Lk 5:12-16: Minä tahdon; puhdistu

Minä tahdon; puhdistu

Lk 5:12-16

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa spitaalinen mies lankeaa Jeesuksen eteen ja sanoo: “Herra, jos tahdot, sinä voit tehdä minut puhtaaksi.” Jeesus ojentaa kätensä, koskettaa häntä ja vastaa: “Minä tahdon; puhdistu.” Sitten hän käskee miestä näyttäytymään papille, mutta itse vetäytyy autioon paikkaan rukoilemaan. Kohta on lyhyt, mutta siinä avautuu koko Kristuksen pelastavan työn rakenne: ihmisen epätoivo, Jumalan myötätunto, puhdistava kosketus, yhteyteen palauttaminen ja rukouksessa eletty kuuliaisuus Isälle.

Jeesus tahtoo tällä opettaa, että pelastus on sekä ihmisen puhdistumista synnin saastasta että hänen palauttamistaan takaisin yhteyteen Jumalan ja seurakunnan kanssa; eikä tämä tapahdu ihmisen ansion, vaan Kristuksen tahdon ja kosketuksen kautta.

Evankeliumijakso alkaa syvästä nöyryydestä. Spitaalinen mies ei tule Jeesuksen eteen vaatimaan eikä väittämään oikeuttaan mihinkään. Hän lankeaa kasvoilleen ja sanoo: “Herra, jos tahdot, sinä voit tehdä minut puhtaaksi.” Tässä on rukouksen todellinen muoto. Mies ei epäile Jeesuksen voimaa, vaan jättää itsensä hänen tahtonsa varaan. Hän tunnustaa samalla oman tilansa: hän ei ole vain sairas, vaan epäpuhdas, erotettu, yhteyden ulkopuolella. Spitaali ei ollut vain ruumiillinen vaiva, vaan myös sosiaalisen ja uskonnollisen eristämisen merkki. Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen syvin hätä ei ole vain kärsimys sinänsä, vaan se, että synti tekee hänestä sisäisesti saastuneen ja erottaa hänet elämän yhteydestä.

Siksi evankeliumin voimakkain hetki on tämä: Jeesus ojensi kätensä ja kosketti häntä. Tämä on hämmästyttävää. Lain mukaan epäpuhdasta tuli välttää, mutta Kristus ei saastu koskettaessaan sairasta — päinvastoin, hänen puhtautensa voittaa saastan. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan pyhyys ei ole etäistä ja haavoittuvaa, vaan elävää voimaa, joka tulee lähelle ja parantaa. Hän ei pelasta ihmistä kaukaa huutaen, vaan koskettamalla. Tässä näkyy jo koko inkarnaation salaisuus: Jumalan Poika ottaa meidän ihmisyytemme, tulee lähellemme, kantaa sairautemme ja puhdistaa sen omalla elämällään.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan syvästi juuri synnin ja pelastuksen näkökulmasta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että spitaali kuvaa syntiä, joka turmelee ihmisen koko olemuksen ja erottaa hänet pyhästä yhteydestä. Kristuksen kosketus taas kuvaa sitä, että Sana tuli lihaksi juuri voidakseen parantaa meidän turmeltuneen luontomme sisältä käsin.

Pyhä Ambrosius Milanolainen huomauttaa, että mies ei pyydä vain terveyttä vaan puhdistusta; ja juuri tätä kirkko pyytää kaikissa mysteerioissaan: ei ainoastaan helpotusta, vaan sydämen ja elämän puhdistumista. Isille tämä ihme ei siis ole vain yksi parantaminen muiden joukossa, vaan näkyvä kuva siitä, mitä Kristus tekee jokaiselle katuvalle sielulle.

On myös merkittävää, että Jeesus käskee miehen näyttäytyä papille ja antamaan Mooseksen lain säätämän uhrin. Hän ei halveksi Jumalan säätämää järjestystä, vaan palauttaa miehen takaisin yhteisöön. Pelastus ei ole vain yksityinen sisäinen kokemus, vaan myös takaisin ottamista yhteyteen. Kirkossa tämä tulee näkyviin erityisesti katumuksessa, synninpäästössä ja eukaristisessa elämässä: Kristus ei ainoastaan pese syntiä pois, vaan palauttaa ihmisen takaisin seurakunnan täyteen elämään.

Lopuksi Luukas sanoo, että Jeesus vetäytyi autioihin paikkoihin rukoilemaan. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettei Kristuksen voima ole irrallista ihmeiden tekemistä, vaan kuuluu hänen ikuiseen yhteyteensä Isän kanssa. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, että puhdistuminen ei ole taikatemppu, vaan tie osallisuuteen Jumalan elämästä.

Me olemme kaikki tuo spitaalinen mies. Meidänkin rukouksemme on: “Herra, jos tahdot, sinä voit tehdä minut puhtaaksi.” Ja Kristuksen vastaus kirkossa on yhä sama: “Minä tahdon.” Siellä, missä hän koskettaa, synti menettää valtansa, eristyneisyys murtuu ja ihminen palautetaan elämään. Siellä alkaa pelastus. Aamen.