Epäuskosta

Kassianus Roomalainen

… Kolmas kilvoittelu meillä on rahanhimon henkeä vastaan. Se on vieras ja luontoomme kuulumaton himo, joka saa epäuskosta aiheen hyökätä munkkeja vastaan… (Pyhä Cassianus Roomalainen: Rahanhimosta I / 119)

… Tällä sairaudella on kolme ilmenemismuotoa, joista kaikista pyhä Raamattu ja isät opetuksissaan varoittavat. Ensimmäinen saa säälittävät uhrinsa hankkimaan ja kokoamaan sellaista, mitä heillä ei maailmassa ollut. Toinen taas panee ne, jotka ovat kerran luopuneet rahoistaan, katumaan ja johdattaa heidän mieleensä ajatuksen vaatia takaisin sitä minkä ovat Jumalalle luovuttaneet. Kolmas taas alun alkaen kahlehtii munkin epäuskolla ja välinpitämättömyydellä eikä salli hänen kokonaan hylätä maailman asioita. Se tuo hänen mieleensä köyhyyden pelon ja horjuttaa luottamuksen Jumalan huolenpitoon, ja näin munkki tulee rikkoneeksi ne lupaukset, jotka hän antoi maailmasta luopuessaan.

Kaikista näistä kolmesta muodosta löydämme esimerkkejä pyhästä Raamatusta. Halutessaan hankkia rahaa, jota hänellä ei aikaisemmin ollut, Geehasi menetti profeetallisen armolahjan, jonka hänen opettajansa oli tahtonut jättää perinnöksi hänelle ja hänen suvulleen. Niin Geehasi siunauksen sijaan peri profeetan kirouksesta ikuisen pitalin. (2 Kun.5) Juudas taas halutessaan rahaa josta aiemmin oli Kristusta seuratakseen luopunut, ei ainoastaan langennut Herran kavaltamiseen ja joutunut niin apostolien joukon ulkopuolelle, vaan tuhosi ruumiillisen elämänsäkin väkivaltaisella kuolemalla. (Mt.27:5) Ananias ja Safiira taas halusivat säilyttää itsellään jotain siitä mitä olivat omistaneet, mutta saivat apostolin suusta osakseen kuoleman rikoksensa rangaistukseksi. (Apt.5:5,10)

Viidennessä kirjassaan suuri Mooses vertauskuvallisesti kehottaa niitä jotka ovat luvanneet luopua maailmasta, mutta epäuskon synnyttämästä pelosta takertuvat jälleen aineellisiin asioihin: »Joka pelkää ja arkailee, menköön ja palatkoon kotiinsa, etteivät hänen veljensäkin menettäisi rohkeuttaan niin kuin hän». (5Moos.20:8) Onko mitään varmempaa tai selvempää kuin tämä todistus? Emmekö näistä esimerkeistä opi, että niiden jotka luopuvat maailmasta, tulee luopua siitä täydellisesti ja niin mennä taisteluun. Jos he eivät niin menettele, vaan aloittavat munkkeuselämänsä veltosti ja kieroutuneesti, he saavat muutkin poikkeamaan pois evankeliumin mukaisesta täydellisyydestä ja saavat heidät arkailemaan… (Pyhä Kassianus Roomalainen: Rahanhimosta I / 122)

 

Markus Askeetti

Kaikkein pahinta on tietämättömyys, sen kintereillä seuraa epäusko. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I /192. 105)

Kun ihminen uskoo sen, mitä sanotaan tulevasta elämästä, hän luopuu ilman suurempia pohdiskeluja tämän elämän nautinnoista. Mutta siitä, jolla ei tätä uskoa ole, tulee itseään hemmotteleva ja tunteeton. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 197. 142)

Kaikki ruumiillinen hekumointi on peräisin mukavuudenrakkaudesta. Mukavuudenrakkaus taas on epäuskon jälkeläinen. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… I / 199. 158)

 

Maksimos Tunnustaja

Mammonaan kiintyminen kehittyy kolmesta aiheesta: nautinnonhimosta, turhamaisuudesta ja epäuskosta. Pahin näistä on epäusko.

Nautinnonhaluinen rakastaa rahaa siksi, että voisi sen avulla antautua nautiskeluun. Turhamainen taas siksi, että saisi sen avulla kunniaa. Mutta epäuskoinen rakastaa rahaa kätkeäkseen ja säilyttääkseen sen, sillä hän pelkää nälänhätää vanhuutta, sairautta, maanpakoa tai muuta sellaista. Hän panee toivonsa mammonaan eikä Jumalaan, kaiken Luojaan, joka huolehtii kaikista luoduistaan aina vähäisimpiä olentoja myöten. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 103. 17 – 18)

 

Niketas Stithatoslainen

Epäusko on paha asia: ilkeän rahanhimon ja kateuden perin katala sikiö. Ja jos epäusko on paha, kuinka paljon pahempi onkaan sen synnyttäjä! Se saa ihmislapset rakastamaan kultaa enemmän kuin Kristusta ja pitämään Luojaa halpa-arvoisempana kuin ainetta. Se taivuttaa palvelemaan aineellista Jumalan asemesta ja palvomaan luotua Luojan sijaan (vrt. Room.1:25) sekä vaihtamaan Jumalan totuuden valheeseen. Jos siis tämä sairaus, rahanhimo, on niin paha että sitä kutsutaan toiseksi epäjumalanpalvelukseksi (Vrt.1 Tim. 6:10), millaiseen ylettömään pahuuteen onkaan langennut sielu, joka omasta halustaan sairastaa sitä! (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta III / 191. 55)

 

Gregorios Siinailainen

Jotka ovat jääneet armosta osattomiksi, saavat syyttää siitä epäuskoaan ja välinpitämättömyyttään. Ne taas jotka ovat armon löytäneet, saavat kiittää siitä uskoaan ja intoaan. Usko ja into näet vievät eteenpäin, kun taas epäusko ja välinpitämättömyys johtavat täydelliseen taantumukseen. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 264. 4)

Tätä maailmaa kohtaava tuomio on jumalattomien epäusko, niin kuin evankeliumissa sanotaan: »Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu.» (Joh.3:18) Tuomioita ovat myös vaikeat koettelemukset, jotka Jumalan kaitselmus lähettää hillitsemään pahaa tai käännyttämään meitä. Myös sisimpämme ailahtelut milloin hyvään, milloin pahaan ovat tuomiota, sillä on sanottu: »Luopuneita ovat jumalattomat äitinsä kohdusta asti.» (Ps. 58:4) Epäuskomme tähden Jumalan oikeudenmukainen tuomio kohtaa silloin meitä tekojemme mukaisena kurituksena. Toisia Hän rankaisee ja toisille osoittaa laupeutta, toisia kurittaa ja toiset kruunaa voitonseppeleellä. Rangaistukset ja kuritukset tulevat niiden osaksi, jotka ovat olleet täysin jumalattomia; lempeämmän kohtelun saavat ne, jotka ovat olleet uskovia vaikkakin välinpitämättömiä. Ne taas jotka ovat tulleet täydellisiksi joko hyveissä tai paheissa, saavat ajallaan tekojaan vastaavan palkan. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 274. 40)

Vaikenemiskilvoituksessa tarvitaan ennen kaikkea uskoa, kärsivällisyyttä ja toivoa sekä rakkautta »kaikesta sydämestä, kaikesta sielusta ja kaikesta voimasta» (5Moos.6:5). Sillä vaikka uskova ei täällä maan päällä onnistuisikaan – joko välinpitämättömyytensä tai jonkin muun syyn tähden – saavuttamaan etsimäänsä, hän saa kuitenkin ehdottomasti lähtöhetkellään varmuuden uskonsa ja kilvoituksensa hedelmästä ja näkee vapauden, joka on Jeesus Kristus. Hän, Jumalihminen ja Sana, on meidän sielujemme vapautus ja pelastus. Sen sijaan epäuskoinen saa lähtöhetkellään tuomion – tai oikeastaan hänet »on jo tuomittu» (Joh.3:18), kuten Herra sanoo. Epäuskoinen on se, joka vaikka saattaakin julistautua uskovaksi, palvelee nautintoja ja tavoittelee arvonantoa ihmisiltä eikä »etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala». (Joh.5:44)

Huomaamattaan hän pettää itseään ja saa kuulla Herran sanat: »Sinä et ottanut minua sydämeesi, vaan käänsit minulle selkäsi. Sen tähden minäkin käännyn sinusta pois.” (Vrt. Hes.5:11) Mutta uskovan tule pitää yllä toivoa ja hänen pitää uskoa Jumalan totuuteen, josta kaikki pyhät kirjoitukset todistavat. Hänen tulee myös tunnustaa oma heikkoutensa välttyäkseen kaksinkertaiselta ehdottomalta tuomiolta. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III/ 294. 103)

 

Gregorios Tessalonikalainen

… Niistä himoista, jotka ovat vapaan tahtomme tuotteita, on kuitenkin helpompi vapautua kuin niistä, jotka ovat lähtöisin suoraan luonnostamme. Mutta epäusko, jonka kohteena on Jumalan huolenpito, tekee erittäin vaikeaksi luopumisen rahanhimosta ja sen seuralaisista. Joka ei usko Jumalan huolenpitoon, luottaa rahoihinsa. Vaikka hän on kuullut Herran sanat »helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan» (Mt.19:24), ei hän välitä vähääkään tästä taivaallisesta ja iankaikkisesta valtakunnasta, vaan kaipaa vain maailman katoavaa rikkautta. Ja vaikkei hänellä sitä olisikaan, niin jo pelkkä sen kaipaaminenkin tuottaa hänelle suurta vahinkoa. Rikkauksia havittelevat lankeavat moniin kiusauksiin ja pahan hengen pauloihin, kuten Paavali sanoo (Vrt. 1 Tim. 6:9). (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV / 63. 16)