11. helluntainjälkeinen sunnuntai Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhla

11. helluntainjälkeinen sunnuntai

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhla

Mk.1:15

 Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Tämän päivän evankeliumissa kuulemme Vapahtajan vertauksen Jumalan valtakunnasta. Tätä valtakuntaa odottivat jo Vanhan Testamentin profeetat ja vanhurskaat. Siitä julisti Johannes Kastaja kehottaen ihmisiä katumukseen ja parannukseen. Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta eroavat kuitenkin Johannes Kastajan ja juutalaisten ryhmien opetuksista.                

“Aika on täyttynyt ja, Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja, uskokaa evankeliumi” (Mk 1:15), Jeesus julisti. Hän ilmoittaa myös, että Jumalan valtakunta oli jo tullut.

Sanoessaan, että “valtakunta on tullut lähelle” Jeesus tahtoo osoittaa, että tuo valtakunta on läsnä Hänessä, ja että aikaisemmat toiveet olivat täyttyneet Hänen tulemisessaan.                

Jumala joka on toiminut aktiivisesti maailman luomisesta asti, toimii nyt uudella tavalla, lähettämänsä Jeesuksen kautta, Jumalan valtakunta on jo täällä, mutta se ei vielä kuitenkaan ole täällä. Se tuntuu hieman ristiriitaiselta.

“Se on täytetty”, niin kuin Kristus huusi ristillä, mutta valtakunta ei vielä ole lopullisesti todellisuutta. Käännepiste on jo saavutettu, mutta täyttymys on tulevaisuudessa.       “Isä meidän”- rukouksessa kuulemme Jeesuksen rukoilevan: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi”.

Ensimmäisessä ilmestymisessään Kristus Jumala otti palvelijan hahmon, mutta tullessaan toisen kerran sekä Ihmisen Poika että Hänen valtakuntansa ovat ilmestyvä kunnian ja, voiman täyteydessä. Silloin vasta Jumalan valtakunnan salaisuus on täydellisesti kirkastuva.

Evankeliumin opetuksen mukaan iankaikkinen, Jumalan valtakunnan uudenlainen elämä on jo nyt mahdollista täällä maan päällä.

Vaikka Jeesus on tuonut valtakunnan maan päälle, se kuitenkin on jotakin tulevaisuuteen kuuluvaa. Jeesus sanoi:” Sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat Hänen äänensä ja tulevat esiin, ne jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen (Joh. 5:28–29).

Lupaus Jeesuksen lopullisesta tulemuksesta on myös Jeesuksen jäähyväispuheessa: ” Minä menen valmistamaan teille sijaa, ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni” (Joh. 14:23)                

Jeesus puhuu valtakunnasta vertauksin. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus vertaa sitä kuninkaaseen, joka vaatii palvelijoitaan tilille. Kaikissa vertauksissa on havaittavissa sama kutsu katumukseen kuin Hänen julistuksessaan Hänen aloittaessaan toimintansa.

Monet kuulivat vertaukset, mutta harvat hyväksyivät ne. Vapahtajamme sanoi kahdelletoista valitsemalleen opetuslapselle, että ”teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkemällä näkisivät eivätkä huomaisi ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi” (Mk 4:11–12)

Vertaukset ovat niille, jotka ovat jo Jeesuksen kanssa ja niille, jotka, vastaavat katuen Jeesuksen kutsuun, Jumalan valtakunnan salaisuuden sisältö mutta: ulkopuolella olevat eivät ymmärrä niitä. 

Jeesuksen tekemät ihmeteot kutsuivat ihmisiä myös katumukseen. “Voi, sinua Korasin, voi sinua Beetsaida, Jeesus nuhteli kaupunkeja, joissa Hän teki useimmat ihmetekonsa.” Sillä, jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa, ja, Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhkassa tehneet parannuksen… Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen. Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä” (Mt. 11:20–24)

Tiedämme, että Korasin, Beetsaida ja Kapernaum ovat tällä hetkellä raunioina.

Jeesuksen voimalliset teot eivät olleet ihmeitä ihmeiden vuoksi, vaan Jumalan valtakunnan ja Jeesuksen tunnusmerkkejä.

Mikä merkitys sitten kirkolla on Jumalan valtakunnan toteutumisessa?

Kahdentoista apostolin valitseminen oli profeetallinen merkki vanhan Israelin muuttumisesta, uudeksi Israeliksi. Kirkoksi, joka on osallinen ja, kuuluu valtakuntaan. Kahdentoista apostolin valinta osoitti, että Messias oli tullut ja että Hän oli luomassa omiensa yhteisöä messiaanista yhteisöä.

Käyttäessään itsestään nimitystä Ihmisen Poika Hän ilmaisee aikomuksensa perustaa Kirkko jatkamaan työtänsä. Jeesus nimittää äidikseen, veljikseen ja sisarikseen kaikkia, jotka tekevät Jumalan tahdon. Kirkko on Jeesuksen perhe ja sukulaisyhteisö. Sellaiset ilmaisut kuin ”piskuinen lauma”, ”maan suola” ja ”maailman valo” viittaavat tämän lopunajan yhteisön olotilaan ja tehtävään.

1. Pietarin kirjeestä käy ilmi, että Jeesus lupasi luoda uuden Jumalan kansan, uuden Israelin, uuden valitun heimon, pyhän kansan (1. Piet 2:9) Kirkko, seurakunta, on tämä Jumalan kansa, Kristuksen Ruumis, Jumalan läsnäolon paikka.

Asettaessaan Pyhän Ehtoollisen Jeesus oli läsnä sekä näkyvästi, että näkymättömästi. Hän oli sekä opetuslapsissaan että heidän kanssaan. Niin nytkin: Leivän ja Viinin muodossa. Hän on näkyvästi läsnä keskellämme, sillä ne ovat Kristuksen Ruumis ja Veri, sekä näkymättömästi tämän salaisuuden kautta jakaa meille armolahjojaan, kullekin tarpeittensa mukaan.

Asettaessaan Ehtoollisen Jeesus osoitti, että Hän ikävöi olla läsnä opetuslastensa kanssa ja, jäädä heidän luoksensa ”maailman loppuun asti”.

Vapahtajamme edeltä ilmoitti Jumalan valtakunnan ja perusti kirkon. Evankeliumin todisteet osoittavat, että Herramme edellytti saarnattavan evankeliumia kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Jumalan valtakunnan voimat kävisivät ilmi Hänen sanoistaan ja töistään ja ne jatkuisivat voimallisina evankeliumin julistamisessa, ja sakramenteissa..

Kirkko ei ole vielä kunnian valtakunta, vaan lopunajan yhteisö, joka odottaa täyttymystään.

Kirkko on jo nyt osallinen iankaikkisuudesta ja kokee valtakunnan kunniaa, mutta se vielä odottaa valtakunnan lopullista tuloa ja täyttymystä.

Kirkko on olemassa maan päällä valtakunnan ilmestymiseen asti, “eivätkä tuonelan portit voi sitä voittaa”. (Mt 16:18)

Tässä Kirkossa, joka on ylös nousseen Kristuksen hallitsema, kirjoitettiin evankeliumit, siinä Kristusta julistetaan ja siinä Hänen sanansa ja työnsä yhä rakentavat ja uudistavat meitä, Hänen perhekuntaansa.

Kirkkovuosi on päättymässä ja vietämme tänään Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistojuhlaa, Emänpäivää, niin kuin Karjalassa tätä juhlaa kutsuttiin.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisesta ei Uusi Testamentti mainitse mitään. Tietomme tapahtumasta perustuvat muihin varhaiskristillisiin kirjallisiin lähteisiin.  Näiden tietojen mukaan Neitsyt eli ja vaikutti elämänsä loppuajan Jerusalemissa. Kuolemansa lähestyessä hän kutsui kaikki lähetystyössä olevat apostolit kotiinsa, ja he olivat todistamassa hänen poislähtönsä hetkeä.  Kirkon rukouksissa puhutaan Pyhän Marian kuolonuneen nukkumisesta.

Apostoli Tuomas tuli myöhästyneenä, kun Maria oli jo haudattu. Tuomaan toivomuksesta hauta avattiin, mutta se huomattiin tyhjäksi. Yliluonnollisen näyn kautta apostoleille ilmoitettiin, että Jumalansynnyttäjä oli otettu kunniassa taivaaseen. Kirkko opettaa, että Maria otettiin Kristuksen tahdosta ruumiillisena taivaalliseen kunniaan.                                  

Kuulemamme epistolateksti kehottaa meitä vaeltamaan Jumalan valtakunnan kansalaisina Kristuksen antaman esikuvan mukaan Hänen askelissaan.  Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman”.             

Kunnia olkoon Sinulle meidän Jumalamme, kunnia Sinulle. Aamen.