Lk 10:38-42; 11:27-28: Yksi on tarpeellinen- Kristuksen kuuleminen

 Yksi on tarpeellinen- Kristuksen kuuleminen

Lk 10:38-42; 11:27-28

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumi tuo eteemme Martan ja Marian kodin sekä myöhemmin naisen huudahduksen kansanjoukosta: “Autuas se kohtu, joka on sinut kantanut, ja ne rinnat, joita olet imenyt.” Kristus vastaa: “Niin, autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Nämä kohdat kuuluvat Kirkon elämässä erityisesti Jumalansynnyttäjän juhliin, sillä ne paljastavat Neitsyt Marian todellisen suuruuden: ei vain sen, että hän synnytti Kristuksen ruumiillisesti, vaan sen, että hän kuuli Jumalan sanan, säilytti sen sydämessään ja eli sen mukaan.

Jeesus tahtoi opettaa Martalle ja Marialle, ettei ihmisen elämä pelastu monien huolten ja suorittamisen kautta, vaan sydämen asettumisella Jumalan sanan äärelle. Martta palveli, eikä palvelu itsessään ollut väärää. Kristus ei moiti rakkautta eikä vieraanvaraisuutta. Mutta Hän näkee Martan sisäisen hajaannuksen: “Sinä huolehdit ja hätäilet monista asioista, mutta vain yksi on tarpeen.”

Maria istuu Herran jalkojen juuressa ja kuuntelee. Tämä on opetuslapseuden kuva. Ihminen tulee Kristuksen eteen ei hallitsemaan, järjestämään ja vaatimaan, vaan vastaanottamaan. Ensin on kuuleminen, sitten palvelu. Jos palvelu irtoaa rukouksesta ja Jumalan sanasta, se muuttuu levottomuudeksi, vertailuksi ja katkeruudeksi. Mutta jos palvelu syntyy Kristuksen kuulemisesta, siitä tulee rauhan ja rakkauden hedelmä.

Sama opetus jatkuu kohdassa, jossa nainen ylistää Kristuksen äitiä. Herra ei vähennä äitinsä kunniaa, vaan paljastaa sen syvemmän perustan. Marian autuus ei ole vain biologisessa äitiydessä, vaan myös kuuliaisessa uskossa. Hän on autuas, koska hän sanoi: “Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.”

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Martta ja Maria eivät ole vihollisia, vaan edustavat kahta hyvää asiaa oikeassa järjestyksessä. Toiminta on tarpeellista, mutta kontemplaatio, Jumalan kuuleminen ja sisäinen rukous ovat korkeampia, koska niistä kaikki oikea toiminta saa elämänsä.

Pyhä Gregorios Palamas näkee Jumalansynnyttäjässä täydellisen hesykian, pyhän hiljaisuuden, esikuvan. Maria ei ollut suuri vain tekojen määrässä, vaan sydämensä puhtaudessa ja tarkkaavaisuudessa Jumalaa kohtaan. Hän kuuli, säilytti ja kantoi Sanan — ensin sydämessään, sitten kohdussaan.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Jumalan sanan kuuleminen merkitsee enemmän kuin ulkoista kuulemista. Sana tulee eläväksi, kun mieli ottaa sen vastaan, tahto suostuu siihen ja elämä alkaa muuttua sen mukaiseksi. Siksi Kristus sanoo: autuaita ovat ne, jotka kuulevat ja noudattavat.

Isät näkevät tässä pelastuksen järjestyksen: hiljentyminen, kuuleminen, kuuliaisuus ja rakkauden teko.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on kutsu parantua hengellisestä hajanaisuudesta. Meidän aikamme Martta-sairaus on jatkuva kiire, huoli ja sisäinen sirpaleisuus. Voimme tehdä paljon, myös kirkon hyväksi, ja silti kadottaa “yhden tarpeellisen”: elävän yhteyden Kristukseen.

Maria opettaa meille pysähtymistä. Jumalansynnyttäjä opettaa meille kuuliaisuutta. Pelastus alkaa siitä, että ihminen lakkaa hetkeksi puolustamasta omaa kiirettään ja istuu Herran jalkojen juureen. Sieltä hän saa sanan, joka parantaa sydämen ja järjestää koko elämän uudelleen.

Valitkaamme Marian hyvä osa: ei laiskuutta, vaan Kristuksen kuulemista kaiken lähteenä. Kun sana tulee sydämeen ja muuttuu kuuliaisuudeksi, silloin myös meidän palvelumme, kotimme, työmme ja rukouksemme tulevat pelastuksen tieksi. Aamen.