Tsasounan suunnalta
WWW. TSASOUNA. NET

     22. helluntainjälkeinen sunnuntai

Lk.10: 30 – 37

Useimmat meistä tuntevat vertauksen laupiaasta samarialaisesta lapsuudesta saakka. Ajattelemme tuntevamme sen hyvin, vaikka tosiasiassa tunnemme siitä vain osana. Kukaan ei tunne sitä täydellisesti, ennen kuin Kristuksen sanat tulevat koko elämän säännöksi ja säätelijäksi.

Kristus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta vastauksena lainoppineen kysymykseen siitä, kuinka voi saavuttaa iankaikkisen elämän. Kaikki juutalaiset tunsivat tähän kysymykseen vastauksen, joka oli annettu jo 5. ja 3. Mooseksen kirjassa ja tuo vastaus on Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen. Kristus vastaa lainoppineen kysymykseen ja lisää: ”Tee näin, niin saat elää!”.  Mutta lainoppinut kysyy: ”Kuka on lähimmäiseni?” 

Lainoppinut piti vain juutalaisia lähimmäisinään. Fariseukset katsoivat, että vain ne, jotka olivat yhtä hurskaita kuin he itse, olivat heidän lähimmäisiään. Kaikki muut olivat syntisiä, kuten vertauksesta publikaanista ja fariseuksesta käy ilmi.  Jeesus tekee lisäyksen tähän Vanhan Testamentin moraalilakiin kertoessaan kirjanoppineelle, mitä lähimmäinen on tällä vertauksella, jonka evankelista Luukas on meille tallentanut.

Juutalaiset ja samarialaiset eivät olleet toistensa kanssa tekemisissä uskonnollisista syistä tapahtuneen eroamisen vuoksi.  Hurskaat juutalaiset pitivät samarialaisia epäpuhtaina ja halveksittavina. Mutta samarialainen tietää, etteivät laupeuden teot salli erottelua ihmisten välillä. Evankeliumin mukaan jokainen ihminen on lähimmäinen riippumatta hänen vakaumuksestaan tai taustastaan. Lähimmäinen ei ole myöskään vain samanmielinen ihminen tai virkaveli. Lähimmäinen voi olla myös meidän julkinen tai poliittinen vihollisemme, aatteellinen vastustajamme, ihminen, joka on eri mieltä uskonnollisissa ja muissa asioissa, tai ihminen, joka on meitä kohtaa psykologisesta tai fyysisesti vieras ja hyökkäävä.

Mutta jokainen ihminen on lähimmäinen, olipa hän sitten vieras tai läheinen. Omien rakastaminen ei saa täyttää sydämiämme niin, ettei sinne jää sijaa vieraille ja oudoille. Vertaus laupiaasta samarialaisesta ja koko evankeliumi pyyhkii pois rajat niiden väliltä, joita katsomme omiksemme tai vieraiksi. Jumalalle ei ole kukaan vieraampi tai läheisempi. Kaikki ovat hänen kallisarvoisia luotujaan.

Harva ihminen pystyy rakastamaan jokaista tasapuolisesti, mutta sydämessämme meidän täytyy yrittää tuntea jokaisen ihmisolennon arvo. Saattaa olla, että vihollisen rakastaminen menee voimiemme yli, mutta voimme katsoa vihollistamme jumalallisen rakkauden prisman läpi. Voimiemme mukaista on tietää, että Kristus kuoli ristillä myös vihollistemme puolesta.  Hänessäkin on jotakin niin arvokasta, että Kristus kuoli myös hänen puolestaan. Hän ei ole vain jotakin tyhjää ja yhdentekevää, vaan Jumalan luoma, joka kantaa Hänen kuvaansa ja on luotu Hänen kaltaisuuttaan varten. Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalankaltaiseksi.. Itse Jumala on tullut ihmisen kaltaiseksi, siksi ihmisenkin on tultava sellaiseksi. Ihmisten inhimillisyys julistaa heidän taivaallista alkuperäänsä ja jumalallista olemustaan. Vertaus laupiaasta samarialaisesta opettaa meille, että jokaisella ihmisellä, olkoonpa hän sairas, köyhä, varas tai vihollinen, on suurempi arvo kuin joillakin hyvyyden tai yleisen hyvinvoinnin käsitteillä, tai kirkollisuudella tai säännöillä tai kanoneilla, vaikka nekin ovat omalla tavallaan tärkeitä.

Tämä vertaus opettaa meille arvojen järjestystä: ihminen on tärkein ja sitten vasta sapatti. Julkiset, yhteiskunnalliset ja seurakunnalliset laitokset ovat ihmisten palvelemiseksi, eikä sitä varten, että ihmiset palvelisivat niitä. Samarialaisen tavoin meidän on ensiksi nähtävä ihminen huolimatta hänen asemastaan yhteiskunnassa tai siitä huolimatta, onko hänellä hienot vaatteet vain ryysyt. Tämän vertauksen Jeesus puhui meille vastauksena lainoppineen kysymykseen, kuinka saavuttaa iankaikkinen elämä. Tämä vertaus osoittaa meille, ettei rakkaudelle voi asettaa vähimmäismäärää, vaan on tehtävä kaikki se, mitä lähimmäisemme tarvitsee. Tämä vertaus opettaa meille myös sen, että lähimmäisemme on jokainen ihminen, joka tarvitsee armoa.

Kirkon isien opetuksen mukaan vertauksen mies, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon on Aadam, joka edustaa koko ihmiskuntaa. Ensimmäisiä esivanhempiamme, jotka eivät pysyneet lujina hyvässä, vaan lankesivat syntiin, rangaistiin karkottamalla heidät paratiisista, ”Taivaallisesta Jerusalemista”, ja heidän oli siitä lähtien elettävä maailmassa, monissa vaikeuksissa.  Vertauksen rosvot ovat pahoja henkiä ja demonisia voimia, jotka kadehtivat ensimmäisten ihmisten puhtautta ja painostivat heitä syntiin, erottaen heidät uskollisuudesta Jumalan tahdolle ja paratiisillisesta elämästä. Tuon miehen haavat ovat synnin seuraukset, jotka tekevät meidät henkisesti ja hengellisesti heikoiksi. Pappi ja leviitta ovat Mooseksen antama Vanhan Testamentin laki, sekä Aaronin pappeus, jotka eivät voineet pelastaa ihmistä. Laupias samarialainen on Jeesus Kristus, joka antoi meille Uuden Testamentin ja Jumalan armon, joita kuvaa vertauksessa viini ja öljy, parantamaan meidät voimattomuudestamme.  Majatalo on Jumalan Kirkko, josta löydämme kaiken sen, mitä tarvitsemme parantuaksemme. Majatalon pitäjä on kaikki Kirkon paimenet ja opettajat, jotka Jumala on asettanut huolehtimaan laumastaan. Se, että samarialainen lähti aamulla pois, vertauskuvallisesti esittää Kristuksen ilmestymistä ylösnousemisensa jälkeen ja myös hänen kunniakasta taivaaseenastumistaan.  Kaksi majatalon pitäjälle annettua denaria ovat jumalallinen ilmoitus, jotka on annettu pyhissä kirjoituksissa ja kirkon perimätiedossa.  Se, että samarialainen lupaa palata majataloon lopputilitystä varten on profeetallinen ennustus Herramme Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemuksesta, jolloin jokainen on saava palkkansa tekojensa mukaan.

Tämä vertaus laupiaasta samarilaisesta opettaa meille, kuka on meidän lähimmäisemme ja kuinka meistä tulee Kristuksen tahdon mukaisia lähimmäisiä toisillemme, aivan kuten apostoli Johanneskin meitä kehottaa: ”Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan”.

Kristillisen rakkauden tie on itsensä kieltämisen tie: päivittäisen itselleen kuolemisen tie, jotta voi rakastaa lähimmäistään. Lähimmäiseni elämästä riippuu minun elämäni, tai kuten athosvuorelainen pyhä Siluan on sanonut: ”Veljeni on minun elämäni”.

Kristuksen jumalallinen persoona kävi ihmisenä läpi kaikki meidän kärsimyksemme. Hän sanoi, että ystävyyden tai rakkauden suurin teko on antaa henkensä toisten puolesta. Sellainen rakkaus voi tulla vain Jumalalta. Se on Pyhän Hengen lahja. Todellakin: Pyhän Hengen ensimmäinen lahja on rakkaus. Kaikki muut lahjat ovat rakkauden ilmenemistä. Kuinka me sitten voisimme aloittaa elämän, jota laupias samarialainen meille opettaa? Pyhä Doroteos Gazalainen sanoo:” Portaita voi kiivetä vain askelman kerrallaan”.  On myöskin olemassa sanalasku: ”Lähimmäisenrakkaus alkaa kotoa”.  Aloitamme niistä, jotka Jumalan kaitselmus on saattanut meidät kohtaamaan polullamme.  Koska uskomme on luonteeltaan kosmista, kristillistä elämää on elettävä arkielämän yksityiskohdissa. Rakkaus, jonka näemme pyhien elämässä, on vielä kaukana omastamme, mutta voimme aloittaa pienin askelin. Esimerkiksi kun meitä loukataan, ensimmäinen askel on pidättyä kostamasta.

Meille esimerkiksi annettu vertauksen laupias samarialainen on itse asiassa Jumala itse. Hän tuli maailmaan hävittämään synnin vallan. Vastauksen kysymykseen ”Miksi Jumala tuli ihmiseksi?”, voimme antaa muutamalla vertauksen sanalla: ”Jumala näki ja sääli näkemäänsä ja tuli”.

Avuton, runneltu ruumis tien varrella oli itse ihmisyys tai ihmiskunta, syntiin vaipuneena ja kuolemaan tuomittuna. Laupiaan samarialaisen toiminta on Jumalan toimintaa Kristuksessa kohottaakseen meidät terveyteen ja vapauteen.

Jeesus on yhä meidän laupias samarialaisemme. Kun olemme haavoittuneita, Hän parantaa meidät. Kun lankeamme, Hän nostaa meidät jälleen ylös. Kun olemme eksyksissä, Hän ohjaa meidät jälleen kotiin. Samarialaisen tavoin Hän tulee luoksemme silloin, kun muut ovat kulkeneet ohitsemme. Hän säälii meitä ja sitoo haavamme.

”Mene ja tee sinä samoin”, Jeesus sanoi lainoppineelle. Tämän saman Hän sanoo tänään meille. ”Olen ollut sinulle lähimmäinen”, Hän sanoo. ”Olen osoittanut sinulle, mitä rakkaus on. Olen poiminut sinut ylös eksyksissä olon suosta ja tehnyt sinusta uuden ihmisen. Olen puhunut sinulle vertauksen laupiaasta samarialaisesta osoittaakseni sinulle, kuinka ajattelematonta on kulkea ohi.”

Kunnia… Aamen.