Joh 10:17-28: Vapaaehtoinen rakkaus voittaa kuoleman

Vapaaehtoinen rakkaus voittaa kuoleman

Joh 10:17-28

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämän päivän evankeliumissa Kristus jatkaa puhettaan hyvänä Paimenena. Hän sanoo: ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni, ottaakseni sen jälleen.” Näissä sanoissa avautuu Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen salaisuus. Herra ei ole uhri vastoin tahtoaan eikä kuoleman voittama sankari, vaan Jumalan Poika, joka antaa henkensä vapaasti ja ottaa sen jälleen jumalallisella vallallaan. Hän on Paimen, joka ei vain johda lampaita, vaan antaa oman elämänsä niiden puolesta.

Jeesus halusi opettaa, että Hänen kärsimyksensä ei ole epäonnistuminen. Kukaan ei riistä Häneltä henkeä; Hän antaa sen itse. Risti ei siis ole pimeyden voitto Kristuksesta, vaan Kristuksen vapaaehtoinen astuminen pimeyteen meidän tähtemme. Hänen kuuliaisuutensa Isälle ei ole pakkoa, vaan täydellistä rakkauden yhteyttä.

Kristus sanoo myös: ”Minulla on valta antaa se ja minulla on valta ottaa se jälleen.” Tässä Hän ilmoittaa sekä ihmisyytensä että jumaluutensa. Ihmisenä Hän todella kuolee. Jumalana Hänellä on valta nousta kuolleista. Hän ei ole vain marttyyri, vaan Elämän Herra.

Kuulijat jakaantuvat. Toiset sanovat Hänessä olevan riivaaja, toiset ihmettelevät: voiko riivaaja avata sokeiden silmiä? Kristuksen sana paljastaa sydämet. Sama valo, joka parantaa nöyrän, ärsyttää ylpeän. Sitten temppelin vihkimisen juhlassa ihmiset vaativat: ”Jos olet Kristus, sano se meille suoraan.” Jeesus vastaa, että Hänen tekonsa Isän nimessä todistavat Hänestä, mutta he eivät usko, koska eivät ole Hänen lampaitaan.

Tämä ei tarkoita kohtalonomaista hylkäämistä, vaan hengellistä tilaa: lampaat kuulevat Paimenen äänen. Se, joka rakastaa totuutta, tunnistaa Kristuksen teoissa Isän armollisen vallan. Se, joka tahtoo hallita Jumalaa omilla ehdoillaan, jää kuuroksi.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa Kristuksen vapaaehtoisuutta. Herra puhuu vallastaan antaa ja ottaa henkensä, jotta kukaan ei luulisi Hänen joutuvan ristille voimattomana. Risti on nöyryyden muotoon kätketty voitto.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristuksen kuolema on eläväksi tekevä, koska se on lihaksi tulleen Sanan kuolema. Hänen ihmisyytensä on yhdistynyt Jumalan Poikaan; siksi Hänen ristinsä ei jää kuoleman merkiksi, vaan muuttuu elämän lähteeksi.

Isät näkivät lampaiden kuulemisessa askeettisen ja kirkollisen opetuksen. Paimenen ääni kuuluu evankeliumissa, apostolisessa uskossa, sakramenteissa ja Kirkon pyhässä elämässä. Mutta kuuleminen edellyttää sydämen hiljentymistä. Himojen melu, ylpeys ja itseriittoisuus tekevät ihmisen kuuroksi Kristukselle.

Tämä evankeliumi ilmoittaa, millainen Paimen meillä on. Hän ei johda kaukaa, ei hallitse pelolla eikä hylkää haavoittunutta lammasta. Hän antaa henkensä meidän puolestamme ja ottaa sen jälleen, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Kristus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni; minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” Pelastus ei ole vain sitä, että tiedämme jotakin Kristuksesta. Se on sitä, että kuulemme Hänen äänensä ja seuraamme Häntä käytännössä: parannuksessa, anteeksiannossa, rukouksessa, lähimmäisen rakastamisessa ja Kirkon yhteydessä.

Hän lupaa: ”Minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he ikinä huku.” Tämä lupaus ei tee meistä huolettomia, vaan rohkeita. Maailma voi uhata, synti voi haavoittaa, kuolema voi pelottaa, mutta Paimenen käsi on vahvempi kuin kaikki.

Liturgiassa tämä Paimen kutsuu meitä nimeltä. Hän ruokkii meidät omalla ruumiillaan ja verellään, ristinsä ja ylösnousemuksensa lahjalla. Avatkaamme siis sydämemme Hänen äänelleen. Seuratkaamme Häntä, sillä vain Hänen kanssaan kuoleman laakso muuttuu tieksi iankaikkiseen elämään. Aamen.