Room 3:19-26: Jumalan vanhurskaus on ilmestynyt Kristuksessa

Jumalan vanhurskaus on ilmestynyt Kristuksessa

Room 3:19-26

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämän päivän apostolisessa lukukappaleessa pyhä Paavali asettaa meidät vakavan mutta vapauttavan totuuden eteen. Hän sanoo, että lain kautta tulee synnin tunto. Toisin sanoen: Jumalan laki on pyhä ja hyvä, mutta se ei itsessään paranna ihmistä. Se näyttää haavan, mutta ei sulje sitä. Se paljastaa pimeyden, mutta ei vielä sytytä valoa sydämeen. Sen vuoksi apostoli sanoo, että “kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Tämä ei ole vain moraalinen arvio joistakin huonoista ihmisistä, vaan koko langenneen ihmiskunnan tila. Ihminen on menettänyt yhteyden siihen kirkkauteen, johon hänet on luotu.

Ja juuri tähän tilanteeseen ilmestyy ilosanoma: “nyt on Jumalan vanhurskaus ilmoitettu ilman lakia”, ei lakia vastaan, vaan sen täyttymyksenä. Tämä vanhurskaus ei ole ensisijaisesti rangaistuksen kovuutta eikä ulkonaista mittaa, jolla ihminen punnitaan, vaan Jumalan uskollinen ja pelastava toiminta. Kristuksessa Jumala itse tulee ihmisen avuksi. Hän ei jätä ihmistä lain osoittaman syyllisyyden alle, vaan lahjoittaa sen, mitä ihminen ei voi itse saavuttaa: sovituksen, anteeksiannon ja yhteyden itseensä.

Vaikka nämä sanat ovat apostolin, niiden sisältö on itse Kristuksen evankeliumi. Herra opetti koko toimintansa kautta, ettei ihminen pelastu omalla ansiollaan. Hän söi syntisten kanssa, antoi anteeksi langenneille, nosti ylös ne, jotka maailma oli tuominnut, ja osoitti, että Jumalan armo tulee sinne, missä ihminen tunnistaa köyhyytensä. Jeesus ei tullut kumoamaan Jumalan pyhyyttä, vaan täyttämään sen rakkaudessa. Ristissä näkyy tämä salaisuus kirkkaimmin: Jumalan oikeudenmukaisuus ja Jumalan laupeus eivät ole vastakohtia, vaan kohtaavat Kristuksen itsensä uhraavassa rakkaudessa.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan ennen kaikkea parantumisen ja jumalallistumisen näkökulmasta. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali murskaa tässä kaiken hengellisen ylpeyden: kukaan ei voi kerskata lain teoista, koska kaikki tarvitsevat armoa. Mutta samalla hän tähdentää, ettei armo ole halpaa anteeksiantoa, vaan Kristuksen veren kautta avattu todellinen sovinto.

Pyhä Athanasios Suuri ja koko itäinen traditio näkevät, että pelastus ei ole vain juridinen julistus, vaan ihmisluonnon uudistaminen Kristuksessa. Synti on sairaus, kuolevaisuus ja turmelus; Kristus ottaa tämän luonnon päälleen, jotta se voisi parantua. Sovitus ei siis merkitse vain sitä, että syyllisyys pyyhitään pois, vaan sitä, että ihminen palautetaan takaisin Jumalan yhteyteen.

Pelastuksen kannalta tämän päivän sanoma on ratkaiseva. Ensiksi se kutsuu nöyryyteen: kukaan ei pelastu omalla hurskaudellaan. Toiseksi se avaa toivon: kukaan ei myöskään ole niin langennut, ettei Kristuksen armo voisi häntä tavoittaa. Jos laki paljastaa totuuden meistä, evankeliumi paljastaa totuuden Jumalasta: Hän on pelastava, armahtava ja uskollinen.

Siksi kirkossa emme tule Jumalan eteen esittelemään ansioitamme, vaan vastaanottamaan lahjaa. Katumuksessa tunnustamme syntimme. Kasteessa, ripissä ja Eukaristiassa osallistumme siihen sovitukseen, jonka Kristus on meille valmistanut. Näin pelastus ei jää ajatukseksi, vaan tulee elämäksi.

Tämän apostolisen kohdan ydin on lopulta tämä: ihminen ei voi itse nousta takaisin Jumalan kirkkauteen, mutta Jumala on Kristuksessa laskeutunut ihmisen luo, jotta ihminen voisi jälleen elää Hänessä. Tämä on vanhurskauttamisen salaisuus, tämä on kirkon ilosanoma, ja tämä on meidän pelastuksemme tie: armosta, uskon kautta, Kristuksessa, Isän rakkaudessa ja Pyhän Hengen voimassa. Aamen.