26. helluntainjälkeinen sunnuntaina
| Tsasounan suunnalta | |
| WWW. TSASOUNA. NET |
26. helluntainjälkeinen sunnuntaina
Lk. 12:16-21
Tämän päivän evankeliumi kertoo meille rikkaasta maanomistajasta. Jeesus ei ilmaise vertauksessa, että mies olisi ollut mitenkään epärehellinen, vaan hän oli lujasti ponnistellut ja kovalla työllä hankkinut omaisuutensa. Maailman mittapuun mukaan hän oli menestynyt elämässään hyvin. Hänen aittansa olivat niin täynnä, että niitä oli tarpeen laajentaa. Eräs hänen elämänsä pyrkimyksistä oli viettää elämä mukavasti, ”syödä, juoda ja olla onnellinen”.
Mutta Jumala kutsuu häntä mielettömäksi. Ja mies kuolee, ennen kuin hän ehtii nauttia hyvinvoinnistaan. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.
Tutkikaamme tarkemmin tätä vertausta: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin”. Hänen maatilallaan viljahissit kuljettivat yhä lisää viljavarastoon. Joskus tällaisissa viljavarastoissa tapahtuu onnettomuuksia. Työntekijä saattaa hautautua viljan sekaan. Jotain samankaltaista tapahtui tälle rikkaalle maanomistajalle. Hänen todellinen elämänsä oli hautautunut suunnattoman viljamäärän alle.
Jeesus kertoo, ”että rikas mies mietti mielessään”. Se, mitä me itseksemme mietimme, on tärkeätä. Se paljastaa sisäisen ihmisemme. Se osittaa, mitä todellisuudessa olemme. Meidän todellisen minämme paljastaa se, mitä mietimme tai sanomme itseksemme, ei se, mitä sanomme vaimollemme tai työtoverillemme. Mitä rikas mietti itsekseen?
Runsaan sadon ympäröimänä hän olisi voinut ajatella Jumalaa, joka lahjoitti hänelle hedelmällisen maan, sateet ja auringonpaisteen. Hän olisi voinut ajatella erinomaista terveyttään ja monia uskollisia työntekijöitä, jotka auttoivat maaperän muokkaamisessa, jotta se tuottaisi niin yltäkylläisen sadon. Hän olisi voinut ajatella Jumalaa ja kiittää Häntä kaikista saamistaan siunauksista. Hän olisi voinut sanoa: ”Kiitos, Herra, sinä olet antanut minulle enemmän kuin koskaan tarvitsen itselleni. Osoittaakseni Sinulle kiitollisuuteni annan osan tästä sadosta köyhien ruokkimiseen.
Mutta valitettavasti hän ei sanonut näin. Kuten evankeliumi osoittaa, hän ei huomannut ollenkaan, mitä oli velkaa Jumalalle ja kanssaihmisilleen. Ainoa, mitä hän ajatteli, oli hän itse: kuinka voisi parhaiten koota kaiken varastoon. ”Mitä minä teen, kun minulla ei ole, mihin viljani kokoaisin? Tämän minä teen, minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni.
Lyhyessä keskustelussa itsensä kanssa hän käyttää peräti kaksitoista kertaa sanaa: ”minä” tai ”minun” Kertaakaan hän ei ajattele niitä, joilla oli myös jotain tekemistä hänen menestyksensä kanssa. Keskustelu itsensä kanssa jatkuu: ”sillä minulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi”.
Hänen tallessa olevat tavaransa antavat hänelle väärää turvallisuuden tunnetta. Hän ei tarvitse Jumalaa, hän ei tarvinnut rukousta, sillä hänellä on niin paljon muuta. Hän tunsi, että hänen rikkautensa olivat hänen suojavarustuksensa kaikkea pahaa vastaan. Hän ei edes koskaan ajatellut kuolemaa. Itse asiassa tallessa olevat tavarat tekivät hänelle vaikeaksi ajatella kuolemaa. Ajatellessaan, että hänellä on hyvää moniksi vuosiksi, hän unohti ajan. Hän ajatteli elävänsä ikuisesti. Hän suunnitteli moniksi vuosiksi eteenpäin, vaikka hänellä oli vain yksi päivä jäljell
Hän ei aikonut raataa itseänsä kuoliaaksi. Hän tiesi, milloin lopettaa. Hän aikoi asettua aloilleen ja elää mukavasti. Hän ei aikonut hankkia itselleen sydänkohtausta, vaan oli aikeissa vetäytyä lepäämään. Hän oli tehnyt huolellisia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia nauttiakseen vauraudestaan.
Hän ei ollut mies, joka olisi rakennellut pilvilinnoja. Hän todella aikoi nauttia elämästään, kun hänellä oli siihen mahdollisuudetkin. Syömällä, juomalla ja hemmottelemalla itseään hän aikoi saavuttaa onnen.
Menestyksen huipulla Jumala ilmestyy rikkaan miehen elämään ja sanoo häntä mielettömäksi,
Onko menestyminen hulluutta? Emmekö mekin elä elämäämme rikkaan miehen tavoin, odottaen päivää, jolloin voisimme sanoa itsellemme: ”Nauti elämästä, syö, juo ja ole onnellinen.”
Jumalan mielestä se oli kuitenkin mielettömyyttä
Mies oli mieletön, koska hän kiinnitti kaiken huomionsa vähemmän tärkeisiin asioihin. Onko sitten elämän ehtojen parantaminen vähemmän tärkeä asia? Se on vähemmän tärkeä kuin itse elämä.
Samoin mielihyvän etsiminen on vähemmän tärkeää kuin elämän tarkoituksen etsiminen. Suurempien varastojen rakentaminen ja kaiken maallisen lisääminen ei ole niin tärkeää kuin sielunsa tilan ja ympäröivän maailman tarkkaileminen.
Maallisesta menestyksestään huolimatta tämä mies oli mieletön. Hän oli elänyt vain itseään varten. Hän oli unohtanut lähimmäisensä. Hän oli unohtanut Jumalan. Hän oli unohtanut elämänsä todellisen tarkoituksen. Hän oli unohtanut, ettei ihminen ole sitä, mitä hän omistaa. Pyrkiessään kaikin voimin rikastumaan hän oli samalla köyhtynyt valtavasti henkisesti.
Ajatellessamme rikasta miestä, hyvin monien on myönnettävä, että samanlaista mielettömyyttä esiintyy meissäkin. Emmekö mekin ajattele varastojen laajentamista, hyvän kokoamista moniksi vuosiksi, mukavasti elämistä, syömistä ja juomista ja onnellisuutta. Tämä kaikki ei ole tietenkään pahaa sinänsä, vaan silloin, kun me sen takia olemme kadottamassa sielumme.
Mitä on menestys tai onnistuminen elämässä? Tämän päivän evankeliumi kertoo, että Jumala on tuomari, jonka edessä olemme kerran seisova. Hän on se Ainoa, joka kerran on julistava, olemmeko menestyneitä vai epäonnistuneita, ja Hän kertoo meille, että menestystä ei mitata tavara- tai esinemäärällä, joka on saatu kokoon elämän matkalla, vaan sillä, kuinka ”rikkaita olemme uskossamme ja rakkaudessamme Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. ”Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois”. Tämä on enemmän kuin vain ilmoitus kuolemasta. Sillä tämä mies oli jo kuollut ennen kuolemaansa. Tuo lause on kutsu tilintekoon. Tuo lause on tuomio Jumalan edessä. Tuossa lauseessa Jumala kertoo rikkaalle miehelle, että koko hänen elämänsä on ollut arvoton, että kaikki hänen tekonsa ovat yhtä kuin ei mitään
Jumala on pitänyt meistä huolta paljon enemmässäkin kuin antaen meille varoitukseksi tämän vertauksen. Hän lähetti meille Poikansa, Pelastajan, pitämään meidät erossa mielettömästä toiminnasta. Hän tuli maan päälle, jotta meillä olisi elämä, ei rahan ja mammonan ansassa elettävä, vaan vapaa ja yltäkylläinen elämä Luojamme yhteydessä.
Jumala sanoi myös rikkaalle miehelle: ”Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?”
Niin täydellisesti itsensä ansassa oli rikas mies, ettei hänellä ollut ystäviä, joille jättää kaiken omaisuutensa Kuinka paljon häneltä jäikään? Kaikki, mitä varten hän oli työskennellyt. Kaikki jäi, eikä ollut ketään kenelle sen antaisi.
Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta ”Jumalan luona.”
Se omaisuus, jota Jumala arvostaa, on sielun hyväksi tehty työ: että on oppinut rukoilemaan, että omatunto on puhdas, että on omistanut elämänsä Hänelle, joka omistaa virran molemmat rannat, että on käsittänyt ja saanut Jumalan anteeksiannon. Tätä Jumalan arvostamaa omaisuutta on se, että ihminen ymmärtää ja uskoo, että kaikki hänen aittansa ja varastonsa ovat Jumalan lahjaa ja annettu siinä tarkoituksessa ettei hän käyttäisi sitä vain itselleen vaan myös muiden hyväksi.
Niin kuin pyhä apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle:”Kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehota heitä, että he tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakavat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän”.
Kerran eräs maanomistaja sanoi luokseen tulleelle vieraalle, että hän omistaa kaiken niin kauaksi kuin voi nähdä, osoittaen samalla kaikkiin ilman suuntiin. Silloin vieras sanoi: ”Olet näyttänyt minulle kaiken, mitä omistat kaikilla suunnilla Mutta yhtä et kertonut”. Vieras kohotti kätensä ylöspäin sanoen: ”Kuinka paljon omistat tuossa suunnassa?”
Rakkaudestaan ihmisiä kohtaan Jumala on antanut tämän vertauksen meille varoitukseksi, että osaisimme kulkea oikeaan suuntaan, ettemme olisi kuin rikas mies, joka sai kuulla tuomion: ”Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona”. Aamen.