Mt 7:24- 8:4: Kalliolle rakennettu elämä

Kalliolle rakennettu elämä

Mt 7:24- 8:4

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumijaksossa Kristus yhdistää kaksi asiaa, joita ihminen helposti erottaa toisistaan: kuulemisen ja tekemisen sekä jumalallisen vallan ja laupiaan kosketuksen. Ensin Hän puhuu talosta, joka kestää myrskyt vain, jos se on rakennettu kalliolle. Sitten Hän laskeutuu vuorelta ja koskettaa spitaalista, jota kukaan muu ei halunnut koskea. Näin evankeliumi näyttää, että Kristuksen sana ei ole teoriaa vaan elämää, eikä pelastus ole vain oikea oppi vaan todellinen parantuminen.

Tämän päivän evankeliumissa Herra päättää vuorisaarnansa sanoihin, jotka ovat yhtä aikaa yksinkertaiset ja läpitunkevat: “Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle.” Kristus ei sano, että autuas on se, joka ihailee Hänen opetustaan, keskustelee siitä tai jopa puolustaa sitä sanoin. Hän sanoo, että autuas on se, joka tekee sen mukaan. Jeesus halusi opettaa, ettei Jumalan valtakuntaa rakenneta pelkän tiedon, tunteen tai uskonnollisen vaikutelman varaan, vaan kuuliaisuuteen. Vasta elämässä todeksi eletty sana osoittaa, onko talo rakennettu hiekalle vai kalliolle.

Myrsky, rankkasade, virrat ja tuulet kuvaavat kaikkea sitä, mikä kohtaa ihmistä: kiusauksia, kärsimyksiä, pettymyksiä, kuoleman pelkoa ja viime kädessä Jumalan tuomiota. Hiekalle rakennettu elämä voi näyttää hetken vakaalta, mutta se sortuu, koska sen perusta on omahyväisyydessä, pintapuolisuudessa tai pelkässä ulkoisessa uskonnollisuudessa. Kallio taas on Kristus itse, Hänen sanansa, Hänen tahtonsa, Hänen ristinsä tie. Se, joka kiinnittää elämänsä Häneen, ei jää myrskyjen ulkopuolelle, vaan kestää ne.

Heti tämän jälkeen evankeliumi kertoo spitaalisesta, joka tulee Jeesuksen luo ja sanoo: “Herra, jos tahdot, voit minut puhdistaa.” Tässä on syvä uskon kuva. Mies ei epäile Kristuksen voimaa; hän heittää itsensä Hänen tahtonsa varaan. Ja Jeesus vastaa sanoin, jotka ovat täynnä jumalallista laupeutta: “Minä tahdon, että puhdistut.” Sitten Hän koskettaa häntä.

Tämä kosketus on hyvin merkittävä. Spitaalinen oli lain mukaan saastainen, eristetty, ulossuljettu. Mutta Kristus ei saastu hänen kosketuksestaan — päinvastoin, Hänen pyhyytensä puhdistaa saastaisen. Näin Jeesus halusi opettaa, että Jumalan Poika ei karttanut langennutta ihmistä, vaan tuli juuri hänen luokseen parantaakseen hänet.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että kallio tarkoittaa ennen kaikkea Kristuksen käskyjen mukaan elettyä elämää. Ei riitä, että kuulemme; vasta tekeminen juurruttaa ihmisen totuuteen. Isät näkevät myrskyissä sekä tämän elämän koettelemukset että viimeisen koetuksen Jumalan edessä.

Spitaalisen kohdalla isät korostavat hänen nöyryyttään ja uskoaan. Hän ei vaadi, vaan pyytää. Hän ei epäile voimaa, vaan alistuu rakkaudella Herran tahtoon. Kristuksen kosketus taas nähdään ennakkokuvana inkarnaation salaisuudesta: Jumala koskettaa langennutta ihmisluontoa tehdäkseen sen puhtaaksi.

Pelastuksen näkökulmasta tämä evankeliumi osoittaa, että ihminen pelastuu, kun hän sekä rakentaa elämänsä Kristuksen sanalle että antaa Kristuksen koskettaa omaa saastaisuuttaan. Ilman ensimmäistä usko jää pinnalliseksi; ilman toista siitä tulee ylpeää omavoimaisuutta. Tarvitaan sekä kuuliaisuus että armo, sekä kilvoitus että Jumalan parantava voima.

Ortodoksisen uskon mukaan pelastus on juuri tällaista: elämä rakennetaan Kristuksen varaan, ja samalla ihminen tuodaan yhä uudelleen Herran eteen puhdistettavaksi. Kirkon sakramenteissa, rukouksessa, katumuksessa ja kuuliaisuudessa Kristus yhä koskettaa spitaalista ihmisluontoamme.

Tämän päivän evankeliumin ydin on siis tämä: vain Kristuksen sanalle rakennettu elämä kestää, ja vain Kristuksen kosketus puhdistaa synnin saastan. Autuas on se, joka ei ainoastaan kuule Herraa, vaan tekee Hänen tahtonsa ja uskaltaa sanoa nöyrästi: “Herra, jos tahdot, voit minut puhdistaa.” Sillä juuri siitä alkaa pelastuksen tie, joka ei sorru, vaan johtaa Jumalan valtakuntaan. Aamen.