11. helluntainjälkeinen sunnuntai

11. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt 18: 23 -35

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Kuulemamme evankeliumin keskeisin asia on anteeksiantamus. Hyvin harvat ihmiset voivat elää ilman anteeksiantamusta. Jeesus puhuikin usein anteeksiantamisesta. Erään kerran hän kertoi äsken kuulemamme vertauksen armottomasta palvelijasta ja se on selitys Jeesuksen sanoihin: “Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat; heidätkin armahdetaan”, sekä toisaalla:” Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme”.                

Armoton palvelija sai isännältään anteeksi 10 000 talenttia, mutta heti sen jälkeen meni ja kävi kanssapalvelijansa kimppuun vaatien häneltä muutaman pennin velkaa. Velka, jonka hän itse sai anteeksi oli yli miljoona kertaa suurempi kuin se, mitä toinen oli hänelle velkaa. Vastakohta-asetelma on räikeä.

Jeesus tahtoo osoittaa, ettei mitään, mitä ihminen voi tehdä meille, voi verrata siihen, mitä me olemme tehneet Jumalalle. Juuri meidän syntimme aiheuttivat Jumalan Pojan kuoleman. Jos Jumala on antanut meille anteeksi tuon suuren velan, joka on kaiken korvaamisen ulottumattomissa. niin mekin olemme velvolliset antamaan anteeksi lähimmäisillemme pienemmät rikkomukset, sillä muutoin meillä ei ole toivoa saada osaksemme armoa. Jeesus sanoi: “Niin myös taivaallinen Isänne on tekevä jokaiselle teistä, ellette anna sydämestänne anteeksi veljellenne”.                

Entä jos Jumala antaisi meille anteeksi samalla tavalla kuin me toisinaan annamme anteeksi? Sanomme esimerkiksi: Annan kyllä anteeksi, mutta en voi unohtaa.

Entäpä jos Jumala sanoisi meille samoin?                

Annan anteeksi, mutta en halua olla missään tekemisissä kanssasi. Entäpä jos Jumala sanoisi noin meille?

Saatamme sanon myös: ”No, olkoon tämän kerran, unohdan sen, mitä tapahtui, mutta jos niin käy vielä kerran – vain yhden kerran – se on loppu.                

Entäpä jos Jumala sanoisi meille samoin? Onneksi Hän ei tee niin. 

Tietysti joku voi sanoa: “Kuinka joku voi odottaa minun antavan anteeksi sen ja sen, sen jälkeen, mitä hän on minulle tehnyt?”             

Niin sanottuamme katsoessamme Kristukseen voisimme kuulla ehkä Hänen sanovan: “Aivan, mutta entäpä sinun omat pahat ajatuksesi? Entäpä sinun velkasi? Entäpä se tehtävä, joka sinun piti suorittaa? Entä valheet, jotka, kerroit? Entäpä ne haavat, joita terävä kielesi aiheutti? Entäpä katkeruutesi? Enkö ole antanut Sinulle anteeksi suurta velkaasi? Miksi sitten et anna anteeksi lähimmäisellesi?                

Tärkein syy siihen, ettemme anna anteeksi, on se ettemme halua. Kieltäytyminen anteeksiantamasta saa meidät tuntemaan itsemme muka moraalisesti paremmaksi kuin toinen. Kuitenkin katkeruus ja vihamielisyys leviävät sisällämme kuin nopeasti kasvava syöpä.   Se tekee meisti happamia ja ärtyneitä. Kehitämme marttyyrikompleksin. Alamme sääliä itseämme. Ennen pitkää alamme jopa nauttia kurjuudestamme. Harvat ihmiset ovat säälittävimpiä kuin ne, jotka kieltäytyvät antamasta anteeksi.

Toinen syy on Jeesuksen mukaan anteeksiannon kieltämiseen se, ettemme tunne itseämme syyllisiksi Jumalan edessä. Ihminen, joka hyväksyy kohdallaan Jumalan anteeksiannon ainoana toivona taivaasta, ei kieltäydy antamasta anteeksi toisille.

Eräs suuri hyöty anteeksiantamisesta on tunne – elämän hyvinvointi sekä myös fyysinen hyvinvointi. Anteeksiantaminen saa aikaan todellisia ihmeitä niiden elämässä, jotka antavat anteeksi, ja myös niiden, jotka saavat anteeksi.

Ensiapukursseilla opetetaan huolehtimaan pienistäkin haavoista välittömästi, ennen kuin ne muuttuvat pahemmiksi. Viisas tekee niin.

Tällaisia pieniä haavoja ovat päivittäiset erimielisyydet perheen jäsenten ja ystävien kanssa. Vähäinen kauna ja pieni hoitamaton valituksen aihe voivat muuttua syöväksi  sielussamme. Niistä on   huolehdittava välittömästi, ennen kuin ne kasvavat ja muuttuvat vihollisiksemme.

“Älä anna auringon laskea vihasi ylle”, sanoi apostoli Paavali.  Meitä kehotetaan antamaan anteeksi samana päivänä, samalla hetkellä, estääksemme katkeruuden syövän leviämisen. Pietari kysyi kerran Jeesukselta: “Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni? Seitsemän kertaako?”                

Seitsemän kertaa on aika monta kertaa. Joku ei pysy antamaan anteeksi edes yhtä kertaa. Mutta Jeesus vastasi: ”Pietari, anteeksiantamuksella ei ole rajoja. Ei seitsemää, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Siis yhteensä neljäsataa yhdeksänkymmentä kertaa. Toisin sanoen: anteeksiantaminen ei ole tapahtuma tai toimenpide. Se on elämän asenne, joka syntyy siitä tosiasiasta, että me kristityt olemme saaneet anteeksi velan, jota emme voi koskaan maksaa ja siksi meidän tulee mennä maailmaan anteeksiantamuksen hengessä; parantaen haavoittuneita, oikaisten vääryyksiä ja muuttamalla yhteiskuntaa anteeksiantamuksen hengessä. Puhelinliikenteessä meillä on nykyisin suora kaukovalinta mahdollista. Jumalalla on ollut samanlainen järjestelmä maailman luomisesta asti.                

Koodina on anteeksiantamus. Jos meillä on kaunaa toista kohtaan, rukouksen linja Jumalan luo on tukossa. Soittomme ei mene läpi.

Apostoli Paavali sanoo: ”Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä, lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden (Ef. 4:31).               

Paavali tunsi koodin. Kuinka monta oikeusjuttua jäisi nostamatta, jos olisi anteeksiantamusta? Kuinka monelta vatsahaavalta ja sydänkohtaukselta vältyttäisiin”? Kuinka monta avioliittoa pelastuisi. Entä vanhempien ja lasten suhdetta, jos olisimme ystävällisiä ja anteeksiantavaisia niin kuin Jumala on anteeksiantanut meille Kristuksessa. Aamen.