16. helluntainjälkeinen sunnuntai

Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

 

16.  helluntainjälkeinen sunnuntai

 Lk. 5: 1 – 11

 

Isän ja Pojan Pyhän hengen  nimeen!

Kuulemassamme evankeliumissa tapaamme Jeesuksen jälleen väkijoukon ympäröimänä, niin kuin oli tavallista. Hänen omana kotikaupunkinsa asukkaat olivat yrittäneet surmata hänet syöksemällä alas jyrkänteeltä. Siksi hän oli siirtynyt Kapernaumiin, kauniin Gennesaretin järven rannalle. Sieltä käsin hän jatkoi toimintaansa.

Järven rannalla tapaamme nytkin Jeesuksen. Saattaa olla, että evankeliumin kuvaus tapahtuu Beetsaidan kylässä, josta olivat kotoisin Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes. Tuon kylän asukkaat olivat melkein kaikki kalastajia, joita pidettiin tuolloin suuressa arvossa, sillä he tuottivat hyvin tärkeän osan jokapäiväisestä ravinnosta. Jeesus toimi kalastajien keskuudessa, siksi kalastus kuvastuu monissa hänen opetuksissaan.

Jeesus oli pitänyt kansalle opetuspuheensa veneestä käsin ja oli väsynyt päivän kuumuudesta. Siitä huolimatta hän kehottaa opetuslapsiaan laskemaan verkot osoittamaansa paikkaan. useamman kerran oli jo yritetty, mutta turhaan. Tuskin he enää olisivat heittäneet verkkoja, ellei Herra olisi heitä käskenyt.

Jeesuksella oli verkkojen heittämiseen syvällisempi tarkoitus kuin pelkkä kalojen saaminen. Hän halusi, että hänen teoistaan ymmärrettäisiin hänen olevan Jumalan Poika. Siinä tarkoituksessa hän teki kaikki ihmetekonsa.

Saalis, jonka opetuslapset saivat, oli ihme. Vene oli uppoamaisillaan kalojen paljoudesta. vaikutus oli voimaksa. Pietari, tuo voimakas ja tulinen mies, polvistuu Jeesuksen eteen ja  tajuaa välähdyksenomaisesti Jeesuksen jumaluuden kautta tapahtuneen teon sekä oman epäuskonsa sekä syntisyytensä Jumalan kirkkauden edessä.

Evankeliumi opettaa, että epäusko on syntiä. Synti on luonteeltaan Jumalan vastustamista. Synti epäilee Jumalan mahdollisuuksia ja saa aikaan omiin voimiin turvautumista. Syntisyytensä tajuaminen voi saada aikaan Pietarin reaktion. Hän tahtoi peittää kasvonsa jumalalliselta valolta. Siinä valossa hän näki nyt itsensä. ”Mene pois minun luotani, sillä minä olen syntinen ihminen”.

Isät opettavat, että kun ihminen näkee syntinsä lukuisina kuin meren hiekka, silloin ihminen on alkanut parantua. He käyttävät myös toista vertauskuvaa: Jumalallinen kirkkaus on kuin auringon valo. Mitä lähemmäksi valoa esine tuodaan, sitä selvemmin siitä näkyvät virheet ja lika. Mitä lähemmäksi jumalallista valoa ihminen tulee, sitä syntisemmäksi hän itsensä näkee. Oman syntisyytensä tajuaminen osoittaa sen kehitysvaiheen, jossa olemme matkallamme kohti iankaikkista elämää.

Pietarin tavoin saatamme torjua Jumalan luotamme tajutessamme syntisyytemme tai Aadamin tavoin kätkeytyä puiden siimekseen Herran kasvojen edestä. Kainin tai tuhlaajapojan tavoin ihminen pakenee Jumalaa ja itseään kiertolaisena maan päällä.

Tarvitsemme Pietarin ja tuhlaajapojan kokemuksen voidaksemme elää sitä elämää, johon meidät on kutsuttu. Jumalallinen ihme saa aikaan arvomaailman ylösalaisin kääntymisen. Syntisyyden tajuaminen on alku parantumiselle. Se saa myös aikaan pelkoa, kun ymmärtää, ettei voikaan omin voimin pelastaa itseään, vaan siinä asiassa on täydellisesti riippuvainen Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Tuo ihmeellinen kalansaalis saa opetuslapset, nuo ammattikalastajat, näkemään ammattinsa uudessa valossa, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Tästedes saat saaliiksi ihmisiä”. Jumalan rakkauden valtakunnan heittoverkko on heitetty maailmaan. Meidän tehtävämme on kalastajina ohjata ihmisiä tähän verkkoon. Itse olemme kaikki jo Jumalan rakkauden verkossa.

Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan valtakunnan nuotta vedetään kerran, ja siitä on löytyvä kaikenlaisia kaloja, kaikki maailman ihmiset.

Kristuksen kirkko on hänen työnsä jatkaja maan päällä. Se on nuotta, joka on heitetty maailmaan. Me olemme Jumalan kutsumia kalastajia. Meidän on Jeesuksen kehotuksen mukaan heitettävä verkkomme syvälle, jotta saisimme runsaan saaliin. Emme kalasta vain itsellemme, vaan Jumalalle. Emme seuraa omaa tahtoamme, vaan Herran tahtoa.

Opetuslapset veivät venheensä maihin. jättivät kaiken ja seurasivat häntä. He ymmärsivät, ettei venheillä tai omaisuudella tai muullakaan maailmallisella ole suurtakaan merkitystä. Tärkeintä olisi saada olla Herran kanssa, Jumalan Pojan työtoverina, hänen palkkaaminaan kalastajina. Niin opetuslapset luopuivat kaikesta ja seurasivat Kristusta, jopa kuolemaan saakka, niin kuin tiedämme heidän elämänsä päättyneen, Johannesta lukuun ottamatta.

Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen seuraamaan häntä hänen askelissaan. Kasteveteen ovat hukkuneet Aadamin, Kainin ja tuhlaajapojan syyllisyys. uudestisyntyneinä olemme nousseet kasteen haudasta Kristuksen kanssa ylös elääksemme maailmassa uutta, iankaikkista elämää. kaste on syntien anteeksiantamus, liitto Jumalan kanssa. Voitelussa olemme saaneet Kirkon, Jumalan valtakunnan, työn jatkajan täydelliset kansalaisoikeudet. Pyhän ehtoollisen kautta olemme yhteydessä Herraamme, pysymme hänessä ja hän meissä. Synninkatumuksen sakramentin kautta voimme heikkoina ja helposti syntiin lankeavina katumuksen kautta palata ja uudistua jälleen kasteen armoon, niin kuin tuhlaajapoika. Kristus jatkaa parannustyötään sairaanvoitelun sakramentin kautta ja siunaa perhe-elämän avioliiton pyhän salaisuuden kautta. Pappeuden kautta on Kristus meidän keskellämme.

Jumalan valtakunnan kalastusveneessä, Kirkossa, me toimimme ihmisten kalastajina, sillä Kristuksen, Jumalan rakkaus, vetää kaikkia ihmisiä pelastukseen. Siksi Vapahtajamme kehottaa meitä heittämään verkkomme. Meidän ei tule olla epäuskoisia, vaan uskovaisia. jumala tekee edelleenkin ihmetekoja. Ihmeelliset kalansaaliit ovat mahdollisia tänäkin päivänä. Meidän on vain heitettävä pois kaikki turha ja ryhdyttävä tästä päivästä toteuttamaan kutsumustamme Herramme kalastajina, eläen tietoisen siitä, että Vapahtajamme on kanssamme joka hetki ja kaikessa, antaen meille kaiken sen, mitä pelastukseksemme tarvitsemme.

Elämällä elämäämme evankeliumin mukaisesti kutsumme ihmisiä Kirkkoomme, Jumalan pelastuksen nuottaan, jotta kaikki tulisivat tuntemaan Jumalan rakkauden ja ylösnousemuksen ilon. Kiitetty olkoon Jumalamme nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.