Opetuspuheita

Ortodoksisuuden sunnuntai

                                                         Tsasounan suunnalta
                                                           WWW. TSASOUNA. NET

Ortodoksisuuden sunnuntai

Joh.1:43–51

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tätä suuren paaston ensimmäistä sunnuntaita kutsutaan ortodoksisuuden sunnuntaiksi.

Sanaa ”ortodoksinen” käytettiin ensimmäisen kerran tämän sunnuntain yhteydessä hyvin rajoitetussa mielessä. Se tapahtui v.842,puolustauduttaesaa ikonoklasteja, kuvainriistäjiä vastaan ja kun päätettiin, että ikoneja tulee kunnioittaa.                

Myöhemmin sanan ”ortodoksinen” merkitys laajeni käsittämään koko Konstantinopolin kirkon oppia. Virallinen               asiakirja, nimeltään Synodikon, joka sisälsi kirkonkiroukseen julistettujen harhaoppien johtajien nimet, luettiin tänä sunnuntaina kirkoissa.

Idän kristillisyys katsoi näin tarpeelliseksi tunnustaa oikean uskonsa suuren paaston alussa. Nykyään varmastikin ilmaisemme toisin suhtautumisemme niihin, jotka ovat erehtyneet. Mutta oli oikein ja hyödyllistä, että ”ortodoksinen kirkko” ilmaisi oman näkemyksensä täysin selvästi

Ekumeeniset yhdistymispyrkimykset, joita nykyään esiintyy, eivät saa olla vesittämässä Kirkon uskon perinteitä ja perusteita. On myös tarpeellista kitkeä pois sellaisia piirteitä, jotka ovat vieraita ortodoksisuudelle, eikä saa liittää sanaan ”ortodoksinen” mitään taikauskoon liittyviä tai liioitteluun meneviä piirteitä.

Tämän sunnuntain vigiliapalveluksen tekstit sisältävät julistusta Lihaksitulemisen todellisuudesta. Juuri Kristuksen lihaksi tulo on se tosiasia, johon ikoneiden kunnioittaminen perustuu. Kristuksen lihaksi tulo on perusikoni, kaikkien ikonien perustyyppi                

TRIODIOINISSA, paaston ajan jumalanpalvelustekstit sisältävässä kirjassa ilmaistaan erittäin hyvin ikoneille osoitetun kunnioituksen syvin tarkoitus. ”On totta, että Kristuksen kirkko on koristeltu Kristus-Vapahtajan, pyhän Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhien ikoneilla. Ne ovat kirkon hienoimmat koristeet. Käyttäessämme Kristuksen ikoneita, joita ylistämme ja kunnioitamme, emme joudu harhaan, Joutukoot hämmennyksiin ne, jotka eivät usko tätä. Sillä me polvistumme Lihaksi tulleen Pojan edessä kunnioittaessamme Hänen ikoniaan”. Näin siis TRIODION.           

Kunnioitetut pyhät elivät ja ajattelivat epätäydellisesti, vaikka kantoivatkin Jumalan kuvaa itsessään. He olivat heikkoja jäljitelmiä, jos vertaamme todelliseen taivaalliseen, jumalalliseen kuvaan, joka on Kristus. Kuinka paljon kauempana olemmekaan me alkukuvan kauneudesta.               

Tämän sunnuntain epistolassa heprealaiskirjeessä kuulimme kirjoittajan kuvaavan Mooseksen ja Daavidin, Israelin patriarkkojen ja marttyyrien kärsimyksiä, noita, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle, nuo, joita on kivitetty, kiusattu, rikkisahattu, mestattu ja joiden usko voitti maailman. Näitä kuvia ei ollut tehty puusta, vaan lihasta. He edeltä kuvasivat ja ilmoittivat lopullisen Ikonin, Kristuksen persoonan ilmestymisestä.               

Tämän päivän evankeliumi ei suoranaisesti käsittele ikoneita eikä ortodoksisuutta. Kuulimme siitä, kuinka apostoli Filip tuo Natanaelin Jeesuksen luo. Hän myös halusi Jeesuksen opetuslapseksi Jeesus sanoi Natanaelille: ”Ennen kuin Filip sinua kutsui, kun sinä olit viikunapuun alla, minä näin sinut”. Hämmästyneenä tästä ilmoituksesta Natanael sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika.” Jeesus vastasi Natanaelille, että tämä on näkevä suurempiakin asioita kuin tällaista pitkän matkan päästä näkemistä. ”Te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alaa Ihmisen Pojan päälle.”                

Nämä sanat avaavat meille valtavan mietiskelyn alueen. Emme tiedä, mitä Natanael oli tekemässä tai ajattelemassa viikunapuun alla. Oliko hänellä kiusauksen hetki, vai neuvottomuuden vai armon hetki tai vain yksinkertaisesti lepohetki.                

Mutta tuntuu siltä, että Herra ei olisi maininnut sitä, ellei se olisi ollut ihan määrätty hetki, Natanaelin elämän käännekohta.             

Meidän itse kunkin elämässä on ollut hetki tai kenties useampia, jolloin olemme olleet ”viikunapuun alla”, kriitillisiä käännekohtia, joissa Jeesus itse näkymättömänä näkee meidät ja kutsuu. Hyväksyimmekö kutsun vai kapinoimmeko sitä vastaan,? Muistelkaamme näitä hetkiä.’ Ihmetelkäämme näitä taivaallisia kutsuja. Mutta älkäämme heittäytykö lepäämään niihin tai yrittäkö elää näyissä, jotka menevät ohi. ”Olette näkevä suurempiakin kuin nämä”. Meidän tulee aina valmistautua uuteen armoon, uusiin näköaloihin. Opetuslasten elämä kohosi valosta yhä suurempaan valoon. Mekin saamme nähdä taivaat avoinna ja enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas, ylös Pelastajamme luo ja sieltä meidän luoksemme. Enkelien maailma ei ole meitä yhtään kauempana kuin ihmisten maailma.                

”Te saatte nähdä taivaat avoinna”. Nämä sanat ovat tämän ortodoksisuuden sunnuntain hengellinen opetus.                

Kilvoitustiemme suuressa paastossa, on alkanut ja henkemme tähyilee kohti taivasta ja Jumalan valtakuntaa. Emme saa lannistua, vaikka päämäärämme häämöttääkin kaukana. Aavistamme ja tiedämme, että pyhänä pääsiäisenä koemme jo esimakua Jumalan valtakunnasta. Silloin Kristuksen ylösnousemuksessa uusi kirkastunut olotila laskeutuu maan, päälle: Silloin alkaa uskomme mukaan viikon kahdeksas päivä, Herran päivä, ylösnousemuksen todellisuuden ilon päivä.                

Mutta tänä päivänä olemme vielä matkalla ja siksi meille opetetaan, että ortodoksisuus on oikein uskomista ja myös oikeata Jumalan ylistämistä.

Paastoamisessa me juuri tunnustamme pyhää uskoamme ja uskomme mukaan pyrimme Jumalan armovoiman avulla kohoamaan syntisyydestämme ylöspäin Jumalan valtakunnan elämään. Muistanemme, että jo paratiisin ihmisille oli annettu eräänlainen paaston ohje, kielto olla syömättä erään puun hedelmää, jonka noudattaminen olisi johtanut kuolemattomuuteen, ts. elämään Jumalan valtakunnassa.                

Tämän evankeliumin mukaan pyhä usko avaa meille näkymän ylöspäin. Meidän uskonelämämme ja uskonkokemuksemme perusta ovat kirkon uskontunnustus ja kirkon uskontodistus.         

Uskomme tulee heijastua myös jokapäiväisessä elämässä. Nykyajan ihminen saattaa ehkä ajatella, että riittää, jos uskon totuudet ovat vain ajatuksellisen tietämisen kohde.

Uskon totuudet ovat kuitenkin kristillisen elämämme ja kutsumuksemme ohjeellisia sääntöjä. Niiden varaan rakentuu henkilökohtainen uskonelämämme kaikkine ilmaisuineen.                                            

Ikonit, joita tänä päivänä myös muistetaan, ovat meille viittamerkkejä Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Dionysios Areopagitan mukaan ikoni, pyhä kuva ilmaisee salattua, sillä ”kuva on heijastusta näkymättömästä, ja katselemalla näkyväistä voimme kohota jumalalliseen näkemiseen”. Aamen.