Millainen Kirkko oli Uuden Testamentin syntymisen aikoihin?

K: Millainen Kirkko oli Uuden Testamentin syntymisen aikoihin?

V: Vastauksena kysymykseen palatkaamme Uuden testamentin sivuille, erityisesti Apostolien tekoihin ja kirkon syntymään helluntaina. Sillä sinä päivänä Pyhä Henki laskeutui kahdentoista apostolin päälle ylähuoneessa iltapäivällä ja noin 3000 sielua uskoivat Kristukseen ja kastettiin. Raamattu kertoo, että kun ensimmäinen kristitty yhteisö alkoi, “he omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukselle ja yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukoukseen” (Ap. t. 2:42).

Jerusalemista usko Kristukseen levisi koko Juudeaan, Samariaan (Ap.t. 8:5–39) ja Antiokiaan ja pakanoiden keskuuteen(Ap. t. 11:19–26). Löydämme uusia käännynnäisiä ja uusia kirkkoja koko Vähä-Aasiassa ja Rooman valtakunnassa, kuten Apostolien teoissa ja kirjeissä kerrotaan.

Kirkko ei tietenkään ollut vain toinen organisaatio roomalaisessa yhteiskunnassa. Herra Jeesus Kristus oli antanut Pyhän Hengen lupauksen “johtaakseen teidät kaikkeen totuuteen” (Joh. 16:13). Tuon lupauksen täyttyessä helluntaista alkaen seurakunta syntyi kaukana pelkästä institutionaalisesta asemasta. Se ei ollut organisaatio, jolla oli mysteeri, vaan mysteeri, jolla oli organisaatio. Pyhä Paavali kutsui kirkkoa “Jumalan asuinpaikaksi Hengessä” (Ef.2:22). Kirkko oli dynaaminen organismi, Jeesuksen Kristuksen elävä Ruumis. Se teki lähtemättömän vaikutuksen maailmaan, ja ne, jotka elivät sen elämässä ja uskossa, olivat henkilökohtaisesti muuttuneet.

Mutta huomaamme myös itse Uudessa testamentissa, että kirkolla oli osansa ongelmista. Kaikki ei ollut täydellisyyttä. Jotkut jopa kirkon sisällä pyrkivät johtamaan sitä pois apostolien määrittämältä polulta, ja heitä täytyi käsitellä heidän tekemiensä virheiden kanssa. Jopa kokonaiset paikalliset yhteisöt laimenivat toisinaan ja heitä kutsuttiin parannukseen.

Laodikean kirkko on elävä esimerkki (Ilm. 3:14–22). Kurinpitoa käytettiin kirkon puhtauden vuoksi. Mutta kasvua ja kypsymistä tapahtui, vaikka kirkkoa vastaan hyökättiin sisältä ja ulkoa. Sama Henki, joka synnytti sen, antoi sille voiman puhdistua ja korjautua, ja  se  seisoi vahvana ja kasvoi, lopulta tunkeutuen koko Rooman valtakuntaan.