Joh 5:17-24: Poika on samaa olemusta kuin Isä

Poika on samaa olemusta kuin Isä

Joh 5:17-24

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä evankeliumin kohta vie meidät Kristuksen jumaluuden salaisuuden äärelle. Jeesus sanoo: “Minun Isäni tekee yhäti työtään, ja minä myös teen työtä.” Nämä sanat eivät ole vain vastaus niille, jotka syyttivät Häntä sapatin rikkomisesta, vaan ilmoitus siitä, kuka Hän on. Kristus paljastaa, ettei Hän ole pelkkä profeetta, opettaja tai parantaja, vaan Isän Poika, joka toimii samassa jumalallisessa elämässä kuin Isä. Tässä sanassa avautuu meille sekä Pyhän Kolminaisuuden salaisuus että ihmisen pelastuksen perusta.

Jeesus halusi opettaa, että Jumalan lepo ei merkitse välinpitämättömyyttä maailmaa kohtaan. Luomisen seitsemäs päivä ei tarkoita, että Jumala olisi hylännyt luomakunnan oman onnensa nojaan. Isä tekee yhä työtä: Hän ylläpitää elämää, varjelee luomakuntaa ja ennen kaikkea pelastaa langenneen ihmisen. Kun Poika sanoo tekevänsä samaa työtä, Hän asettaa itsensä Isän rinnalle, ei kilpailijana vaan yhtenä olemukseltaan.

Kristus opettaa myös, että Hänen työnsä on elämän antamista. Hän sanoo, että niin kuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, kenet tahtoo. Tämä ei koske vain viimeistä ylösnousemusta, vaan jo nyt tapahtuvaa hengellistä heräämistä. Synti on kuolemaa jo ennen ruumiin kuolemaa: se tekee sydämestä kylmän, rukouksesta raskaan ja lähimmäisestä vieraan. Kristus tulee tähän kuolemaan ja kutsuu ihmisen elämään.

Erityisen syvä on sana: “Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä.” Iankaikkinen elämä ei ole vain tulevaisuuden palkinto. Se alkaa jo nyt, kun ihminen kuulee Kristuksen äänen ja uskoo Isään Hänen kauttaan. Usko on siirtymistä kuolemasta elämään.

Pyhät isät näkivät tässä evankeliumissa vahvan todistuksen Kristuksen jumaluudesta. Pyhä Athanasios Suuri käytti tällaisia kohtia puolustaessaan Kirkon uskoa areiolaisuutta vastaan. Jos Poika tekee sitä, mitä Isä tekee, ja antaa elämän, kuten Isä antaa elämän, Hän ei voi olla luotu olento. Luotu ei voi omistaa elämän antamisen valtaa. Vain Jumala voi tehdä kuolleet eläviksi.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Kristus ei puhu ylimielisesti eikä erillään Isästä, vaan osoittaa täydellisen yhteyden: Poika ei tee mitään “omasta itsestään” Isästä irrallaan. Tämä ei tarkoita heikkoutta, vaan rakkauden ja tahdon täydellistä ykseyttä. Isä näyttää kaiken Pojalle, ja Poika ilmoittaa Isän maailmalle.

Isät ymmärsivät myös tuomion salaisuuden Kristuksessa. Isä on antanut kaiken tuomion Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin Isää. Tuomio ei siis ole mielivaltaista rangaistusta, vaan kohtaamista Kristuksen valon kanssa. Hän, joka on Elämä, paljastaa, olemmeko valinneet elämän vai pysyneet kuolemassa.

Tämä evankeliumi ei ole vain oppi Kristuksen jumaluudesta, vaikka se on sitäkin. Se on kutsu elämään. Kristus sanoo meille tänään: kuule minun sanani ja usko. Kuuleminen ei tarkoita vain äänen tavoittamista korvilla, vaan sydämen avautumista. Me voimme olla liturgiassa ja silti olla kuulematta, jos sydän pysyy suljettuna.

Pelastuksemme alkaa, kun Kristuksen sana saa tuomita meissä kuoleman teot: ylpeyden, katkeruuden, himot, kovuuden ja epäuskon. Mutta Hän ei paljasta niitä murskatakseen meitä, vaan herättääkseen meidät. Hän on lääkäri, joka koskettaa kuollutta kohtaa, jotta siihen palaisi elämä.

Pyhässä liturgiassa Isän työ ja Pojan työ ovat läsnä Pyhässä Hengessä. Sana julistetaan, jotta kuolleet sydämet kuulisivat. Ehtoollinen annetaan, jotta kuolevaiset saisivat elämän lääkkeen. Kun lähestymme Kristusta uskossa ja katumuksessa, me emme vain muistele Hänen sanojaan, vaan tulemme osallisiksi Hänen elämästään.

Älkäämme siis jääkö kuoleman tapoihin. Kunnioittakaamme Poikaa niin kuin kunnioitamme Isää. Kuulkaamme Hänen sanansa, uskokaamme Häneen, joka lähetti Hänet, ja astukaamme jo nyt siihen iankaikkiseen elämään, joka alkaa sydämen parantumisena ja täyttyy Jumalan valtakunnassa. Aamen.