Room 1:1-7;13-17: Vanhurskaus on parantumista ja osallisuutta Kristukseen

 Vanhurskaus on parantumista ja osallisuutta Kristukseen

Room 1:1-7;13-17

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä kappale Roomalaiskirjeen alusta avaa meille koko Paavalin evankeliumin ytimen. Hän esittelee itsensä Kristuksen palvelijana, apostoliksi kutsuttuna ja erotettuna julistamaan Jumalan evankeliumia. Tämä evankeliumi ei ole ihmisen keksimä oppi, vaan Jumalan ennalta lupaama ilosanoma Pojastaan, joka on Daavidin siementä lihan puolesta ja Jumalan Poika voimassa ylösnousemuksen kautta. Paavali ei häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle uskovalle.

Jeesus halusi opettaa, että pelastus ei ole vain uskonnollinen ajatus tai moraalinen parannusohjelma. Se on Jumalan teko maailmassa. Kristus tuli lihaksi, kuoli ja nousi kuolleista, jotta ihminen vapautuisi synnin, kuoleman ja turmeluksen vallasta.

Kun Paavali sanoo olevansa ”Kristuksen Jeesuksen palvelija”, hän käyttää sanaa, joka merkitsee orjaa. Tämä ei ole nöyryyttävää alistumista, vaan todellista vapautta. Ihminen palvelee aina jotakin: omaa tahtoaan, himojaan, pelkojaan, ihmisten mielipiteitä tai Jumalaa. Kristuksen palvelijana ihminen vapautuu vääristä herroista ja löytää oikean elämänsä.

Paavali sanoo saaneensa armon ja apostolinviran, jotta kansat tulisivat ”uskon kuuliaisuuteen”. Tässä on tärkeä opetus: usko ei ole vain sisäinen tunne eikä mielipide Jumalasta. Usko on kuuliaisuutta elävälle Kristukselle. Se on koko elämän kääntämistä kohti Häntä.

Evankeliumin ytimessä Paavali sanoo: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Tämä ei tarkoita, että ihminen pelastuisi pelkällä ajatuksellisella hyväksymisellä. Ortodoksisesti ymmärrettynä usko on elävä yhteys Kristukseen; se toimii rakkaudessa, synnyttää katumusta ja tekee ihmisen osalliseksi Jumalan armosta.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei häpeä evankeliumia, vaikka sitä halveksitaan maailmassa. Risti näyttää heikkoudelta, mutta siinä ilmestyy Jumalan voima. Jumala ei pelasta ihmistä ulkoisella pakolla, vaan ristin nöyryydellä ja ylösnousemuksen elämällä.

Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi Jumalan elämästä. Kun Paavali puhuu Kristuksesta Daavidin siemenenä ja Jumalan Poikana, hän tunnustaa saman salaisuuden: Kristus on täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala. Vain siksi Hän voi todella pelastaa meidät.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee uskon kuuliaisuuden ihmisen tahdon parantumisena. Synti hajottaa tahdon ja suuntaa sen luotuun nautintoon. Kristus kokoaa ihmisen jälleen Jumalaa kohti. Usko alkaa sydämessä, mutta sen täytyy tulla lihaksi teoissa, kärsivällisyydessä ja rakkaudessa.

Isät eivät ymmärtäneet vanhurskautta vain juridisena julistuksena, vaan elävänä suhteena Jumalaan. Jumala tekee ihmisen oikeaksi parantamalla hänet, valaisemalla hänet ja liittämällä hänet Kristukseen.

Tämä epistola kysyy, mitä minä pidän voimana? Maailma pitää voimana mainetta, rahaa, hallintaa ja kykyä selviytyä yksin. Paavali sanoo: todellinen voima on evankeliumi.

Älkäämme siis hävetkö Kristusta kodissa, työssä, koulussa tai kärsimyksen keskellä. Älkäämme hävetkö ristiä, rukousta, katumusta ja Kirkon opetusta. Juuri niissä toimii Jumalan pelastava voima.

Liturgiassa sama evankeliumi tulee meille eläväksi. Me kuulemme sanan, tunnustamme uskon ja tulemme osallisiksi Kristuksen Ruumiista ja Verestä. Näin usko ei jää ajatukseksi, vaan muuttuu elämäksi. Vanhurskas elää uskosta: hän elää Kristuksesta, Kristuksessa ja Kristusta kohti. Aamen.