Apt 3:11-16: Ihme ei ole näytös, vaan merkki pelastuksesta

Ihme ei ole näytös, vaan merkki pelastuksesta

Apt 3:11-16

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola jatkaa kertomusta ramman miehen parantumisesta temppelin Kauniilla portilla. Ihme on tapahtunut: mies, joka oli ollut syntymästään asti voimaton, seisoo, kulkee ja ylistää Jumalaa. Kansanjoukko kokoontuu hämmästyneenä Pietarin ja Johanneksen ympärille. Mutta juuri tässä hetkessä Pietari tekee sen, mikä on apostolisen julistuksen ydin: hän ei ota kunniaa itselleen, vaan kääntää kaikkien katseet Kristukseen.

Pietari kysyy: ”Miksi te tätä ihmettelette? Tai miksi te katsotte meihin, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään?” Tässä kuuluu Kristuksen oma opetus. Jeesus oli jatkuvasti osoittanut, ettei ihmeiden tarkoitus ole herättää uteliaisuutta, vaan johdattaa ihminen uskoon, katumukseen ja Jumalan kirkastamiseen.

Kristus halusi opettaa, että todellinen parantuminen ei ole vain ruumiin toimintakyvyn palautumista. Se on ihmisen palautumista Jumalan yhteyteen. Siksi Pietari ei sano: katsokaa apostoleja, vaan: katsokaa Jeesusta. Hän kutsuu Jeesusta Jumalan palvelijaksi, Pyhäksi ja Vanhurskaaksi, elämän ruhtinaaksi. Nämä nimet paljastavat, kuka Kristus on: Hän on profeettojen lupaama kärsivä Palvelija, synnitön Vanhurskas ja itse elämän lähde.

Pietari sanoo rohkeasti: ”Te surmasitte elämän ruhtinaan, mutta Jumala herätti hänet kuolleista.” Tässä on kristillisen uskon paradoksi. Ihminen torjui elämän, mutta Jumala vastasi kuolemaan ylösnousemuksella. Ihminen antoi tuomion, mutta Jumala antoi pelastuksen. Ihme tapahtuu Jeesuksen nimen ja uskon kautta, koska ylösnoussut Kristus toimii edelleen Kirkossaan.

Pyhät isät näkivät tässä tapahtumassa esikuvan oikeasta hengellisestä palvelusta. Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Pietarin nöyryys on yhtä suuri ihme kuin ramman parantuminen. Apostoli ei käytä kansan ihailua oman arvovaltansa rakentamiseen. Hän tunnustaa, ettei parantuminen ole hänen voimansa eikä edes hänen henkilökohtaisen pyhyytensä seurausta, vaan Kristuksen armon teko.

Isät opettivat, että Kristuksen nimi merkitsee Hänen todellista läsnäoloaan ja voimaansa. Se ei ole ulkoinen sana tai maaginen kaava, vaan yhteys Häneen, joka on kuoleman voittanut Herra. Kun Kirkko rukoilee Jeesuksen nimeä, se ei vetoa poissa olevaan muiston kohteeseen, vaan elävään Kristukseen.

Pyhä Irenaeus ja pyhä Athanasios näkivät tällaisissa parantumisissa myös koko ihmisluonnon ennallistamisen merkin. Kristus ei tullut pelastamaan vain sielua ruumiista erillään, vaan koko ihmisen. Ramman jäsenet vahvistuvat, koska Kristuksessa ihmisyys kutsutaan jälleen eheyteen, liikkeeseen ja Jumalan ylistykseen.

Tämä tekstikappale opettaa meitä katsomaan oikein. Meidän sydämemme etsii helposti näkyviä merkkejä, voimakkaita kokemuksia ja ihmisiä, joita voisi ihailla. Mutta Pietari repii alas väärän katseen: älkää katsoko meihin. Katsokaa Kristukseen.

Myös meidän hengellinen rampuutemme voi parantua vain Hänessä. Synti tekee ihmisestä sisäisesti voimattoman: haluamme hyvää, mutta emme jaksa tehdä sitä; tunnemme totuuden, mutta kuljemme pois siitä; kaipaamme rukousta, mutta sydän on raskas. Kristus, elämän ruhtinas, ei tule vain syyttämään meitä, vaan nostamaan meidät.

Pietarin sanat ovat vakavat, mutta ne eivät johda epätoivoon. Hän paljastaa synnin, jotta armo voisi tulla näkyväksi. Me olemme monin tavoin kieltäneet Pyhän ja Vanhurskaan omilla valinnoillamme, mutta Hän, jonka olemme torjuneet, antaa meille yhä elämänsä.

Liturgiassa tämä sama Kristus on keskellämme. Hänen nimessään me rukoilemme, Hänen ruumiistaan ja verestään me tulemme osallisiksi, Hänen ylösnousemuksensa voimasta me nousemme uudelleen. Siksi pelastus alkaa oikeasta katseesta: pois itsestämme, pois ihmisten ihailusta, pois epätoivosta — kohti Kristusta, joka yksin tekee meidät terveiksi. Aamen.