Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

Mirhantuojanaisten sunnuntai

Mk. 15:43 – 16:8

Kristus nousi kuolleista!

Tätä pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita kutsutaan mirhantuojain sunnuntaiksi.  Nimitys johtuu naisista, jotka tulivat valmistamaan Jeesuksen ruumista lopullista hautaamista varten, ja joille ylösnousemus ensimmäisenä ilmoitettiin.

Evankeliumi kertoo naisten menneen varhain sunnuntaina, aamunkoitteessa, haudalle. He eivät tienneet kuinka pääsisivät sisälle hautaan valmistamaan Jeesuksen ruumista. Heidän huolenaan olikin, kuka vierittäisi suuren kiven haudan suulta.

Meidänkin päivämme ovat täynnä siunausta, jos me päivittäin, ”varhain aamulla” ja varsinkin ”viikon ensimmäisenä päivänä”, sunnuntaina, ajatuksissamme ja toimissamme syvennymme Jeesuksen voittoon kuolemasta. Jeesus on todellinen aurinko, joka valaisee päivämme sen ensimmäisistä hetkistä alkaen.

Saattaa olla, että tunnemme joskus samanlaisia tuntemuksia kuin naiset mennessään haudalle. Saattaa olla, että Jeesus tuntuu edelleenkin olevan haudattuna hautakammioon, ikään kuin raskas kivi peittäisi Hänet taakseen. Ikään kuin Hän olisi halvaantunut, liikkumaton tai jopa kuollut. Ja voi olla niinkin, että tuo haudan suulla oleva kivi vuosien myötä tulee yhä suuremmaksi ja painavammaksi.

Meillä on kyllä halua tuon kiven poisvierittämiseksi ja ylösnousseen Kristuksen kohtaamiseen, mutta meillä ei ole tarpeeksi voimaa: ”Kuka vierittäisi meille kiven haudan suulta?”

Naiset olivat ryhtyneet inhimilliseltä kannalta katsottuna lähes ylivoimaiseen tehtävään. Kuitenkin he olivat siihen ryhtyneet. Tietämättä, kuinka pääsisivät sisälle hautaan he kuitenkin kävelivät sitä kohti.

Samalla tavoin tulisi meidänkin ajatella. Voimme ja saamme luottaa siihen, että Vapahtajamme kohtaamisen estävä kivi on siirtyvä syrjään. Voimme tehdä ja meidän on tehtävä ensimmäinen siirto, ryhdyttävä toimeen, lähdettävä liikkeelle, alettava kulkea kohti Jeesusta, jonka raskas kivi erottaa meistä. Meidän on annettava uskon ja toivon opastaa ja ohjata.

Evankeliumin naiset eivät menneet haudalle tyhjin käsin. He olivat poimineet hyväntuoksuisia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Mekin voimme tuoda jotakin haudalle.  Heikkoina ja puutteellisina voimme tuoda Hänelle mukanamme hyvää tahtoa, huomaavaisuutta ja heikot rukouksemme.

Vähäiset voimamme ja kykymme eivät pysty siirtämään pois kiveä haudan suulta. Eikä niin ole tarkoituskaan. Meidän pääsymme ylösnousseen Jeesuksen luo ja ylösnousemuksen voimasta osalliseksi tuleminen on jumalallisen armon suurenmoinen lahja.

Mutta jo sekin, että yleensä olemme matkalla kohti Jeesuksen hautaa, vaikka tyhjin käsinkin, osoittaa sen, ettei sydämemme ole kuitenkaan ihan tyhjä, vaan siellä on yrttejä Jeesuksen voitelemiseksi.

Ja ihme tapahtuu. Naiset näkevät kiven olevan pois vieritetyn, kiven, jota he eivät olisi pystyneet edes liikauttamaan.

Evankeliumi ei tarkkaan kerro, kuinka kivi vieritettiin haudan edestä. Eräs evankeliumin kohta antaa lisävalaistusta asiaan: ”Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta ja vieritti kiven pois”.

Maanjäristys on voimakas mullistus. Sen voimaa olemme saaneet nähdä ja kuulla tämän vuoden Aasian onnettomuuksien myötä. Sellainen saattaa olla omalla kohdallammekin tarpeellinen. Jotta voisimme löytää todellisen olemuksemme, muutoksen on oltava kokonaisvaltainen. Tarvitsemme hengellisen maanjäristyksen.

Haudassa istuva enkeli ilmoitti naisille Jeesuksen nousseen ylös haudasta ja kehotti katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut.

On aivan turhaa yrittää määritellä, paikallistaa tai kuvata Hänen läsnäoloaan tuosta eteenpäin. Inhimilliselle uskolle on tyypillistä kuvitella, että Vapahtajan läsnäolo voidaan määritellä johonkin paikkaan, aikaan tai toimintaan. Jeesuksen luo ja yhteyteen on mahdollista päästä kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa, sillä Hän on läsnä kaikkialla..

Enkeli pyysi ilmoittamaan opetuslapsille, että he saavat nähdä Jeesuksen Galileassa. Miksi evankeliumi mainitsee juuri Galilean useita kertoja? Halusiko Jeesus suojella opetuslapsiaan juutalaisten uteliaisuudelta ja vihamielisyydeltä? Ehkä Hän halusi suoda heille lohdutusta kokonaan toisenlaisissa olosuhteissa kuin Jerusalemissa oli.

Mutta Jeesuksen tarkoitus oli varmasti syvempikin. Juuri Galileassa useimmat opetuslapset olivat tavanneet Mestarinsa ensimmäisen kerran. Siellä he ensimmäisen kerran kuulivat Hänen puhuvan, seurasivat Häntä ja antoivat Hänelle elämänsä. Oli hyvä vahvistaa heidän uskoaan jälleen Galileassa, antaa heidän tavata Mestarinsa jälleen siellä, jälleen uudistaa heidän uskonsa ja kuuliaisuutensa. Ehkä tämä pätee myös meihin. Myös monilla meilläkin on elämässämme oma Galileamme, se hetki, jolloin olimme kasvotusten Jeesuksen kanssa, jolloin ensimmäisen kerran kuulimme Häntä ja yritimme seurata Häntä.

Ylösnoussut Herramme haluaa tavata myös meidät Galileassa. Voimme uudelleen löytää Hänet, jos yritämme tulla sellaisiksi kuin ensimmäinen kohtaamisemme muutti meidät. Meidän ei tarvitse sanoa, että se on liian vaikeaa. Hän on menevä edellämme Galileaan, niin kuin evankeliumi kertoo. Näkymättömänä läsnä ollen Hän kävelee edellämme kohti sielumme Galileaa. Kun seuraamme Häntä, jokainen askelemme tulee aina helpommaksi meille ja tulee hetki, jolloin saamme järkkymättömän varmuuden Hänen läsnäolostaan. Emme ruumiillisin silmin, mutta uskon ja rakkauden silmin me näemme Hänet siellä enkelin lupauksen mukaan.

Kuulimme epistolasta ensimmäisten diakonien virkaan asettamisesta tehtäväänsä. Heidät valittiin toimittamaan päivittäistä pöytäpalvelusta, toisin sanoen avustamaan aineellisissa asioissa, jotta apostolit vapautuisivat rukoukseen ja sanan palvelukseen. Meidän aikanamme tehtävät ovat jonkin verran muuttuneet. Tämä epistolan kohta sisältää kahdenlaisen opetuksen: Toisaalta on tärkeää toimittaa pöytäpalvelusta, toisin sanoen suorittaa avustustoimintaa, laupeudentyötä ja sosiaalista työtä, mutta evankeliumi velvoittaa enempäänkin kuin ihmisrakkauteen. Kristuksen opetuslapseus ei saa olla pelkkää sosiaalista työtä.

Emme voi inhimillisessä elämässä välttää tätä työn kahtalaisuutta: toista voisi kutsua rukoukseksi ja mietiskelyksi, ja toista toiminnaksi tai laupeudentyöksi. Meille jokaiselle Kristus itse osoittaa, missä suhteessa meidän tulee elämässämme toteuttaa Martan ja toisaalta Marian osaa.

Jokainen kristitty varmasti toivoo, että voisi kokea Jumalan suuret tapahtumat myös omakohtaisesti ja rukoilee Jumalalta ohjausta, vaikka epäuskoisuus jäytääkin jatkuvasti ihmisen pyrkimysten yhteydessä. Monta kertaa olemme liian arkoja hyvien asioiden kohdalla ja siksi emme rohkene toimia siten, kuin tuntisimme olevan oikein menetellä.

On hyvä, että pääsiäiskausi jatkuu useita viikkoja. Tämä aika herättelee meitä jatkuvasti huomaamaan Jumalan mahdollisuudet elämän ja ikuisuuden tavoitteiden kannalta.

Tänään kuulemamme evankeliumi on annettu meille rohkaisuksi, jonka vaikutuksesta voimme mekin uskaltautua hyvien viestien viejiksi. Vaikka emme aina sanoillamme osaisi kertoa, niin sitä merkittävämpää on, jos elämämme pienetkin tapahtumat kertovat meidän elävän ylösnousemuksen ihmisinä!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!