Opetuspuheita

Room 13:1-10: Valta,omatunto ja kristityn vastuu

Valta,omatunto ja kristityn vastuu

Room 13:1-10

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale opettaa vallasta, kuuliaisuudesta, velvollisuuksista ja rakkaudesta. Ensi kuulemalta nämä aiheet voivat tuntua maallisilta, mutta apostoli Paavali näyttää, että kristityn elämä ei jakaudu erikseen “hengelliseen” ja “arkiseen”. Myös suhteemme yhteiskuntaan, lähimmäiseen, veroihin, vastuuseen ja lakiin kuuluu Jumalan edessä elettävään elämään. Kaiken päämääränä on kuitenkin yksi: rakkaus, joka on lain täyttymys.

Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta ei synny kapinasta, väkivallasta eikä itsekkäästä vallankäytöstä. Hän sanoi: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Tällä Herra ei asettanut keisaria Jumalan rinnalle, vaan osoitti oikean järjestyksen: maallisella vallalla on rajallinen tehtävänsä, mutta ihmisen sydän ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle.

Paavali kirjoittaa, että esivalta on Jumalan sallimassa järjestyksessä. Hän ei tarkoita, että jokainen hallitsijan teko olisi pyhä tai että vääryys pitäisi hyväksyä. Hän puhuu vallan oikeasta tarkoituksesta: sen tulee hillitä pahaa, suojella hyvää ja ylläpitää yhteistä järjestystä. Ilman järjestystä langennut maailma ajautuu helposti väkivaltaan, mielivaltaan ja vahvemman oikeuteen.

Kristitty ei siis elä yhteiskunnassa halveksuen vastuuta. Hän maksaa verot, antaa kunnioituksen sille, jolle se kuuluu, ja toimii omantunnon tähden, ei vain rangaistuksen pelosta. Tässä on tärkeä ero. Pakotettu kuuliaisuus voi olla ulkonaista, mutta kristitty pyrkii sisäiseen rehellisyyteen. Hän ei kysy vain: “Jäänkö kiinni?” vaan: “Elänkö Jumalan edessä oikein?”

Mutta apostolin opetus huipentuu rakkauteen. “Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että toisianne rakastatte.” Kaikki käskyt — älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä himoitse — täyttyvät tässä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa. Siksi rakkaus on lain täyttymys.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei käske palvomaan valtaa, vaan elämään rauhassa ja järjestyksessä. Krysostomoksen mukaan kristitty voittaa maailman parhaiten, kun hän ei ole levottomuuden lähde, vaan hyveellisen elämän todistaja.

Pyhä Basileios Suuri opettaa, että kuuliaisuus maalliselle järjestykselle on oikeaa silloin, kun se ei pakota rikkomaan Jumalan käskyjä. Jos ihmisten käsky on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, kristityn tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä, mutta ilman vihaa ja ylpeyttä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee rakkauden koko hengellisen elämän päämääränä. Käskyt eivät ole mielivaltaisia rajoja, vaan lääkkeitä itsekkyyttä vastaan. Kun ihminen lakkaa vahingoittamasta lähimmäistä ja alkaa rakastaa, hänen tahtonsa paranee.

Isien mukaan yhteiskunnallinen vastuu ja hengellinen kilvoitus eivät ole vastakohtia. Oikea usko näkyy siinä, miten ihminen kohtelee toista.

Pelastuksen kannalta tämä lukukappale kysyy: onko uskoni totta myös arjessa? Kristus ei pelasta meitä vain temppelissä, vaan koko elämässä. Jos rukoilemme, mutta varastamme; jos paastoamme, mutta halveksimme; jos tunnustamme oikean opin, mutta emme rakasta lähimmäistä, olemme ymmärtäneet lain väärin.

Kristitty on vapaa synnin orjuudesta, mutta ei vapaa rakkauden vastuusta. Hän elää tässä maailmassa taivaan kansalaisena: kunnioittaen oikeaa järjestystä, kieltäytyen vääryydestä ja rakastaen jokaista ihmistä Jumalan kuvana.

Maksakaamme kaikille, mitä olemme velkaa: vero verottajalle, kunnioitus kunnioituksen ansaitsevalle— mutta ennen kaikkea rakkaus lähimmäiselle. Sillä rakkaus ei tee pahaa. Ja missä rakkaus Kristuksessa täyttää sydämen, siellä laki ei ole enää ulkoinen pakko, vaan pelastuksen tie ja Jumalan valtakunnan alku meissä. Aamen.