Lk 13:1-9: Kärsimys ei oikeuta tuomitsemiseen

Kärsimys ei oikeuta tuomitsemiseen

Lk 13:1-9

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa ihmiset tuovat Jeesukselle uutisen kauheasta väkivallanteosta: Pilatus oli surmannut galilealaisia niin, että heidän verensä sekoittui heidän uhriensa vereen. Herra vastaa tavalla, joka yllättää. Hän ei ryhdy selittämään, miksi onnettomuus tapahtui, eikä Hän salli kuulijoiden ajatella, että uhrit olivat muita syntisempiä. Hän sanoo: ”Ellette tee parannusta, samoin te kaikki hukutte.” Sama opetus toistuu Siiloan tornin sortumisesta. Kristus kääntää katseemme pois toisten kohtalon arvioimisesta ja oman sydämemme parannukseen.

Jeesus halusi opettaa, ettei ihmisen tule käyttää toisten kärsimystä hengellisenä ylemmyytenä. Kun näemme onnettomuuden, sairauden, sodan tai kuoleman, langennut mieli kysyy helposti: mitä pahaa he ovat tehneet? Kristus torjuu tämän ajatuksen. Kärsimys ei ole yksinkertainen mittari ihmisen syntisyydestä. Maailma on langennut, kuolema koskettaa kaikkia, ja siksi jokainen tragedia on ennen kaikkea kutsu heräämiseen.

Herra ei kuitenkaan vähättele syntiä. Päinvastoin Hän näyttää, että todellinen vaara ei ole vain ruumiillinen kuolema, vaan sydämen jääminen parannuksen ulkopuolelle. Kuolema voi tulla äkisti, kuten Pilatuksen uhreille tai tornin alle jääneille. Siksi katumusta ei voi siirtää tulevaisuuteen. Tänään on pelastuksen päivä.

Tätä opetusta seuraa vertaus hedelmättömästä viikunapuusta. Puun omistaja etsii hedelmää, mutta ei löydä. Puutarhuri pyytää vielä aikaa: hän kuokkii maan ja lannoittaa puun. Tässä näemme Jumalan vanhurskauden ja pitkämielisyyden yhdessä. Jumala odottaa hedelmää, mutta Hän ei kiirehdi tuhoamaan. Hän antaa aikaa, hoitoa ja armon mahdollisuuden.

Pyhien isien ymmärryksessä katumus on elämän hedelmä. Isät näkivät viikunapuussa ihmisen sielun ja myös Jumalan kansan, jolta Herra etsii uskon hedelmiä. Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että Jumalan pitkämielisyys ei ole lupa jatkaa synnissä, vaan tilaisuus parantua. Se, että rangaistus ei tule heti, ei merkitse, ettei synti olisi vakava. Se merkitsee, että Jumala odottaa ihmisen palaavan.

Pyhä Gregorios Palamas korosti, että katumus ei ole vain surua menneestä, vaan koko ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen. Katumus tuottaa hedelmää: nöyryyttä, anteeksiantoa, rukousta, laupeutta, puhtaampaa mieltä ja rakkautta. Hedelmätön puu kuvaa ihmistä, joka on saanut paljon — uskon, sakramentit, opetuksen, elämän ajan — mutta ei anna niiden muuttua rakkaudeksi.

Isät ymmärsivät puutarhurin Kristuksena. Hän rukoilee puolestamme, hoitaa meitä Kirkossa, kuokkii sydämemme kovaa maata koettelemusten, sanan ja katumuksen kautta, ja ravitsee meidät armolla. Mutta armo ei poista vapauttamme. Puu voi yhä jäädä hedelmättömäksi, jos se ei ota vastaan hoitoa.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi on kutsu hengelliseen raittiuteen. Kun kohtaamme maailman kärsimyksen, meidän ei tule ensimmäiseksi selittää sitä, vaan tehdä parannus, rukoilla kärsivien puolesta ja kantaa vastuuta omasta elämästämme.

Pelastus on sitä, että Jumalan meille antama aika muuttuu hedelmäksi. Elämä ei ole loputon lykkäys. Jokainen liturgia, jokainen katumuksen hetki, jokainen lähimmäinen, joka tarvitsee apuamme, on Jumalan kuokkimista sielumme ympärillä.

Herra etsii meistä hedelmää, ei siksi, että Hän olisi kova isäntä, vaan siksi, että hedelmätön elämä kuihtuu. Hän antaa vielä aikaa, vielä armon, vielä tämän päivän. Älkäämme käyttäkö sitä toisten tuomitsemiseen tai parannuksen lykkäämiseen. Kääntykäämme Kristuksen puoleen, jotta sydämemme kantaisi hedelmää iankaikkiseen elämään. Aamen.