12. helluntainjälkeisen viikon perjantai

12. helluntainjälkeisen viikon perjantai

Mk.  2:18–22

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen!

Keskeisintä kuulemassamme evankeliumin tekstissä ovat Jeesuksen sanat: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.”

Ortodoksisen kirkon käytäntöön kuuluvat toistuvat ja keskittyneet paastonajat. Samoin me ortodoksikristityt myös juhlimme riemullisesti. Tätä jossain määrin kuvastaa paastoaminen Suuren paaston ja suuren ja Pyhän Viikon aikana, sekä sitä seuraavan pääsiäisliturgian loistokkuus ja ilo sekä riemullinen juhlan jatkuminen pääsiäisaikana. Paastoa seuraavien juhlien rytmi on tyypillistä ortodoksiselle elämälle Kristuksessa.

Paastoamisen ja juhlimisen tapa on peräisin evankeliumissa kuulemastamme Herran kuvaamasta asenteesta. Paastoaminen ja juhlan viettäminen on nähtävä paremminkin tunnusomaisena kristillisenä ilmauksena ”uuden viinin” aikaan saamasta innostuksesta, kuin pilkahduksena juutalaisilta saadusta vanhasta käytännöstä.

Paastoaminen valmistaa Evankeliumin salaisuuden, ”uuden viinin”, juhlimiseen. Pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan sanat osuvat tämän rytmin olemukseen: ”Te, jotka olette paastonneet, ja te, jotka ette ole paastonneet, viettäkää tänään juhlaa, sillä pöytä on runsaasti katettu. Nauttikaa kylläisiksi, kaikki.  Vasikka on teurastettu.  Älköön kukaan jääkö nälkäiseksi.”

Verrattaessa ortodoksista paastoa ja juhlien viettoa paastojen ja juhlien esimuotoihin juutalaisuudessa, ainoa päivä, jona Vanhassa Testamentissa vaadittiin paastoamista, oli Jom Kippur, ”Suuri sovituspäivä”, joka oli varattu syntien katumiseksi Jumalan armon toivossa. ”Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä. Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös.”(3. Moos. 16:30-31)

Juutalaisten muistakin paastoista löytyy mainintoja. Sakariaan kirjassa sanotaan: “Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun te olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko te olette paastonne paastonneet?” (Sak. 7:5) sekä toisaalla samassa kirjassa: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa.” (Sak.8)

Nämäkin ovat murehtimisen aikoja, jolloin muisteltiin ja surtiin Lain taulujen rikkomista, Nebukadnesarin suorittamaa temppelin tuhoamista ja myöhemmin Tiituksen suorittamaa temppelin hävittämistä, Gedaljan surmaamista sekä babylonialaisten toimesta tapahtunutta Jerusalemin hävittämistä. Juutalaiset paastosivat myös maanantaisin ja torstaisin pyhittäytymisen merkkinä.

Ortodoksisen käytännön erityisiä piirteitä on se, että paastoaminen tapahtuu aina valmistautumisena juhlan viettoon; se viittaa tulevaan juhlaan ja valmistaa sydämiä ja sieluja iloon.

Kristillinen paasto on osallistumista ja ilmausta siitä sanoinkuvaamattomasta kunniasta ja salaisuudesta, joka laskeutui maan päälle ja kaikkien osaksi Herran syntyessä ihmiseksi, ja Hänen kuollessaan ja ylösnoustessaan kuoleman voittajana.

Pyhä Krysostomos sanoo: ”Älköön kukaan murehtiko, että on langennut yhä uudelleen, sillä anteeksiantamus on noussut ylös haudasta”.

Vastauksena Jeesuksen retoriseen kysymykseen “Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! on varma sana: ”eivät”

Me ortodoksit paastoamme myös ennen osallistumistamme Kristuksen Pyhistä Lahjoista, valmistauaksemme vastaanottamaan Hänet sydäntemme hääkammioihin. Valmistautuminen Kristuksen lähelle pääsemiseen on kaikkien neljän paaston ajan syy. Katsomme eteenpäin voitonriemuiseen iloon, joka seuraa murheen aikaa: Suuri Paasto ennen Pääsiäistä, joulupaasto ennen Kristuksen syntymää ja Teofaniaa. Jumalansynnyttäjän paastoa ja apostolien paastoa sen edellä vietämme heidän Kristuksessa tapahtuneen jumalallistumisensa kunniaksi.

Keskiviikon ja perjantain paasto valmistavat meitä viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain iloon.

Paastoaminen on tarkoitettu sielujemme nöyrtymiseksi, jotta voisimme käydä Herramme iloon. Ortodoksikristityt viettävät juhlaa paastoamisen jälkeen, tapa jota ei ollut Vanha Liiton aikana. Israel juhli Jumalan kaikkivaltiaita tekoja – pääsiäistä, helluntaita ja ilmestysmajan juhlaa, mutta niitä ei edeltänyt paasto.

Mutta meille: ”Kristus on ylösnoussut, ja elämä on vapautettu. Kristus on ylösnoussut, ja haudat ovat tyhjiä kuolleista…” Me paastoamme Hänen ollessaan poissa, mutta tietäen että on palaava kunniassaan.

”Me kumarramme kärsimyksiäsi, oi Herra. Suo meidän nähdä myös Sinun kunniakas Ylösnousemisesi.”Aamen.