Joh 7:14-30: Kuuliaisuus avaa totuuden

Kuuliaisuus avaa totuuden

Joh 7:14-30

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa Kristus menee lehtimajanjuhlan keskellä temppeliin ja alkaa opettaa. Juutalaiset ihmettelevät: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole saanut opetusta?” He arvioivat Häntä ulkoisen koulutuksen, aseman ja odotustensa perusteella. Mutta Jeesus vastaa: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.” Tässä avautuu Kristuksen opetuksen ydin: totuus ei ole ihmisen rakentama järjestelmä, vaan Isältä tuleva elämä, jonka Poika ilmoittaa maailmalle.

Jeesus halusi opettaa, että Jumalan totuutta ei ymmärretä pelkällä älyllä eikä ulkoisella oppineisuudella. Hän sanoo: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, hän tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta.” Tämä on hyvin syvällinen lause. Kristus ei vähättele järkeä, mutta Hän asettaa sen oikeaan paikkaan. Sydämen tahto ratkaisee, kykeneekö ihminen tunnistamaan Jumalan äänen.

Ihminen, joka etsii omaa kunniaansa, vääristää totuuden. Siksi Herra sanoo, että se, joka puhuu omiaan, etsii omaa kunniaansa, mutta joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on totuudellinen. Kristus on täydellisesti totuudellinen, koska Hän ei etsi omaa etuaan erillään Isästä. Hänen koko elämänsä on Isän tahdon ilmoittamista.

Jeesus paljastaa myös kuulijoidensa ristiriidan. He tahtovat tappaa Hänet, mutta samalla puolustavat lakia. He moittivat sapattina parantamisesta, vaikka itse hyväksyvät ympärileikkauksen sapattina. Kristus opettaa: ”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” Ulkoinen hurskaus voi olla sokea, jos siitä puuttuu Jumalan laupeus.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristuksen oppimattomuuden ihmettely osoitti kuulijoiden hengellisen sokeuden. He eivät tunnistaneet Jumalan Viisautta, koska he mittasivat Häntä inhimillisin mitoin. Hän, joka on antanut lain, seisoi heidän edessään, mutta he kysyivät, missä koulussa Hän oli ollut.

Isät ymmärsivät Kristuksen sanat ”jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon” askeettisen elämän perustaksi. Oikea oppi ja oikea elämä eivät ole erillisiä. Ihminen ei voi syvästi ymmärtää evankeliumia, jos hän tietoisesti torjuu parannuksen. Synti pimentää mielen; kuuliaisuus puhdistaa sen.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Jumalan tunteminen edellyttää sydämen puhdistumista himoista. Tieto, joka ei johda rakkauteen ja nöyryyteen, paisuttaa. Todellinen teologia syntyy rukouksesta, katumuksesta ja Jumalan tahdon tekemisestä.

Isät näkivät myös Kristuksen kehotuksessa oikeasta tuomiosta kutsun hengelliseen erottelukykyyn. Kristitty ei saa olla pinnallinen tuomari, joka arvioi ihmisiä ulkonäön, maineen tai ensivaikutelman mukaan. Hänen tulee etsiä Jumalan totuutta ja laupeutta yhdessä.

Tämä evankeliumi on meille pelastukseksi, koska se osoittaa, miksi joskus emme kuule Kristusta. Ongelma ei aina ole tiedon puute, vaan tahdon sairaus. Me saatamme kysyä: ”Miksi en ymmärrä Jumalaa?” mutta samalla emme tahdo antaa anteeksi, emme tahdo luopua synnistä, emme tahdo rukoilla emmekä palvella.

Kristus sanoo: aloita tekemällä Jumalan tahto. Anna anteeksi. Rukoile. Tee parannus. Tule liturgiaan avoimella sydämellä. Tunnusta syntisi. Lähesty pyhää Ehtoollista pelolla, uskolla ja rakkaudella. Silloin oppi ei jää ulkoiseksi sanaksi, vaan muuttuu elämäksi.

Älkäämme tuomitko näön mukaan. Älkäämme etsikö omaa kunniaamme, edes hengellisissä asioissa. Etsikäämme Isän kunniaa Kristuksen kanssa. Silloin totuus ei ole meille ase toisia vastaan, vaan valo, joka parantaa meidät. Ja kun Kristus opettaa temppelissä, Hän opettaa myös meidän sydämemme temppelissä: ”Minun oppini on hänen, joka minut lähetti.” Aamen.