Suuren paaston valmistusaika

Kirkon suuren paaston aikaa edeltää kausi, joka liturgisesti valmistaa uskovia paaston aloittamiseen. Ensimmäinen merkki lähestyvästä Suuresta paastosta annetaan ennen paastoa viidentenä sunnuntaina, Sakkeuksen sunnuntaina. Tuona sunnuntaina luetaan evankeliumi Sakkeuksesta, publikaanista. Se kertoo, kuinka Kristus tuo pelastuksen syntiselle miehelle ja kuinka miehen elämä muuttui kokonaan siksi, että ”hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli” (Lk. 19: 3). Halusta ja pyrkimyksestä nähdä Jeesus alkaa paastomatka kohti pääsiäistä. Se on ensimmäinen liikahdus pelastusta kohti.

Seuraava sunnuntai on nimeltään publikaanin ja fariseuksen sunnuntai. Painopiste on kahdessa miehessä, jotka menivät temppeliin rukoilemaan, toinen heistä oli fariseus, hyvin kunnollinen ja vanhurskas, uskonnollinen mies, toinen taas publikaani, veronkerääjä, joka oli läpeensä syntinen ja huijasi kansaa. Ensimmäinen, vaikka olikin läpeensä vanhurskas, kehuen itseään Jumalalle, saa tuomion Kristukselta. Toinen, läpeensä syntinen, anoi armoa, sai sen ja Jumala vanhurskautti hänet (Lk.18: 9). Tässä mietiskellään sitä, että me olemme joko fariseuksen kaltaisia hurskaudessamme tai sitten me kadumme publikaanin tavoin, mikä ainoastaan voi pelastaa meidät. Meitä kutsutaan näkemään itsemme Kristuksen opetuksen valossa sellaisina kuin todellisuudessa olemme ja pyytämään armoa.

Seuraavaa suuren paaston valmistussunnuntaita kutsutaan tuhlaajapojan sunnuntaiksi. Tuhlaajapojan tavoin meitä kehotetaan, kuullessamme Kristuksen vertauksen Jumalan rakastavasta anteeksiantamisesta, menemään itseemme ”niin kuin tuhlaajapoika” ja ymmärtämään, että olemme ”vieraalla maalla”, kaukana Isän kodista, ja lähtemään liikkeelle Jumalan luo. Mestari vakuuttaa meille, että Isä ottaa vastaan meidät iloiten. Meidän on vain ”noustava ja lähdettävä” tunnustaen itse aiheuttamamme ja syntisen lähtömme tuosta ”kodista”, johon todellisesti kuulumme. (Lk. 15:11 – 24)

Seuraavaa sunnuntaita kutsutaan tuomiosunnuntaiksi. Sitä kutustaan myös lihapyhälaskuksi, koska se on virallisesti viimeinen päivä, jolloin ennen pääsisäistä syödään lihaa. Silloin luetaan Kristuksen vertaus viimeisestä tuomiosta (Mt.25:31 – 46). Meitä muistutetaan tuona päivänä, ettei meille riitä, että näemme Jeesuksen tai itsemme sellaisina kuin olemme tai että lähdemme kohti Isän kotia tuhlaajapojan tavoin. Meidän on myös oltava hänen poikiaan ja tyttäriään seuraamalla Kristusta, Hänen ainosyntyistä jumalallista Poikaansa ja näkemällä Kristus jokaisessa ihmisessä ja palvelemalla Kristusta heitä palvelemalla. Pelastuksemme ja lopullinen tuomiomme on riippuvainen teoistamme, ei pelkästään aikomuksistamme tai Jumalan laupeudesta ellemme toimi henkilökohtaisesti yhdessä Jumalan kanssa ja kuuliaisina Jumalan tahdolle.

”… sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni… Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.(Mt.25: 35 – 36, 40)

Emme pelastu ainoastaan rukoilemalla ja paastoamalla, emme yksinomaan ”uskonnollisilla harjoituksilla”. Pelastumme palvelemalla Kristusta lähimmäisissä. Se on päämäärä, johon kaikki uskonnollisuus ja rukoileminen viime kädessä suuntautuu.

Lopulta Suuren paaston aattona, päivänä jota kutsutaan sovintosunnuntaiksi tai laskiaissunnuntaiksi, myös nimellä maitopyhälasku, jumalanpalveluksessa lauletaan Aadamin karkotuksesta paratiisista. Samaistamme itsemme Aadamiin, valittaen kauneutemme, arvokkuutemme ja luomisessa meille annetun ilon menettämistä ja itkien synnin turmelustamme. Kuulemme myös tuolloin Herran opetuksen paastoamisesta ja anteeksiantamisesta, ja siirrymme paastokauteen toisillemme anteeksiantaen, jotta Jumalankin antaisi meille anteeksi.

”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Mt. 6: 14 – 18)