Apt 8:26-39: Jumala etsii ihmistä Sanan kautta
Jumala etsii ihmistä Sanan kautta
Apt 8:26-39
✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!
Tämä apostolien tekojen jakso osoittaa meille, kuinka Jumalan kaitselmus johdattaa yhden ihmisen pelastuksen tielle. Herran enkeli lähettää Filippoksen autiolle tielle, Jerusalemista Gazaan kulkevalle reitille. Siellä hän kohtaa etiopialaisen hoviherran, joka on paluumatkalla jumalanpalveluksesta ja lukee profeetta Jesajaa. Hän lukee kärsivästä palvelijasta, joka viedään teuraaksi kuin lammas, mutta ei ymmärrä, kenestä profeetta puhuu. Filippos nousee vaunuihin ja alkaa tästä kirjoituksesta julistaa hänelle Jeesusta. Tie, joka näyttää autiolta, muuttuu pelastuksen tieksi.
Jeesus opetti, että kirjoitukset todistavat Hänestä. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään lain, profeetat ja psalmit. Nyt sama tapahtuu hoviherralle Filippoksen kautta. Jesajan sanat eivät jää arvoitukseksi, vaan avautuvat Kristuksessa: Hän on hiljainen Karitsa, joka kantaa maailman synnin.
Kristus halusi opettaa, ettei kukaan tule pelastukseen yksin omalla älyllään. Ihminen tarvitsee Pyhän Hengen valaisemaa Kirkon opetusta. Hoviherra on hurskas, hän lukee Raamattua ja etsii Jumalaa, mutta hän sanoo nöyrästi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Tämä nöyryys avaa oven ilmoitukselle.
Samalla Kristus opettaa, että pelastus ei tunne etnisiä eikä yhteiskunnallisia rajoja. Etiopialainen on kaukaa tullut muukalainen, korkea virkamies, mutta myös sisäisesti etsivä ihminen. Evankeliumi tavoittaa hänet henkilökohtaisesti. Jumala lähettää palvelijansa yhden ihmisen tähden.
Pyhät isät näkivät tässä kertomuksessa Vanhan ja Uuden liiton kohtaamisen. Pyhä Irenaeus korosti, että profeettojen kirjoitukset täyttyvät Kristuksen kärsimyksessä. Jesajan palvelija ei ole vain moraalinen esikuva, vaan Jumalan Karitsa, joka vapaaehtoisesti vaikenee tuomitsijoidensa edessä ja voittaa väkivallan rakkaudella.
Pyhä Johannes Krysostomos kiinnittää huomiota hoviherran innokkuuteen. Hän ei lue mukavassa rauhassa, vaan matkalla, vaunuissa, paluumatkalla. Hänen sydämensä palaa niin, ettei mikään ulkoinen olosuhde estä häntä etsimästä Jumalaa. Krysostomoksen mukaan tällainen kaipaus vetää puoleensa opettajan ja armon.
Isät näkivät myös kasteen välttämättömyyden ja kauneuden. Kun hoviherra näkee vettä, hän kysyy: ”Mikä estää kastamasta minua?” Evankeliumin kuuleminen johtaa sakramentaaliseen liittymiseen Kristukseen. Usko ei jää ajatukseksi, vaan ihminen kuolee ja nousee Kristuksen kanssa kasteen vedessä. Filippos katoaa, mutta kastettu jatkaa matkaansa iloiten: armo ei sido ihmistä opettajaan, vaan Kristukseen.
Tämä lukukappale osoittaa, miten Jumala kohtaa etsivän ihmisen. Meidänkin elämässämme on autioita teitä: hetkiä, joissa emme ymmärrä, mihin olemme menossa, emmekä ymmärrä Raamatun sanaa emmekä oman kärsimyksemme merkitystä. Mutta Kristus voi lähettää meille sanan, ihmisen, rukouksen tai hetken, jossa sydän avautuu.
Hoviherra kysyy: ”Kenestä profeetta puhuu?” Tämä on koko elämän ratkaiseva kysymys. Kun vastaus on Kristus, myös oma kärsimyksemme alkaa saada toivon valoa. Hän on se, joka nöyrtyi, vaikeni, kärsi ja nousi ylös, jotta kukaan ei olisi Jumalalle liian kaukana.
Liturgiassa mekin olemme kuin vaunuissa matkalla oleva ihminen: kuulemme kirjoitukset, Kirkko selittää ne Kristuksessa, ja meidät johdatetaan pyhiin mysteereihin. Kasteemme armo kutsuu meitä yhä uudelleen elämään Kristuksessa. Ehtoollisessa Karitsa, josta Jesaja puhui, annetaan meille eläväksi ravinnoksi.
Lähtekäämme siis liturgiasta kuten etiopialainen: iloiten. Ei siksi, että kaikki kysymykset olisivat kadonneet, vaan siksi, että olemme kohdanneet Hänet, johon kaikki kirjoitukset johtavat. Kristuksessa autio tie muuttuu valtakunnan tieksi, ja etsivä sydän löytää pelastuksen. Aamen.