Joh17:18-26: Kirkon ykseys syntyy Jumalan rakkaudesta

Kirkon ykseys syntyy Jumalan rakkaudesta

Joh17:18-26

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa kuulemme osan Kristuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta. Herra seisoo kärsimyksensä kynnyksellä, mutta Hän ei rukoile vain itsensä puolesta. Hän rukoilee apostolien ja kaikkien niiden puolesta, jotka tulevat uskomaan heidän sanansa kautta. Siis myös meidän puolestamme. Kristuksen rukouksen sydämessä on tämä pyyntö: ”Että he kaikki olisivat yhtä.” Tämä ykseys ei ole vain sopua ihmisten välillä, vaan osallisuutta siihen rakkauteen, joka on Isän ja Pojan välillä.

Jeesus halusi opettaa, että Kirkon olemassaolon perusta ei ole inhimillinen järjestys, yhteinen mielipide tai pelkkä ulkoinen yhteenkuuluvuus. Kirkon ykseys syntyy Jumalan omasta elämästä: ”Niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, niin olkoot hekin meissä.” Kristittyjen ykseys on siis lahja, joka tulee Pyhästä Kolminaisuudesta.

Herra sanoo myös: ”Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitetyt totuudessa.” Kristuksen ”pyhittäminen” tarkoittaa Hänen vapaaehtoista uhriaan ristillä. Hän antaa itsensä kokonaan Isälle maailman pelastukseksi. Meidän pyhityksemme ei synny omasta hengellisestä suorituksestamme, vaan siitä, että Kristus antaa itsensä meidän puolestamme.

Ykseys ja totuus kuuluvat yhteen. Kristus ei rukoile sellaista ykseyttä, jossa totuus uhrataan rauhan nimissä. Eikä Hän rukoile sellaista totuutta, joka muuttuu kovuudeksi ja ylpeydeksi. Hän rukoilee ykseyttä totuudessa ja rakkautta pyhyydessä.

Hän lähettää apostolit maailmaan niin kuin Isä lähetti Hänet. Tämä tarkoittaa, että Kirkko ei elä itseään varten. Kirkko lähetetään maailmaan todistamaan, että Isä on lähettänyt Pojan ja että Jumala rakastaa ihmistä. Kun kristityt elävät ykseydessä, maailma saa nähdä jotakin Jumalan omasta rakkaudesta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristuksen rukous ykseydestä täyttyy erityisesti Ehtoollisessa. Kun me tulemme osallisiksi yhdestä Kristuksen Ruumiista ja Verestä, meitä ei yhdistä vain tunne tai ajatus, vaan itse Kristuksen elämä.

Pyhä Basileios Suuri korostaa, että Pyhä Henki tekee monista yhden ruumiin. Henki ei hävitä persoonia, vaan yhdistää heidät rakkaudessa. Näin Kirkon ykseys heijastaa Kolminaisuuden salaisuutta: täydellinen ykseys ilman sekoittumista, täydellinen erilaisuus ilman jakautumista.

Pyhä Ignatios Antiokialainen näki piispan, papiston ja kansan eukaristisessa yhteydessä Kirkon näkyvän ykseyden. Yhteys ei ole hallinnollinen yksityiskohta, vaan pelastuksen tila: irrottautuminen rakkaudesta ja Ehtoollisen yhteydestä haavoittaa ihmisen omaa sielua.

Isät ymmärsivät, että Kristuksen kirkkaus ilmestyy nöyryydessä, anteeksiannossa ja yhteisessä rukouksessa.

Tämä evankeliumi paljastaa, että synti on aina hajaannusta: ero Jumalasta, lähimmäisestä ja omasta sydämestä. Kristus tuli kokoamaan hajallaan olevat yhteen.

Siksi meidän on kysyttävä itseltämme: rakennanko minä ykseyttä vai kylvänkö epäluuloa? Kannanko sisälläni anteeksiantamattomuutta? Pidänkö omaa oikeassa olemistani tärkeämpänä kuin veljen pelastusta?

Liturgiassa Kristuksen rukous toteutuu silmiemme edessä. Me tulemme eri kodeista, erilaisista murheista ja erilaisin haavoin, mutta yksi malja tekee meistä yhden ruumiin. Ehtoollinen kutsuu meitä elämään niin kuin rukoilemme: rakastamaan, antamaan anteeksi ja pysymään totuudessa.

Kristus tahtoo, että olisimme siellä, missä Hän on, ja näkisimme Hänen kirkkautensa. Tämä on pelastuksen päämäärä: tulla vedetyksi Isän ja Pojan rakkauteen Pyhässä Hengessä. Aamen.