityisesti neitsyistä naisista ja miehistä, joita hän ylistää ”valon lapsina” ja ”karitsan morsiamina”.8 Efraim syyrialaisen teksteissä liiton lapset esiintyvät hengellisinä olentoina, jotka ilmentävät enkelien puhtautta ja ovat kirkon ”sisäpyhäkkö”. 9

Terminologisesti on tärkeää huomata, että ”liittoon kuuluminen” ei rajoittunut tiettyyn ikäryhmään tai sukupuoleen, vaan oli valinnan kysymys. Sekä miehet että naiset, nuoret ja vanhat, voivat liittyä liittoon, mikä teki siitä demokraattisen hengellisen instituution. 10 Toisaalta se oli myös eksklusiivinen ryhmä: liiton lapset sitoutuivat elämään ilman avioliittoa ja seksuaalisia suhteita, mikä oli vastakulttuurinen valinta tuon ajan yhteiskunnallisissa olosuhteissa. 11

Lopulta bnay ja bnat qyāmâ toimivat siltoina kirkon askeettisen ja liturgisen elämän välillä. He eivät eristäytyneet yhteiskunnasta, vaan olivat aktiivisia seurakunnan jäseniä: he osallistuivat liturgiaan, opettivat katekumeneja, palvelivat köyhiä ja hoitivat sairaita. 12 Tässä mielessä he ennakoivat myöhempää luostarilaitosta, säilyttäen samalla erityisroolinsa syyrialaisessa kristinuskossa.

2.Liiton merkitys syyrialaisessa teologiassa

Varhaisessa syyrialaisessa teologiassa liitto (qyāmâ) ei ole pelkästään oikeudellinen tai symbolinen käsite, vaan kristillisen olemassaolon ydin. Liitto ei viittaa pelkästään kasteella luotuun suhteeseen Jumalaan, vaan kokonaisvaltaiseen hengelliseen tilaan, jossa kastetut elävät jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. 1 Se on teologinen, eettinen ja eskatologinen todellisuus, jota edustavat erityisesti liiton pojat ja tyttäret.

Syyrialaisessa ajattelussa liitto on erottamattomasti yhteydessä Jumalan pelastussuunnitelmaan ja ihmiskunnan palauttamiseen alkuperäiseen loistoonsa. Luominen, lunastus ja ylösnousemus muodostavat kokonaisuuden, jossa Kristus ei ainoastaan lunasta syntiä, vaan palauttaa myös ihmisluonnon sille alkuperäiseksi tarkoitetulle loistolleen. 2 Tässä prosessissa liitto toimii sekä Jumalan tekona että ihmisen vastauksena: Jumala kutsuu, ja ihminen vastaa solmimalla liiton. Tämä liitto ei ole yksittäinen hetki, vaan jatkuva taistelu ja hengellinen matka.

Afrahatin mukaan liiton jäsenyys tarkoittaa syvää antautumista Jumalalle ja Pyhän Hengen saamista. 3 Hän vertaa liittoon astuvia neitseelliseen morsiamen, joka odottaa taivaallista sulhastansa. Afrahat kirjoittaa: ”Liiton poika on Jumalan temppeli, ja Pyhä Henki asuu hänessä” (Demonstratio XVIII: 10). 4 Tämä askeettinen ja pneumatologinen käsitys liitosta korostaa, kuinka syyrialainen teologia yhdistää elämäntavan ja opillisen rakenteen: ei ole teologiaa ilman askeettisuutta eikä askeettisuutta ilman teologiaa.

Syyrialaiselle Efraimille liitto on ennen kaikkea mystinen todellisuus, joka konkretisoituu kirkon sakramentaalisessa ja liturgisessa elämässä. Hän käyttää rikkaita symbolisia kielikuvia kuvaamaan liittoa Kristuksen ja kirkon välisenä avioliittona, jossa liiton jäsenet toimivat morsiamen hääseurueena. Kristus on sulhanen, ja hänen seuraajansa – erityisesti neitsyet – ovat morsiamen tai morsiamen ystävät, jotka elävät puhtaudessa odottaen hääjuhlaa. 6 Tämä kuvasto on erityisen näkyvissä neitsyyttä käsittelevissä hymneissä (Madrāšē ʿal ʿBetultā), joissa avioliitto esitetään esikuvana eskatologisesta juhla-ateriasta. 7

Syyrialaisessa teologiassa avioliitto ei ole yksityinen kokemus, vaan yhteisöllinen ja liturginen todellisuus. Kirkko on liiton kansa, uusi Israel, joka elää maailmassa, mutta ei ole maailmasta. 8 Tätä korostetaan esimerkiksi kasteessa, jota Afrahat ja Ephraim pitävät porttina liittoon: kasteessa kristityt pukeutuvat Kristukseen, saavat anteeksi syntinsä ja tulevat uuden kansan jäseniksi. 9 Mutta vasta elämäntavallaan, erityisesti neitsyydellä ja paastolla, kristityt todella ”vahvistavat liittoaan”. Tämä johtaa siihen, että liiton pojat ja tyttäret ilmestyvät kastetun elämän huipentumana – he ovat niitä, jotka elävät kasteen täyteydessä.

Liiton merkitys on siis ensisijaisesti eskatologinen. Syyrialainen perinne korostaa ajatusta, että Kristuksen seuraajat voivat jo elää tässä maailmassa ikään kuin he olisivat tuonpuoleisessa maailmassa. 11 Liiton lapset elävät ylösnousemuksen todellisuudessa: he luopuvat avioliitosta ja omistautuvat rukoukseen ja paastoon, koska he odottavat taivaallista hääjuhlaa, joka on jo alkanut liturgiassa. 12 Tässä näemme syyrialaisessa hengellisyydessä ”taivaan ja maan välisen rajan” – ajatuksen, että pyhän todellisuus on läsnä tässä ajassa, mutta ei vielä täysin.

Liiton teologinen syvyys näkyy myös sen vastakulttuurisessa luonteessa. Sitoutuminen neitsyys, siveys ja kuuliaisuus olivat ristiriidassa sen ajan roomalais- syyrialaisen yhteiskuntarakenteen kanssa, jossa sukupuoliroolit, avioliitto ja omaisuus olivat keskeisiä identiteetin rakentamisen kannalta. 13 Liiton lapset muodostivat vaihtoehtoisen yhteisön, joka eli ”taivaan lakien” mukaan ja todisti siten maailman katoavaisuutta. 14

Kokonaisuutena liitto on syyrialaisessa teologiassa sekä hengellinen tila että kirkollinen todellisuus. Se yhdistää kristologian, sakramentaalisuuden, eskatologian ja etiikan yhdeksi mystiseksi kokonaisuudeksi, jossa liiton pojat ja tyttäret toimivat elävänä symbolina siitä, mitä kirkko todella on: Kristuksen puhdas morsian, joka odottaa Herraansa.

3.Liiton lasten elämäntapa ja yhteisöllinen asema

Liiton poikien ja tyttärien elämäntapa perustui täydelliseen hengelliseen sitoutumiseen, joka ulottui sekä henkilökohtaiseen pyrkimykseen että yhteisölliseen toimintaan. Se ei ollut yksinäinen elämä, vaan maailmassa, erityisesti seurakuntien yhteydessä, eletty askeettinen elämä. Tämä eroaa esimerkiksi Egyptin munkkilaitoksen kehityksestä, jossa korostettiin yksinäisyyttä ja elämää autiomaassa.

Liiton lasten elämäntavan ydin oli neitsyys, paasto, rukous ja palveleminen. Afrahat kuvaa liiton jäseniä Jumalan sotilaina, jotka ovat luopuneet maallisesta elämästä ja kantavat kilpeä ja miekkaa – rukousta ja pidättäytymistä. 2 Hän korostaa erityisesti neitsyyden merkitystä: ”Neitsyt on maan päällä kuin enkeli taivaassa” (Demonstratio XVIII: 10). 3 Neitsyys ei ollut pelkästään moraalinen tai sosiaalinen valinta, vaan kristologinen ja eskatologinen identiteetti: neitsyet seurasivat Kristusta, joka itse oli neitsyt ja kutsui seuraajansa uuteen ihmisyyteen. 4

Paasto oli olennainen osa liiton lasten elämää. Paasto ei ollut pelkästään ruu’ asta pidättäytymistä, vaan laajempi askeettinen elämäntapa, johon kuului hillitty puhe, nöyryys, rukous ja katumus. 5 Paasto oli myös yhteisöllinen teko: se valmisti liturgisiin juhliin, suojasi synniltä ja syvensi yhteyttä Jumalaan. 6

Rukous oli Jumalan jatkuvan läsnäolon harjoittamista. Syyrialaisen Efraimin runoissa kuvataan liiton lapsia, jotka valvoivat yöllä kuin viisaat neitsyet odottaen sulhasensa saapumista. 7 Yksityinen ja yhteisöllinen rukous olivat kietoutuneet toisiinsa, ja psalmien lausuminen ja laulaminen olivat erityisen keskeisiä. 8 Rukous ei ollut pelkkä pyyntö, vaan liturginen ja mietiskelevä osallistuminen taivaalliseen maailmaan – ”hengellinen suitsuke”, kuten Efraim usein ilmaisee. 9

Yhteisönä liiton lapset muodostivat omanlaisen ”hengellisen säännöstön”, vaikka varsinaista säännöstöä tai luostari-instituutiota ei ollut vielä perustettu. 10 He asuivat usein perheissään tai seurakunnissaan, mutta erottuivat pukeutumisestaan ja elämäntavastaan. 11 Esimerkiksi naiset saattoivat käyttää huntua ja pukeutua yksinkertaisiin vaatteisiin merkkinä liiton jäsenyydestä. 12 Jotkut liiton lapset asuivat yhdessä ja muodostivat pieniä askeettisia yhteisöjä, joilla oli yhteiset rukousajat ja selkeä hengellinen johtajuus. 13

Heidän asemansa varhaisessa kirkossa oli merkittävä. Liiton lapset osallistuivat katekumeenien opetukseen, palvelivat seurakunnassa ja huolehtivat usein sairaista ja köyhistä. 14 Heitä saatettiin pyytää rukoilemaan muiden puolesta, ja heidän elämäntapaansa kunnioitettiin siinä määrin, että heillä saattoi olla erityinen paikka kirkon liturgiassa.

Unionin poikien ja tyttärien elämässä oli tiettyä liminaalisuutta: he eivät olleet perinteisessä mielessä maallikkoja, eivätkä he olleet virallisesti vihittyjä munkkeja tai nunnia. Tämä teki heidän asemastaan ainutlaatuisen, ja luultavasti juuri tästä syystä Efraim ja Afrahat pyrkivät antamaan lähetystyölleen teologisen perustan. 16

Heidän elämäntapansa oli ristiriidassa yhteiskunnallisten normien kanssa. Neitsyys, selibaatti ja yksinkertainen elämä saattoivat olla yhteiskunnallisesti kyseenalaisia tai jopa uhkaavia. 17 Siitä huolimatta kirkko otti heidät vastaan ja antoi heidän toimia hengellisinä majakoina, jotka ilmensivät tulevaa valtakuntaa nykyisyydessä. Tämä eskatologinen todistus oli heidän tärkein tehtävänsä.

Liiton lapset eivät olleet vain esimerkkejä henkilökohtaisesta taistelusta, vaan he ilmensivät myös Syyrian kirkon teologista näkemystä yhteisöstä, joka on kutsuttu Kristuksen morsiameksi. 18 He olivat esimerkkejä koko kirkolle, kutsumus pyhyyteen ja muistutus siitä, että todellinen elämä ei ole tässä maailmassa vaan tulevassa maailmassa. Kuten Ephraim kirjoittaa: ”He elävät maailmassa, mutta heidän sydämensä on jo taivaassa.” 19

4.Johtopäätökset: Liiton lasten perintö ja vaikutus

Liiton pojat ja tyttäret ovat ainutlaatuinen ilmiö varhaisessa syyrialaisessa kristillisessä perinteessä. Heidän olemassaolonsa ja toimintansa valaisevat tapaa, jolla Syyrian kirkko pyrki elämään kaste- teologiaansa ja eskatologista odotustaan – ei pelkästään teologisina käsitteinä, vaan konkreettisena, yhteisenä elämäntapana. Unionin lasten elämä ei ollut poikkeus tai marginaalinen ilmiö, vaan olennainen osa kirkon sisäistä dynamiikkaa, joka konkretisoi syyrialaisen teologian perusaksiooman: usko on Kristuksessa eletty elämä.

Unionin jäsenet edustivat erityistä kutsumusta kristillisessä elämässä: he pyrkivät ilmentämään tulevan maailman todellisuutta jo nykyisyydessä. Tämä saavutettiin neitsyydellä, paastolla, rukouksella ja palvelulla, mutta myös yhteisöllisellä todistuksella. Heidän elämänsä oli merkki siitä, että Jumalan valtakunta on ”jo täällä”, mutta ”ei vielä” koko loistossaan. 2 Tämä hengellinen liminaalisuus teki heistä sekä roolimalleja että profeetallisia hahmoja, joiden elämä heijasti kirkon perimmäistä päämäärää: yhdistymistä Kristukseen. 3

Liiton lasten vaikutus ulottui myös Syyrian kirkon sosiaaliseen ja eettiseen toimintaan. Heidän sitoutumisensa palveluun, erityisesti köyhiin, sairaisiin ja seurakuntien opetukseen, antoi konkreettisen muodon rakkauden kaksoiskäskylle. 4 Tässä mielessä he muistuttavat myöhempien vuosisatojen diakonissoja ja luostarien perustajia, mutta Syyrian kontekstissa he olivat aktiivisia jo ennen varsinaisen luostarijärjestelmän organisoitumista. 5

Teologisesti liitto oli myös sisäinen kommentti kirkon sisäisistä sosiaalisista normeista. Selibaatti, omaisuuden luopuminen ja hengellinen johtajuus, jota myös naiset voivat harjoittaa, haastoivat aikakauden patriarkaalisen ja perhekeskeisen rakenteen. 6 Erityisesti liiton tyttäret osoittavat, että varhaiskirkon hengellinen auktoriteetti ei perustunut sukupuoleen, vaan karismaan, kasteeseen ja askeettisuuteen. 7 Tämä antaa syyrialaiselle perinteelle ainutlaatuisen aseman varhaiskristillisten yhteisöjen vertailututkimuksissa.

Vaikka liiton poikien ja tyttärien instituutio väheni vähitellen tai sulautui organisoituun luostarijärjestelmään 4. vuosisadalta lähtien, sen teologinen ja liturginen perintö säilyi. Neitsyys, yhteisöllisen rukouksen muoto, hengellisen puhtauden ihanne ja profeetallinen kutsumus säilyivät syyrialaisen ja bysanttilaisen hengellisyyden ydinalueina.

Myöhemmät syyrialaiset kirkot, sekä itäisessä (Assyrian Church of the East) että läntisessä (Syyrian ortodoksinen kirkko) perinteessä, jatkoivat näiden ihanteiden vaalimista, ainakin osittain, erityisesti liturgisessa kielessään ja hartauskäytännöissään. 9 Viimeaikaiset tutkimukset ovat vasta alkaneet arvioida, missä määrin liiton lasten elämäntapa vaikutti kristillisen askeettisuuden ja liturgisen hengellisyyden laajempaan kehitykseen, ei vain Syyriassa vaan koko itäisessä kristinuskossa. 10

Yleisesti voidaan sanoa, että liiton pojat ja tyttäret eivät olleet syrjäinen vaan normatiivinen ilmentymä syyrialaisessa kristinuskossa. Heidän elämänsä teki näkyväksi sen, mikä monissa muissa yhteyksissä jäi vain teologiseksi ihanteeksi: elää kasteen todellisuutta ja seurata Kristusta tässä ja nyt – odottaen tulevan valtakunnan tuloa, mutta jo kokemalla sen ensimmäisiä hedelmiä tässä ajassa. He olivat ”tämän maailman ulkopuolella, mutta eivät erillään siitä”, ja juuri siksi heidän todistuksensa puhuttelee meitä vielä tänäänkin. 11

Lähdeviitteet: Luvun johdanto

Sebastian Brock, The Luminous Eye: The Spiritual World Vision of Saint Ephrem, Cistercian Publications 1992, s. 29–31.

Susan Ashbrook Harvey, Women in Early Syrian Christianity, Oxford University Press 1987, s. 40–44.

Afrahat, Demonstrations VI: 1–2, englanninkielinen käännös: Parisot, Patrologia Syriaca I, s. 281.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom: A Study in Early Syriac Tradition, Cambridge University Press 1975, s. 93.

Sidney H. Griffith, The Beginnings of Christian Theology in Arabic: Muslim-Christian Encounters in the Early Islamic Period, Ashgate 2002, s. 45.

Brock, The Luminous Eye, s. 21–25.

Ephrem the Syrian, Hymns on Virginity 15: 3–6, käännös Brock, The Harp of the Spirit, s. 112.

Murray, Symbols of Church and Kingdom, s. 105–107.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom, koko teos, erityisesti s. 1–12.

Susan Ashbrook Harvey, Women in Early Syrian Christianity, s. 51–55, Elizabeth A. Clark, Women in the Early Church, Liturgical Press 1983, s. 60–66.

Loppuviitteet: Luku 1. Terminologia ja historiallinen tausta

Sebastian Brock, The Luminous Eye: The Spiritual World Vision of Saint Ephrem, Cistercian Publications 1992, s. 30–32.

Susan Ashbrook Harvey, Asceticism and Society in Crisis: John of Ephesus and the Lives of the Eastern Saints, University of California Press 1990, s. 16–19.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom: A Study in Early Syriac Tradition, Cambridge University Press 1975, s. 93–96.

Brock, The Luminous Eye, s. 28.

Sidney H. Griffith, The Beginnings of Christian Theology in Arabic: Muslim-Christian Encounters in the Early Islamic Period, Ashgate 2002, s. 44–47.

Afrahat, Demonstrations VI, englanninkielinen käännös: Parisot, Patrologia Syriaca I, s. 281–283.

Valentina A. Grasso, Preaching Christology in the Roman Near East: A Study of Afrahat’s Demonstrations, Oxford University Press 2023, s. 57–60.

Ephrem Syyrialainen, Hymns on Virginity, 7: 2–5, englanninkielinen käännös Brock, The Harp of the Spirit, s. 107–110.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom, s. 112–115.

Harvey, Women in Early Syrian Christianity, s. 43–47.

Elizabeth A. Clark, Women in the Early Church, Liturgical Press 1983, s. 64–66.

Brock, The Luminous Eye, s. 35–36.

Loppuviitteet: Luku 2. Liiton merkitys syyrialaisessa teologiassa

Sebastian Brock, The Holy Spirit in the Syrian Baptismal Tradition, Gorgias Press 2008, s. 9–12.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom: A Study in Early Syriac Tradition, Cambridge University Press 1975, s. 65–70.

Afrahat, Demonstrations XVIII: 9–11, Patrologia Syriaca I, s. 841–843.

Parisot, Patrologia Syriaca I, s. 841.

Ephrem Syyrialainen, Hymns on Virginity 15: 2–6, käännös Brock, The Harp of the Spirit, s. 110–112.

Susan Ashbrook Harvey, Scenting Salvation: Ancient Christianity and the Olfactory Imagination, University of California Press 2006, s. 127–129.

Brock, Hengen harppu, s. 102–108.

Sidney H. Griffith, Palvonta ja liturgia syyrialaisissa kirkoissa, Oxford Handbook of Early Christian Studies, s. 501–504.

Brock, Pyhä Henki syyrialaisessa kasteperinteessä, s. 14–17.

Murray, Symbols of Church and Kingdom, s. 88–90.

Brock, Luminous Eye, s. 45–47.

Harvey, Women in Early Syrian Christianity, s. 48–50.

Elizabeth A. Clark, Women in the Early Church, s. 58–64.

Valentina A. Grasso, Kristuksen saarnaaminen Rooman Lähi-idässä, s. 91–94.

Loppuviitteet: Luku 3. Liiton lasten elämäntapa ja yhteisöllinen asema

Susan Ashbrook Harvey, Askeettisuus ja yhteiskunta kriisissä: Johannes Efesolainen ja itäisten pyhien elämä, University of California Press 1990, s. 15–17.

Afrahat, Demonstrations VI: 1–3, Patrologia Syriaca I, s. 275–276.

Parisot, Patrologia Syriaca I, s. 841.

Valentina A. Grasso, Preaching Christology in the Roman Near East, Oxford University Press 2023, s. 61–63.

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom, s. 121–125.

Brock, The Luminous Eye, s. 34–36.

Ephrem, Hymns on the Nativity 4: 6–8, Brock, The Harp of the Spirit, s. 97.

Sidney H. Griffith, Worship and Liturgy in the Syrian Churches, Oxford Handbook of Early Christian Studies, s. 498–500.

Ephrem, Hymns on Virginity 7: 5–6, Brock, The Harp of the Spirit, s. 110.

Brock, Syyrialaiset isät rukouksesta ja hengellisestä elämästä, Cistercian Publications 1987, s. 18–21.

Harvey, Naiset varhaisessa syyrialaisessa kristinuskossa, s. 39–41.

Elizabeth A. Clark, Naiset varhaisessa kirkossa, s. 66–68.

Grasso, Kristologian saarnaaminen, s. 70–72.

Brock, Valoisa silmä, s. 37–38.

Harvey, Pelastuksen tuoksu, s. 132–134.

Murray, Kirkon ja valtakunnan symbolit, s. 140–144.

Clark, Naiset varhaisessa kirkossa, s. 70–72.

Brock, Hengen harppu, s. 112–114.

Ephraim, Hymns on Virginity 15: 4, Brock, s. 111.

Loppuviitteet: Luku 4. Päätelmät: Liiton lasten perintö ja vaikutus

Robert Murray, Symbols of Church and Kingdom, Cambridge University Press 1975, s. 88–90.

Sebastian Brock, The Luminous Eye: The Spiritual World Vision of Saint Ephrem, Cistercian Publications 1992, s. 34–37.

Valentina A. Grasso, Preaching Christology in the Roman Near East, Oxford University Press 2023, s. 97–100.

Susan Ashbrook Harvey, Women in Early Syrian Christianity, Fortress Press 1989, s. 61–63.

Brock, The Syriac Fathers on Prayer and the Spiritual Life, s. 21–23.

Elizabeth A. Clark, Women in the Early Church, Michael Glazier 1983, s. 72–75.

Harvey, Naiset varhaisessa syyrialaisessa kristinuskossa, s. 44–49.

Murray, Kirkon ja valtakunnan symbolit, s. 190–195.

Brock, Tuli taivaasta: Tutkimuksia syyrialaisesta teologiasta ja liturgiasta, Ashgate 2006, s. 211–215.

Grasso, Kristologian saarnaaminen, s. 103–105.