1 Kor 7:24-35: Kristuksen opetus jakamattomasta sydämestä

Kristuksen opetus jakamattomasta sydämestä

1 Kor 7:24-35

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä asetetaan eteemme kysymys kutsumuksesta, ajasta ja sydämen jakamattomuudesta. Apostoli Paavali ei halveksi avioliittoa eikä maailmaa, vaan muistuttaa, että “tämän maailman muoto on katoamassa”. Siksi kristityn on opittava elämään kaikessa — avioliitossa, naimattomuudessa, ilossa, surussa, omaisuudessa ja työssä — niin, ettei mikään katoava asia saa hallita sydäntä. Tämä on evankeliumin vapauttava vakavuus.

Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen aarre paljastaa hänen sydämensä suunnan. Hän ei tullut tekemään meistä maailmaa vihaavia, vaan Isälle vapaita. Kun Paavali sanoo, että naineiden tulee elää kuin eivät olisi naimisissa, itkevien kuin eivät itkisi ja ostavien kuin eivät omistaisi, hän ei käske kylmyyteen tai vastuuttomuuteen. Hän opettaa sisäistä vapautta.

Kristitty saa rakastaa puolisoaan, lapsiaan, työtään ja elämäänsä, mutta ei saa tehdä niistä epäjumalaa. Kaikki lahjat ovat Jumalalta, mutta mikään lahja ei saa ottaa Jumalan paikkaa. Avioliitto on pyhä, mutta sekin kuuluu tämän maailman ajalliseen järjestykseen. Ylösnousemuksessa kaikki ihmisen rakkaus puhdistuu ja täyttyy Jumalassa.

Paavali puhuu naimattomuudesta siksi, että jakamaton huolenpito Herrasta on suuri lahja. Naimaton voi omistaa aikansa ja voimansa vapaammin rukoukselle, palvelulle ja kirkon työlle. Mutta apostoli ei tee tästä lakia kaikille. Hän sanoo puhuvansa “säädyllisen” ja “häiriintymättömän” Herran palvelemisen vuoksi. Kysymys ei siis ole ulkoisesta asemasta, vaan sydämen suunnasta.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei tuomitse avioliittoa, vaan osoittaa sen tuomat huolet. Avioliitto on siunattu tie, mutta se vaatii paljon maallista huolenpitoa. Naimattomuus taas on kevyempi kuorma sille, joka voi kantaa sen Jumalan armon avulla. Krysostomos varoittaa sekä avioliiton halveksimisesta että naimattomuuden ylpeästä ihannoinnista.

Pyhä Basileios Suuri opettaa, että kristillisen elämän päämäärä on sydämen puhtaus ja Jumalan muistaminen. Jokainen elämäntilanne on arvioitava sen mukaan, auttaako se ihmistä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Avioliitto voi olla pyhä kuuliaisuuden, uhrautumisen ja kärsivällisyyden koulu. Neitseellisyys voi olla enkelimäistä elämää, mutta vain nöyryydessä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja selittää, että kiintymys muuttuu vaaralliseksi silloin, kun se sitoo mielen luotuun enemmän kuin Luojaan. Pelastus ei tarkoita rakkauden sammuttamista, vaan rakkauden oikeaa järjestystä: Jumala ensin, ja Jumalassa kaikki muut.

Isät siis ymmärtävät Paavalin sanat askeettisesti, eivät vihamielisesti. Maailmaa ei vihata, mutta sen katoavaisuutta ei unohdeta.

Pelastuksen kannalta tämä epistolan lukukappale kutsuu meitä hengelliseen raittiuteen. Aika on lyhyt. Tämä ei ole uhkaus, vaan herätys. Meillä ei ole loputtomasti päiviä tehdä parannusta, rakastaa oikein, antaa anteeksi ja palvella Kristusta.

Avioliitossa pelastus tulee näkyväksi, kun puolisot eivät palvo toisiaan eivätkä omia tarpeitaan, vaan auttavat toisiaan kohti Jumalaa. Naimattomuudessa pelastus tulee näkyväksi, kun vapaus ei muutu itsekkyydeksi, vaan rukoukseksi ja palveluksi. Surussa kristitty itkee, mutta ei ilman toivoa. Ilossa hän iloitsee, mutta ei unohda Jumalaa. Omistaessaan hän käyttää lahjoja, mutta ei anna niiden omistaa itseään.

Tämän maailman muoto katoaa, mutta Kristus pysyy. Siksi älkäämme kiinnittäkö sydäntämme siihen, mikä murenee käsissämme. Antakaamme koko elämämme — avioliitto, yksinäisyys, työ, suru ja ilo — Herralle. Kun sydän kuuluu Kristukselle, kaikki elämäntilat voivat tulla pelastuksen tieksi. Aamen.