Joh17:1-13: Kristuksen kirkkaus ja iankaikkinen elämä

Kristuksen kirkkaus ja iankaikkinen elämä

Joh17:1-13

✝️Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä  evankeliumin kohdassa  emme kuule vain opetusta, vaan pääsemme kuulemaan itse Kristuksen rukousta. Johanneksen evankeliumin seitsemästoista luku on kuin pyhäkön sisin: Poika puhuu Isälle ennen kärsimystään. Tässä rukouksessa paljastuu, mitä pelastus todella on. Se ei ole vain synnin anteeksiantoa tai kuoleman välttämistä, vaan osallisuutta Jumalan elämään: “Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

Jeesus tahtoo opettaa, että Hänen ristinsä ei ole tappio, vaan kirkastumisen hetki. Hän sanoo: “Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi.” Ihmisten silmissä tämä hetki merkitsee nöyryytystä, vangitsemista ja kuolemaa. Jumalan silmissä se on rakkauden täydellinen ilmestyminen. Kristuksen kirkkaus ei ole maallista loistoa, vaan itsensä antavaa rakkautta, joka menee ristille maailman elämän tähden.

Herra ilmoittaa myös, että Isä on antanut Pojalle vallan kaiken lihan yli, jotta Poika antaisi iankaikkisen elämän niille, jotka Isä on Hänelle antanut. Tämä valta ei ole pakottavaa hallintaa, vaan elämää antavaa kuninkuutta. Kristus hallitsee pelastamalla, parantamalla ja johdattamalla ihmisen Isän tuntemiseen.

Iankaikkinen elämä määritellään tässä Jumalan tuntemiseksi. Tämä tunteminen ei ole vain tiedollista ymmärtämistä, vaan yhteyttä, rakkautta ja osallisuutta. Ihminen voi tietää paljon Jumalasta ja silti elää kaukana Hänestä. Mutta se, joka tuntee Jumalan Kristuksessa, alkaa jo nyt elää tulevan valtakunnan elämää.

Kristus sanoo kirkastaneensa Isän maan päällä ja täyttäneensä työn, jonka Isä antoi Hänelle. Hän on ilmoittanut Isän nimen omilleen. Tämä tarkoittaa, että Kristuksessa me näemme, millainen Jumala on: armollinen, totuudellinen, nöyrä, pyhä ja pelastava.

Pyhä Athanasios Suuri näkee tässä rukouksessa selvän todistuksen Pojan jumaluudesta. Kristus pyytää sitä kirkkautta, joka Hänellä oli Isän luona ennen maailman olemista. Hän ei ole luotu opettaja, vaan iankaikkinen Poika, joka tuli ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus rukoilee ääneen opetuslasten tähden, jotta he ymmärtäisivät Hänen vapaaehtoisen kärsimyksensä. Hän ei mene ristille voimattomana, vaan kuuliaisena ja rakastavana Vapahtajana.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Jumalan tunteminen tapahtuu Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin Pojan kautta, koska Poika tekee Isän tunnetuksi ja liittää meidät jumalalliseen elämään.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee Kristuksen rukouksessa koko ihmisen kutsumuksen: ihmisen tulee tulla Jumalan armon kirkastamaksi, niin että hänen tahtonsa, mielensä ja rakkautensa yhdistyvät Jumalan tahtoon.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi kutsuu meitä kysymään: tunnemmeko Jumalan vai puhummeko vain Hänestä? Kristus ei tullut antamaan meille uskonnollista järjestelmää, vaan avaamaan yhteyden Isään. Hän rukoilee omiensa puolesta, varjelee heitä Isän nimessä ja antaa heille ilonsa.

Tämä on suuri lohdutus. Ennen kuin opetuslapset ymmärtävät, ennen kuin Pietari lankeaa, ennen kuin risti näyttää kaiken murskaavan, Kristus rukoilee heidän puolestaan. Samoin Hän rukoilee Kirkossaan ja kantaa meitä heikkoudessamme.

Iankaikkinen elämä alkaa siellä, missä ihminen kääntyy Kristuksen puoleen ja alkaa tuntea Isän Hänessä. Pysykäämme siinä nimessä, jonka Kristus on meille ilmoittanut. Silloin emme elä vain ajan varassa, vaan Jumalan tuntemisen valossa — ja tämä tunteminen on pelastus, elämä ja ilo, jota kukaan ei voi meiltä riistää. Aamen.