Usko ylösnousemukseen
Usko ylösnousemukseen
Johannes Damaskoslainen teoksessaan ”Ortodoksisen uskon tarkka esitys” kirjoittaa ylösnousemuksesta: ”Uskomme myös kuolleiden ylösnousemukseen. Sillä kuolleiden ylösnouseminen tapahtuu, tapahtuu totisesti. Ja kun sanomme ylösnousemus, tarkoitamme ruumiitten ylösnousemista. Sillä ylösnousemus on langenneen uusi nousu; koska sielut ovat kuolemattomia, niin kuinka ne nousisivat ylös? Jos kerran kuolema määritellään niin, että se on sielun eroamista ruumiista, niin ylösnousemus on sielun ja ruumiin uusi yhteys ja hajonneen ja langenneen elämän uusi nousu. Juuri ruumis, joka tuhoutuu ja hajoaa, nousee ylös turmeltumattomana; sillä ei ole mahdotonta Hänelle, joka alussa muodosti sen maan tomusta, nostaa se jälleen ylös, kun se Luojan päätöksen mukaisesti on hajonnut ja palannut maahan, josta se on otettu.
Jos ylösnousemusta ei ole, niin syökäämme ja juokaamme, viettäkäämme hekumallista ja nautinnollista elämää. Jos ylösnousemusta ei ole, niin miten me eroamme järjettömistä eläimistä? Jos ylösnousemusta ei ole, niin ylistäkäämme autuaiksi kedon eläimiä, jotka elävät murheista vapaina. Jos ylösnousemusta ei ole, niin ei ole Jumalaakaan eikä kaitselmusta, vaan kaikki tapahtuu automaattisesti. Sillä, katso, näemmehän ylen monia vanhurskaita, jotka ovat köyhiä, kärsivät vääryyttä eivätkä saa tässä elämässä minkäänlaista puolustusta, ja syntisiä ja epäoikeudenmukaisia, joilla on runsain mitoin rikkautta ja kaikenlaista nautintoa. Ja kuka järkevästi ajatteleva väittäisi, että se on vanhurskaan tuomion tai viisaan kaitselmuksen työtä? Siis ylösnousemus on, se on olemassa. Sillä Jumala on vanhurskas ja Hän maksaa palkan niille, jotka ovat Hänelle alamaisia”. Ort.usk.t. esitys IV: 27 C). Näin siis pyhä Johannes Damaskoslainen.
Koko kristillinen usko ja toivo perustuvat ylösnousemukseen (1. Kor. 15:14): ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14) Ylösnousemuksesta (kr. anastasis, lat. resurrectio) puhutaan kahdessa asiayhteydessä. Toisaalta se tarkoittaa ristiä, kuolemaa ja tuonelaan astumista seurannutta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta, ja toisaalta hänen uudelleen palaamisensa yhteydessä tulevaisuudessa tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemusta. Kristus ei enää voi kuolla. Näin hänen ylösnousemuksensa on alkuna koko lunastamansa ihmiskunnan voitolle kuolemasta. Aadamin kautta turmeltui kaikille ihmisille yhteinen ihmisluonto ja kuoleman laki pääsi valtaan. Kristuksen kautta taas ihmisluonto palautui alkuperäiseen arvoon ja voimaan tuli ylösnousemuksen laki. Jumalan kaitselmuksesta yleinen ylösnousemus on tapahtuu maailman lopussa.
Kristuksen ylösnousemuksesta UT tekee selkoa
1. evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa,
2. Apostolien tekojen puheissa,
3. Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 15),
4. erilaisissa ja eri puolilla UT:a olevissa julistuksen kaavoissa, hymneissä ja teologisissa selityksissä ja
5. koko UT:ssa, jonka kaikki kohdat nousevat itse asiassa ylösnousemuksen pohjalta.
Ortodoksinen kirkko uskoo Kristuksen todelliseen kuolemaan ja hänen todelliseen ylösnousemukseensa. Ylösnousemus ei kuitenkaan tarkoita yksinomaan henkiinheräämistä. Ei evankeliumi eikä Kirkko opeta, että Jeesus makasi kuolleena ja sitten biologisesti heräsi henkiin ja kulki samalla tavalla kuin ennen surmatuksi tulemistaan. Ja tarkasti ottaen evankeliumi ei sano, että enkeli liikutti kiven haudan suulta päästääkseen Jeesuksen ulos. Enkeli siirsi kiven osoittaakseen, että Jeesus ei ollut siellä. (Mk. 16; Mt. 28).
Ylösnousemuksessaan Jeesus on uudessa, kirkastetussa muodossa. Hän ilmestyy heti eri paikoissa. Häntä on vaikea tunnistaa (Lk. 24: 16; Joh. 20:14). Hän syö ja juo osittaakseen ettei ole aave. (Lk. 24: 30,39). Hän sallii itseään kosketeltavan. (Joh. 20: 27; 21: 9) ja ilmestyy opetuslastensa keskelle “ovien ollessa suljettuina” (Joh. 20: 19,26) ja “häviää heidän näkyvistään” (Lk. 24: 31). Kristus nousi todellisesti kuolleista, mutta hänen ylösnoussut ihmisyytensä on täynnä elämää ja jumaluutta. Se on ihmisyyttä Jumalan valtakunnan iankaikkisen elämän uudessa muodossa
“Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis… On kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista, tuli elävä olento”. Mutta viimeisestä Aadamista (so. Kristus) tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen, vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen oli maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1. Kor. 15: 42–50).
Näin apostoli Paavali kuvaa Kristuksen tulemuksessa viimeisenä päivänä tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemusta. Samalla myös vielä elossa olevat muuttuvat. Tuolloin Jumalan vaikutuksesta kuolleiden ruumiit jälleen yhdistyvät sielujensa kanssa ja tulevat eläviksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi. Kuolleiden persoonallisuus säilyy, eikä kysymyksessä ole pelkästään hengellinen ylösnousemus. Kuolleiden ruumiit ovat samat, jotka hautaan laskettiin. Heille ei luoda uusia ruumiita.
UT:n ylösnousemussanomaa on osaksi alusta alkaen vastustettu lähinnä viidellä tavalla:
1. tyhjä hauta on selitetty otaksumalla, että on tapahtunut ruumiinvarkaus,
2. Jeesuksen kuolema on selitetty näennäiseksi
3. Ylösnousseen ilmestymiset on tulkittu pelkiksi näyiksi,
4. ylösnousemus on rinnastettu pakanallisten myyttien eli jumalaistarujen kertomuksiin kuolevista ja uudelleen heräävistä jumaluuksista, ja
5. ylösnousemusta on sinänsä pidetty vähempiarvoisena, kun taas ratkaisevaa olisi ollut opetuslasten ylösnousemususko.
Näitä näkemyksiä vastaan on huomautettu esim. seuraavaa:
1. Tietoa ylösnousemuksesta ei anna vain yksi tai kaksi lähdettä, vaan UT: iin sisältyvä monipuolinen kirjallisuus, joka on syntynyt eri tahoilla eri kirjoittajien toimesta ja eri yhteyksissä.
2. Jeesuksen kuolemaa pitävät kaikki varmana tosiasiana.
3. Opetuslasten asenne oli Jeesuksen kuollessa pelokas ja toivoton.
4. Jeesuksen hautaamisen kertomukset eivät ole legendaa, vaan luonteeltaan historiallisia.
5. Tyhjästä haudasta todistavat useat UT :n paikat.
6. Ylösnoussut ilmestyi monille, ja näiden ilmestysten ja pelkkien näkyjen välillä tehdään selvä ero.
7. Jeesuksen oppilaat eivät olleet ekstaatikkoja, eivätkä hurmahenkiä, vaan ilmeisen terveesti ajattelevia entisiä kalastajia ym.
8. Ilman ylösnousemusta opetuslapsissa tapahtunut käänne, kirkon kehittyminen ja kristinuskon nopea leviäminen olisivat käsittämättömiä.
9. Ylösnousemuksen kieltäjät eivät ole voineet esittää historiallisia todisteita otaksumiensa tueksi.
10. Jos ylösnousemus kielletään sen ainutlaatuisuuden vuoksi, joudutaan kieltämään kaikki ainutlaatuinen ja ainutkertainen.
11. Lukemattomien kristittyjen oma kokemus on heille todistanut, että Kristus elää.
Mitkään näistä näkökohdista eivät kuitenkaan voi historiallisesti (ts. siten kuin historiantutkimus menettelee) todistaa ylösnousemusta: ylösnousemuksella ei ole rinnakkaisesimerkkejä, se oli luonteeltaan ainutlaatuinen, ja se on samoin kuin esim. inkarnaatio, Kristuksen ihmiseksi syntyminen, uskon mysteeri.
Kristuksen ylösnousemuksen luonnetta ja merkitystä pohdittaessa on havaittava etenkin seuraavat seikat:
1. Ylösnousemus on koko kristillisen uskon erottamaton osa ja sen perusta.
2. Se kuuluu vanhimpiin uskontunnustuksiin (esim. Lk. 24: 34). ”Nämä sanoivat: “Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.”
3. Se ei ole erillinen tapahtuma, vaan se kuuluu yhteen ristin kanssa. Risti ja ylösnousemus muodostavat kokonaisuuden, johon inkarnaatio, Kristuksen lihaksi tulo, tähtäsi.
4. Ylösnousemus on lunastuksen ja sovitustyön päätös, sekä Lunastajan voitto että Isän antama tuomio.
5. Se on sekä ylösnousemus että ylös herättäminen; se tapahtuu sekä Pojan että Isän tekona (Room. 10: 9; 1 Tiit 4: 14). Uskontunnustus toteaa, että Kristus ”nousi ylös kolmantena päivänä”.
6. Ylösnousemuksen pohjalta Kristus on Herra (kr. Kyrios); se todistaa lopullisesti, että Jeesus on todella luvattu Messiaan.
7. Korotettuna Kristus on osallinen jumalallisesta kaikkiallisuudesta; häntä eivät sido kuten maan päällä paikan ja ajan rajoitukset.
8. Ylösnousemus on myös apostolin viran pohjana.
9. Ylösnousemus on koko Jeesuksen Kristuksen – ei vain häneen henkensä ja sielunsa herääminen. Näin se on siis uskonnollisen spiritualismin (pelkkää henkisyyttä ja hengellisyyttä tähdentävän katsomuksen, lat. spiritus, henki) vastainen.
10. Ylösnousemus ei ole ylösnousemususkon tulos, vaan asia on päinvastoin: usko nojautuu ylösnousemukseen ja syntyy sen julistamisesta.
11. Ylösnousemus on pelastushistoriallinen ja eskatologinen eli lopunajallinen tapahtuma, mutta pelastushistoria ei tarkoita mitään pelkkää tuonpuoleista eikä ylihistoriallista tapahtumista, vaan sen tapahtumat ovat keskellä meidän historiaamme. Ylösnousemus on siten historiallinen tapahtuma, kristillisen uskon mukaan maailmanhistorian ratkaiseva teko.
12. Tällaisena ylösnousemus on ainutlaatuinen, vertaansa vailla oleva ja toistumaton tapahtuma.
13. Samalla ylösnousemus on kuitenkin salaisuus eli mysteeri, jota ihminen ei järjellään pysty käsittämään. Se on pohjana myös kirkolliselle pelastuksen mysteerioiden viettämiselle eli kirkkovuodelle, jonka perusjuhla on viikoittainen ylösnousemuksen päivän, sunnuntain, viettäminen.
14. Ylös noussut ja maanpäällä elänyt Jeesus on sama, jopa haavojen jälkiä myöten (Lk. 24: 40; Joh. 20, 25–28), mutta toisaalta Ylös noussut on kirkastetussa tilassa (Fil. 3: 21). (” Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.”)
15. Vaikutuksiltaan ja mittavuudeltaan ylösnousemus on rinnastettavissa maailman luomiseen. Se ei koske vain Kristusta itseään, vaan se on kosminen eli koko maailmaa (kr. kosmos) koskeva tapahtuma: uusi luominen on alkanut.
16. Viimeisenä päivänä tapahtuvassa kuolleiden ylösnousemuksessa Jumalan vaikutuksesta kaikkien kuolleiden ruumiit yhdistyvät jälleen sielujensa kanssa ja tulevat eläviksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi. Samalla hetkellä myös kaikki vielä elossa olevat muuttuvat.
17. Kysymyksessä ei ole pelkästään hengellinen ylösnousemus, vaan myös ruumis nousee ylös. Se ei myöskään merkitse sitä, että luotaisiin uusi ruumis.
18. Ylösnousemus on yleinen, ts. kaikkia koskeva. Kaikki, sekä hyvät että pahat, Kristukseen uskovat sekä uskomattomat, vanhurskaat ja syntiset, kaikki nousevat ylös. Ylösnousemus on samanaikainen kaikille, ts. kaikki nousevat samalla hetkellä, Kristuksen tulemuksen päivänä.
Juutalaiset uskovat, että vain vanhurskaat nousevat ylös, pakanain sielut jäävät helvettiin ikuiseen vaivaan. Kristinuskon alkuaikoina uskottiin, että autuaiden elämään kutsumattomat ja kelvottomat kokonaan häviävät, mutta tämä oppi kumottiin kirkolliskokouksissa. Raamatun näkemys on, että ylösnousemus on yleinen ilman poikkeusta tai rajoitusta. Kristus on koko ihmiskunnan lunastaja ja hän kukistanut viimeisen vihollisen, kuoleman.
19. Ilmestyskirjassa eräässä kohdassa sanotaan: ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus…” (Ilm. 20: 1 – 2), ikään kuin ylösnousemuksia olisi useampia. Tämä kohta on saanut aikaan paljon hämmennystä ja jopa erään harhaopin syntymisen, nimittäin opin tuhatvuotisesta valtakunnasta. Kirkko ymmärtää ja opettaa, että tässä kohdassa tarkoitetulla ”ensimmäisellä ylösnousemuksella” tarkoitetaan ihmiskunnan kääntymistä synnistä ja sopimista Jumalan kanssa sekä ihmisen vapauttamista ja uudestisyntymistä Kirkon kasteen sakramentissa. Toisella ylösnousemuksella sitten tarkoitetaan tulevaa kuolleiden ylösnousemusta.
Tulevaisuudessa tapahtuvan kuolleiden ylösnousemuksen luonnetta ja merkitystä selitettäessä on havaittava varsinkin seuraavat seikat:
1.Ylösnousemususko merkitsee kaiken spiritualismin ja näennäistä ylösnousemusta opettavien oppien hylkäämistä. Koko ihminen herätetään. Apostolinen uskontunnustus puhuukin ”lihan ylösnousemuksesta”.
2. Ylösnousemususko on siten aivan muuta kuin pakanallinen oppi kuolemattomasta sielusta, jolle ruumis on vain tilapäinen välivaihe ja vankila. Kirkon opetuksen mukaan Jumala luo kunkin ihmisen sielun, joka ei tuhoudu kuollessa, vaan ylösnousemuksessa yhtyy ruumiiseen.
3. Ylösnousemus samalla on ja ei ole historiallinen tapahtuma: se on historian päätös ja loppu.
4. Se on luomakunnan päätös ja täyttymys. Kirkkoisät pitävät aamun koittamista ja kevään tulemista sen vertauskuvana.
5. Ylösnousemukseen liittyy viimeinen tuomio, jolle kaikki ylösnousemuksessa herätetään. 6. Uskovien ylösnousemus kuuluu yhteyteen Kristuksen ylösnousemuksen kanssa, ja tässä mielessä on siten jo alkanut.
7. Ihmiset herätetään samoina, joina he olivat eläneet. Ylösnoussut ruumis on ominaisuuksiltaan sama kuin maallisessa elämässä. Sukupuolierot säilyvät ja ikäerot säilyvät. Ylösnousseet ruumiit ovat kuitenkin katoamattomia, mikä tarkoittaa, että niille on mahdotonta enää kuolla. Niissä ei ole sairauksia, ne eivät tarvitse ruokaa eivätkä juomaa. Avioliittoon nähden ne ovat enkelten kaltaisia. Ylösnousseet ruumiit ovat täynnä voimaa ja tarmoa. Ne ovat myös hengellisiä. Tämä maanpäällinen ruumis on täynnä himoja, hengellinen ruumis on himoton. Ruumis ei kuitenkaan muutu ilmamaiseksi eli eetterimäiseksi, vaan ne kirkastetaan kunnialla. Silloin ruumiilla on kaikki ruumiin täyteydet, ei enää katoavuutta, puutteellisuuksia, heikkouksia eikä sielullisuutta. Evankeliumissa sanotaan, että ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko.” (Mt 13: 43) Tämä tarkoittanee sitä, että ylösnoussut ruumis levittää ympärilleen valoa.
8. Ylösnousemusta seuraa uuden taivaan ja uuden maan luominen, joka on Jumalan luomistyön tarkoitus.
Pyhä Gregorios Teologi kirjoittaa Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksestä meille pääsiäispuheessaan:
“Eilen minut ristiinnaulittiin Hänen kanssaan, tänään minut kirkastetaan Hänen kanssaan. Eilen kuolin Hänen kanssaan, tänään minut tehdään eläväksi Hänen kanssaan. Eilen minut haudattiin Hänen kanssaan, tänään minut nostetaan ylös kuolleista Hänen kanssaan. Uhratkaamme Hänelle, joka kärsi ja nousi jälleen ylös… itsemme, Jumalalle kallisarvoisimman ja soveliaimman.
Tulkaamme Kristuksen kaltaisiksi, koska Kristus tuli meidän kaltaiseksemme.
Tulkaamme jumalallisiksi Hänen tähtensä, koska Hän tuli ihmiseksi.
Hän otti vastaan kaikkein pahimman voidakseen antaa meille parhaimman.
Hän tuli köyhäksi, jotta köyhyydellään Hän voisi tehdä meidät rikkaiksi.
Hän hyväksyi palvelijan hahmon, jotta me saisimme takaisin vapautemme.
Hän tuli alas, jotta voisimme nousta ylös.
Häntä kiusattiin, jotta Hänen kauttaan voisimme saada voiton.
Häntä halveksittiin, jotta Hän voisi kirkastaa meidät.
Hän kuoli pelastaakseen meidät.
Hän nousi ylös taivaaseen nostaakseen luokseen meidät, jotka olimme alas heitetyt syntiinlankeemuksen takia.
Antakaamme kaikki, uhratkaamme kaikki Hänelle, joka antoi itsensä lunnaiksi ja sovitukseksemme.
Tarvitsimme lihaksi tulleen Jumalan, Jumalan, joka lähetettiin kuolemaan, jotta voisimme elää.
Meidät kuoletettiin yhdessä Hänen kanssaan, jotta puhdistuisimme.
Nousimme ylös Hänen kanssaan, koska olimme kuolleet Hänen kanssaan.
Meidät kirkastettiin Hänen kanssaan, koska nousimme jälleen ylös Hänen kanssaan.
Muutamat veritipat loivat uudestaan koko luomakunnan!