Reliikkien kunnioittaminen ortodoksisessa kirkossa

Epäilemättä aine ilmenee ihmisruumiissa tavalla, joka on mitä arvoituksellisin, salaperäisin ja mitä monimutkaisin. Ajatelkaamme aivoja: Mitä ihmeellisiä salaisuuksia kulkeekaan sen fyysisten ja hengellisten osien välillä! Kuinka suunnaton on kokemus ihmisrodusta. Millään tavalla ei voi koskaan täysin ymmärtää tai käsittää näitä salaisuuksia. Vain vähän itse asiassa on aistein saavutettavissa näistä asioista tai älyllisillä tutkimuksilla. Samoin on ihmissydän, joka käsittää kokonaisuudessaan ja pelkästään suorastaan kosmisia salaisuuksia. Samoin muodostuneita ovat solut, jokainen molekyyli, jokainen atomimme. Jokainen niistä on asetettu salaperäiselle polulleen kohti Jumalaa, kohti Jumalihmistä. Koska Jumala, Logos, loi aineen, se on Jumala-keskeistä. Oikeastaan vielä enemmänkin: Hänen tulollaan meidän maalliseen maailmaamme, Hänen kaiken sisäänsä sulkevalla alentumisellaan Jumalana ja Ihmisenä maailman pelastumiseksi, Herra Kristus selvästi ilmaisi, ettei Jumala luonut vain sielua, vaan myös aine on Jumalan luoma ja Jumalaa varten, ja että Hän on Jumala ja Ihminen; ja sitä ainetta varten Hän on kaikki ja kaikessa samalla tavalla kuin sielussa. Jumalan, Logoksen luomana aine kaikkein sisimmässä ytimessään kaipaa Jumalaa ja kaipaa Kristusta.

Kaikkein selvin todiste tästä on se tosiasia, että Jumala Sana tuli lihaksi, tuli ihmiseksi (Joh 1:14). Kristuksen ihmiseksi tulon kautta aine ylennettiin Jumalalliseen kunniaan ja siitä on tullut armoa ja hyvettä tuottava askeettinen päämäärä jumalallistumista ja Kristus yhteyttä varten. Jumala on tullut lihaksi, on tullut ihmiseksi, jotta koko ihminen, koko ruumis, voisi täyttyä Jumalalla ja Hänen ihmeitä tekevillä voimillaan ja energiallaan. Jumalihmisessä, Kristuksessa ja Hänen Ruumiissaan kaikki aine on asetettu Kristusta kohti vievälle polulle – jumalallistumisen, kirkastumisen, pyhittymisen, ylösnousemuksen ja polulle joka kohottaa ikuiseen kunniaan, joka ylittää kerubienkin kunnian. Ja kaikki tämä tapahtuu ja tulee jatkumaan Kirkon jumalallisen ja inhimillisen Ruumiin kautta, joka todellakin on Jumalihminen, Kristus, Jumalallisen ja inhimillisen persoonansa kaikessa täyteydessään, ”joka täyttää kaiken kaikessa” (Ef 1:23). Ihmisruumis pyhittyy Pyhän Hengen kautta Kirkossa jumalallisen ja inhimillisen olemassaolonsa kautta ja tällä tavoin osallistuu Pyhän Kolminaisuuden elämään. Aine näin ollen saavuttaa jumalallisen ja tuonpuoleiseen kuuluvan tarkoituksensa ja päämääränsä, ikuisen autuutensa ja kuolemattoman ilon Jumalihmisessä.

Pyhien ihmisten pyhyys – sekä heidän sielujensa että ruumiidensa pyhyys – on peräisin heidän palavahenkisestä, armoa- ja hyveitä tuottavasta elämästään Kristuksen, Jumalihmisen, Kirkon Ruumiissa. Tässä mielessä pyhyys verhoaa ihmispersoonaa – koko sielua ja ruumista ja kaikkea sitä, mikä tulee mystiseen yhteyteen ihmisruumiin kanssa. Pyhien pyhyys ei koske vain heidän sielujaan, vaan se pakostakin ulottuu heidän ruumiisiinsa. Niinpä siis molemmat, sekä pyhien ruumis että sielu pyhittyvät. Siksi kun hartaasti kunnioitamme pyhiä, kunnioitamme koko persoonaa, emmekä siten erota sielua ruumiista. Pyhien reliikkien kunnioittaminen on luonnollinen osa kunnioitustamme pyhiä kohtaan sekä rukouksellista heidän puoleensa kääntymistä. Kaikki tämä muodostaa yhden erottamattoman askeettisen toiminnan, aivan kuten sielu ja ruumis muodostavat pyhän ihmisen yhden ja kokonaisen persoonaan. Selvästi maan päällisen elämänsä aikana pyhä ihminen jatkuvalla ja henkilökohtaisella sielun ja ruumiin yhteistoiminnalla saavuttaa persoonansa pyhittymisen, täyttyen sekä sielultaan ja ruumiiltaan Pyhän Hengen armolla ja sillä tavoin muuttaa ne pyhien salaisuuksien ja hyveiden astioiksi.

Sen vuoksi on täysin luonnollista osoittaa harrasta kunnioitusta kummallekin, sekä sielulle että ruumiille, molemmille Jumalan armon pyhille astioille. Kun Kristuksen jumalallinen voima tulee esiin, se täyttää armolla kaikki ihmisruumiin osat sekä koko persoonan. Lakkaamatta hyväksymällä evankeliumin esittämät askeettiset ponnistelut, pyhät asteittain täyttyvät Pyhällä Hengellä, niin että heidän pyhitetyt ruumiinsa pyhän apostolin sanojen mukaan tulevat Pyhän Hengen temppeleiksi. (1Kor 6:19; 3:17), Kristuksen asuessa uskon kautta heidän sydämissään (Ef 3:17) ja myös hedelmiä tuottavalla rakkaudella täyttäessään Isän, Jumalan, käskyt.

Omistautuen Pyhässä hengessä armontäyteisiin askeettisiin kilvoituksiin pyhät osallistuvat Kolminaisuuden elämään ja tulevat Pyhän Kolminaisuuden pojiksi ja tyttäriksi, elävän Jumalan temppeleiksi (2 Kor 6:16). Näin heidän koko elämänsä virtaa Isästä Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Pyhien ihmisten pyhien reliikkien hurskaalla kunnioittamisella Kirkko kunnioittaa heitä Pyhän Hengen temppeleinä, elävän Jumalan temppeleinä, joissa Jumala asuu armon kautta vieläpä pyhien maanpäällisen kuoleman jälkeen. Ja Jumala viisaalla ja hyvällä tahdollaan tekee ihmeitä näissä reliikeissä ja näiden reliikkien kautta. Lisäksi pyhien reliikkien kautta tapahtuvat ihmeet todistavat myös siitä, että niiden hurskas kunnioittaminen on Jumalalle mieluista.

Pyhien reliikkien kunnioitus perustuu niiden ihmeitä tekevään luonteeseen, joka saa alkunsa jumalallisesta ilmoituksesta. Jo Vanhassa Testamentissa Jumala salli viettää juhlia tiettyjen Jumalaa miellyttäneiden henkilöiden jäännösten ihmeiden tekojen vuoksi. Esimerkiksi koskettamalla profeetta Elisan pyhiä jäännöksiä kuollut mies heräsi eloon. Tämän profeetan, joka oli profetoinut kuningas Jerobeamille epäjumalien alttarien tuhoamisesta, haudalle ja luille osoitettiin Juudeassa suurta kunnioitusta. Patriarkka Joosef myös määräsi testamentissaan Israelin poikia säilyttämään hänen luunsa Egyptissä siihen asti, kunnes Egyptistä lähdön jälkeen kuljettivat ne Luvattuun maahan (1 Moos 50:25)

Uudessa testamentissa ihmisruumis korotetaan hämmästyttävään ja taivaalliseen korkeuteen, suomalla sille kunnian, jota kerubeilla ja serafeillakaan ei ole. Evankeliumin ruumista koskeva sanoma – ihmisruumiin merkityksestä ja päämäärästä – on se, että yhdessä sielun kanssa se saavuttaa ja perii Jumalan iankaikkisuuden kuolemattoman elämän. Kristus tuli jumalallistamaan, tekemään Kristuksen- kaltaiseksi koko ihmisen, ts. sielun ja ruumiin, ylösnousemuksen kautta tapahtuvana, varmistaen näin voiton kuolemasta ja ikuisen elämän.

Ei kukaan ollut koskaan korottanut ihmisruumista niin kuin Kristus teki ruumiillisella ylösnousemuksellaan, astumalla ruumiillisena taivaaseen, ja sen iankaikkisella istumisella Jumalan, Isän, oikealle puolelle. Tällä tavoin Ylösnoussut Kristus laajensi lupauksen ylösnousemuksesta koskemaan ihmisruumiin luontoa – ”avaamalla kaikelle lihalle tien ikuiseen elämään”. Niinpä ihminen tietää nyt, että ruumis on luotu ikuisuutta varten yhteyden kautta Jumalihmiseen, ja että hänen jumalallinen työnsä maan päällä on kilvoitella sielun kanssa ikuiseen elämään; kilvoitella kaikilla niillä keinoilla, jotka välittävät armon ja hyveen, tekevät hänestä Jumalallista armoa täynnä olevan, ja luovat hänet uudelleen Pyhän Hengen temppeliksi.

Pitäen mielessä sen, että tämä uusitestamentillinen käsitys ihmisruumiista on saatu aikaan ja todellistunut pyhissä, kristityt osoittavat kunnioitusta pyhien ihmisten ruumiille, pyhille reliikeille, Pyhän Hengen temppeleille.

 Mutta jumalallinen ilmoitus viittaa siihen, että Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta ihmistä kohtaan Pyhä henki armonsa kautta asustaa ei vain pyhien ruumiissa, vaan myös heidän asuissaan. Niinpä esimerkiksi pyhän apostoli Paavalin pääliina paransi sairaan ja karkotti pahoja henkiä (Apt 19:12)(Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.) Viitallaan profeetta Elia halkaisi veden, jakoi Jordanin vedet, ja ylitti Jordanin virran kuivaa pohjaa pitkin yhdessä oppilaansa Elisan kanssa (4. Kun 2:8 LXX). Profeetta Elisa teki itse samalla tavalla, samalla viitalla Elian taivaaseen ottamisen jälkeen (4 Kun 2:14 LXX). Kaiken tämän toteuttaja ja alkulähde on Jumalallinen voima, joka säilyi Vapahtajan vaatteissa, jotka ympäröivät Hänen kaikkein puhtainta ja Jumalallista ruumistaan.

Lisäksi Herra sallii sanomattomasta rakkaudestaan ihmistä kohtaan palvelijainsa tehdä ihmeitä ei vain heidän ruumiidensa ja vaatteiden kautta, vaan jopa heidän ruuumiinsa varjokin parantaa, kuten käy ilmi Apt. 5: 15 – 16:sta, jossa kerrotaan kuin apostoli Pietarin varjoa parantaa sairaan ja karkottaa pahat henget.

Raamatun ikuinen hyvän sanoman pyhistä reliikeistä ja niiden hartaasta kunnioittamisesta vahvistaa Pyhä Traditio apostolisista ajoista näihin päiviin asti. Lukemattomia ovat noiden Jumalan valittujen pyhät jäännökset kautta ortodoksisen maailman. Lukemattomia ovat myös ihmeet. Ortodoksikristittyjen piirissä esiintyy kaikkialla näiden jäännösten hurskasta kunnioitusta. Ja epäilemättä tämä johtuu siitä, että reliikit ja niiden ihmeitä tekevä voima kannustavat tähän kunnioitukseen. Aivan apostolien ajoista asti kristityt säilyttivät Johannes Kastajan ja pyhien apostolien kunnioitettuja jäänteitä, niin että niitä on säilynyt meillekin. Samalla tavoin vainojen aikaan kristityt kokosivat pyhien marttyyrien ruumiiden jäännöksiä ja kätkivät niitä koteihinsa. Noista ajoista näihin päiviin asti pyhien Jumalan valittujen reliikit ovat ihmeillään tuottaneet uskomme kuolematonta iloa ortodoksikristittyjen sydämiin. Todisteet tästä ovat lukemattomat. Muutamia seuraavassa:

Tavasta, jolla pyhien reliikkejä siirrettiin ja kunnioitettiin, on koskettavalla tavalla kuvannut pyhä Johannes Krysosotomos ylistyspuheessaan pyhälle Ignatiokselle: ”Te Antiokian asukkaat lähetitte piispan ja saitte marttyyrin; te lähetitte hänet rukouksin ja otitte takaisin vastaan kruunuin; ettekä vain te, vaan kaikki matkan varrella olevat kaupungit. Sillä kuinka luulette heidän käyttäytyneen, kun he näkivät hänen jäännöksiään tuotavan takaisin? Mitä mielihyvää se tuottikaan! Kuinka he iloitsivatkaan. Millaisin ylistyksin kaikkialla he piirittivätkään kruunattua! Sillä aivan kuin jalon urheilijan, joka oli voittanut kaikki vastustajansa ja joka säteilevän kunniakkaana tuli areenalta, katselijat ottivat hänet vastaan eivätkä sallineet hänen hipaistakaan maata kantaen häntä olkapäillään ja suoden hänelle lukemattomia ylistyksiä. Niin myös jokainen kaupunki vuorostaan vastaanotti tämän pyhän Roomasta, ja kantoi hänet olkapäillään tännekin asti, seurasivat kruunattua ylistäen hymnein mestaria … Tällä hetkellä pyhä marttyyri suo armonsa juuri noille samoille kaupungeille, vahvistaen heitä hurskaudessa, ja ajasta aikaan hän rikastuttaa tätä kaupunkia”.

Puhuessaan pyhien reliikkien ihmeellisestä voimasta pyhä Efraim Syyrialainen kertoo seuraavan koskien pyhiä marttyyreja: ”Juuri kuoleman jälkeen he toimivat aivan kuin olisvat elossa, parantaen sairaita, karkottaen pahoja henkiä, ja Herran voimalla torjuen jokaisen pahojen henkien vaikutuksen. Tämä siksi, että Pyhän Hengen ihmeitä tekevä armo on aina läsnä pyhissä reliikeissä”. Pyhien Gervasiuksen ja Protasiuksen (2.vs marttyyreja Milanosta) jäännösten löytämisen aikaan pyhä Ambrosius puhuessaan kuulijoilleen kertoo seuraavan hartaalla innostuksella: ”Te tiedätte – tosiaankin te olette itse nähneet – että monet ovat puhdistuneet pahoista hengistä, että hyvin monet myös kosketettuaan käsillään pyhien vaatteita ovat vapautuneet heitä vaivaavista sairauksista. Näette, että entisaikojen ihmeet ovat uudistuneet, kun Herran Jeesuksen tulon kautta armo vuodatettiin yltäkylläisesti maan päälle, ja että monet ruumiit parantuvat ikään kuin pyhien ruumiiden varjojen avulla Kuinka monta lautasliinaa onkaan käytetty! Kuinka monta vaatetta pantuina pyhien reliikkien päälle ja varustettuna parantavalla voimalla vaaditaankaan! Kaikki ovat hyvillään koskettaessaan edes ulkopuolista lankaa, ja kuka tahansa koskettaa sitä, on parantuva”.

Puhuessaan pyhien reliikkien aikaansaamista ihmeistä autuas Augustinus sanoo: ”Mistä muusta nämä ihmeet todistavat kuin tästä uskosta, joka saarnaa lihassa ylösnoussutta Kristusta ja samassa lihassa taivaaseen astunutta? Sillä marttyyrit itse olivat marttyyreja, ts. olivat tämän uskon todistajia … Sillä tämä uskon puolesta he antoivat elämänsä, ja voivat nyt pyytää niitä palkkioita Herralta, jonka nimessä heidät teurastettiin. Sillä tämän uskon puolesta heidän epätavallista kestävyyttään harjoitettiin, niin että näissä ihmeissä tuloksena ilmeni suuri voima. Sillä jos lihan ylösnousemus ikuiseen elämään ei olisi tapahtunut Kristuksessa, eikä täydellistynyt Hänen kansassaan, kuten Kristus ennusti…, miksi marttyyreilla, jotka teurastettiin tämän uskon vuoksi, joka julisti ylösnousemusta, olisi ollut sellainen voima? … Nämä ihmeet todistavat tästä uskosta, joka saarnaa lihan ylösnousemusta iankaikkiseen elämään”.

Pyhä Damaskolainen (Johannes) yhteenvetona Pyhän Raamatun ja Pyhän Tradition elämääantavasta opetuksesta koskien pyhien reliikkien hurskasta kunnioittamista saarnaa kerubimaisella tavalla Jumalaa-kantavan ja Kristuksen-kaltaisen sielunsa alttarilta: ”Pyhät ovat tulleet armosta siksi, mitä Jeesus Kristus on luontonsa mukaisesti. Toisin sanoen, heistä on tullut jumalia armosta: Jumalan puhtaita ja eläviä asumuksia. Sillä Jumala sanoo: ”Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” (2 Kor 6: 16; 3 Moos 16:12). Raamattu samoin sanoo: “Vanhurskasten sielut ovat Jumalan käsissä eikä kuolema voi heitä pitää”. Sillä kuolema on pikemminkin pyhien uni kuin heidän kuolemansa. Edelleen: ” Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki” (Ps 115:16) Mikä silloin on kallisarvoisempaa kuin olla Jumalan käsissä? Edelleen, siitä, että Jumala asuu jopa heidän ruumiissaan hengellisellä tavalla apostoli todistaa: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? (1 Kor 3:16) Ja, ”Herra on Henki…” (2 Kor 3:17). Siksi evankeliumin totuus on: ” Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”

Varmastikin meidän silloin tulee kunnioittaa eläviä Jumalan temppeleitä, Jumalan eläviä asuntoja. Nämä eläessään seisoivat uskalluksella Jumalan edessä. Kristus jätti meille pyhien reliikit pelastuksen lähteiksi ja siunaukseksi. Älköön kukaan epäilkö tätä. Sillä jos vesi puhkesi erämaassa jyrkästä ja kovasta kalliosta Jumalan tahdon mukaan (2. Moos 17:6) ja aasin leukaluusta sammuttamaan Simpsonin janon (Tuom 15: 14 – 17), olisiko silloin uskomatonta, että tuoksuva öljy virtaisi pyhien marttyyrien jäänteistä? Ei suinkaan, ainakaan niiden mielestä, jotka tuntevat Jumalan kaikkivoimallisuuden ja kunnian, jonka Hän suo pyhilleen. Vanhan Testamentin lain mukaan jokainen, joka kosketti kuoillutta ruumista, katsottiin epäpuhtaaksi (4 Moos 19:11). Miten tahansa, pyhät eivät ole kuolleita. Sillä niistä ajoista kun Hän, joka on itse Elämä ja Elämän Antaja luettiin kuolleiden joukkoon, me emme nimitä niitä kuolleiksi, jotka vaipuivat kuolonuneen ylösnousemuksen toivossa ja uskossa Häneen. Sillä kuinka voisi kuollut ruumis tehdä ihmeitä? Ja kuinka pyhien jäännösten kautta pahoja henkiä karkotetaan, sairaudet parannetaan, sairas tehdään terveeksi, sokeat saavat näkönsä, pitaaliset puhdisteaan, kiusaukset ja koettelemukset voitetaan; ja kuinka jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, (Jaak 1:17) niille, jotka rukoilevat varmassa uskossa?

Kirkon universaalisen pyhien jäännöksiä koskevan uskon vahvistivat seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen Jumalankantaja-isät asetuksessaan: ”Meidän Herramme Jeesus Kristus jätti meille pyhien jäännökset pelastuksen tuottavana lähteenä, joka vuodatta erilaista hyötyä heikkouksissa. Niin muodoin ne, jotka ottavat vapauden hylätä marttyyrien reliikit, jos he ovat piispoja, pantakoon viralta, kuitenkin jos kysymyksessä on munkkeuteen kuuluva tai maallikko, erotettakoon pelkästään Ehtoollisyhteydestä.”

Seuraavat tosiasiat todistavat myös siitä, että pyhien jäännösten hurskas kunnioitus on ensiarvoinen osa Jumalihmisen meille suomasta pelastuksesta: pyhän historian muinaisuudesta asti kirkkoja rakennettiin haudoille ja pyhien jäännöksille ja pyhää liturgiaa toimitetaan vain antiminssin päällä, johon on sijoitettu osa pyhäinjäännöstä. Lisäksi jumalanpalveluskirjat, erityisesti Minea, on täynnä rukouksia ja hymnejä, joissa viitataan pyhien jäännösten kunnioittamiseen…

Kaiken kaikkiaan pyhäinjäännösten salaisuus on Uuden Testamentin universaalisen salaisuuden sydämessä ja se on Jumalan ihmiseksi tulo. Ihmisruumiin täydellisen salaisuuden selittää inkarnaatio, Jumalan ihmiseksi syntyminen, Jumalan ruumiillistuminen Jumalihmisessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Niinpä tästä syystä evankeliumi kertoo koskien ruumista: ”Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias.” (1 Kor 6: 13) Ja ihmisen kautta myös koko luomakunta, kaikki aine, saa jumalallisen merkityksensä, Jumalaihmisen universaalisen merkityksen. Ihmisen kautta, joka pyhitetään Kirkossa pyhillä sakramenteilla ja hyveillä, luomakunta ja aine pyhittyvät yhdistyneenä Kristukseen. Tähän liittyy myös ilo – monien pyhäinjäännösten mirhanvuotamisominaisuus. Tämä mirhaihme on liittyy pyhäinjäännöksiin osoittamaan, että kristityt ovat todella ”Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen” (2 Kor 2:15), suloinen tuoksu Jumalalle ja taivaaseen. Evankeliumin totuus on, että ihmisen synti on pahanhajuinen tuoksu Jumalan edessä ja jokainen synti miellyttää paholaista. Pyhien marttyyrien ja pyhien hyveiden kautta kristityistä tulee ” suloinen tuoksu Jumalalle”. Niinpä tästä syystä pyhien jäännökset vuodattavat mirhaa.