Apt 15:35-41: Jumala toimii myös heikkouden keskellä

Jumala toimii myös heikkouden keskellä

Apt 15:35-41

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolien tekojen kohta kuvaa yllättävän inhimillistä hetkeä apostolien elämässä. Paavali ja Barnabas, jotka olivat yhdessä julistaneet evankeliumia, vahvistaneet seurakuntia ja kärsineet Kristuksen tähden, joutuvat erimielisyyteen Johannes Markuksesta. Barnabas tahtoo ottaa hänet mukaan uudelle matkalle, Paavali ei pidä sitä viisaana, koska Markus oli aikaisemmin eronnut heistä Pamfyliassa. Kiista käy niin voimakkaaksi, että he lähtevät eri suuntiin. Tämä kohta on lohdullinen juuri siksi, ettei se kaunistele Kirkon elämää: pyhienkin keskellä voi olla jännitteitä, mutta Jumala voi kääntää nekin evankeliumin palvelukseen.

Jeesus halusi opettaa omilleen sekä uskollisuutta että armollisuutta. Hän sanoi: ”Olkoon puheenne: kyllä, kyllä, ei, ei”, mutta Hän myös nosti langenneen Pietarin ja teki hänestä paimenen. Tässä lukukappaleessa Paavali edustaa vastuullista vakavuutta: lähetystyö ei ole leikkiä, eikä apostolista palvelua voi hoitaa kevyesti. Barnabas taas edustaa toivon ja rohkaisun katsetta: ihminen, joka on kerran epäonnistunut, ei ole lopullisesti käyttökelvoton Jumalalle.

Kristuksen mieli ei ole kumpaakaan vastaan. Kirkon elämässä tarvitaan Paavalin raitista harkintaa ja Barnabaan laupiasta näkemystä. Totuus ilman rakkautta muuttuu kovuudeksi. Rakkaus ilman totuutta muuttuu tunteiluksi. Kristus yhdistää molemmat ristissään: Hän paljastaa synnin, mutta kantaa syntisen; Hän ei hyväksy pimeyttä, mutta astuu siihen pelastaakseen meidät.

Erimielisyys ei pysäytä evankeliumia. Barnabas lähtee Markuksen kanssa Kyprokseen, Paavali Silaksen kanssa Syyriaan ja Kilikiaan vahvistamaan seurakuntia. Yhdestä matkasta tulee kaksi. Jumalan kaitselmus ei siunaa riitaa itsessään, mutta Hän voi muuttaa jopa ihmisten vajavuuden palvelukseksi.

Pyhä Johannes Krysostomos käsittelee tätä kohtaa realistisesti. Hän ei pidä apostolien erimielisyyttä hyveenä, mutta näkee siinä Jumalan sallimuksen. Krysostomoksen mukaan erilleen lähteminen johti siihen, että evankeliumia julistettiin laajemmalle. Jumala ei tarvitse ihmisen virheitä, mutta Hän kykenee tekemään niistäkin hyvän välineitä.

Isät ovat nähneet Barnabaassa lohduttajan kuvan. Hänen nimensä merkitsee rohkaisun poikaa. Hän näkee Markuksessa tulevan palvelijan, ei vain mennyttä epäonnistumista. Myöhemmin apostolinen traditio tuntee Markuksen evankelistana ja tärkeänä Kirkon työntekijänä. Tämä osoittaa, että kärsivällinen luottamus voi pelastaa kutsumuksen, joka muuten murskautuisi häpeään.

Paavalinkaan ankaruutta ei tule halveksia. Isien mukaan hengellisessä elämässä on aika armahtaa ja aika varjella yhteistä työtä. Paimenen tehtävä on sekä nostaa haavoittunut että suojella laumaa. Hengellinen viisaus on juuri näiden erottamista.

Tämä apostolien tekojen kappale puhuu ihmissuhteiden, pettymysten ja toisen mahdollisuuden todellisuudesta. Me kaikki tunnemme Markuksen tien: olemme joskus väistyneet vastuusta, pelänneet, väsyneet tai jättäneet hyvän kesken. Me kaikki tunnemme myös Paavalin ja Barnabaan tilanteen: miten toimia, kun luottamus on säröillä?

Evankeliumi kutsuu meitä totuudelliseen armollisuuteen. Emme saa vähätellä syntiä emmekä epäonnistumista, mutta emme saa myöskään tehdä niistä ihmisen lopullista nimeä. Kristuksessa katuva ihminen voi alkaa uudelleen. Kirkko on juuri se paikka, jossa haavoittunut kutsumus voi parantua.

Liturgiassa me seisomme Herran edessä Markuksina, Paavaleina ja Barnabaina: epäonnistuneina, vastuuta kantavina ja armahdusta tarvitsevina. Kristus kokoaa meidät samaan maljaan. Hän opettaa meitä puhumaan totta, antamaan anteeksi ja jatkamaan matkaa.

Älkäämme siis katkeroituko erimielisyyksistä emmekä vajotko epätoivoon lankeemuksista. Jumalan armo voi tehdä säröistäkin tien, jota pitkin evankeliumi kulkee eteenpäin. Aamen.