Ortodoksinen elämäntapa käytännössä

1.Rukous

Rukoile päivittäin.

Rukous on ortodoksisen elämäntavan perusta. Mikä on rukous? Se on vuoropuhelu sinun ja Jumalan välillä. Se yhdistää sielusi Jumalan kanssa. Rukoilemalla yhdistät Jumalan ja saat Hänen armonsa lahjan auttamaan sinua voittamaan intohimosi ja elämäsi, joka perustuu rakkauteen. Rukoilemalla opit myös hallitsemaan mielesi häiriötekijöitä, jolloin voit tulla tarkkaavaisemmaksi ja keskittymään päivittäisessä toiminnassasi. Rukous on avain hyveisiin perustuvan elämän aloittamiseen. Meillä tulisi olla rukoussääntö, joka sisältää aamu- ja iltarukoukset.

Kuinka rukoilet?

Meillä tulisi olla erityinen sääntö sekä aamulle että illalle, säännöllinen aika ja yksityinen paikka. Meidän ei pidä  yrittää “nopeuttaa  sitä”. Kysymyksessä  ei ole rentoutumisharjoitus, vaan yhteys Jumalasi kanssa.

Sääntöön tulisi sisällyttää  mukaan seisomista, kumartumista, polvistumista, ristin merkin tekemisstä, lukemista ja toisinaan laulamista. Voimme käyttää rukouskirjoja ja kirjoitettuja rukouksia.. Ennen kaikkea rukouksessa on oltava vilpitön. On pidettävä tietoisuus sydämessä ja keskityttävä rukouksen sanoihin. On karsittava kaikki toiminnot, jotka voivat häiritä sisäistä sydämeen  laskeutumista. On yritettävä säilyttää sydämessä nöyryyden ja kunnioituksen tunne. Jos mahdollista, on hyvä tehdä kumarruksia ennen aloittamista. Kun alkaa rukoilla, tulee keskittyä kaikkiin rukouksen sanoihin. Rukoussanojen merkitys on painettava  sydämeen. Emme saa kiirehtiä rukouksia läpi, silloinkaan kun on kiire saattaa ne loppuun. Rukouksen sanojen tulee pudota hitaasti sydämen syvyyteen nöyrästi ja kunnioittaen Jumalaa. On hidastettava mieltä, jotta voit keskittyä yksinomaan rukoukseen.

2. Jumalanpalveluksiin ja sakramentteihin osallistuminen

Jeesus opetti: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ‘Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”(Matt 9: 12-13)

Henkilökohtaisen rukouksen lisäksi meidän on osallistuttava yhteiseen rukoukseen tai rukoukseen, joka tapahtuu jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalvelus kirkossa on olennainen osa elämää Kristuksessa. Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä. Kun kokoontumme yhteiseen palvelukseen, olemme yhdessä enkeleiden ja pyhien kanssa rukouksessamme palvomassa ja ylistämässä Jumalaa.

Ymmärrämme myös, että kirkon sakramenttien, opetusten ja käytäntöjen avulla kasvamme hengellisesti. Vaikka kirkkoon kuulumisesta on sosiaalisiakin etuja, tämä sosiaalinen toiminta ei ole kirkon tarkoitus. Paremminkin  kirkkoa  voidaan kuvata hengelliseksi sairaalaksi, johon tulemme yksilöinä, jotka tarvitsemme hengellistä parantumista. Liittymällä Jeesuksen Kristuksen uskovien yhteisöön  saavutamme tämän parantumisen ja meille osoitetaan askel askeleelta prosessi, jonka avulla voimme saada Jumalan avun, tulemalla lähempään yhteyteen Hänen kanssaan.Pyhä Henki toimii kirkossa ja tarjoaa hengellistä ravintoa kirkon sakramenttien kautta. On tärkeää osallistua niihin, koska Jeesus Kristus itse on antanut ne hengellisen terveytemme vuoksi.

Pyhä ehtoollinen

Jumalallinen liturgia on tärkein palvelus, ja se tarjoaa meille eräänlaisen henkisen lääkkeen: ehtoollisen. Siksi meidän  tulisi tulla kirkkoon joka sunnuntai uudistumaan ja vahvistumaan osallistumalla pyhään ehtoolliseen. Liturgiassa Kristuksen ruumis ja veri tarjotaan jäsenille heidän syntiensä anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Meidän tulisi  säännöllisesti nauttia tästä lahjasta, jonka Jumala tarjoaa meille kaikille hengelliseksi hyödyksi. Siksi eräs  Jumalan käskyistä on osallistua liturgiaan joka sunnuntai.

Synnintunnustus

Synninunnustus on myös tärkeä sakramentti hengelliselle kasvulle. Osallistumalla tähän sakramenttiin uudistamme kasteemme ja vapaudumme kaikesta syntisyydestä Jumalan silmissä. Emme saa langeta siihen ajattelun ansaan, ettemme tee syntiä. Kukaan meistä ei ole synnitön. Meidän tulisi käydä vähintään pari kertaa vuodessa tunnustuksella. On huomattava, että Pyhä ehtoollinen, synnintunnustus ja pyhä kaste  ovat yhteydessä toisiinsa, koska ne palvelevat ruumiin ja sielun parantumista. Meidän tulee osallistua palveluksiin ja kirkon sakramentteihin säännöllisesti ja tehdä niistä olennainen osa elämäämme.

3. Kirkon liturgisen kierron kunnioittaminen

Meidän tulisi myös elää kirkkovuoden mukaan  ja osallistua kirkon paastoihin ja juhliin.Kirkko viisaudessaan tarjoaa meille paastojen  ja juhlien kierron. Tämä sykli perustuu Kristuksen elämään. Tärkeintä on oppia seuraamaan sitä, osallistumaan siihen antamatta muiden elämäntoimien tulla tärkeämmiksi. Kirkko kehottaa noudattamaan annettuja juhla-aikoja kehittyäksemme hengellisesti. Siksi  osallistume kirkon suurimpiin juhlapäiviin. On viisasta suunnitella aikataulunsa tehdäksesi siitä totta.

4. Jeesuksen rukous

Isät kehottavat meitä toistamaan Jeesuksen pyhää nimeä aina kun mahdollista, päivin ja öin. Tällä rukouksella on mahdollisuus muuttaa tietoisuuttamme ja tuoda meidät  lähemmäksi Jumalaa. Se on rukous, joka on juurtunut syvälle kirkon perinteeseen. Se on rukous, joka toistetaan yhä uudelleen, monta kertaa. Voi alkaa kehittää tämän rukouksen käyttöä sisällyttämällä se usein toisteettuna päivittäiseen rukoussääntöön Se on yksinkertainen rukous ja sitä voi oppia sanomaan kaikkialla ja milloin tahansa. “Herra, Jeesus Kristus, armahda minua”!  Itse asiassa tavoitteemme tulisi  olla tehdä siitä lakkaamaton  rukous. Tällä tavalla koko elämästä tulee rukouselämää.

5. Elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen

Meidän tulisi asettaa arvot uuteen järjestykseen  ja vähentää kiireisen elämän aiheuttamaa stressiä ja kitkaa. On monia tapoja, joilla voi hidastaa ja yksinkertaistaa elämääsi. Voi aloittaa prosessin heräämällä aikaisemmin aamulla, mikä tarkoittaa, että on myös mentävä nukkumaan aikaisemmin. Kun nousee aamulla, ensimmäisen toiminnan tulisi olla rukous. Vähintään kolmekymmentä minuuttia on toivottavaa (aloita 15 minuutilla ja käytä jopa 30 minuuttia). Tähän sisältyy kiitos-, katumus- ja esirukoukset, samoin Jeesuksen rukouksen harjoittaminen.

Helpoin tapa löytää aikaa tätä varten  on tutkia, kuinka vietämme aikaa erilaisten mediamuotojen, kuten television, internetin tai matkapuhelimen, jne. kanssa. Todennäköisesti televisio on suurin syyllinen. Luopumalla vain yhdestä  ohjelmasta saamme automaattisesti ylimääräisen tunnin  aloittaa päivä oikealla jalalla. Median käyttö asettaa valtavan taakan koko elämäämme. Äskettäin tehty tutkimus osoittaa, että keskimäärin henkilö viettää nykyään enemmän aikaa kuin koskaan television edessä, yli 133 tuntia kuukaudessa. Lisäksi vietämme keskimäärin vielä 26 tuntia internetin käytössä. Molemmat näistä ovat osoittaneet merkittävää kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Nyt puhelin on kytketty Internetiin ja voimme jopa viettää vielä 3 tuntia videoiden ja television katselua puhelimessa. Joten tämä on ensisijainen alue, johon kannattaa kohdistaa ajankäytön suunnittelu, jotta voi varata aikaa olla perheen ja ystävien kanssa, auttaa muita tarvitsevia tai varata aikaa päivittäiselle rukouksellesi, käydä jumalanpalveluksissa ja mikä tärkeintä, saada rauhallinen alku joka päivälle.

Jos haluaa muuttaa elämäänsä, voi poistaa joitakin  toimintoja  tehtäväluettelosta. Voi poistaa asioita, jotka eivät edistä hengellistä kasvua ja ovat ristiriidassa ortodoksisen elämäntavan kanssa. Jos olemme vielä säännöllisessä työssä, voimme varmistaa, että teemme  tärkeimmät asiat. Samoin tehkäämme henkilökohtaisessa elämässämme. Voimme viettää aikaa kuunnellaksemme lapsiamme ja puolisoamme. Päivän lopun pitäisi olla hidastumista, aikaa tavalliseen rukoushetkeen, aikaa  lukea Raamattuja tai kirkon isien teoksia,  keskustelua Jumalan kanssa, ja sitten menemme vuoteeseen keskittyen Hänen rakkauteensa ja suureen armoonsa. Jeesus varoittaa myös jatkuvasti huolehtimasta aineellisista asioista, jopa ruoasta ja vaatteista. Jumala tietää ja antaa kaiken mitä tarvitsemme.

6. Valppaus

Tärkeää on myös sisimpämme tarkkaaminen.Valppaus tarkoittaa  huomion kiinnitämistä siihen, mitä on  tekemässä juuri sillä  hetkellä. Valppaus  on toimintaa, joka suojelee  meitä automaattisilta reaktioiltamme aistiemme synnyttämiin ajatuksiin. Se on tarkkaavaisuutta  sisimmässä.

Pyhä Hesykios määrittelee  valppauden seuraavasti: “Valppaus  on jatkuvaa ajattelun tarkkailemista ja ajatsten  estämistä pääsemästä sydämeen.” Toinen nykyajan vanhus Paisios kertoo meille seurauksista, jos emme  ole varovaisia:”Kun sielumme elää huolimattomasti valvomatta ajatuksiaan, se täyttyy siten likaisilla ja kavalilla ajatuksilla.”

On välttämätöntä kehittää itsehillintää mielemme sisäisessä toiminnassa. Valppaana oleminen tarkoittaa sitä, että meillä on tarvittavaa itsekuria vartioidaksemme sisäistä temppeliämme aistien kiihottamien ajatusten tunkeutumiselta, jotka johtavat meitä syntisiin tekoihin, kuten vihaan. Yhden asian tekeminen kerrallaan on hyvä tapa tulla valppaammaksi, keskitymällä  täysin jokaiseen toimintaan. Emme anna mielemme vaeltaa. Säännöllinen Jeesuksen rukouksen lukeminen auttaa kehittämään tätä kykyä. Elämän yksinkertaistaminen auttaa myös luomaan vähemmän hajamielisen elämäntilanteen. Osallistuminen jumalanpalveluksiin ja kirkon liturgiseen kiertoon auttaa pitämään mielen keskittyneenä Jumalaan, muuttamaan koko elämän rukoukseksi.

7. Himojen kesyttäminen

Voimme  voittaa huonot tottumuksemme ja kiintymyksemme ja oppia harjoittamaan hyveitä. Noita vääriä tottumuksiamme ovat himot, joiden alkuna ovat aistiemme herättämät sysäykset. Jos haluaa tulla todella vapaaksi ja sisimmätään puhtaaksi ja oppia elämään Jumalan tahdon mukaan, on opittava hallitsemaan himoja, jotka johtuvat tavasta, jolla reagoimme aisteihimme. Kun vapautuu himoista, saa vapauden toteuttaa Jumalan tahtoa ja rakastaa muita keskittymällä vähemmän omiin toiveisiisi. Kaikki, mitä Jumala loi, on hyvää. Se tarkoittaa, että meidän  tulisi nauttia siitä, mikä on hyvinvointimme kannalta välttämätöntä, mutta myös luopua kaikista aistillisiin mielihaluihin perustuvasta hemmottelusta.

Syömisen saattaminen kuriin on ensimmäinen asia  aloittaa. Kirkon perinteen mukaan paastoaminen oli aina yksi ensimmäisistä aioista rukouksen jälkeen, jota opetettiin. Kristus itsekin opetti meille tätä. On yritettävä olla tarkkaavainen kaikissa pitämisissä ja ei-pitämisissä ja tunnistettava niiden aiheuttamat himot. Vastaus ei ole välttämättä pidättäytyminen. On ennen kaikkea pystyttävä puuttumaan ajatusprosessiin, kun halu ilmaantuu. Tässä tärkeintä on varovaisuus ja Jeesuksen rukouksen harjoittaminen. Voimme rukoilla Jumalan apua. Jos ylläpidämme säännöllistä rukouselämäämme,osallistumme säännöllisesti jumalanpalveluksiin ja sakramentteihin, ja Jumala auttaa meitä.

8. Muiden asettaminen etusijalle

Autuaampaa antaa kuin ottaa, on vanha viisaus. Epäitsekäs toiminta johtaa meitä onnellisuuteen ja elämään lähellä Jumalaa. Tätä Kristus tarkoitti pyytäessään meitä rakastamaan lähimmäistämme kuin itseämme. Emme voi toimia eristettynä olentona ja olla lähellä Jumalaa. Kun elämme vain itsellemme, rakennamme vain muureja itsemme, toistemme  ja Jumalan välille. Ne, jotka vaativat ajattelemaan vain omia tarpeitaan, toiveitaan, suunnitelmiaan ja ideoitaan, tulevat yksinäisiksi ja tuntevat itsensä epävarmoiksi. He erottavat itsensä Jumalasta.

Tehokas tapa oppia rakastamaan on harjoittaa muiden asettamista etusijalle. Voi aloittaa oman perheen ja läheisten ystävien ja työtovereiden kanssa. Kun yrittää ymmärtää puolisonsa tai parhaan ystäväsä tarpeita ja alkaa miettiä heidän tarpeitaan ennen kuin vaatii itselleen, huomaa lähestyvänsä toisia. Tällainen toiminta heikentää itsekeskeisyyden kielteisiä  puolia ja avaa syvemmät suhteet muihin.Uskomme, että kaikilla on samat toiveet ja pelot kuin meillä. Liian usein odotamme muiden käyttäytyvän aivan kuten me itse. Mutta kun he eivät käyttäydykään  ja he puolestaan odottavat meidän toimivan samalla tavalla kuin he tekevät, kohtaamme ristiriitoja.Jumalan tuntemisen este on juuri sama kuin se, mikä  estää meitä rakastamasta muita. Se on omaa tahtoamme. Kasvamme hengellisesti, kun opimme luopumaan omaehtoisesti tahdostamme. Tämä tarkoittaa  muiden asettamista etusijalle. Tarvitsemme  jatkuvasti Jumalan armoa ja Hänen apuaan voittamaan omatahtoinen luonteemme. Kun olemme kärsivällisiä ja pystymme ajattelemaan muiden tarpeita, epäystävällinen sana ei leviä meistä eikä aiheuta vihaa.

Joskus on toisen henkilön etujen mukaista sanoa hänelle “ei”. Ja on tilanteita, jolloin sanomme “kyllä”, vaikka se olisi vastoin omaa tahtoamme, koska tiedämme, että se on toiselle parasta. Tämä on jumalallisen rakkauden ydin. Asetamme toiset etusijalle, silloin kun toisen henkilön hyvinvointi merkitsee enemmän kuin oma halumme. Se on kuin rakkaus, joka äidillä on luonnollisesti lapsiaan kohtaan.Voimme korjata myös rikki menneet suhteet rakkaudella. Anteeksianto on tehokkain parantava voima. Anteeksianto tekee molemmat osapuolet ehjiksi ja kokonaisiksi. Ja jopa vihamiehet ystäviksi.

9. Hengellinen yhteys

Muiden ortodoksisten kristittyjen kanssa säännöllisesti vietetty aika on meille  tukena. Ne, joiden kanssa vietämme aikaa, vaikuttavat ajatteluumme ja käyttäytymiseemme. Jos olemme tekemisissä niiden kanssa, joilla on sama arvomaailma, he vahvistuvat  ja me vahvistumme. Kun löydämme muita, joilla on samat hengelliset arvot, meidän pitäisi löytää tapoja viettää enemmän aikaa heidän kanssaan.

Tässä on kirkkoyhteisön arvo. Se on paikka, jossa meillä kaikilla on samat ihanteet. Tulemme yhteen vähintään kerran viikossa yhteistä jumalanpalvelusta varten. Voimme osallistua yhteisiin kokoontumisiin,joissa voimme jatkaa oppimista yhdessä. Voimme olla vuorovaikutuksessa myös sosiaalisessa toiminnassa.

Hengellisessä kasvussa olemme kuin puun taimi. Aluksi uusi taimi on suojattava turvallisessa ympäristössä ja jopa aidattava suojaamaan sitä laiduntavilta eläimiltä. Kun se kypsyy, se voi kuitenkin selviytyä yksin. Alussa tarvitaan myös turvallista ympäristöä; kehittyvä  ortodoksinen elämäntapamme tarvitsee suojaa. Kun kypsymme hengellisesti, voimme sitten mennä mihin tahansa seuraan pelkäämättä, että meidät kiskotaan juuriltaan. Kun suhde Jumalaan vahvistuu, tarvitsemme vähemmän tällaista suojaa, kun meillä  on Pyhä Henki tukenamme. Meistä voi jopa tulla suojan lähde uudelle taimelle. Henkisen kumppanuutemme tulisi olla luonteeltaan sellaista, että voimme rohkaista toisiamme  voimakkaasti.

Hengellisen kumppanuuden  lisäksi ortodoksinen perinne opettaa, että kristityillä olisi oltava hengellinen isä, joka ohjaa heitä hengellisellä matkallaan. Tämä juontaa juurensa kristinuskon varhaisiin päiviin. Pyhä Basileios Suuri kannustaa jokaista ihmistä etsimään hengellisen isän, “joka voi palvella sinua varmana oppaana pyhään elämän johtamisessa” ja varoittaa, että jos “sanoo, että ei tarvise neuvoja, on ylpeyden vallassa.” Oman tien kulkemisessa  on vaarana, että joutuuu synneistä kaikkien  voimakkaimman, ylpeyden,  uhriksi.

10. Raamatun ja pyhien isien lukeminen

Se, mitä luemme, vaikuttaa  ajattelutapaamme. Siksi tulisi valita sellaista lukemista, jolla on positiivinen vaikutus hengelliseen kasvuumme, joka muovaa mieltämme ja suuntaa sen kohti Jumalaa. Siksi meidän tulisi  lukea säännöllisesti Pyhää Raamattua, pyhien isien kirjoituksia ja pyhien elämästä. Tähän tulisi käyttää vähintään puoli tuntia päivässä, ehkä jonkin säännöllisesti katsomasi TV-ohjelman sijaan. Hyvä aika tähän on illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, ennen tai jälkeen iltarukousten. Kun tekee  näin, nukumme sitten nämä ajatukset mielessämme.

Henkinen elämä on haastavaa. Se on kuin nousua jyrkälle rinteelle tai vuoren puolelle. Se on pitkä ja hidas tie, jolla on iloisia hetkiä matkan varrella. Raamatun lukemisen tulee aina olla Kristus–keskeistä. Raamattu on ymmärrettävä kokonaisuutena, Kristuksen ollessa sidos ja yhteys. Meidän tulisi myös lukea Raamattua soveltaen sitä henkilökohtaisti itseemme. Pyhä munkki Markus (5.-6.vs.) sanoo: “Se, joka on nöyrä ajatuksissaan ja antautunut hengelliseen   työskentelyyn, lukiessaan Raamattua, soveltaa kaiken  itseensä eikä lähimmäiseensä.”

Ortodoksisen elämän eläminen edellyttää tietenkin paljon muutakin, mitä edellä on esitetty. Ortodoksikristitty on jatkuvan kasvun polulla. Kun tulemme lähemmäksi Jumalaa, opimme selvemmin, mitä Hän odottaa meiltä. Kun tulemme lähemmäksi Häntä, Hän tarjoaa meille suuremman kyvyn harjoittaa elämässämme opetuksiaan. Olemme kaikki syntisiä, ja kirkko on paikka, jossa kuljemme  hengelliseen suuntaan ja kohti anteeksiantoa. Jumalan silmissä ei ole koskaan liian myöhäistä muuttaa tapojamme. Hän ei odota meidän olevan täydellisiä niin kuin  Hän on täydellinen, vaan  Hän on armollisin niille, jotka ovat suurimpia syntisiä.