Tie Jumalan kaltaisuuteen
Kreikkalaisten isien opetuksen mukaan “ihminen on kutsuttu tulemaan armosta siksi, mitä Jumala on luonnostaan”. Athanasios Suuri ilmaisee tämän saman ajatuksen sanoessaan: “Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla Jumalaksi”. Tästä näkökulmasta kristityn elämän päämäärä on “jumalallistuminen”, Jumalan kaltaisuuteen kasvaminen ja kehittyminen. Tämä on tullut mahdolliseksi siksi, että Kristus Vapahtaja oli samalla täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen. Siksi Kristuksen on oltava Jumala voidakseen pelastaa. Mutta ainoastaan siksi, että Hän on myös täydellinen ihminen, me voimme tulla osalliseksi siitä, mitä Hän on tehnyt meidän edestämme. Tämän Jumalan ja ihmisen välisen sillan muodostaa Kristuksen lihaksitulo, inkarnaatio. Kristus-Immanuel, “Jumala meidän kanssamme”, on Jumal-ihminen, samalla täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen. Vain tässä valossa voimme ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: “Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”(Joh.1: 51)
Ortodoksinen oppi ihmisen jumalallistumisesta ja yhteydestä Jumalan kanssa on erityisen tärkeä. Jumalallistuminen ei koske vain ihmissielua, vaan myös ruumista. Koko ihmisen on mahdollista jumalallistua ja pyhittyä jumalallisen armon ja ihmisen vapaan tahdon yhteistoimintana. Luomiskertomuksessa sanotaan, että ihminen luotiin Jumalan “kuvaksi” ja “kaltaiseksi”. Kreikkalaisten isien mukaan “kuva” ja “kaltaisuus” eivät ole sama asia. “Kuva” tarkoittaa ymmärrystä ja vapautta, kun taas “kaltaisuus” viittaa Jumalan kaltaisuuteen kehittymistä hyveen kautta. “Kuvaan” kuuluu ihmisen vapaa tahto, hänen ymmärryksensä, tietoisuus oikeasta ja väärästä, toisin sanoen kaikki se, mikä erottaa ihmisen eläinkunnasta ja tekee hänestä ihmisen. “Kuva” tarkoittaa, että olemme “Jumalan sukua”(Apt.17:28) Kuilu Luojan ja luodun välillä ei ole ylipääsemätön, sillä koska olemme Jumalan kuva, voimme tuntea Jumalan ja olla yhteydessä Häneen. Ja jos ihminen käyttää oikein tätä kykyään olla yhteydessä Jumalaan, hänestä tulee “Jumalan kaltainen”. Jumalan kaltaisuuteen kehittyminen tarkoittaa “jumalallistumista”, tulemista “jumalaksi armosta”, niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: “… olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia” (Ps. 82:6). Oppi jumalallistumisesta merkitsee sitä, että ihminen on luotu Pyhän Kolminaisuuden kuvaksi ja kaltaiseksi.: “Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme…” (Joh. 17:21). Aivan kuten Kolminaisuuden persoonat ovat toinen toisissaan lakkaamattomassa rakkauden liikkeessä, samoin ihminen Kolminaisuuden kuvana “lepää” Kolmiyhteisessä Jumalassa.
Pyhä Maksimos Tunnustaja määrittelee opin jumalallistumisesta ihmisen ja jumalan väliseksi elimelliseksi yhteydeksi: Jumala asuu meissä ja me Jumalassa. Pyhä apostoli Paavali näkee kristillisen elämän ennen kaikkea “elämänä Kristuksessa”.
Jumalallistuminen on aina ymmärrettävä niin, että tehdään ero Jumalan olemuksen ja Hänen energioidensa välillä. Yhdistyminen Jumalan kanssa tarkoittaa tulemista osalliseksi hänen energioistaan, mutta ei jumalallisesta olemuksesta. Näin ortodoksinen kirkko puhuessaan jumalallistumisesta ja yhtymisestä Jumalan kanssa, hylkää kaikki panteismin muodot.
Luoja ja luotu eivät koskaan sulaudu yhdeksi olennoksi, kuten idän uskonnot opettavat. Ortodoksinen mystinen teologia on aina väittänyt, että ihminen säilyttää täydellisesti erillisyytensä, olipa hän kuinka lähellä Jumalaa tahansa. Jumalallistuneenakin ihminen on Jumalasta erillinen, vaikkakaan ei erossa Hänestä. Kun pyhä Maksimos Tunnustaja sanoo: ” Jumala ja jotka ansaitsevat Jumalan, ovat yksi ja sama energia”, hän ei tarkoita sitä, että pyhät ihmiset menettäisivät oman vapaan tahtonsa, vaan sitä, että he vapaehtoisesti rakkaudesta mukauttavat omana tahtonsa Jumalan tahtoon. Eikä se tarkoita myöskään sitä, että ihminen “tulemalla jumalaksi” lakkaisi olemasta ihminen. Tunnettu ortodoksiteologi Lossky on sanonut: “Tullessamme jumaliksi armosta pysymme luotuina, kuten Kristuskin pysyi Jumalana ihmiseksitulonsa jälkeenkin”. (Lossky: The Mystical Theology of the Eastern Church, s.87). Ihmisestä ei tule Jumalaa luonnoltaan, vaan pelkästään “luotu jumala”, jumala armosta. Pyhä Maksimos Tunnustaja sanoo lisäksi: ” Koska ihminen on sielun ja ruumiin ykseys, ja koska lihaksitullut Kristus pelasti ja lunasti koko ihmisen, siitä seuraa, että ihmisen ruumis jumalallistuu samalla kuin hänen sielunsakin”.
Kuitenkin on huomattava, että täydellinen ruumiin jumalallistuminen tapahtuu vasta “viimeisenä päivänä” Kristuksen toisessa tulemuksessa, kun vanhurskaat nousevat ylös kuolleista ja heidät puetaan hengelliseen ruumiiseen. Pyhien ruumiit kirkastuvat jumalallisesta valosta, aivan kuten Kristuksen ruumis kirkastui Taaborin vuorella.
Uuden testamentin opetuksen mukaan jumalallistuminen ja kirkastuminen eivät koske vain ihmistä, vaan koko luomakuntaa: “Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet…” (Ilm.21:1) Lunastettua ihmistä ei “siepata pois muusta luomakunnasta”, vaan koko luomakunta pelastuu yhdessä ihmisen kanssa. Apostoli Paavali kirjoittaa: “Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä…että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” ( Room.8:19-22)
Ajatus kosmisesta lunastuksesta samoin kuin ortodoksinen opetus ihmisruumiista sekä ikoniteologia perustuvat Kristuksen lihaksitulemisen oikein ymmärtämiseen. Kristus omaksuessaan lihan, aineelliseen järjestykseen kuuluvana, teki mahdolliseksi lunastuksen ja koko luomakunnan uudistumisen, ei vain aineettoman vaan myös aineellisen luomakunnan.