Apt 1:1-12: Odottakaa Voimaa korkeudesta

Odottakaa Voimaa korkeudesta

Apt 1:1-12

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolien tekojen alku johdattaa meidät neljänkymmenen päivän salaisuuteen. Ylösnoussut Kristus ilmestyy opetuslapsilleen, puhuu Jumalan valtakunnasta ja valmistaa heitä siihen, ettei Hänen työnsä pääty näkyvään poislähtöön. Evankeliumi ei ole vain kertomus siitä, mitä Jeesus kerran teki ja opetti. Luukas sanoo kirjoittaneensa kaikesta, mitä Jeesus ”alkoi tehdä ja opettaa”. Tämä merkitsee, että Kristus jatkaa työtään Kirkossa Pyhän Hengen kautta.

Jeesus halusi opettaa apostoleille, ettei Jumalan valtakunta rakennu inhimillisellä kärsimättömyydellä eikä poliittisilla unelmilla. Opetuslapset kysyvät: ”Herra, nytkö sinä palautat Israelille valtakunnan?” He odottavat vielä näkyvää järjestystä, kansallista voittoa ja historian nopeaa ratkaisua. Kristus ei vastaa heidän uteliaisuuteensa ajoista ja hetkistä, vaan suuntaa heidät kuuliaisuuteen: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani.”

Tässä on suuri opetus. Kristityn tehtävä ei ole hallita aikatauluja eikä omistaa Jumalan salaisuuksia, vaan olla todistaja. Todistaja ei puhu vain kuulemastaan, vaan elää sen todeksi. Apostolit eivät saa lähteä maailmaan omalla voimallaan. Heidän on jäätävä Jerusalemiin ja odotettava Isän lupausta. Odottaminenkin voi olla kuuliaisuutta.

Kristuksen taivaaseenastuminen ei ole poissaoloa, vaan korottamista. Hän nousee Isän oikealle puolelle ihmisluonto mukanaan. Meidän ihmisyytemme, jonka Hän otti Neitseestä, istuu nyt Jumalan kirkkaudessa. Siksi enkelit kysyvät: ”Miksi te seisotte katsomassa taivaalle?” Kristuksen paluu on varma, mutta siihen asti Kirkko ei elä haaveilussa, vaan lähetystehtävässä.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei heti lähettänyt apostoleja, vaan ensin vahvisti heitä ilmestymisillä ja lupasi Hengen. Kirkon palvelu ilman Pyhää Henkeä muuttuisi ihmisen yritykseksi; Hengen täyttämänä se on Kristuksen omaa työtä.

Pyhä Leo Suuri opettaa, että taivaaseenastumisessa meidän ihmisluontomme korotettiin korkeammalle kuin enkelten palvelus. Se, mikä Adamissa lankesi, nostetaan Kristuksessa Isän oikealle puolelle. Tämä ei ole runollinen ajatus, vaan pelastuksen todellisuus: Kristus ei pelasta meitä kaukaa, vaan yhdistämällä ihmisyytemme itseensä.

Pyhä Athanasios Suuri näki tässä jumaloitumisen tien. Jumalan Sana tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi osalliseksi Jumalan elämästä. Taivaaseenastuminen näyttää päämäärän: ihminen ei ole luotu maahan sidotuksi, synnin ja kuoleman vangiksi, vaan Jumalan kirkkauden yhteyteen.

Tämän epistolan opetus vapauttaa meidät kahdesta harhasta. Ensimmäinen on uteliaisuus: halu tietää ajat, hetket ja Jumalan salatut suunnitelmat. Toinen on voimattomuuden epätoivo: ajatus, ettei meistä ole mihinkään. Kristus ei anna meille aikataulua, vaan Pyhän Hengen.

Meidän Jerusaleminamme on Kirkko, rukous, liturgia ja kuuliaisuus. Siellä opimme odottamaan, ennen kuin toimimme. Siellä oma levoton tahtomme hiljenee, ja Jumala tekee meistä todistajia perheessä, työssä, kärsimyksessä ja ilossa.

Liturgiassa emme katso tyhjälle taivaalle. Me kohtaamme korotetun Kristuksen, joka on näkymättömästi läsnä keskellämme. Hänen ruumiinsa ja verensä tekevät meistä Hänen ruumiinsa maailmassa. Nouskaamme siis hengellisestä lamaannuksesta ja eläkäämme niin, että elämämme todistaa: Kristus on noussut, Kristus on korotettu, ja Kristus on tuleva kirkkaudessa. Aamen.