Mikä on ortodoksisen tradition ydin?

 

V: Traditio ei koske ainoastaan tietoa, joka on välittynyt kirjojen kautta tai suullisesti, vaan myös kokemuksen kautta – sekä valaistumisen kokemuksesta että jumalallistumisen kokemisesta – jotka ovat periytyneet perättäin henkilöltä toiselle.

Ortodoksiseen traditioon sisältyy menetelmä ihmisen mielen ja sielun parantamiseksi. Tässä parantamisessa on kaksi vaihetta: valaistuminen ja jumalallistuminen eli teoosis. Teoosis – tila, jossa joku on kykenevä näkemään Jumalan, takaa sen, että on mahdollista parantua täysin syntiinlankeemuksen seuraamuksista. Tämä parantamisen hoitomenetelmä, joka ortodoksisella traditiolla on tarjottavanaan, siirtyi sukupolvesta toiseen ihmisten kautta. Noista ihmisistä puolestaan saavutettuaan valaistumisen tilan eli teoosiksen, tuli muiden parantajia. Vanhassa Testamentissa kuitenkin voi havaita ainoastaan Israelin patriarkkojen ja profeettojen saavuttaneen valaistumisen ja teoosiksen tilan.

Tämä on historiallinen ilmiö. Patriarkat olivat ennen profeettoja, ennen Moosesta oli Aabraham. Kuitenkin Vanhassa Testamentissa havaitsemme, että tietoisuus valaistumisen ja teoosiksen tilasta oli olemassa jo ennen Aabrahamia. Aabraham itse oli nähnyt Jumalan. Hän oli saavuttanut toisin sanoen jumalallistumisen. Tämä on aivan ilmeistä. Myös juutalaisessa traditiossa on todisteita, että valaistuminen ja teoosis tunnettiin ajanjaksolla ennen Aabrahamia, hänen esi-isiensä joukossa, kuten Nooan. Kaiken kaikkiaan tämä valaistumisen ja teoksikseen traditio siirtyi eteenpäin. Se ei ilmestynyt ikään kuin tyhjästä 11. tai 12. vuosisadalla eKr.

On helpompaa nähdä nämä asiat Uudesta Testamentista, koska ajanjakso, jonka se käsittää on rajallisempi, kun taas Vanha Testamentti käsittää 1500 vuotta historiaa. Tämän 1500 vuoden jakson keskeisenä ja yhdistävänä tekijänä on traditio, joka siirtyi profeetalta profeetalle. Se on ortodoksisen tradition ydin. Toisin sanoen ortodoksisen tradition ydin on valaistumisen ja jumalallistumisen kokemuksen siirtäminen sukupolvelta toiselle. Se ulottuu ajallisesti Aabrahamista Vanhassa Testamentissa Johannes Edelläkävijään. Kysymyksessä on profeetallinen traditio, patriarkkojen ja profeettain traditio.

Näin voimme ymmärtää, että ortodoksisen tradition ydin ei olekaan Pyhän Raamatun kirja, vaan tämä valaistumisen ja teoosiksen kokemuksen siirtäminen, joka on siirtynyt Aadamista omaan aikaamme.