Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen – aikuiskasvattaja ja taitava opettaja
Elämänvaiheet
Kreikkalaisen Minean mukaan pyhä Kyrillos syntyi n. 315 Jerusalemissa tai lähiympäristössä “hurskaista vanhemmista, jotka tunnustivat ortodoksista uskoa, ja hänet lienee liitetty samaan uskoon Konstantinuksen hallitessa”. Kyrilloksen nuoruusvuodet osuvat Areioksen hallinnon huippukohtaan ja Pyhän haudan uudelleen löytämisen aikoihin 326, jolloin Jerusalem suhteellisen köyhänä yhteisönä alkoi kohota huomattavaan asemaan.
Tarkkaan ei tiedetä, milloin hänet liitettiin papistoon, mutta vuoden 335 paikkeilla, jolloin Jerusalemin Ylösnousemuksen kirkko vihittiin, hän epäilemättä osallistui juhlallisuuksiin diakonina. Vuonna 343 piispa Maksimos vihki hänet papiksi ja piispaksi hänet vihittiin joko vuonna 349 tai 350. Maksimos ja hänen edeltäjänsä Makarios olivat molemmat vankasti nikealaisia. Piispaksi Kyrilloksen vihki Kesarean metropoliitta Akakios, joka oli areiolainen, yhdessä Patrofilos Skytopolislaisen kanssa. Heidän ortodoksisuuttaan epäiltiin. Jerome ja Rufinus asettivat Kyrilloksen piispuuden kyseenalaiseksi. Tästä johtuen heräsi epäilys, että Kyrillos olisi saanut virkansa suostumalla areiolaisuuteen. Kirkkohistorioitsijat Sokrates (Hist. Eccl. 2:38) ja Sozomenos (Hist. Eccl. 4:20) väittävät, että Kyrilloksen edeltäjää Maksimosta rangaistiin hänen ortodoksisuudestaan ja Kyrillos tungettiin hänen sijaansa areiolaisena. Mutta Teodoretus (Hist. Eccl. 2:22) ja Konstantinopolin kirkolliskokouksen 382 synodaalikirje (Teodoret, Hist.Eccl. 5:9) väittävät tätä tietoa vastaan. Paavi Damaskukselle osoittamassaan kirjeessä Kyrilloksen oli todistettava Konstantinopolin vuonna 382 pidetyn kirkolliskokouksen isille, että hänen virkaanasettamisensa oli laillinen ja kanonisen lain mukainen (Teodoret:Hist.Eccl. 5:9). Kuitenkin Akakioksen ja Kyrilloksen riita johti Kyrilloksen viraltapanoon ja hän vetäytyi ensin Antiokiaan ja sitten Tarsoon. Antiokiassa olleessaan hän liittyi anti-nikealaiseen liikkeessen ja tuki Meletiosta ensin eusebiolaisena . Tämän vuoksi Jerome tunsi häntä kohtaan äärimmäistä epäluuloa. Tarsossa hänestä tuli homoiousiaanien tukija. Heidän joukossaan hän istui mukana Seleukian kirkolliskokouksessa vuonna 359. Tämä kirkolliskokous asetti hänet uudelleen Jerusalemin piispaksi, mutta seuraavana vuonna hänet karkotettiin uudelleen maanpakoon, josta hän palasi takaisin vasta Julianuksen hallituskaudella 362. Vuonna 367 Valentinoksen aikana Kyrillos jälleen pakotettiin lähtemään Jerusalemista, ja hän oli poissa aina vuoteen 387. Tästä jaksosta ei tiedetä mitään. Vuonna 381 Kyrillos osallistui toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen. Tämän kokouksen isien todistuksen mukaan Kyrillos “eri aikoinaan taisteli voimakkaasti areiolaisuutta vastaan”. Teodoretus myöhemmin viittaa häneen “apostolisen uskon puolustajana”. Näin kaikki epäilykset hänen areiolaisuudestaan kumottiin. Hän kuoli vuonna 387. Nämä asiat tiedetään varmuudella hänen elämästään.
Kirjallinen tuotanto
Kyrilloksen kirjallinen jäämistö on vähäinen. Hänen teostensa joukossa on kaksikymmentäneljä Pyhän Haudan kirkossa Jerusalemissa pidettyä kasteopetuspuhetta: Procatechesis eli johdantokurssi kasteeseen valmistautuville, joka on pidetty suuren paaston aikana, Catecheses, 18 opetuspuhetta, ovat osoitetut kasteeseen valmistautuville sekä Viisi mystistä opetuspuhetta, tarkoitetut äsken kastetuille ja ne on pidetty pääsiäisviikolla vuonna 350. Joku kuulijoista on kirjoittanut tekstin muistiin pikakirjoituksella. Kyrillos ei ole korjaillut tekstiä. Se selittänee puheissa esiintyvät toistot sekä asioiden osittaisen epäsystemaattisen esityksen. Mahdollisesti opetustekniset syyt ovat myös vaikuttaneet asiaan. Kirkkoisän opetus on yksinkertaista, innostunutta ja sydämellistä. Nämä opetukset ovat erittäin tärkeä lähde, mitä kallisarvoisin aarre, muinaisen kasteriituksen historiassa. Ne antavat luotettavan yhteenvedon Jerusalemissa tunnustetusta uskosta.
Kyrillos piti myöskin saarnan “Halvaantuneen parantamisesta” , joka on säilynyt jälkipolville kokonaisena. Sen hän on pitänyt luultavasti ollessaan pappi. Saarna ja Opetuspuheet muistuttavat silmiinpistävästi toisiaan ilmaisutavaltaan. Samoin on säilynyt kolme katkelmaa saarnasta “Kaanan häistä Galileassa” sekä yksi lainaus saarnasta tekstiin “Menen Isäni luo”. Kyrilloksen tunnettujen teosten luettelon täydentää “Kirje keisari Konstantinukselle”, jossa on kuvaus ihmeellisestä, loistavasta valorististä, joka näkyi Jerusalemin yllä 7. toukokuuta vuonna 351:
“Aivan niinä pyhän helluntaijuhlan päivinä, toukokuun nonae-päivänä (7. toukokuuta) suunnilleen kolmannella hetkellä jättiläismäinen suuri ristinmuotoinen valo ilmestyi taivaalle pyhän Golgatan yläpuolella ulottuen Öljymäelle asti. Sitä ei nähnyt vain yksi tai kaksi, vaan se erittäin selvästi näkyi koko kaupungin väestön edessä. Eikä se , kuten saattaisi olettaa, hävinnyt nopeasti ikään kuin jokin kuviteltu, vaan oli näkyvissä maan yläpuolella muutamia tunteja samalla säkenöiden valoa auringon säteiden yläpuolella. Varmuudella se olisi jäänyt heiltä huomaamatta ja kätköön , ellei se olisi näyttäytynyt niille, jotka näkivät sen paljon kirkkaammin loistavana kuin aurinko, niin että koko kaupungin väestö syöksyi kuin yhdestä sopimuksesta Marttyyrikappeliin ilonsekaisen pelon valtaamina taivaallisesta näystä. Heitä virtasi sisälle, nuoria ja vanhoja, kaiken ikäisiä miehiä ja naisia … ei vain kristittyjä, vaan muualta Jerusalemiin vierailulle tulleita pakanoita, kaikki heistä kuin yhdestä suusta kohottaen ylistyshymnejä Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Ainosyntyiselle Pojalle, ihmeiden tekijälle.” (Quasten:Patrology III, s.365)
Kirjeen liitteenä oleva ylistyslauselma, joka sisältää ilmauksen “yksiolemuksellinen Kolminaisuus”, on lisätty myöhemmin. Kiinnostava piirre on myös ohimennen tehty viittaus “pelastusta täynnä olevan Ristin löytämiseen” Konstantinos Suuren päivänä. Tämä asia mainitaan myös Opetuspuheissa (4:10; 10:19 ja 13:4)
Kyrillos teologina
Kyrillos ei ole kovinkaan omaperäinen teologi, mutta hän on tärkeä uskon opettajana ja todistajana. Vaikka aikanaan Kyrillosta epäiltiin areiolaisuudesta, nykyisin yleisesti ollaan sitä mieltä, ettei hänellä ole ollut elämänsä aikana areiolaisia näkemyksiä. Opetuspuheissaan hän ei koskaan puhu areiolaisuudesta ja hän toistuvasti vastustaa sen opetuksia sekä puolustaa ehdottomasti Isän ja Pojan välistä täydellistä olemuksellista yhteyttä. Hän selvästi opettaa (Catech. XI) Kristuksen jumaluudesta sekä torjuu areiolaiset väittämät, että “oli aika, jolloin Häntä ei ollut” ja että Hän on Jumalan Poika “lapseksi ottamisen kautta”. Näin Kyrilloksen opetus on sopusoinnussa nikealaisen uskon kanssa. Hän ei kuitenkaan koskaan käytä Nikean uskontunnustuksen “homoousios”- käsitettä, varmastikin tarkoituksellisesti. Syynä on luultavasti se, että hän paheksui sellaisten sanojen käyttöönottoa, joita ei löydy apostolien ja evankelistojen kirjoituksissa Kyrillos opettaa, että ihmisluonnon omaksunut Poika on täydellisesti meidän luontomme kaltainen. Jos Kristus olisi vain Jumala, silloin olisimme pelastuksen ulkopuolella. Kristus on luonnoltaan kaksinainen, sekä Jumala että ihminen täydellisesti yhdistyneenä. Hän syntyi uudesta Eevasta, uudesta Neitseestä, täyttääkseen profetiat. Kasteen Hän pyhitti omalla kasteellaan. Jordan on evankeliumin alku. Kristuksen kuolema ristillä ei ollut vain näennäinen. Vapaaehtoinen kärsimys oli todellista. Synti sai alkunsa puusta ja päättyi toiseen puuhun.
Helluntaina “Kirkon lohduttaja ja pyhittäjä”, Pyhä Henki laskeutui maailmaan. Vanhassa testamentissa “armo oli isien kanssa”, “mutta nyt se on vuodatettu kaikille.” Helluntaina apostolit saivat täydellisen “tulen kasteen”. “Hengellisten vesien runsaus” vuodatettiin maailmaan ja siitä lähtien apostolit ja koko Kirkko ovat siitä osalliset. Kirkko “kokoaa ja yhdistää kaikki”. Se on katolinen, koska se ulottuu kaikkialle maailmankaikkeuteen. Se avaa iankaikkisen elämän portit pyhässä kasteessa ja muissa sakramenteissa.
Pyhästä Hengestä hän opettaa:
Vain Pyhällä Hengellä yhdessä Pojan kanssa on todellinen näky Jumalasta, ” tutkien kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet” (1 Kor 2:10), kuten myös ainosyntyisellä Pojalla on olennainen tieto Isästä yhdessä Pyhän Hengen kanssa, kun Hän sanoo: “eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa” (Mt 11:27). Sillä Hänellä on keskeinen visio ja Hän ilmoittaa Jumalan Hengen kautta kunkin ihmisen kykyjen mukaan. Ja näin siksi, että ainosyntyinen Poika on yhdessä Pyhän Hengen kanssa samaa jumaluutta Isän jumaluuden kanssa (Catech. VI: 6 )
Kyrillos painottaa toistuvasti sitä, että Henki on erillinen persoona: “Hän, joka puhuu ja lähettää, on elävä, todella oleva ja toimiva” (Catech. 17:9; 28; 33; 34)
Kastetta edeltävä opetus oli sisällöltään pääasiallisesti dogmaattista. Kastettavan tuli ymmärtää täydellisesti antamansa kastetunnustus. Opetukseen kuului opetusta Pyhästä Kolminaisuudesta ja lunastuksesta, ihmisestä, sielusta ja ruumiista, moraalisesta elämästä ja Pyhistä Kirjoituksista. Apostoli Paavalin roomalaiskirjeen 6. luvun mukaisesti Kyrillos selittää varhaiskristillistä kasteliturgiaa. Syntisen upottaminen veteen on Kristuksen hautaan laskemisen kuva. Samoin myös vedestä nouseva nousee uuteen elämään yhdessä Herran kanssa. Yhdistäen pyhien Paavalin ja Johanneksen teologian Kyrillos esittää kasteen sekä hautana että äitinä:
“Samalla kertaa te kuolitte ja synnyitte, ja niin pelastava vesi tuli teille sekä haudaksi että äidiksi. Se, mitä Salomo on sanonut toisista, sopii teihinkin. Hänhän sanoi: “Aika on syntyä ja aika kuolla. Teille on tapahtunut päinvastoin: Aika on kuolla ja aika syntyä. Kuolema ja syntymä tapahtuivat yhtaikaa, niin että syntymänne kulki käsi kädessä kuoleman kanssa. (Catech. myst. 2:4)”
Kaste on Vanhan testamentin loppu ja Uuden alku. Se on on osallistumista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen jäljittelemällä ja kuvan tavoin. Ihminen ja kaste ovat kumpikin kaksinaisia luonteeltaan. Vesikaste on ruumista varten ja Pyhän Hengen kaste ruumiitonta sielua varten. Kasteessa kuolemme ja synnymme samalla kertaa. Kaste on meille hauta ja äiti samalla kertaa. Sielu syntyy uudelleen. Taivaan valtakunta valmistetaan meitä varten. Ihmisestä tulee valittu hänen omasta tahdostaan. Kaste veden kautta on välttämätön pelastukselle. Ainoastaan marttyyrit ovat poikkeus. Kastevesi “kantaa Kristusta”. Veden pyhittäminen tapahtuu kutsumalla avuksi Pyhää Kolminaisuutta. Kastetta ei voi uudistaa. Kasteen täydentäminen tapahtuu Hengen kasteella, öljyllä voitelemisella. Sama Henki, joka eukaristiassa tekee leivän ja viinin Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, vaikutta voitelun sakramentissa. Se antaa hengellisen suojan sekä ruumiille että sielulle. Kyrillos nimittää kastetta “pyhäksi häviämättömäksi sinetiksi” ja on vakuuttunut siitä, että kukaan ei voi pelastua kuin kasteen tai marttyyriuden kautta:
“Ellei ihminen ota vastaan kastetta, hänellä ei ole pelastusta, paitsi ainoastaan marttyyreilla, jotka vastaanottivat valtakunnan, vaikkeivät astuneet kastealtaaseen. Sillä kun Vapahtaja pelasti maailmankaikkeuden ristinsä avulla ja Hänen kylkensä lävistettiin, ” haavasta vuoti heti verta ja vettä” (Joh. 19:34) osoittamaan, että rauhan aikana ihmiset tulee kastaa vedessä ja vainojen aikana omassa veressään. Sillä Vapahtaja puhui tarkoituksellisesti marttyyriudesta kasteena, kun Hän sanoi: “Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” (Mk. 10:38). Lisäksi marttyyrit tunnustivat uskonsa, ” koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten” (1 Kor. 4:9) (Procatech. XVI).
Kyrillos opettaa selvemmin kuin kukaan aikaisemmin Kristuksen todellisesta läsnäolosta eukaristiassa . Ensimmäisenä teologina hän opettaa leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi viittaamalla veden muuttumiseen viiniksi Kaanassa:
“Kerran Kristus muutti viittauksellaan veden viiniksi Galilean Kaanassa, eikö Hän pystyisi muuttamaan viiniä vereksi?”(Catech.myst. IV: 2)
Muuttuminen tapahtuu papin kutsuessa Pyhää Henkeä uhrilahjojen päälle :
“Eukaristian leipä ja viini ennen Jumalallisen Kolminaisuuden pyhää avuksihuutamista on pelkästään leipää ja viiniä, mutta avuksihuutamisen jälkeen leivästä tulee Kristuksen Ruumis ja viinistä Kristuksen Veri” (Catech. Myst. V: 7)
Kiinnostavaa on, että Kyrillos käsittää eukaristian hengelliseksi ja sovitusuhriksi, verettömäksi palvelukseksi, joka esirukouksen muodossa uhrataan kaikkien apua tarvitsevien, jopa kuolleiden puolesta. Hän myöskin ensimmäisenä teologina nimittää eukaristia-uhria “pelottavaksi” ja “pelkoa herättäväksi”, mikä käsitys ilmenee myös muualla, mm. apostolisissa säännöissä sekä pyhällä Johannes Krysostomoksella. Eukaristiassa tulemme Kristuksen kantajiksi, koska Ruumis ja Veri annetaan meille. Ehtoolliseen tulisi osallistua jatkuvasti.
Kyrillos opettajana ja kasvattajana
Vaikka maailma ja olosuhteet muuttuvat nopeasti, ihmisluonto muuttuu hitaasti ja vähän. Kasvatus on vähemmän päämäärä kuin keino ja sen tarkoitus on kykyjen kehittäminen. Kyrillos pitää terveen ajattelun kykyä arvokkaimpana. Katekeettisista opetuspuheista käy ilmi selvästi, että Kyrillos kannustaa oppilaitaan ajattelemaan, ryhtymään älyllisiin ponnisteluihin, totuttamaan tahtoaan kuriin ja pyrkimään terveen arvostelukyvyn hankkimiseen.
Vaikka Athanasioksen vuonna 341 kirjoittama “Kiertokirje” väittää kristillisen kirkon olleen erittäin järjestäytyneen tuohon aikaan, kuitenkin aika, jolloin Kyrillos toimi, oli erittäin sekava ja hämmentävä. Kaikkein luultavimmin ensimmäinen opetuspuhe pidettiin paaston ensimmäisenä päivänä, maanantaina, ja kahdestoista suuren perjantain yönä, “suuren sapatin” aattona, lauantaina, joka vastaa nykyistä pääsiäistä edeltävää lauantaita. Viimeisen opetuspuheen alkuvirkkeet käsittelevätkin pääsiäisen merkitystä: “Kaikkien hyvien tekojen juuri on ylösnousemuksen toivo” (Catech. XVIII: 1). Mystisiä opetuspuheita on viisi. Ensimmäinen käsittelee kristillisiä mysteereitä . Toinen käsittelee kastetta, kolmas voitelua, neljäs Kristuksen Ruumista ja Verta, viides ja viimeinen kristillistä liturgiaa sisältäen eukaristian sakramentin palvelumenot. Nämä opetuspuheet ovat arvokkaita todistuskappaleita sakramenttien toimittamisesta ja idän kirkon opeista neljännellä vuosisadalla.
Nämä opetuspuheet olivat varhaisina vuosisatoina kristillisen kirkon täydemmistä etuoikeuksista osallisiksi pyrkiville annettu ensimmäinen ja ainoa täydellinen kasvatuskurssi. Protocatechesis eli opetuspuheiden Alkusanat ovat täynnä esimerkkejä Kyrilloksen opetusmenetelmästä.
Kyrilloksen kuulijakunta koostui katekumeeneista, jotka kuuluivat eri rotuihin ja ammattikuntiin ja olivat käsityskyvyltään ja ympäristöltään hyvinkin erilaisia. On monen tyyppisiä opettajia. Jotkut lapsia opettavat toimivat oppilaiden kanssa poistamalla oppimisen polulta kaikki kivet ja hankaluudet, epätasaisuudet ja vastukset. Toiset taas ovat sitä mieltä, että luonnollinen tapa on paras, sillä vaarat ja houkutukset kohdistuvat lapseen ja houkutukset vetävät puoleensa. Niihin pitää totuttaa oppivaa lasta, koska ne varmuudella piirittävät häntä myöhemminkin. Kyrillos opettaessaan valitsee keskitien. Hänen puheensa avaussanoissa kiinnittää huomiota selvästi erottuva kannustuksen ääni: Hänen kehotuksissaan ei ole mitään yksitoikkoista, vaikeaa, pitkäveteistä ja torjuvaa. Ne on höystetty toivolla, valoisuudella ja lämmöllä: “Yllänne on jo siunauksen tuoksu, teillä, jotka pian valaistaan: olette jo keräämässä hengellisiä kukkia punoaksenne taivaalliset kruunut; Pyhän Hengen tuoksu on jo puhallettu yllenne; olette jo kokoontuneet yhteen Kuninkaan palatsin eteishalliin”.(Procatech. I).
Rohkaiseva sävy on vallitsevana. Hän pyrkii hienotunteisesti kosketuksiin kasteoppilaidensa kanssa ensi hetkestä alkaen. Tuohon rohkaisuun hän kuitenkin liittää heti varoituksen: “Sillä kukat ovat jo ilmestyneet puihin, löydettäköön myös hedelmät täysin kehittyneinä” (Procatech. I).Kyrillos ei ajattele vain tahdon ja tunteen vaikeuksia opettaessaan, vaan myös älyllisiä vaikeuksia. Hän on selvillä myös tarkkavaisuuden, muistin ja ajattelun merkityksestä: “Sinulta perätään rehellisiä tarkoitusperiä: sillä jos kehosi on paikalla, mutta mielesi ei, siitä ei ole sinulle mitään hyötyä” (Procatech. I) Myöhemmin hän kehottaa vieläkin selvemmin ponnistelemaan: “Varo, ettei sinulla ole uskovaisen nimeä, mutta uskottoman tahto. Olet ryhtynyt kilpailuun, ahertamaan kilpailemalla: toista sellaista mahdollisuutta sinulle ei tule” (Procatech. VI). Hän jatkaa esimerkein: “Kuvittele, että sinulla on työstämätöntä ja huonoa kultaa, johon on sekoittuneena eri aineita, kuparia ja tinaa ja rautaa ja lyijyä. Yritämme saada pelkästään kultaa. Voidaanko kulta puhdistaa vieraista aineista tuletta?” (Procatech.IX) Näin hän vetoaa sulattajan ja puhdistajan kokemukseen, joka saattavat olla kuuntelemassa yhtä lailla katekumeenina. Mahdollisuus, että siellä oli sellaisia pyhän Kyrilloksen edessä vahvistuu, kun hän palaa uudelleen tähän kielikuvaan (Procat. XV): “Puhdistukoon teidän mielenne kunnioitukseen kuin tulessa; taottakoon sieluanne kuin metallia; taottakoon pois epäuskon uppiniskaisuus; tippukoot raudan tarpeettomat suomut pois ja jäljelle jääköön puhdas aine; pyyhittäköön pois raudan ruoste ja jääköön jäljelle puhdas metalli”. (Procatech. XV)
Ja sitten vielä viimeisenä ponnistuksena saada kuulijat ymmärtämään heidän edessään olevan työn luonne, hän käyttää esimerkkiä, joka vetoaisi hänen kuulijoihinsa olivatpa he talon suunnittelijoita, tekijöitä tai asukkaita: “Kuvitelkaa, olkaa niin hyvät , että opettaminen on eräänlaista rakentamista: Jos emme tue rakennusta yhteen tavanomaisilla rakenteilla, jottei mitään reikiä olisi ja ettei rakennuksesta tulisi epäkelpo, ei edes edeltävällä työllämme ole merkitystä. Mutta kivi asetetaan kiven perään suunnitelman mukaan, ja nurkka sopii toisen nurkan kanssa yhteen, ja hiomalla pois epätasaisuudet rakennus tulee kohoamaan sillä tavoin tasaisesti. Samalla tavoin tuomme sinulle ikään kuin tiedon kiviä rakennukseksi. Sinun tulee kuulla elävästä Jumalasta, sinun tulee kuulla viimeisestä tuomiosta, Kristuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja myöhemmin keskustellaan monista asioista peräjälkeen , joista nyt mainitaan yksitellen, myöhemmin ne esitetään sopivina kokonaisuuksina. Mutta ellette sovita niitä yhteen kokonaisuudeksi ja muista, mikä on ensiksi ja mikä vasta sitten, rakennuksen kyllä voi pystyttää, mutta tulet huomaamaan rakennuksen epäkelvoksi (Procat.XI).
Pyhä Kyrillos pitää kiinni kahdesta opetuksen perusperiaatteesta: ensimmäinen on tehdä selväksi, mitä seuraa ja toiseksi saada toteutetuksi tarkoituksellisesti toistaen opetuspuheen sisältö.
Ensimmäisen opetuspuheen sanat puheen alussa tuovat esille esitelmän pääajatuksen – Peseytykää, puhdistautukaa. Odotuksia täynnä olevia kasteoppilaat, jotka ovat innokkaina saamaan selville uuden opin, houkutellaan lyhyesti tiedolla, että heiltä vaaditaan jotakin, heti ja kaikilta. Yhä uudelleen pyhä Kyrillos tähdentää heille vaivannäön, puhdistautumisen ja itsekurin läksyä : “Te, jotka olette pukeutuneet rikkomustenne karkeaan asuun … peseytykää, puhdistautukaa” (Catech. I:1). “Jos joku täällä on synnin orja, valmistautukoon viipymättä uskon kautta syntymään uudelleen vapauteen ja lapseksi ottamiseen” (Catech. I: 2). “Herra merkiten luetteloon sielut tutkii niiden aikomukset, ja jos joku on salaisesti tekopyhä, Hän torjuu ihmisen sopimattomana palvelukseensa. Mutta jos Hän huomaa jonkun arvolliseksi, sille Hän heti antaa armonsa” (Catech. I:3). “Heittäkää mielestänne pois kaikki maalliset huolet, sillä olet liikkeellä sielusi tähden” (Catech. I : 5). “Kamppaile sielusi tähden, erityisesti sellaisina aikoina kuin nyt” (Catech. I : 6) Koko tämä ensimmäinen opetuspuhe sisältää kuusi lyhyttä tekstin kappaletta. Ei ole liiottelua sanoa, että pyhä Kyrillos on tässä esittänyt yhden aiheen niin selvästi, sellaisella harkitulla toistolla ja yksityiskohtaisuudella, että kukaan kuulija, älyltään erityisen vajavainenkaan ei joutuisi lähtemään saamatta tietää haluttua opetusta. Ja se on hyvän opetuksen mittapuu.
Toisen opetuspuheen teema on: “Mitä vastaan vaivannäkö tulee suunnata?” Puheen avaussanoista se käy heti ilmi: “Peljättävä asia on synti” (Catech. II:1)
Kolmas puhe vastaa kysymykseen, kuinka syntien anteeksiantaminen saavutetaan: Kasteen kautta. Lyhyesti sanoen nämä kolme ensimmäistä opetuspuhetta osoittavat kasteoppilaille kolme pääasiaa: 1. että uusi elämä on taistelua, jossa heiltä vaaditaan vaivannäköä, 2. taistelun luonteen ja syyn, sekä parannuslääkkeen olemassaolon, 3. parannuslääkkeen luonteen, toiminnan ja vaikutuksen.
Neljännen puheen aihe on puhtaasti älyllinen. Hän muistuttaa, että se yhteisö, johon kasteoppilaat ovat liittymässä, rakentuu perustalle, jota voisi melkein kutsua älylliseksi perustaksi. Kristillinen elämä ei ole vain tunneasia tai innostuksen kohde. Se on myös ajattelua vapaana kaavoista. “Jumalisuuden järjestys muodostuu näistä kahdesta asiasta, hurskaasta Jumalan hyväksymästä opista ja hyveen harjoittamisesta; eikä Jumala hyväksy oppeja erillään hyvistä töistä, eikä Jumala hyväksy tekoja, joita hurskaat opit eivät tee täydellisiksi” (Catech. IV:2).
Viides opetuspuhe on uskosta ja sen paikka kurssissa on hyvin harkittu.
Opettajan ja kasvattajana Kyrillos osoittaa esityksessään jaksottaista järjestelmällisyyttä, harjaantunutta älyä, joka yhdistää totuutta toiseen totuuteen, johdonmukaisia johtopäätöksiä, kuvauksen rikkautta ja ilmaisutavan osuvuutta. Hän kuvaa asioita selkeästi, sijoittaa opetukseensa rohkaisua ja varoituksia, vetoaa älyyn, tahtoon ja tunteeseen, valaisee huolellisesti tuntematonta tunnetulla osuvin kuvauksin
Pyhän Kyrilloksen kirjallista kyvykkyyttä, opetuksen virheettömyyttä ja halua harjaannuttaa oppilaidensa makua kuvaa seuraava tekstikappale: “Sillä yksi lähde kasteli koko paratiisin, ja yksi ja sama sade tulee alas koko maan päälle. Kuitenkin se muuttuu liljan valkoisuudeksi ja ruusunpunaksi ja orvokkien ja hyasinttien violetiksi ja erilaisuudeksi ja vaihtelevuudeksi eri lajeissa. Niinpä se on yhtä palmupuussa ja toista viinissä ja kaikkea kaikissa asioissa. Ja kuitenkin se on luonnoltaan yksi, ei itsestään erilainen. Sillä sade ei muuta itseään ja tule alas ensin toisenlaisena ja sitten toisenlaisena, vaan sovittautuen kaikkien asioiden mukaan, jotka sen vastaanottavat, siitä tulee jokaiseen sopiva. Niin myöskin Pyhä Henki, yksi ja yhtä luontoa oleva ja jakamaton, jakaa jokaiselle armonsa, tahtonsa mukaan. ” (Catech. XIII: 12):
Kirjallisuus:
Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures. PNF. Ser II. Vol. VII. The Early Church Fathers Series in Win Help Format; A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church; http://www.geocities.com/Athens/7084
Socrates:Ecclesiastical History. PNF. Ser II Vol.II. The Early Church Fathers Series in Win Help Format; A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church; http://www.geocities.com/Athens/7084
Sozomenos: Ecclesiastical History. PNF. Ser II Vol.II. The Early Church Fathers Series in Win Help Format; A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church; http://www.geocities.com/Athens/7084
Theodoret: Ecclesiastical History. PNF. Ser II Vol. III. The Early Church Fathers Series in Win Help Format; A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church; http://www.geocities.com/Athens/7084
Quasten J. Patrology. Vol. III. The Golden Age of Greek Patristic Literature.1986
Jarmo Hakkarainen: Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen kirkon mysteerioiden opettajana ERGA 1997-1998 Joensuun Yliopiston Ortodoksisen Teologian Vuosikirja, ss.120- 127
Julkaistu Ortodoksinen kulttuuri-lehdessä N:o 3/ 2003