ORTODOKSINEN OPETUS SYISTÄ JA SEURAAMUKSISTA
Pyhä Nikolaj Velimirovic
Käännös: RS
Eräs perustavanlaatuisista dogmaattisista kohdista, joissa ortodoksinen usko poikkeaa kaikista filosofisista järjestelmistä ja myös useista heterodoksisista uskontunnustuksista, on käsitys kausaalisuudesta, syistä. Ulkopuoliset ovat aivan liian usein valmiita leimaamaan uskoamme mystiseksi ja kirkoamme mystikkojen kirkoksi. Heterodoksiset teologit moittivat meitä usein sellaisiksi, aivan kuten ateistitkin ovat pilkanneet meitä sellaisiksi. Oppineet teologimme eivät ole koskaan kiistäneet tai vahvistaneet mystisyytämme, sillä emme ole koskaan pitäneet itseämme mystisinä. Siksi olemme kuunnelleet hämmästyneinä ja hiljaisina odottaen, että ulkopuoliset selkeästi määrittelevät, mitä he tarkoittavat ns. mystiikallamme. He ovat määritelleet sen eräänlaiseksi orientaaliseksi kveekarismiksi tai passiiviseksi vaipumiseksi pelkästään jumalallisiin asioihin. Mitä aikamme ateisteihin Venäjällä ja muualla tulee, he aina määrittelevät minkä tahansa uskonnon mystiikaksi, mikä heistä on synonyymi taikauskolle. Kun olemme kuulleet molempia osapuolia, hylkäämme molemmat määritelmät ortodoksisesta mystiikasta, joka ei ole kveekarismia eikä taikauskoa.
Vaikka onkin totta, että sisäisen mietiskely – vaikkakaan ei kveekarismi – on kunnioitettava osa hengellistä elämäämme, se ei ole yleispätevä sääntö. Suurten pyhien joukosta löydämme paitsi erämaaisiä, jotka antautuivat yksinäisyydessä sisäiseen tutkisteluun, myös monia kilvoittelijoita, hyväntekijöitä, tämän maailman apostoleja, kirkon kirjailijoita ja taiteilijoita ja muita henkilöitä, jotka elivät hyvin aktiivista ja antaumuksellista kristillistä elämää … Ja mikä on vastauksemme ateisteille, jotka kutsuvat mystistä uskoamme taikauskoksi? Teillä kaikkein vähiten on oikeutta kuvata sitä taikauskoksi, koska samalla kun kiistätte Jumalan, sielun ja kaikki korkeammat henkiolennot, itse olette ajattelemattoman ja häpeällisen taikauskon kantajia, koska sitä ei ole ollut eikä käytetty aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, ei ainakaan tässä määrin ja tällaisella fanaattisuudella. Koska ne, jotka puhuvat meidän mystiikastamme, eivät pysty antamaan tyydyttävää selitystä tälle ilmaisulle, haluamme itse tutkia sitä ja kertoa teille omasta näkökulmastamme, miten tulisi ymmärtää niin sanottu mystiikkamme. Uskonnollinen mystiikka ei ole jotain sumeaa, hämärää tai mystifioitua. Se on selkeää ja ajatonta syy-seuraus-opetusta. Jos tätä opetusta on välttämättä kutsuttava ismiksi, sitä voisi kutsua ”personalismiksi”.
Persoonallinen kausaalisuus
Joka päivä ja kaikkialla ihmiset puhuvat syistä. He sanovat: ”Tämä johtuu siitä ja siitä, ja tuo taas siitä ja siitä.” Toisin sanoen välittömästi seuraava asia tai tapahtuma tai tosiasia tai ilmiö on syynä välittömästi seuraavalle. Tämä on todella pinnallinen ja lyhytnäköinen käsitys syy-yhteyksistä. Emme ole yllättyneitä tietämättömien ihmisten pinnallisuudesta, etenkään suurten kaupunkien kiireisistä asukkaista, joilla on vain vähän aikaa syvään ja hiljaiseen ajatteluun. Mutta olemme hämmästyneitä löytäessämme samaa pinnallisuutta myös oppineilla ja filosofisesti ajattelevilla ihmisillä, kuten materialisteilla, naturalisteilla ja jopa deisteillä. Ja koska me pidämme heidän kausaliteettiteoriaansa naivina ja fatalistisena, he leimaavat meidät mystikoiksi. Mitä meihin tulee, pidämme kaikkia heitä, olivatpa sitten kouluttamattomia tai oppineita, jotka uskovat luonnollisten tai fyysisten syiden varmuuteen, fatalisteina. Sekä naturalismi että materialismi opettavat sokeaa fatalismia ilman minkäänlaista mahdollisuutta paeta, ilman minkäänlaista ikkunaa auringonvalon sisään pääsemiseksi. Meidän ortodoksikristittyjen täytyy vastustaa tällaista sokeaa fatalismia – niin kuin kaikkien kristittyjen pitäisi – ja puolustaa opetustamme,maailman ja maailmassa rationaalisesti määräytyvästä persoonallisesta kausaliteetistä. Tämä opetus kertoo, että kaikki syyt ovat persoonallisia. Ei pelkästään maailman ensimmäinen syy ole persoonallinen – kuten deistit ajattelevat – vaan kaikkien asioiden, kaikkien tosiseikkojen, tapahtumien ja muutoksien kaikki syyt kaikkialla maailmassa ovat persoonallisia. Kun sanomme ”persoonallinen”, tarkoitamme tarkkaa, tietoista ja tarkoituksellista. Kyllä, tällä tarkoitamme sitä, että on persoonallisia olentoja, jotka aiheuttavat kaiken, paremmin sanottuna, että ne ovat kaiken syy. Sitä siis ”persoonallinen” tarkoittaa. Tiedän, että jotkut heterodoksiset ihmiset huomaavat tämän ensimmäisen selitykseni: ”Tämän opetuksen otatte luultavasti laajasta ortodoksisesta perinteestänne, josta emme välitä, ettekä Raamatusta, joka meille on kaikkien totuuksien ainoa erehtymätön lähde .” Vastaan siihen: ”Ei, en lainkaan. Tämä opetus on Raamatussa avoinna silmien edessä ensimmäisestä sivusta viimeiseen, niin että tässä ei ole tarpeen lainata meidän perinnettämme”.
Jumalan, enkelien, demonien ja ihmisen persoonallisuus
Pyhän Raamatun ensimmäisillä sivuilla viitataan henkilökohtaiseen Jumalaan ensimmäisenä syynä, tarkemmin sanottuna näkyvän ja näkymättömän ensimmäisenä syynä maailmassa. Se, että Jumala Luoja on Persoona, on dogma, joka tunnetaan ja jota kunnioitetaan paitsi kaikissa kristillisissä uskontunnustuksissa,myös useissa muissa uskonnoissa. Mutta me kristityt olemme etuoikeutettuja tuntemaan Jumalan sisäinen olemus, toisin sanoen Jumala Persoonien Kolminaisuutena ja Olemuksen ykseytenä. Olemme tulleet tuntemaan tämän salaisuuden Uuden testamentin erittäin merkittävän ilmoituksen kautta. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen dogma tarkoittaa, että Jumala on kolminkertaisesti persoonallinen ja siksi siis on mitä suurimmassa määrin persoonallinen. Kuitenkaan ei vain Jumala ole persoona. Persoonallisia ovat myös enkelit, Saatana samoin kuin hänen turmeltunut demoniensa joukko ja persoonallisia ovat lopulta ihmiset. Jos lukee Raamattua huolellisesti ilman ennakkoluuloja ns ”luonnonlaeista” * ja näennäisistä ”satunnaisista syistä”, havaitsee kolme aiheuttavaa tekijää, ja kaikki kolme ovat persoonallisia. Ne ovat: Jumala, Saatana ja ihminen. Tietenkään ne eivät ole toistensa kaltaisia persoonallislta ominaisuuksiltaan, eikä niiden välillä ole minkäänlaista yhdenvertaisuutta.
*Naturalismi: Filosofisia teorioita, jotka määrittelevät maailman luonnollisena tapahtumana ja tunnustavat yksinomaan luonnon kaikkien ilmiöiden perustaksi ja normiksi, jota motivoi ja kannusti 17. vuosisadalta asti halu torjua uskonnollinen maailmankuva. Tämä johti 20. vuosisadalla luonnontieteiden muovaaman maailmankuvan kehittymissen, joka pyrkii yksinomaan tämän tieteen selityskeinoihin.
*Deismi (latinan deus. Jumala): uskonnollis-filosofinen suuntaus, joka tunnustaa, että on olemassa jumalallinen olento luomisen alkuunpanijana, mutta kiistää sen puuttumisen maailman historian tapahtumiin.
Saatana on menettänyt kaikki positiiviset ominaisuutensa valon enkelinä ja siitä on tullut tärkein Jumalan ja ihmisen vihollinen, mutta hän on edelleen olemassa persoonallisena olentona, mutta taipuneena tekemään pahaa. Ihminen on alkusynnistä asti pimentynyt kirkkaudessaan ja Jumalan kuva, jota hän kantaa itsessään, on vääristynyt, mutta hän on kuitenkin pysynyt persoonallisena olentona, tietoisena, järkevänä, kykenevänä järjelliseen toimintaan, horjuen Jumalan ja Saatanan välissä, vapaana valitsemaan pelastuksen Jumalan avulla tai tuhoutumaan toisen kautta.
Ensimmäinen vaikuttaja – Jumala, Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias
Jumala on itse toiminta. Hän ei puutu asioihin vain silloin tällöin merkkeineen ja ihmeineen ihmisten ja kansojen elämässä,vaan hän on aina ja lakkaamatta toimii ylläpitääkseen ja elävöittääkseen luomakuntaansa. Hän, ”joka ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä” (Ap.t. 17:27) ja jopa ”tuntee ihmisten ajatukset” (Ps 93,11), toimii ja vaikuttaa kaikissa ihmisten asioissa: Hän antaa lahjoja tai kieltää lapsia, myöntää tai epää hyvät sadot, hyväksyy tai uhkaa, suo rauhan uskoville ja sotii paholaisenpalvelijoita vastaan. Hän hallitsee kaikkia luonnon elementtejä, tulta ja vettä, rakeita ja myrskytuulia, auttamaan sorrettuja, kurittamaan jumalattomia (kts. Dan 3:26 ss., Ps 134,135,148, jne.). Hän nimittää heinäsirkkoja, toukkia ja matoja ”suureksi sotajoukokseen” (Joel 2:25), jonka hän käski syödä syntisten ravinnon. Hän, ”joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Mt 10:28), tietää ”päämme hiuskarvojen määrän” ja ”yksikään varpunen ei putoa maahan” ilman Hänen tahtoaan ja Hänen tietämättään (ks. Mt 10, 29-30).
Kaikki tämä näkyy monissa Raamatun paikoissa. Ja ei vain tämä: Ei ole Raamatun sivua, joka ei puhuisi Jumalasta, vieläpä persoonallisesta Jumalasta, Hänen tahdostaan ja monista toiminnoistaan. Raamattu kokonaisuudessaan julistaa, että Jumala ei ole vain maailman ensimmäinen syy,vaan myös, että Hän on lakkaamatta maailman persoonallinen Kaikkivaltias/Kaiken Ylläpitäjä- Pantokrator – niinkuin tunnustamme uskontunnustuksen ensimmäisessä kohdassa.
Toinen vaikuttaja – saatana
Toinen vaikuttaja on Saatana, Jumalan vastustaja langenneine henkineen. Hän on kaiken pahan henkilökohtainen syy. Siitä asti kun hänet heitettiin alas Luciferina (kts. Hes. 28:14) ”kerubin, sädehtivän vartijaenkelin” kirkkaudesta ”Tuonelan pimeisiin syvyyksiin”(kts. Jes. 14:11-15), hän jatkuvasti yrittää pakottaa jokaista Jumalan luomakunnan osaa ja erityisesti ihmistä pahaan ja turmelukseen.Kateellisena Jumalaa ja ihmistä kohtaan hän vihaa molempia. Kristus kutsui häntä ”murhaajaksi alusta asti” (Joh. 8:44) ja myös ”valehtelijaksi ja valheen isäksi” (sama). Hän on voimallinen pimeyden ja pahuuuden hallitsija, mutta silti kuitenkin on edelleen alistettu – vaikkakin tahtomattaan – Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Ainoastaan Jumalan luvalla hän voi vahingoittaa ihmistä ja aiheuttaa sairautta, sekasortoa, kipua, ristiriitoja, kuolemaa ja tuhoa. Mutta mitä enemmän ihminen tai koko kansakunta tekee syntiä Jumalaa kohtaan, sitä suuremman vallan Saatana saa jokaiseen ihmiseen tai kansaan. Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymishetkeen asti Saatanan kauhea tyrannia villiintynyttä ihmiskuntaa kohtaan pitää koko maailman pahuudessa. Maailma tulisi olemaan täynnänsä pahoja henkiä, enemmän kuin koskaan ennen. Siksi Saatana uskalsi tarjota Kristukselle kaikkia maailman valtakuntia ja niiden loistoa omaksi. Roisto ja valehtelija!
Toinen vaikuttaja on Saatana, Jumalan vastustaja langenneine henkineen. Hän on kaiken pahan henkilökohtainen syy. Siitä asti kun hänet heitettiin alas Luciferina (kts. Hes. 28:14) ”kerubin, sädehtivän vartijaenkelin” kirkkaudesta ”Tuonelan pimeisiin syvyyksiin”(kts. Jes. 14:11-15), hän jatkuvasti yrittää pakottaa jokaista Jumalan luomakunnan osaa ja erityisesti ihmistä pahaan ja turmelukseen.Kateellisena Jumalaa ja ihmistä kohtaan hän vihaa molempia. Kristus kutsui häntä ”murhaajaksi alusta asti” (Joh. 8:44) ja myös ”valehtelijaksi ja valheen isäksi” (sama). Hän on voimallinen pimeyden ja pahuuuden hallitsija, mutta silti kuitenkin on edelleen alistettu – vaikkakin tahtomattaan – Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Ainoastaan Jumalan luvalla hän voi vahingoittaa ihmistä ja aiheuttaa sairautta, sekasortoa, kipua, ristiriitoja, kuolemaa ja tuhoa. Mutta mitä enemmän ihminen tai koko kansakunta tekee syntiä Jumalaa kohtaan, sitä suuremman vallan Saatana saa jokaiseen ihmiseen tai kansaan. Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymishetkeen asti Saatanan kauhea tyrannia villiintynyttä ihmiskuntaa kohtaan pitää koko maailman pahuudessa. Maailma tulisi olemaan täynnänsä pahoja henkiä, enemmän kuin koskaan ennen. Siksi Saatana uskalsi tarjota Kristukselle kaikkia maailman valtakuntia ja niiden loistoa omaksi. Roisto ja valehtelija!
Kolmas vaikuttaja – ihminen
Kolmas vaikuttaja tässä maailmassa Raamatun mukaan on ihminen. Kaikessa pienuudessaan ja heikkoudessaan on ihminen suurin palkinto, jota Saatana pyrkii lannistumatta ja epätoivoisesti piirittämään ja jonka puolesta Jumala oli valmis alusta alkaen kuolemaan. Horjuen Jumalan ja Saatanan välissä, Jumalan tukemana ja Saatanan viekoittelemana, ihminen hoippuu sinne tänne hamuillen pimeässä valoa, elämää ja onnea olemassaolonsa lyhyenä aikana tällä planeetalla. Huolimatta näennäisestä merkityksettomyydestään tässä valtavassa universumissa ihmisellä on kyky muuttaa tätä maailmankaikkeutta elämäntavallaan. Konfutse sanoi: ”Pilvet antavat sateen tai eivät anna sitä ihmisten elämäntavan mukaan.” Kuinka paljon enemmän tämä huomautus pitääkään paikkansa kristinuskossa, sen uskossa persoonalliseen Jumalaan, sateen antajaan.Uskonsa ja hyveidensä avulla, erityisesti kuuliaisuudellaan Jumalalle, ihminen saa uudelleen vallan kaikkiin luotuihin, jotka Jumala oli uskonut hänelle luodessaan ne. Mutta luopumuksensa ja turmeltumisensa kautta hän syöksi itsensä valtaistuimelta, joutui fyysisen luonnon herruuteen ja joutui sen orjaksi. Sen sijaan, että hallitsisi sanatonta luontoa, se hallitsee häntä, niin että hänen on taisteltava sitä vastaan selviytyäkseen, kuten nykyisen sukupolvemmekin aikana on nähtävissä. Ja sen sijaan, että Jumala olisi hänen ainoa isäntäsä, hänellä on nyt kaksi isäntää, nimittäin Saatana ja luonto, jotka molemmat tyrannisoivat häntä … Uskonsa ja hyveidensä avulla ihminen pystyisi siirtämään vuoria, kesyttämään villieläimet, kukistamaan hyökkääjät, sulkemaan taivaan, ennalta ehkäisemään katastrofit, parantamaan sairaat, herättämään kuolleita. Ja synneillään ja paheillaan, mutta erityisesti luopumisellaan Jumalasta, ainoasta todella rakastavasta ja voimakkaasta ystävästään, hän sai aikaan kaupunkien ja sivilisaatioiden tuhoamista, kaikki maanjäristykset, tulvat, kulkutaudit, auringonpimennykset, nälänhädät ja muut haitalliset tapahtumat ilman määrää, jotka miellyttävät Saatanaa ja murehduttavat Jumalaa.
Seuraamalla Jumalaa hänestä tulee Jumalan kaltainen ja seuraamalla perkelettä hänestä tulee paholainen. Mutta olipa hän Jumalan kanssa tai Jumalan vastustajan kanssa – ihminen on tämän planeetan keskipiste ja yksi kolmesta tärkeästä syystä/vaikuttajasta maailman tapahtumiin ja muutoksiin alusta asti ja nykyään. Siksi mitä tahansa tämän maailman näyttämöllä tapahtuu, tapahtuu joko Jumalan hyvästä tahdosta tai Saatanan pahasta tahdosta tai ihmisen kautta hänen vapaan valintansa mukaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä.
Valtavat voimat näiden kolmen tekijän takana
Kun mainitsemme nämä kolme vaikuttajaa: Jumalan, saatanan ja ihmisen, ei pitäisi ajatella vain kolmea persoonaa, vaan valtavan voiman jokaisen niiden takana. Jumalan takana – lukematon joukko valon enkeleitä, niin monia, että jokaisella ihmisellä ja jokaisella kansalla on oma suojelusenkeli. Saatanan takana on hirveä lauma pahoja henkiä, niin paljon, että legioona niitä vaivasi erästä Gadaran miestä (Mark 5.9). Ihmisten takana siitä asti, kun Kristus tyhjensi Haadeksen ja nousi ylös kuolleista aina tähän päivään asti ovat miljardit ihmissielut, jotka tuonpuoleisesta maailmasta, riemuitsevasta seurakunnasta, käsin auttavat meitä esirukouksillaan ja rakkaudellaan, ja lisäksi miljoonat Kristuksen uskolliset seuraajat, jotka tänään taistelevat Kristuksen ja meidän pelastuksemme puolesta Saatanan voimia vastaan. Sillä tärkein taistelumme tässä maailmassa ei ole ole tuo luonnon tai fyysisiä epämiellyttävyyksiä vastaan käymämme, joka on suhteellisen pientä, ja enemmän eläimiä kuin ihmisiä vastaan,vaan kuten näkijä Paavali sanoo,”voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. ”(Ef. 6:12), eli pahan saatanallisia voimia vastaan. Ja me kristityt olemme Jeesuksen Kristuksen,Pelastajamme, kautta voittaneet nämä saatanalliset voimat ja tulemme iankaiken voittamaan ne Hänen kauttaan.
Miksi Hänen kauttaan? Koska rakkaus on suurempi voima kuin kaikki muut voimat, näkyvät ja näkymättömät. Sillä puhtaasta rakkaudesta ihmisiä kohtaan Kristus tuli maan päälle ja laskeutui Tuonelaan itsensä Saatanan joukkojen helvetilliseen pesään murskatakseen ne ja vapauttaakseen ihmiset niiltä. Tästä syystä Hän saattoi voittoisan tehtävänsä päätteeksi sanoa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Mt 28:18). Kun Hän sanoo ”kaikki valta”, Hän tarkoittaa sitä kirjaimellisesti – todellakin kaikki valta, kaikkein ensimmäiseksi valta Saatanan ja hänen laumojensa yli, sitten valta synnintekijöihin, syntiin ja kuolemaan nähden. ”Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. ” (1. Joh. 3: 8). Siksi me iloitsemme uskossamme, että Herramme Jeesus Kristus on voittamaton Herra. Me tunnustamme tämän uskon jokaisessa liturgiassa sinetöimällä pyhän leivänJumalalliseen Ehtoolliseen kirjaimilla IC-XC-NI-KA.
Persoonaton kausaliteetti on ristiriidassa pyhien kirjoitusten kanssa, eikä todellinen kristitty voi sitä hyväksyä
Kun lukee Pyhää Evankeliumia yhä uudelleen ja uudelleen niin paljon kuin haluaa, ei Kristuksen sanoista löydä pienintäkään viittausta mihinkään luontoon liittyvään, minkäänlaisiin fyysisiin syihin minkäänlaisissa tapahtumissa. Kirkas ja hehkuva kuin aurinko keskipäivällä on Kristuksen ilmoitus ja opetus, että tässä maailmassa on vain kolme aiheuttajaa: Jumala, ihminen ja Saatana. Hänen tehtävänsä maan päällä oli ennen kaikkea kuuliaisuus Taivaallista Isäänsä kohtaan. Hänen tärkeä rakkaudentyönsä oli ihmisten ruumiiden ja sielujen parantaminen. Hänen tärkeässä riidassaan fariseusten kanssa oli kysymys Hänen voimastaan karkottaa pahoja henkiä ihmisistä ja antaa anteeksi syntejä. Mitä tulee luontoon ja niin sanottuun luonnonjärjestykseen ja luonnonlakeihin, Hän osoitti siinä ennennäkemätöntä auktoriteettia ja valtaa. Hän painotti voimakkaasti opetuslapsilleen, että he olivat ”tästä maailmasta” ja ilmoitti heille selvästi: ”minä olen teidät maailmasta valinnut, ” (Joh. 15:19). Ja mikäli kristityt eivät ole tästä maailmasta, on maailman ihmisten teoria persoonattomista, järjenvastaisista ja asioiden ja tapahtumien järjestyksen satunnaisia syitä mahdotonta hyväksyä ilman epäilystä. Liturgisista kirjoistamme löytyvät nämä samat kolme persoonallista vaikuttajaa kuin evankeliumissa. Samoin pyhien elämässä. Samoin koko ortodoksisen kansamme vakaumuksessa ja tietoisuudessa. Sentähden, se joka puhuu asioiden, tapahtumien ja muutoksien persoonattomista syistä maailmassa,rajoittaa Jumalan voimaa, jättää huomioimatta pimeyden voimat ja halveksii ihmisen roolia ja merkitystä. Raamattu tietää eikä mainitse yhtään sokeiden sattumien persoonatonta syytä missään maailmassa. Raamattu opettaa meitä hyvin selvästi, että kaikkien asioiden, tosiasioiden, tapahtumien ja muutosten syyt ovat peräisin korkeammista prsoonallisista olennoista ja persoonallisista järkevistä hengistä.
Ja pidämme kiinni tästä Pyhän kirjan opetuksesta. Siksi emme tee minkäänlaisia myönnytyksiä maallisille tai tieteellisille teorioille persoonattomasta, järjenvastaisesta, tahattomasta tai satunnaisesta kausaliteetista maailmassa. Kun sanon ”me”, en ajattele vain Kirkon suuria isiä, teologeja ja sivistyneitä uskonnonopettajia, vaan myös meidän koko ortodoksista kansaa ympäri maailman. Meidän ortodoksinen väkemme ei koskaan sanoisi: ”Susi on aiheuttanut yhden lampaan kuoleman,” tai ”alasputoava kivi aiheutti erään pojan haavan” tai ”pyörremyrsky oli syynä jonkun talon tuhoutumiseen,” tai ” Hyvä sää oli syynä runsaaseen satoon”. Kansamme näkee fyysisen maailman verhon läpi henkiseen sfääriin ja etsii sieltä todellisia syitä näille tapahtumille. Se etsii aina persoonallisia alkusyitä. Mutta vaikka tämä on täysin yhdenmukainen raamatullisen opetuksen kanssa, jotkut kutsuvat meitä joksikin ulkopuolisiksi mystikoiksi ja uskoamme mystiikaksi tai taikauskoksi. Todellisuudessa mystiikka ei ole muuta kuin syvällisempi käsitys henkisistä todellisuuksista, persoonallisten henkiolentojen olemassaolosta, jotka aiheuttavat sen, mitä tapahtuu, käyttämällä luonnollisia asioita ja elementtejä pelkästään työkaluina, kanavina, symboleina tai merkkeinä. Kaikki tämä johtaa meidät seuraaviin johtopäätöksiin: Ensinnäkin kristillisyys ei ole niinkään periaatteiden, sääntöjen ja määräysten uskonto, vaan ennen kaikkea persoonallisten suhteiden uskonto, ennen kaikkea rakastava suhde Herramme Jeesuksen Kristuksen persoonan kanssa ja Hänen kauttaan Hänen kirkkonsa muiden jäsenten kanssa, elossaolevin ja poisnukkuneiden. – Toiseksi ortodoksinen oppi persoonallisesta kausaalisuudesta koko luonnon ja maailmanhistorian piirissä epäilemättä on Raamatun opetus. Se oli täysin kirkon pyhien isien hyväksymä ja selittämä ja sitä säilytetään ymmärryksellä uskollisen ortodoksisen kansan tietoisuudessa. Edut, joita ammennamme tällaisesta personalismista kausaliteettiteoriassa, ovat moninaisia. Sen kautta me inspiroimme mieltämme tunkeutumaan näkyvien tapahtumien läpi näkymättömiin henkiolentojen piireihin, jotka aiheuttavat ja hallitsevat maailman draamaa. Personalismi terävöittää ajatteluvoimaa, omaa järkeämme, enemmän kuin mikään muu. Sen kautta olemme jatkuvasti ystävämme, Vapahtajamme Kristuksen läsnäolossa, jota me rukoilemme, ja myös arkkivihollisemme saatanan, jota vastaan taistelemme ja jota meidän on vältettävä. Personalismi auttaa meitä suuressa määrin luomaan vahvan henkilökohtaisen luonteen. Se henkevöittää meitä luottavaisen sankaruuden hengessä kärsimyksissä, itsensä uhraamisessa ja kuvaamattomien tuskien kestämisessä Kristuksen tähden, kuten kirkkohistoriamme osoittaa. Kaikesta tästä jäävät paitsi persoonattoman kausaalisuuden seuraajat, eikä vain tätä, vaan lisäksi kaikkein suurimmasta hyvyydestä: totuuden tuntemisesta.
Lähde: www.prodromos-verlag.de