Opetuspuheita

Jumalansynnyttäjän suojelus Pokrova

                                                   Tsasounan suunnalta
                                                     WWW. TSASOUNA. NET

   

Jumalansynnyttäjän suojelus Pokrova

Vietämme tänään Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhlaa. Tämän juhlan alkuna on vuosi 910 Konstantinopolissa, entisessä Bysantin keisarikunnassa, nykyisessä Turkissa. Tuohon aikaan vihollinen ahdisti kaupunkia, jota uhkasi täydellinen tuho, koska kaupungilla ei ollut tarpeellisia keinoja puolustautumiseen. On helppo ymmärtää asukkaiden kauhu ja pelko. He eivät kuitenkaan menettäneet malttiaan. Sotilaallisesti heikkoina, mutta vahvoina toivossaan ja uskossaan Jumalaan kreikkalaiset yhdessä keisarinsa Leo Viisaan kanssa kokoontuneina kokoöiseen vigiliaan kuuluisaan Blahernan kirkkoon, jossa Neitsyt Marian pukua säilytettiin he hartaasti rukoilivat Taivaan ja Maan Kuningatarta hädässään. Juuri sillä hetkellä nähtiin ihmeellinen näky, jota tänään juhlimme ja joka pysyy unohtumattomana kaikkina aikoina.

Kirkossa seisoi vanhurskas Kristuksen tähden houkka Andreas, kotoisin Skyytiasta, yhdessä oppilaansa Epifaniuksen kanssa, josta myöhemmin tuli Konstantinopolin patriarkka. He molemmat näkivät pyhän Jumalansynnyttäjän rukoilevan kansan puolesta yhdessä koko pyhien joukon kanssa, jotka olivat hänen ympärillään, ja rukouksen aikana hän peitti uskovaiset hartialiinallaan.

Olemme nytkin samanlaisessa tilanteessa, seisomme myös kirkossa ja toimittamme jumalanpalvelusta. Mitä mahtaisimme tuntea ja miten reagoida, jos Jumalan Äiti ilmestyisi eteemme yhdessä koko pyhien joukon kanssa? Varmaankin olisimme niin kunnioituksen tai pelon valtaamia, ettemme pystyisi ilmaisemaan tunteitamme sanoin. Luultavasti jokainen meistä seisoisi ällistyneenä, täynnä pyhää pelkoa ja riemua.
Hengellisen maailman salaisuudet ympäröivät meitä kaikkialla ilman tavoin. Emme näe niitä silmillämme, koska fyysinen näkökykymme on liian karkea, se soveltuu vain pelkästään fysikaalisiin tarkoituksiin. Kun otamme avuksemme kaukoputken, voimme nähdä auringonpilkut miljoonien kilometrien päästä, Marsin kuuluisat kanavat jne. Mikroskoopilla katsoessamme taas näemme pienen vesipisaran vilisevän elämää.
Jossain määrin tämä kaikki on ihme, mutta samalla se on luonnollista. Näissä kaikissa toimivat fysiikan lait. Mutta on toinenkin, erilainen maailma, hengellinen maailma. Kukaan ei pysty tunkeutuman siihen ainoastaan fysiikan lakien keinoin.

Jokainen ihminen kantaa sisimmässään hiukkasta tästä hengellisestä maailmasta – tuo hiukkanen on hänen sielunsa.

Miettikäämme hetken, missä ovat ne miljoonat, sadat miljoonat ihmiset, jotka Aadamista alkaen ovat eläneet maan päällä? Pohtimatta heidän henkilökohtaista hengellistä tilaansa ymmärrämme, että heidän on pakko olla jossakin paikassa. Heidän ruumiinsa ovat jo kauan sitten muuttuneet tomuksi, mutta missä ovat heidän sielunsa?
Ja tässä kohdin joudumme kohtaamaan ajatuksen luovasta suunnitelmasta, joka koskee maailmankaikkeutta, joka koostuu kahdesta osasta, hengellisestä ja aineellisesta, joiden kahden maailman rajalla on ihmisen paikka.

Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla todistaa meille näiden kahden maailman yhteydestä. Oikeastaan ihmeellisintä tässä ei olekaan itse näky, Jumalan Äiti ja kaikki kansan puolesta rukoilevat pyhät, joista tämän juhlan kaikki Jumalansynnyttäjästä kertovat stikiirat puhuvat, vaan ihmeellistä on se tosiasia, että ihminen on nähnyt tämän näyn. Se on todellinen ihme, koska se edellyttää tavallisten luonnonlakien ylittämistä. Hengellinen maailma ja kaikki sen ilmentymät ovat tavalliselle ihmissilmälle näkymättömiä.

Tavallisesti ajattelemme, että pyhä Jumalansynnyttäjä ja kaikki pyhät, kaikki kuolleet ja yleensä koko hengellinen maailma, ovat siellä jossakin, kaukana taivaissa. Meidän on vaikeaa uskoa, että Jumalansynnyttäjä ja kaikki pyhät ovat meitä niin lähellä, että he voivat rukoilla yhdessä kanssamme kirkoissamme.

Kirkko kunnioittaa Herran Äitiä Jumalansynnyttäjänä. Vaikka häntä usein kuuleekin kutsuttavan Neitsyt Mariaksi, niin ortodoksisen uskon kannalta tämä nimitys on tavallaan harhaanjohtava. Asian ydin ei ole siinä, että Maria oli neitsyt ja synnytti neitseenä, vaan asian ydin on siinä, että hän synnytti Kristuksen, joka Pyhän Kolminaisuuden toisena persoonana on täydellinen Jumala. Tämän vuoksi Herran Äitiä kutsutaan Jumalansynnyttä Iäksi.

Kirkko opettaa myös, että Maria on ikuinen neitsyt. Neitsyt ennen, aikana ja jälkeen synnytyksen. Tämän mukaan Jeesuksen veljet ja sisaret eivät olleet veljiä ja sisaria sanan täydessä merkityksessä, vaan lähinnä serkkuja ja lapsia Joosefin aikaisemmasta avioliitosta. Tämän Kirkon opin hyväksyminen on ollut monille vaikeata, mutta on hyvä muistaa, että ajattelimmepa henkilökohtaisesti tästä kysymyksestä kuinka tahansa niin Herran Äidin asema pyhänä ja esirukoilijana ei siitä miksikään muutu.
Usko ei ole kuitenkaan vain oppilauselmia, vaan todeksi elettyä hengellistä kokemusta. Tämä pätee myös Jumalansynnyttäjään ja kaikkiin muihin pyhiin Rukousvastaukset, ihmeet, ilmestykset ja muut hengelliset kokemukset todistavat omasta puolestaan. Eikä kysymys ole vain jostain kaukaisesta historiasta, vaan yhä vielä tänäkin päivänä toteutuvista tosiasioista.

Kun Kirkko kehottaa jäseniään kunnioittamaan Jumalansynnyttäjää ja muita pyhiä niin se puhuu nimenomaan kunnioittamisesta eikä palvonnasta, sillä palvonta kuuluu yksin Jumalalle. Ketään ei voida asettaa Jumalan rinnalle, saati sitten hänen edelleen, sillä kaikki kaikessa on Kristus. Käytännössä tämä merkitsee että rukous osoitetaan ensisijassa Kristukselle ja vasta sitten pyydetään pyhien esirukouksia. Niin ikään kirkossa kynttilöitä sytytettäessä sytytetään ensimmäinen kynttilä Kristuksen ikonin eteen ja vasta sitten on Jumalansynnyttäjän ja muiden pyhien vuoro. Tuomalla palvonnan Jumalalle ja osoittamalla kunnioitusta pyhille toimimme oikean uskon mukaan, sillä Jumala on pyhä ja omissa pyhissään Hän on kirkastanut kunniansa. Siksi pitäkäämme kiinni mahdollisuudesta olla Jumalansynnyttäjän läheisyydessä ja rukoilla Häntä lapsen yksinkertaisuudella, uskollisuudella ja vilpittömällä uskolla, huutaen hänen puoleensa: “Muista meitä rukouksissasi, oi Valtiatar Jumalansynnyttäjä Neitsyt, ettemme hukkuisi syntiemme paljouteen. Suojele meitä kaikesta pahasta, sillä Sinuun me turvaamme ja Sinua ylistämme suojeluksesi päivänä”. Aamen.