Lk 11:47-12:1: Totuutta ei voi kunnioittaa vain etäältä

Totuutta ei voi kunnioittaa vain etäältä

Lk 11:47-12:1

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä evankeliumin kohta on vakava ja läpitunkeva varoitus hengellisestä petoksesta. Kristus puhuu lainopettajille, jotka rakentavat muistomerkkejä profeetoille, mutta samalla kantavat sydämessään samaa kovuutta, joka kerran vainosi ja tappoi profeetat. Herra ei tuomitse muistamista sinänsä, vaan sen ristiriidan, jossa ihminen kunnioittaa menneisyydessä pyhiä,  mutta torjuu Jumalan elävän sanan omassa ajassaan.

Jeesus halusi opettaa, että Jumalan totuutta ei voi turvallisesti sulkea historiaan. Profeettojen kunnioittaminen on tyhjää, jos ihminen ei kuuntele heidän sanomaansa: kääntykää, tehkää parannus, palatkaa elävän Jumalan luo. Lainopettajat rakensivat hautoja niille, joiden äänen heidän isänsä olivat vaientaneet. Mutta kun Jumalan Viisaus itse, Kristus, seisoi heidän edessään, he vastustivat Häntä.

Herra sanoo, että tämä sukupolvi joutuu vastuuseen profeettojen verestä. Tämä ei tarkoita vain historiallista syyllisyyttä, vaan hengellisen perinnön jatkumista. Kun ihminen torjuu totuuden, hän liittyy samaan pimeyden ketjuun kuin ne, jotka vainosivat Jumalan lähettämiä. Kristus paljastaa, että suurin vaara ei ole tietämättömyys, vaan totuuden tunteminen ilman kuuliaisuutta.

Siksi Hän lausuu myös voi- huudon lainopettajille: he ovat vieneet tiedon avaimen. He eivät itse menneet sisälle eivätkä sallineet muidenkaan mennä. Tämä on kauhistuttava kuva hengellisestä johtajuudesta, joka ei avaa tietä Jumalan valtakuntaan, vaan sulkee sen omalla ylpeydellään, vallanhimollaan ja kuolleella kirjaimellisuudellaan.

Pyhien isien ymmärryksen mukaan tekopyhyyden hapate turmelee koko ihmisen

Pyhät isät näkivät tässä evankeliumissa erityisen varoituksen kirkon paimenille, opettajille ja kaikille, jotka tuntevat Jumalan sanan. Pyhä Johannes Krysostomos sanoo, että opettajan synti on raskas siksi, että se ei vahingoita vain häntä itseään, vaan myös niitä, joita hän johtaa harhaan. Tiedon avain on annettu, jotta sillä avattaisiin ovi Kristuksen tuntemiseen, ei oman kunnian rakentamiseen.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korostaa, että Kristus itse on Jumalan Viisaus, joka lähettää profeetat ja apostolit. Kun ihmiset vainoavat Jumalan lähettämiä, he eivät vastusta vain ihmisiä, vaan Jumalan pelastavaa toimintaa. Isien mukaan profeettojen veri huutaa siksi, että se todistaa ihmisen kovuudesta ja Jumalan pitkämielisyydestä.

Evankeliuminkohdan lopussa Herra varoittaa opetuslapsiaan fariseusten hapatteesta, joka on tekopyhyys. Hapate on pieni, mutta se vaikuttaa koko taikinaan. Samoin tekopyhyys voi alkaa pienestä: halusta näyttää hurskaalta, tarpeesta hallita toisten käsityksiä, pelosta tunnustaa oma köyhyys Jumalan edessä. Mutta jos sitä ei tuoda katumukseen, se läpäisee koko sielun.

Pelastuksen kannalta avaimena on parannus ja Kristuksen vastaanottaminen

Tämä evankeliumi kysyy meiltä: kunnioitammeko pyhyyttä vain ulkonaisesti, vai annammeko sen muuttaa meidät? On helppo ihailla profeettoja, marttyyreja ja pyhiä isien kirjoituksia. Vaikeampaa on ottaa vastaan heidän kutsunsa: luovu ylpeydestä, anna anteeksi, tunnusta syntisi, rakasta vihollistasi, seuraa Kristusta ristin tiellä.

Kristus ei paljasta tekopyhyyttä murskatakseen ihmistä, vaan vapauttaakseen hänet. Tekopyhyys on raskas vankila, koska siinä ihminen joutuu jatkuvasti suojelemaan väärää kuvaa itsestään. Parannus taas on vapaus: ihminen saa tulla Jumalan eteen sellaisena kuin on, haavoittuneena mutta toivovana.

Tiedon avain on Kristus itse. Se avain avaa oven valtakuntaan, kun se otetaan vastaan nöyryydessä, rukouksessa ja kuuliaisuudessa. Älkäämme rakentako muistomerkkejä pyhyydelle samalla kun suljemme sydämemme sen ääneltä. Varokaamme fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä, ja tulkaamme valoon. Sillä se, joka antaa Kristuksen paljastaa syntinsä, saa myös kokea Hänen armonsa parantavan voiman. Aamen.