{"id":82,"date":"2012-02-05T14:32:59","date_gmt":"2012-02-05T14:32:59","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/pyha-tihon-sadonskilainen-hengellista-mietiskelya\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:02","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:02","slug":"pyha-tihon-sadonskilainen-hengellista-mietiskelya","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/05\/pyha-tihon-sadonskilainen-hengellista-mietiskelya\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4 Tihon Sadonskilainen: Hengellist\u00e4 mietiskely\u00e4"},"content":{"rendered":"

1. Katselet tuohon ihmeelliseen, korkealla olevaan ja avaraan taivaaseen, jota monet t\u00e4hdet kaunistavat, katselet aurinkoa ja kuuta, jotka kirkkaina valaisevat kaiken taivaankannen alla, tarkkailet pilvi\u00e4, jotka vuodattavat virkist\u00e4v\u00e4n sateen, aistisi ja ajatuksesi havaitsevat maan ja kaiken, mit\u00e4 siin\u00e4 on – puut, ruohon, karjan ja el\u00e4imet, meret, j\u00e4rvet, joet., l\u00e4hteet ja muut ihanuudet. Siit\u00e4, mink\u00e4 n\u00e4et, siirry n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin: luomakunnasta Luojaan. Olkoon sinulle t\u00e4ss\u00e4 tilaisuus, ihmetell\u00e4: 1) Jumalamme kaikkivoimaisuutta, sill\u00e4 H\u00e4n on t\u00e4m\u00e4n kaiken vain sanallaan tyhj\u00e4st\u00e4 luonut (1 Moos. 1. luku) ; 2) H\u00e4nen viisauttaan, sill\u00e4 H\u00e4n on kaiken n\u00e4in viisaasti asettanut; 3) H\u00e4nen hyvyytt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 H\u00e4n on kaiken t\u00e4m\u00e4n tehnyt meid\u00e4n vuoksemme. Kun n\u00e4in mietiskelee ja oppii luodussa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Luojan voiman, viisauden ja hyvyyden, voi hengess\u00e4 ihastuneena yhdess\u00e4 psalmistan kanssa veisata: ”Kuinka moninaiset ovat Sinun tekosi, Herra. Sin\u00e4 olet kaikki viisaasti tehnyt” (Ps. 104: 24). (Hehkuva Hiillos No. 1 \/1959, s.1)<\/span><\/p>\n

2. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 kaikki luotu palvelee yht\u00e4l\u00e4isesti kaikkia: aurinko, kuu ja t\u00e4hdet valaisevat kaikkia samalla tavalla, ilma yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 samalla tavalla kaikkien el\u00e4m\u00e4n, maa kantaa ja ravitsee yht\u00e4l\u00e4isesti kaikkia, vesi sammuttaa yht\u00e4l\u00e4isesti kaikkien janon. Sanon: yht\u00e4l\u00e4isesti, siis rikas ja, k\u00f6yh\u00e4, kuuluisa ja tuntematon, herra ja palvelija, – kukin. saa yht\u00e4l\u00e4isesti osansa. T\u00e4st\u00e4 opimme, ett\u00e4 Jumalan antamat hyvyydet ovat annetut meille ja l\u00e4himm\u00e4isillemme. (Hehkuva Hiillos No.1\/ 1959, ss. 1-2)<\/span><\/p>\n

3. N\u00e4et my\u00f6skin, ett\u00e4 toinen luotu auttaa toista: korkeammat luonnon voimat alhaisempia. Aurinko valaisee ja l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ilman ja maan, pilvet kastelevat niit\u00e4, ilma tekee el\u00e4vien olentojen hengitt\u00e4misen mahdolliseksi, maa antaa ravinnon meille ja karjallemme. Kaikesta t\u00e4st\u00e4 voimme oppia, ett\u00e4 erikoisesti juuri meid\u00e4n, j\u00e4rjellisten olentojen, tulee auttaa toisiamme: rikkaan k\u00f6yh\u00e4\u00e4, viisaan yksinkertaista, terveen sairasta, vapaan vankeudessa olevaa, voimakkaan loukattua, vallassa olevan sit\u00e4, jolla ei ole puolustajaa jne. Ja siksi sellaisella lauseella kuin ”mit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 v\u00e4lit\u00e4n” ei pit\u00e4isi olla sijaa kristittyjen keskuudessa. (Hehkuva Hiillos No.1\/ 1959, s.3)<\/span><\/p>\n

4. Ehk\u00e4 n\u00e4et palvelijan, joka seisoo is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4 ja kuuliaisena noudattaa t\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyj\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tapaus antaa. sinulle tilaisuuden ajatella, kuinka sinun tulisi paljon suurempaa kunnioitusta ja hartautta osoittaen seisoa Jumalan, meid\u00e4n Herramme, edess\u00e4, k\u00e4\u00e4nty\u00e4 H\u00e4nen puoleensa sek\u00e4 erityisen kuuliaisuuden innossa noudattaa H\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 Jumala on joka paikassa, ja olimmepa miss\u00e4 tahansa ja teimme mit\u00e4 tahansa, teemme sen Jumalan meihin suunnatun katseen edess\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4, vaikka h\u00e4n olisi miten suuri tahansa, on vain ihminen, samanlainen kuin h\u00e4nen palvelijansakin, ja kuitenkin h\u00e4n nauttii palvelijansa kunnioitusta. Mutta Jumala on is\u00e4ntien ja palvelijain Herra ja Kuningas. (Hehkuva Hiillos No.1\/ 1959, s.3<\/span><\/p>\n

———<\/span><\/p>\n

20. N\u00e4et laivan, joka on – merih\u00e4d\u00e4ss\u00e4 aaltojen heitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Ajattele, ett\u00e4 t\u00e4llainen on el\u00e4m\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n maailman merell\u00e4: H\u00e4t\u00e4\u00e4 ja monenlaisia vaaroja myrsky\u00e4v\u00e4ss\u00e4 aallokossa. Opi siksi usein ja hartaasti rukoilemaan ja huokauksin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Kristuksen, viisaan ohjaajan puoleen, ettei H\u00e4n antaisi purtesi hukkua ahdistusten aaltoihin, vaan johdattaisi sinut ikuisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tyyneen ja vaarattomaan satamaan.( Hehkuva Hiillos No.1\/1962, s.57)<\/span><\/p>\n

21. N\u00e4et kynttil\u00e4n palavan ja sammuvan. T\u00e4m\u00e4 esimerkki opettaa sinut tajuamaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mmekin kynttil\u00e4n lailla palaa ja sammuu. Siisp\u00e4 muistaen loppua, josta emme tied\u00e4, min\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja hetken\u00e4 se tulee, odottakaamme sit\u00e4 alituisesti.( Hehkuva Hiillos No.1\/1962,s. 57)<\/span><\/p>\n

22. N\u00e4et, miten kuuluisa menett\u00e4\u00e4 maineensa, rikkaasta tulee k\u00f6yh\u00e4, terve sairastuu, vapaa joutuu vankeuteen, herrasta tulee palvelija. N\u00e4m\u00e4 muutokset osoittavat meille selv\u00e4sti, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on muuttuvaista, t\u00e4ynn\u00e4 turhuuksia, se on kurja, surkuteltava, ja t\u00e4m\u00e4 on meille merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 Luojamme ei ole luonut meit\u00e4 t\u00e4t\u00e4, vaan toista, parempaa, autuaampaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten. T\u00e4st\u00e4 saamme opetuksen ja tulemme vakuuttuneiksi siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 tuota pysyv\u00e4ist\u00e4 ja autuaampaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. N\u00e4in ollen emme saa valittaa, kuten lihallinen min\u00e4mme sokeudessaan tahtoisi tehd\u00e4, vaan meid\u00e4n on viel\u00e4p\u00e4 suuresti kiitt\u00e4minen Jumalaa, vaikka meist\u00e4 tuntuukin, ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nen armovoimansa t\u00e4ll\u00e4 tavoin ik\u00e4\u00e4n kuin pakottaa meid\u00e4t iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.( Hehkuva Hiillos No.4\/1961,s.53)<\/span><\/p>\n

23. N\u00e4et ihmisen, joka k\u00e4rsii kuumeesta, tai kun astut saunaan, tunnet polttavan kuumuuden, tai sitten n\u00e4et uunin, joka on l\u00e4mmitetty tuliseksi. T\u00e4st\u00e4 tulesta siirry mieless\u00e4si ajattelemaan helvetin tulta, jossa katumattomat syntiset saavat loputtomasti k\u00e4rsi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 mietiskely opettaa sinua katumuksella ja kyynelill\u00e4 vetoamaan Jumalan hyvyyteen, jotta v\u00e4ltt\u00e4isit tuon vaivan.( Hehkuva Hiillos No.1\/1961,s 53)<\/span><\/p>\n

24. N\u00e4et vankilaan teljetyn, rautoihin kahlehditun ihmisen kalpeana ja kuihtuneena. T\u00e4st\u00e4 vankilasta siirry mieless\u00e4si ajattelemaan sit\u00e4 helvetin ikuista vankeutta, jossa laittomuuksistaan tuomitut eiv\u00e4t ikin\u00e4 saa n\u00e4hd\u00e4 valoa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi kadu syntej\u00e4si, ettet sin\u00e4kin joutuisi t\u00e4h\u00e4n k\u00e4rsimysten paikkaan. (Hehkuva Hiillos No.1\/1961,ss. 53-54)<\/span><\/p>\n

25. N\u00e4et tai kuulet, ett\u00e4 is\u00e4 on luopunut tottelemattomasta ja parantumattomasta pojastaan ja on tehnyt h\u00e4net perinn\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi. T\u00e4st\u00e4 opi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Kristus luopuu parannusta tekem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 ja katumattomista kristityist\u00e4 ja ottaa heilt\u00e4 pois iankaikkisen perint\u00f6osuuden. Ja vaikka n\u00e4m\u00e4 olivat huutaneet H\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n, H\u00e4n sanoo heille: ”En min\u00e4 tunne teit\u00e4 enk\u00e4 tied\u00e4, mist\u00e4 te olette. Menk\u00e4\u00e4 pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, kaikki te v\u00e4\u00e4ryyden tekij\u00e4t” (Lk. 13: 25,27). T\u00e4m\u00e4 muistuttakoon sinua silt\u00e4, ettei riit\u00e4 sinulle vain kristityn nimi, vaan ett\u00e4 sinun on pyritt\u00e4v\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4sikin nimesi ja tunnustuksesi mukaiseksi.( Hehkuva Hiillos No.1\/1961,s.54)<\/span><\/p>\n

26. Sin\u00e4 n\u00e4et koreat kuninkaalliset huoneet ja niiden loiston. Kohottakoon t\u00e4ll\u00f6in usko syd\u00e4mesi niihin ikuisiin taivaallisiin majoihin, jotka on valmistettu vanhurskaille, ja taivaan Is\u00e4n luona oleviin asuinsijoihin, Kristuksen, iankaikkisen kuninkaan kunniaan, josta uskolliset saavat kyll\u00e4stym\u00e4tt\u00e4 nauttia loputtomiin aikoihin. Kohota sielusi silm\u00e4t Jumalan Pojan tyk\u00f6, jotta H\u00e4n soisi sinulle valittujensa osan. (Hehkuva Hiillos No.1\/1961,s. 54)<\/span><\/p>\n

27. Sin\u00e4 kuulet sointuvaa, kaunista soittoa tai laulua. Viek\u00f6\u00f6n usko henkesi taivaallisiin asuinsijoihin, Jaakobin Jumalan kotiin, sielusi korvin kuullaksesi, kuinka enkelten paljoudet ja pyhien joukot viritt\u00e4v\u00e4t sointuisaa, lauluaan kolmipersoonaiselle Jumalalle. T\u00e4m\u00e4 antakoon sinulle aiheen hartaasti rukoilla H\u00e4nt\u00e4, jotta H\u00e4n soisi sinun niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin tulevassakin ajassa ylist\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 yhdess\u00e4 kaikkien valittujensa kanssa. (Hehkuva Hiillos No.1\/1961, s.54)<\/span><\/p>\n

——-<\/span><\/p>\n

28. N\u00e4et tai kuulet, ett\u00e4 maallinen hallitsija runsaasti palkitsee palvelijansa h\u00e4nen tekemist\u00e4\u00e4n palveluksista. Ajattele t\u00e4ll\u00f6in, kuinka Kristus, taivaallinen, iankaikkinen Kuningas, on palkitseva ja kunnioittava uskollisia palvelijoitaan omassa valtakunnassaan totisen lupauksensa mukaan: mit\u00e4 silm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 korva kuullut, mik\u00e4 ei ole ihmisen syd\u00e4meen noussut, sen Jumala on valmistanut niille, jotka H\u00e4nt\u00e4 rakastavat (1 Kor 2: 9), ja viel\u00e4: ”Silloin vanhurskaat loistavat Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko”, (Matt 13: 43), ”eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n nykyisen ajan k\u00e4rsimykset ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyv\u00e4 heihin” (Room 8: 18). Silloin he saavat n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 silm\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole voinut n\u00e4hd\u00e4, ja kuulla, milt\u00e4 korva t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole voinut kuulla, ja tuntea, mit\u00e4 syd\u00e4meen ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 noussut. Silloin ”heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on iloitseva eik\u00e4 kukaan ota heilt\u00e4 pois heid\u00e4n iloaan” (Joh 16: 22). Silloin saavat lohdutuksen ne, jotka nyt itkev\u00e4t; silloin tulevat ravituiksi ne, jotka nyt isoavat ja janoavat vanhurskautta; silloin tulevat rikkaiksi ne, jotka nyt ovat puutteessa; silloin vastaanottavat valtakunnan ne, joita nyt vanhurskauden t\u00e4hden vainotaan. Silloin he ottavat Herran k\u00e4dest\u00e4 vastaan kaiken, mihin nyt uskolla ik\u00e4\u00e4n kuin kuvastimesta ja arvoituksin katsovat ja johon toivon siivitt\u00e4min\u00e4 pyrkiv\u00e4t. Silloin jokainen iloitsee Herrassa ja henkens\u00e4 riemussa huudahtaa: ”H\u00e4n pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, ylj\u00e4n kaltaiseksi H\u00e4n minut seppel\u00f6i ja niin kuin morsiamen koristaa minut kauneudella” (Jes 61: 10). T\u00e4m\u00e4 mietiskely opettakoon sinua olemaan v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman kunniasta ja aina tavoittelemaan sit\u00e4 toista kunniaa, uskollisesti palvelemaan Kristusta, taivaallista Kuningasta, jotta yhdess\u00e4 H\u00e4nen valittujensa kanssa olisit H\u00e4nen armostaan otollinen perim\u00e4\u00e4n H\u00e4nen kunniansa.( Hehkuva Hiillos No.4\/1961,s.53<\/span><\/p>\n

——-<\/span><\/p>\n

34. N\u00e4et, ett\u00e4 maahan pudonnut siemen kuolee, mutta kun se it\u00e4\u00e4, niin nousee maasta. T\u00e4m\u00e4 esimerkki osoittaa sinulle selv\u00e4sti, miten ruumiimme, jotka kuolevat ja haudataan, Jumalan voimasta aikanaan j\u00e4lleen tulevat el\u00e4viksi ja pukeutuvat kuolemattomuuden vaatteeseen. T\u00e4st\u00e4 apostoli julistaa n\u00e4in: ”Kylvet\u00e4\u00e4n katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvet\u00e4\u00e4n alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvet\u00e4\u00e4n heikkoudessa, nousee voimassa; kylvet\u00e4\u00e4n sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis’, (1 Kor. 15: 42 – 44). Seiso siis ja vahvistu uskossa, odottaen kuolleitten yl\u00f6snousemusta ja tulevan ajan el\u00e4m\u00e4\u00e4. (Hehkuva Hiillos No.4\/1962,s.75)<\/span><\/p>\n

35. N\u00e4et siemeni\u00e4 kylv\u00e4v\u00e4n maamiehen. Ei jokainen siemen kanna hedelm\u00e4\u00e4. Er\u00e4s, kuten vertauksessa kerrotaan, putoaa tielle, ja taivaan linnut sy\u00f6v\u00e4t sen, toinen joutuu kivikkoon, toinen orjantappurain sekaan. N\u00e4in my\u00f6s pelastava siemen, Jumalan sana, kylvet\u00e4\u00e4n ihmisten syd\u00e4nten peltosarkoihin, mutta ainoastaan hyviss\u00e4 syd\u00e4miss\u00e4 se kasvattaa hedelm\u00e4n (Mt. 12: 3-23). T\u00e4m\u00e4 esimerkki opettaa sinua ahkerasti anomaan Jumalalta, ett\u00e4 H\u00e4n antaisi sinulle pehme\u00e4n syd\u00e4men, uuden hengen ja uuden mielen. Silloin Jumalan sanan siemen, joka tulee k\u00e4tketyksi syd\u00e4mesi maahan, ei j\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 vaille.( Hehkuva Hiillos No.4\/1962,s75)<\/span><\/p>\n

36. N\u00e4et j\u00e4lleen maamiehen, joka kylv\u00e4\u00e4 siemenens\u00e4, korjaa viljansa aittoihin, mutta heitt\u00e4\u00e4 pois rikkaruohot. N\u00e4in tulee olemaan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n ajan lopussa, kuten kirjoitettu on. Silloin uskolliset, hurskaat ihmiset otetaan taivaan valtakuntaan niin kuin vehn\u00e4 aittaan, mutta pahat orjantappuroina ajetaan ulos ja ne ”heitet\u00e4\u00e4n tuliseen p\u00e4tsiin, siell\u00e4 on oleva itku ja hammasten kiristys” (Mt. 13: 40 – 42). T\u00e4m\u00e4 esimerkki kehottaa sinua huolehtimaan pelastuksestasi, niin ett\u00e4 olisit vehn\u00e4n\u00e4 etk\u00e4 kelvottomana rikkaruohona. (Hehkuva Hiillos No.4\/1962,s.75)<\/span><\/p>\n

37. N\u00e4et taas maamiehen, joka iloiten kokoaa vaivojensa hedelm\u00e4t. Ajattele sit\u00e4 iloa, jota vaivojensa hedelmien johdosta tulevat tuntemaan kaikki nyt uskossa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4 kilvoittelevat. ”Jotka kyynelin kylv\u00e4v\u00e4t, ne riemuiten leikkaavat. He menev\u00e4t itkien, kun kylv\u00f6siemenen viev\u00e4t, he palaavat riemuiten, kun lyhteens\u00e4 tuovat” (Ps. 126: 5-6). N\u00e4hdess\u00e4si t\u00e4m\u00e4n \u00e4l\u00e4 hellit\u00e4 hurskauden kilvoitustasi.( Hehkuva Hiillos No.4\/1962,s.75<\/span><\/p>\n

——<\/span><\/p>\n

40. N\u00e4et my\u00f6s ihmisen, jonka m\u00e4t\u00e4nev\u00e4t haavat haisevat. Katso syntist\u00e4 sielua, joka levitt\u00e4\u00e4 paljon pahempaa l\u00f6yhk\u00e4\u00e4 kuin haiseva ruumis. Synti ja laittomuus on sielussa sama, mik\u00e4 ruumiissa m\u00e4t\u00e4nev\u00e4 haava. Kuule, mit\u00e4 sanoo profeetta: ”Minun pahat tekoni k\u00e4yv\u00e4t p\u00e4\u00e4ni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat,. Minun haavani haisevat ja m\u00e4rkiv\u00e4t minun hulluuteni t\u00e4hden” (Ps. 38: 5-6)., Ruumiillinen l\u00f6yhk\u00e4 on meist\u00e4 siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Sielun l\u00f6yhk\u00e4 on Jumalalle vastenmielinen. Ruumiillinen l\u00f6yhk\u00e4 saa meid\u00e4t k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n pois ja pakenemaan, sielun l\u00f6yhk\u00e4 taas saa Jumalan Hengen v\u00e4istym\u00e4\u00e4n luotamme. T\u00e4m\u00e4kin kehottaa sinua pakenemaan synti\u00e4. Mutta jos huomaat, ett\u00e4 sielusi on synnin pitalin saastuttama, niin vaikkapa, et\u00e4\u00e4lt\u00e4 korota \u00e4\u00e4nesi kuten muinoin pitaliset Jeesuksen, Jumalan Pojan puoleen, H\u00e4nen, joka karkottaa, niin sielun kuin ruumiinkin kaikkinaiset vaivat, korota \u00e4\u00e4nesi syd\u00e4men pohjasta \u00e4l\u00e4k\u00e4 ainoastaan huulillasi sek\u00e4 rukoile: ”Jeesus, Opettaja, armahda minua” (Lk.’17:13). Ja H\u00e4n, joka muinoin puhdisti pitaliset, puhdistaa sinunkin sielusi pitalin. H\u00e4n on laupias ja kuulee meid\u00e4n raukkojen \u00e4\u00e4nen. Sit\u00e4 varten H\u00e4n on maailmaan tullutkin, ett\u00e4 H\u00e4n vapauttaisi meid\u00e4t synneist\u00e4mme. Eik\u00e4 l\u00f6ydy niin suurta synnin saastaa, jota meid\u00e4n viisain ja kaikkivoimallisin Parantajamme, ei tahtoisi tai ei voisi puhdistaa.( Hehkuva Hiillos No.1\/1963, s. 3)<\/span><\/p>\n

——<\/span><\/p>\n

47. Sin\u00e4 n\u00e4et oikealta tielt\u00e4 eksyneen harhailevan ja etsiv\u00e4n opastajaa, joka voisi ohjata h\u00e4net takaisin tielle ja saattaa perille. N\u00e4inh\u00e4n tapahtuu usein maailmassa el\u00e4ville. T\u00e4m\u00e4 muistuttakoon sinua siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6skin me kaikki, jotka pahan hengen yllytt\u00e4min\u00e4 emme totelleet Jumalaa, olemme joutuneet eksyksiin ja harhailemme autioilla mailla, kaukana siit\u00e4 kodista, taivaasta, johon Jumala oli meid\u00e4t luonut. Sanoohan profeetta: ”Me vaelsimme kaikki eksyksiss\u00e4 niin kuin lampaat, kukin meist\u00e4 poikkesi omalle tielleen” (Jes. 53: 6). Ja Daavid rukoili: ”Min\u00e4 olen eksyksiss\u00e4 kuin kadonnut lammas, etsi palvelijasi” (Ps119: 176). Harhautuneina emme l\u00f6yd\u00e4 kotiin, ja niin on meill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vakavassa tilanteessa t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4, joka ”yksin on tarpeen” (Lk. 10: 41): on turvauduttava taitavaan johtajaan. Evankeliumi osoittaa meille t\u00e4llaiseksi etev\u00e4ksi ja viisaaksi oppaaksi Jeesuksen, Jumalan Pojan, josta Is\u00e4 taivaista todisti: ”T\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt, kuulkaa H\u00e4nt\u00e4” (Mt. 17: 5). Toisin sanoin: ”Olen l\u00e4hett\u00e4nyt H\u00e4net teille opettajaksi, kasvattajaksi, johtajaksi. Jos tahdotte p\u00e4\u00e4st\u00e4 luokseni ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadottamanne taivaan valtakunnan, niin kuunnelkaa H\u00e4nt\u00e4. Mit\u00e4 H\u00e4n opettaa, se tehk\u00e4\u00e4.” Itsest\u00e4\u00e4nkin Herra sanoo: ”Min\u00e4 olen tie ja totuus ja el\u00e4m\u00e4, ei kukaan tule Is\u00e4n tyk\u00f6 muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14: 6). Rakas kristitty. Eth\u00e4n tietenk\u00e4\u00e4n tahdo harhailla eksyksiss\u00e4 ja olla perkeleen ikuisena vankina, vaan haluat p\u00e4\u00e4st\u00e4 j\u00e4lleen Jumalan luo ja saavuttaa iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, johon olemme kutsutut ja kasteen peson kautta synnytetyt. J\u00e4tt\u00e4ytyk\u00e4\u00e4mme siis h\u00e4nen huomaansa, pysyk\u00e4\u00e4mme H\u00e4ness\u00e4 uskoen ja rakastaen, kuunnelkaamme H\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 ja totuudellista opetustansa, astukaamme H\u00e4nen j\u00e4lki\u00e4ns\u00e4, seuratkaamme H\u00e4nen puhtaan ja synnitt\u00f6m\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 esimerkki\u00e4. H\u00e4nen n\u00f6yryytens\u00e4 tehk\u00f6\u00f6n mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi meid\u00e4n ylpeytemme, H\u00e4nen k\u00e4rsiv\u00e4llisyytens\u00e4 hillitk\u00f6\u00f6n suuttumuksemme, h\u00e4nen s\u00e4vyisyytens\u00e4 karkottakoon pahuutemme ja kostonhalumme, h\u00e4nen k\u00f6yhyytens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6\u00f6n meid\u00e4t pois rahanhimosta, ahneudesta, riist\u00e4mishalusta, h\u00e4nen rakkautensa kukistakoon meid\u00e4n kateutemme ja vihamme, h\u00e4nen, pyhyytens\u00e4 opettakoon meit\u00e4 huolehtimaan sielumme ja ruumiimme puhtaudesta. Koko h\u00e4nen pyh\u00e4 ja jumalallinen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 olkoon meille esikuvana vanhalta Aatamilta perinn\u00f6ksi saamiemme pahojen taipumusten parantamiseksi. T\u00e4ll\u00e4 tavoin H\u00e4n on meille tie, totuus ja el\u00e4m\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in seuraten emme eksy oikealta suunnalta, vaan saavutamme kaivatun kotiseudun, taivaallisen Is\u00e4n kodin, jossa on ”monta asuinsijaa” (Joh. 14: 2). T\u00e4m\u00e4 tie, rakas kristitty, on v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen ja alhainen tie, mutta heid\u00e4t, jotka sit\u00e4 kulkevat, se johtaa yl\u00f6s taivaaseen. Kulje sit\u00e4 tiet\u00e4, jos tahdot p\u00e4\u00e4st\u00e4 kotiin. Silloin et eksy helvetin kuiluihin.( Hehkuva Hiillos No.1\/1966,ss. 1-2)<\/span><\/p>\n

48. Satut kenties n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miten kunnioittavasti ja suuresti riemuiten kansa ottaa vastaan hallitsijan, kun t\u00e4m\u00e4 saapuu heid\u00e4n kaupunkiinsa. Kadut joita my\u00f6ten kulkue liikkuu, on siistitty ja koristettu, kansa on pukeutunut juhlavaatteisiin, se osoittaa kunnioitustaan kumarrellen, polvensa notkistaen ja ehk\u00e4 muullakin tavalla. T\u00e4st\u00e4 katseltavana olevasta kuvauksesta siirr\u00e4 uskossa ajatuksesi n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n, aineellisesta henkiseen. Jumalan Poika Kristus, taivaallinen Kuningas, tuli maan p\u00e4\u00e4lle silloin, kun H\u00e4n meid\u00e4n t\u00e4htemme syntyi kaikkein pyhimm\u00e4st\u00e4 Neitseest\u00e4, H\u00e4n saapui luoksemme t\u00e4h\u00e4n maailmaan aivan kuin johonkin kaupunkiin. Me olemme t\u00e4m\u00e4n avaran, k\u00e4sitt\u00e4 muodostuneen kaupungin v\u00e4est\u00f6. Meid\u00e4n, H\u00e4nen kelvottomien palvelijainsa luokse H\u00e4n tuli, meid\u00e4n puoleemme katsoi aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydess\u00e4 ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meid\u00e4n jalkamme rauhan tielle”, kuten pyh\u00e4 profeetta Sakarja julisti (Lk. 1: 7879). Hiljaisena ja n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 H\u00e4n tuli, ”otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi” (Fil. 2:7). Kuinka meid\u00e4n on valmistauduttava ottamaan H\u00e4net vastaan? Mill\u00e4 kunnioituksella ja riemulla? Sopimatonta olisi l\u00e4hte\u00e4 ylpe\u00e4n\u00e4 ja prameillen vastaanottamaan Kuningastamme, kun H\u00e4n itse tulee n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 luoksemme. H\u00e4n ei pit\u00e4isi t\u00e4llaisesta vastaanotosta. Kun Rebekka saapui sulhasensa luo, ”nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki Iisakin, laskeutui h\u00e4n nopeasti maahan kamelin sel\u00e4st\u00e4” (1 Moos. 24: 64). Niin pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4nkin aivan kuin kamelin sel\u00e4st\u00e4 laskeutua alas ylpeytemme korkeuksista ja syv\u00e4sti n\u00f6yrin\u00e4 jalan kiiruhtaa Ylk\u00e4\u00e4 vastaan, sek\u00e4 notkistaa H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n niin polvemme kuin syd\u00e4memmekin. N\u00e4in my\u00f6skin profeetta kehottaa meit\u00e4 menettelem\u00e4\u00e4n: ”Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meid\u00e4n Luojamme, eteen” (Ps. 95:6). (Hehkuva Hiillos No.2\/1966,ss. 5-6)<\/span><\/p>\n

49. Sin\u00e4 n\u00e4et tai kuulet, ett\u00e4 kunniallinen ja uskollinen vaimo ei rakasta ket\u00e4\u00e4n muuta kuin puolisoaan, yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olla kenellek\u00e4\u00e4n muulle mieliksi. Tuosta maallisesta avioliitosta k\u00e4\u00e4nn\u00e4 nyt ajatuksesi hengelliseen liittoon, jossa kristityt uskossaan ovat yhdistetyt taivaalliseen Ylk\u00e4\u00e4n, Kristukseen. T\u00e4st\u00e4 pyh\u00e4 Paavali puhui Korinton uskoville n\u00e4in: ”Min\u00e4h\u00e4n olen kihlannut teid\u00e4t miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen” (2 Kor. 11:2). Ajattele, kuinka kristittyjen tulee vaalia t\u00e4t\u00e4 rakkauttaan ainoata taivaallista Ylk\u00e4\u00e4 kohtaan! Kuinka heid\u00e4n tulee, mik\u00e4li haluavat pysy\u00e4 uskollisina H\u00e4nelle, paeta ep\u00e4puhdasta maailman rakastamista ja liitty\u00e4 vain Kristukseen, sek\u00e4 olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muusta kuin H\u00e4nest\u00e4 tai niist\u00e4, joita on rakastettava H\u00e4nen vuoksensa. Kunnianhimo, vallanhimo, lihanhimo, rahanhimo sek\u00e4 kaikki muut t\u00e4m\u00e4n maailman himot ovat kuin avionrikkojavaimo, johon sielussaan yhtyy kristitty, joka unohtaen kuolemattoman Ylj\u00e4n, Kristuksen, tavoittelee kunniaa ja mainetta, hopeata tai kultaa, nautintoja tai muita haluja, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin luovuttaa sielunsa maailman, ik\u00e4\u00e4n kuin pahamaineisen naisen rakkaudelle. Kuinka raskaasti rikkovatkaan ne kristityt, jotka lupauksiaan muistamatta eiv\u00e4t pysy loppuun asti uskollisina Kristukselle, joka on heit\u00e4 rakastanut ja uhrautunut heid\u00e4n puolestaan. Omaksi \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ksi turmiokseen he n\u00e4in syyst\u00e4\u00e4n menett\u00e4v\u00e4t kaikki ne henkiset hyvyydet, joista kasteessa ovat tulleet osallisiksi. Suotta eiv\u00e4t pyh\u00e4t apostolit varoittaneet meit\u00e4 maailman rakastamisesta. ”\u00c4lk\u00e4\u00e4 rakastako maailmaa \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 maailmassa on” (1 Joh. 2:15), sanoo pyh\u00e4 Johannes. Ja pyh\u00e4 Jaakob kirjoitti: ”Maailman yst\u00e4vyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman yst\u00e4v\u00e4, siit\u00e4 tulee Jumalan vihollinen” (Jaak. 4-4) * Niin vaarallinen on tuo maailman rakastaminen, ett\u00e4 siihen antautunut tulee Jumalan viholliseksi. Kuinka kauhea onkaan t\u00e4m\u00e4 ajatus, vaikkei sokea ihminen sit\u00e4 huomaakaan. (Hehkuva Hiillos No.3\/1966, ss. 9,11)<\/span><\/p>\n

50. Sin\u00e4 n\u00e4et tai kuulet, ett\u00e4 mies ottaa eron uskottomasta vaimosta, kun t\u00e4m\u00e4, hylj\u00e4ten h\u00e4net, laittomasti yhtyy toiseen ja antautuu aviorikokseen. Tied\u00e4 tarkkaan, ett\u00e4 my\u00f6s taivaallinen, kaikkein puhtain Ylk\u00e4, Kristus, sanoutuu irti sellaisesta sielusta, joka yhtyy t\u00e4h\u00e4n maailmaan antautuen lihan himoon, silm\u00e4in pyynt\u00f6\u00f6n ja el\u00e4m\u00e4n korskaan. T\u00e4llainen sielu ei pysy Kristukselle uskollisena, vaikka niin se kristinuskoon tullessaan on luvannut loppuun asti olla. Niille, jotka n\u00e4in el\u00e4v\u00e4t, H\u00e4n sanoo, kun H\u00e4n tulee kunniassaan: ”En min\u00e4 tunne teit\u00e4 enk\u00e4 tied\u00e4, mist\u00e4 te olette” (Lk. 13:25). Kristitty, t\u00e4m\u00e4 ajatus kehottakoon sinua tarkkailemaan, etk\u00f6 sin\u00e4kin ole hylj\u00e4nnyt Kristusta, etk\u00f6 ole syd\u00e4mell\u00e4si kiintynyt maailmaan, sen rikkauksiin, kunniaan, maineeseen ja nautintoihin? Jos huomaat jotakin t\u00e4llaista, niin viipym\u00e4tt\u00e4, kunnes viel\u00e4 aikaa on, k\u00e4\u00e4nny Kristuksen puoleen katuen ja kyyneleit\u00e4 vuodattaen, sill\u00e4 H\u00e4n ottaa vastaan parannuksen tehneen. Muuten voit havaita olevasi niiden joukossa, joille H\u00e4n sanoo: ”En tunne teit\u00e4”, vaikka sin\u00e4, huutaisitkin heid\u00e4n kanssaan: ”Herra, Herra”. Onhan H\u00e4n sanonut: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Is\u00e4ni tahdon” (Mt. 7:21). (Hehkuva Hiillos No.4\/1966, 13)<\/span><\/p>\n

——–<\/span><\/p>\n

54. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 velkoja kohtelee ankarasti velallista; h\u00e4n panettaa h\u00e4net vankeuteen, ellei saa suoritusta. N\u00e4in my\u00f6s Jumala vaatii syntisilt\u00e4 syntivelkojen maksua. Mit\u00e4 enemm\u00e4n joku tekee synti\u00e4, lis\u00e4\u00e4 rikkomuksiaan, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n kasvattaa velkataakkaansa ja joutuu sit\u00e4 suurempaan vastuuseen sek\u00e4 saa ankaramman tuomion Jumalalta. ”Kovuudellasi ja syd\u00e4mesi katumattomuudella sin\u00e4 kartutat p\u00e4\u00e4llesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen p\u00e4iv\u00e4ksi” (Room. 2:5). Velkoja panettaa velallisen vankilaan, jotta t\u00e4m\u00e4 maksaisi h\u00e4nelle velan. Niin my\u00f6s Jumala sulkee velallisensa ikuiseen vankeuteen, jossa n\u00e4m\u00e4 k\u00e4rsimyksill\u00e4\u00e4n joutuvat hyvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan vanhurskauden, eiv\u00e4tk\u00e4 kuitenkaan pysty ikin\u00e4 suoriutumaan veloistaan. Kuinka syntinen voisi vapautua t\u00e4st\u00e4 suuresta taakasta, joka hukuttaa h\u00e4net tuonelaan? Herra vastaa t\u00e4h\u00e4n: ” Jos Poika tekee teid\u00e4t vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:3). Laupias Jumala antaa anteeksi Poikansa, meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen t\u00e4hden, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on verell\u00e4\u00e4n ja kuolemallaan maksanut puolestamme kaikki syntivelkamme. Kaikki, jotka H\u00e4neen uskovat ja katuvat, H\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 heid\u00e4n veloistaan ja n\u00e4ist\u00e4 johtuvista rangaistuksista. Siksi jokaisen, joka haluaa vapautua ikuiseen vankeuteen johtavista veloistaan, tulee katua ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Sovittajamme, armollisen Jeesuksen Kristuksen puoleen. Katumus edellytt\u00e4\u00e4 kuitenkin ehdotonta synneist\u00e4 luopumista. Jokaisen on ensin luovuttava niist\u00e4, jolloin Jumalakin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne huomioon ottamatta. Kuinka voisikaan pyyt\u00e4\u00e4 velkansa anteeksi sellainen, joka ei lakkaa velkaa tekem\u00e4st\u00e4, velkarasitustaan lis\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ei voi olla todellista katumusta siell\u00e4, miss\u00e4 ei tapahdu synneist\u00e4 luopumista. Sellainen katumus on vain n\u00e4enn\u00e4inen, vilpillinen ja johtaa harhaan. Varsinkin nykyisen\u00e4 aikana monet ihmiset haluavat katua. mutta eiv\u00e4t tahdo luopua synneist\u00e4. Niinp\u00e4 he eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se syntiveloistaan, ennen kuin vilpitt\u00f6m\u00e4sti yritt\u00e4en lakkaavat synti\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi on my\u00f6s meid\u00e4n annettava anteeksi velallisillemme, jos haluamme saada anteeksi Jumalalta, muuten emme p\u00e4\u00e4se veloistamme, sill\u00e4 Herra sanoo: ”Jos te annatte anteeksi ihmisille heid\u00e4n rikkomuksensa, niin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne my\u00f6s antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n Is\u00e4nne anna anteeksi teid\u00e4n rikkomuksianne” (Mt. 6: 14-15) (Hehkuva Hiillos No.1\/1968,ss. 3-4)<\/span><\/p>\n

55. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 vesi virtaa korkealta vuorelta alhaalla olevaan laaksoon. T\u00e4st\u00e4 opi tuntemaan, ett\u00e4 suuri Jumala katsoo korkeudesta alas n\u00f6yrien puoleen ja vuodattaa heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4 lahjojensa virrat. Meid\u00e4n tulee n\u00f6yrty\u00e4, jotta tulisimme osalliseksi H\u00e4nen armostaan. Pyh\u00e4 Krysostomos kysyy: ”Kuinka voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 annon Jumalan edess\u00e4? Eih\u00e4n toki muulla kuin n\u00f6yryydell\u00e4. Sill\u00e4 ’Jumala on ylpeit\u00e4 vastaan, mutta n\u00f6yrille H\u00e4n antaa armonsa’ (1 Piet: 5,5). ’Jumalalle kelpaava uhri on s\u00e4rjetty henki’, ja ’murtunutta syd\u00e4nt\u00e4 ei Jumala hylk\u00e4\u00e4’ (Ps. 51: 219)”. Edelleen is\u00e4 opettaa, mik\u00e4 on n\u00f6yryytt\u00e4: ”Jos sin\u00e4 Pahoitat n\u00f6yr\u00e4n mielt\u00e4, jos solvaat h\u00e4nt\u00e4, tai sanot jotain muuta pahaa, ja h\u00e4n pysyy vaiti ja hiljaisuudessa sen k\u00e4rsii, niin n\u00e4in h\u00e4n saavuttaa sellaisen rauhan, ett\u00e4 sit\u00e4 on mahdotonta kuvatakaan”. (Hehkuva Hiillos No.5\/1968, s.8)<\/span><\/p>\n

56. Kun n\u00e4et kuninkaaltaan armon osoitusta anovan ihmisen, niin tarkkaile, kuinka h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytyy. Kunnioittavasti h\u00e4n painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alas ja laskeutuu polvilleen. H\u00e4n ei ajattele muuta kuin sit\u00e4, jota h\u00e4nen pyynt\u00f6ns\u00e4 koskee. T\u00e4st\u00e4 me kristityt voimme oppia, kuinka meid\u00e4n tulisi anomuksillamme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 taivaallisen Kuninkaan puoleen, kuinka meid\u00e4n tulisi muistaa, keit\u00e4 itse olemme ja ket\u00e4 me l\u00e4hestymme. ”Olen tomu ja tuhka”, sanoi Aabraham Jumalaa rukoillessaan (1 Moos. 18: 27). Suurta n\u00f6yryytt\u00e4 ja hartautta tuntien tulee meid\u00e4nkin Jumalan suuruuden edess\u00e4 taivuttaa p\u00e4\u00e4mme ja syd\u00e4memme ja painaa alas koko olemuksemme, sill\u00e4 vain n\u00f6yrien puoleen Jumala katsoo. ”Jumala k\u00e4\u00e4ntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menett\u00e4neet, eik\u00e4 heid\u00e4n rukous hylk\u00e4\u00e4” (Ps. 102: 18). Mutta samalla kun pid\u00e4mme mieless\u00e4 H\u00e4nen suuruuttaan on meid\u00e4n muistettava my\u00f6skin H\u00e4nen meihin kohdistamaa laupeuttaan, sill\u00e4 ”niin kuin H\u00e4nen valtasuuruutensa on, niin on my\u00f6s H\u00e4nen laupeutensa” sanotaan Siirakin kirjassa (2: 18). Kun l\u00e4hestymme pyh\u00e4\u00e4, vanhurskasta Kuningastamme ja Jumalaamme, on ,meid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 apostolin opetuksen mukaan v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 ”Luopukoon v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 jokainen, joka Herran nime\u00e4 mainitsee” (2 Tim. 2: 19), sill\u00e4 ”paha ei saa asua Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, ja ylv\u00e4stelij\u00e4t eiv\u00e4t kest\u00e4 H\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4. H\u00e4n vihaa kaikkia v\u00e4\u00e4rintekij\u00f6it\u00e4” (Ps. 5: 6-7). Pyyt\u00e4ess\u00e4mme syntien anteeksi saamista, meid\u00e4nkin tulee Kristuksen opetuksen mukaisesti antaa anteeksi l\u00e4himm\u00e4isillemme: ”Antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan”.<\/span><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 opimme seuraavaa:<\/span><\/p>\n

1) Rukoukset ja laulut, joita er\u00e4\u00e4t ajattelemattomat papit ja kirkonpalvelijat sek\u00e4 maallikot lukevat niin nopeassa tahdissa, kuin vain kieli pystyy sen tekem\u00e4\u00e4n, tai viel\u00e4 pahemmin – joita esitet\u00e4\u00e4n samanaikaisesti kahdelta taholta p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in, eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n rukouksia, vaan ainoastaan melua kirkossa, ilman pieks\u00e4mist\u00e4 ja suusta p\u00e4\u00e4stettyj\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 ne, jotka n\u00e4in menettelev\u00e4t, eiv\u00e4t pysty tekem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n parannusta, vaan ovat pahennukseksi ja kiusaukseksi muille. He saattavat kuvitella rukoilevansa joka p\u00e4iv\u00e4, mutta itse asiassa he eiv\u00e4t rukoile lainkaan. Ja ilman todellista rukousta kukaan ei pysty parannuksen tekoon, sill\u00e4 h\u00e4n on voimaton ja jatkuvasti perkeleen ahdistama.<\/span><\/p>\n

2) Syntinen, joka k\u00e4\u00e4ntyy rukoillen Jumalan puoleen, mutta ei el\u00e4m\u00e4ntavoissaan halua tehd\u00e4 parannusta, ei saa pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jos h\u00e4n haluaa saada armon Jumalalta, h\u00e4nen on my\u00f6s pyritt\u00e4v\u00e4 parannuksentekoon.<\/span><\/p>\n

3) Tie Jumalan luo on suljettu niilt\u00e4, jotka vihaavat l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n ja miettiv\u00e4t heille kostoa. Kuinka voi toivoa armoa Jumalalta sellainen, joka ei tahdo osoittaa armoa itsens\u00e4 kaltaiselle ihmiselle, eik\u00e4 ollessaan itse syntinen suostu syntiselle antamaan anteeksi?<\/span><\/p>\n

4) Ilman n\u00f6yryytt\u00e4 tapahtuva Jumalan l\u00e4hestymien osoittautuu my\u00f6skin turhaksi. Jos me n\u00f6yrin mielin k\u00e4\u00e4nnymme ihmisen puoleen pyyt\u00e4ess\u00e4mme jotakin itsellemme, niin kuinka paljon n\u00f6yremmin ja innokkaammin meid\u00e4n tulee heitt\u00e4yty\u00e4 Jumalan eteen, joka on ”ylpeit\u00e4 vastaan”. (Hehkuva Hiillos No.4\/1968,16 \/ Hehkuva Hiillos No.1\/1969,s.4)<\/span><\/p>\n

57. N\u00e4et, ett\u00e4 saviastiasta l\u00e4htee se haju, joka siihen on tarttunut sen oltua viel\u00e4 uusi. Mill\u00e4\u00e4n pesulla tai puhdistamisella ei sit\u00e4 hajua saa pois. Ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in on my\u00f6s ihmisen, tuon saviastian suhteen: mink\u00e4 h\u00e4n nuorena oppii, sen h\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4 noudattaa. Jos h\u00e4net on kasvatettu hyv\u00e4\u00e4n ja Jumalan pelkoon, niin sen mukaista el\u00e4m\u00e4\u00e4kin h\u00e4n tulee viett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mutta jos h\u00e4n oppii pahuuteen, niin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n tulee l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pahuuden inhottava l\u00f6yhk\u00e4. Mutta ihminen on altis pahuuteen. Sen vuoksi kaikenlainen paha tarttuu jo nuoruusvuosina helposti h\u00e4neen, elleiv\u00e4t pelko ja rangaistukset toimi hillitsevin\u00e4 suitsina, n\u00e4in taltuttaen h\u00e4ness\u00e4 olevaa lihan raivoa. T\u00e4m\u00e4 esimerkki opettakoon sinua kasvattamaan lapsesi hyv\u00e4\u00e4n pit\u00e4en heid\u00e4t Herran pelossa, kuten apostolikin neuvoo: ”Te is\u00e4t, kasvattakaa lapsianne Herran kurissa ja nuhteessa” (EL 6:4).<\/span><\/p>\n

58. N\u00e4et kaiken selv\u00e4sti, kun huoneessa palaa kynttil\u00e4, tai kun p\u00e4iv\u00e4 valaisee. Voit silloin erottaa esineet toisistaan, voit n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 on pahaa, mik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Samanlaisessa tilanteessa on my\u00f6s se, jolle Jumalan sanan valo loistaa, valistaen h\u00e4nen ymm\u00e4rryksens\u00e4 silm\u00e4t psalmistan sanojen mukaan: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tiell\u00e4ni” (Ps. 119: 105). Kun t\u00e4m\u00e4 Jumalan kynttil\u00e4 palaa aina edess\u00e4mme, valaisten meid\u00e4t p\u00e4ivin ja \u00f6in, voimme siis kulkea aina ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4iv\u00e4n valossa ja erottaa oikean v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, hy\u00f6dyn vahingosta, hyveen paheesta, ja k\u00e4yden Jumalan avulla t\u00e4ll\u00e4 tavoin emme joudu turmioon. Ota siis, kristitty, t\u00e4m\u00e4 neuvoksi ja ”tutkistele Herran lakia p\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t” (Ps. 1: 2) ja ”k\u00e4tke Jumalan sana syd\u00e4meesi, ettet tekisi synti\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 vastaan” (Ps. 119: 11). Jumala kehottaa: ”\u00c4lk\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4 lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t, ett\u00e4 tarkoin noudattaisit kaikkea, mit\u00e4 siihen on kirjoitettu, sill\u00e4 silloin sin\u00e4 onnistut teill\u00e4si ja silloin menestyt” (Joos. 1:8) (Hehkuva Hiillos No.1\/1969,s.2)<\/span><\/p>\n

59. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 astiasta l\u00e4htev\u00e4 haju johtuu astian sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. N\u00e4in on my\u00f6skin ihmissyd\u00e4men laita. Jos syd\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 rakkautta Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4isiin, huomaa t\u00e4m\u00e4n merkeist\u00e4, jotka siin\u00e4 ilmenev\u00e4t, niist\u00e4 aikeista, yrityksist\u00e4, puheista, toiminnoista ja ajatuksista, jotka siit\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t. Omena arvostetaan sen maun mukaan, niin my\u00f6s syd\u00e4n tunnetaan sen aikaansaamista teoista, sanoista, k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4. Ja niin kuin uuni, jossa palaa tuli, hohtaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja se l\u00e4mm\u00f6st\u00e4 havaitaan, niin my\u00f6s Jumalan ja l\u00e4himm\u00e4isen rakkauden syd\u00e4mess\u00e4 sytytt\u00e4m\u00e4 tuli levitt\u00e4\u00e4 hyvyyden, laupeuden, k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja n\u00f6yryyden l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ymp\u00e4rilleen ja tunnistetaan siit\u00e4. P\u00e4invastoin, ihminen, jonka syd\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maailmaan kohdistuvaa rakkautta, ilmaisee t\u00e4m\u00e4n jo k\u00e4ytt\u00e4ytymisell\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ajattelee ja tutkiskelee sit\u00e4, puhuu siit\u00e4, toimii sen mukaisesti. Ken pit\u00e4\u00e4 rikkaudesta tai maineesta tai kunniasta tai hekumasta tai ylellisyydest\u00e4, ajatteleekin vain sit\u00e4, tavoittelee sit\u00e4. Niinh\u00e4n Herra sanoo: ’Miss\u00e4 sinun aarteesi on, siell\u00e4 on my\u00f6s syd\u00e4mesi” (Mt. 6:21). Ja vaikka moni yritt\u00e4\u00e4 salata aikeensa ja tekonsa, ei sit\u00e4, mik\u00e4 on haudattu syd\u00e4meen, voi kuitenkaan pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 salassa, vaan se tulee esille ja ilmi aivan kuin vedess\u00e4 oleva ilma, joka kuplana nousee Yl\u00f6s, tai kuin vatsasta purkautuva r\u00f6yht\u00e4isy. Sill\u00e4 – ”ei saata hyv\u00e4 puu kasvaa pahoja hedelmi\u00e4 eik\u00e4 huono puu kasvaa hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4” Mt. 7:18), sanoo Herra. (Hehkuva Hiillos No.2\/1969,s.7)<\/span><\/p>\n

60. N\u00e4et, ett\u00e4 peiliin tulee kuva siit\u00e4, mihin peili on suunnattu. Jos se on k\u00e4\u00e4nnetty taivaaseen p\u00e4in, niin siit\u00e4 n\u00e4kyy taivaan kuva, jos se on kohdistettu mahahan, niin siit\u00e4 n\u00e4kyy maa. N\u00e4in my\u00f6skin k\u00e4y ihmisen sielulle: siit\u00e4 kuvastuu se, mit\u00e4 se rakastaa, mihin mieltyy. Jos se k\u00e4\u00e4ntyy Jumalan puoleen, niin Pyh\u00e4n Hengen toimesta siit\u00e4 kuvastuukin Jumalan kuva, mutta jos se kallistuu maallisten ja ajallisten asiain puoleen, niin siihen piirtyy maallinen kuva. Millainen kuva, sellaisia ovat my\u00f6s ajatukset. Jos siin\u00e4 on Jumalan kuva, niin silloin se rakastaa Jumalaa ja Jumalan kuvaksi luotua ihmist\u00e4, se ajattelee taivaallisia, ylh\u00e4isi\u00e4, eik\u00e4 maallisia asioita. Mutta jos siin\u00e4 on maallinen, el\u00e4imellinen kuva, niin se ajattelee maallisia, tekee sellaista, mik\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 sen aisteja, ja mik\u00e4 on ominaista j\u00e4rjett\u00f6mille el\u00e4imille. T\u00e4m\u00e4 mietiskely opettakoon sinua ”panemaan pois vanhan ihmisen” ja sen el\u00e4imellisen kuvan ja pyrkim\u00e4\u00e4n pukeutumaan Jumalan kuvaan, mik\u00e4 on sielun parhain ja ylevin koristus. Se, mik\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n n\u00e4kyy sielustasi, tulee n\u00e4kym\u00e4\u00e4n siit\u00e4 my\u00f6skin tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Jos Herra silloin n\u00e4kee sinussa oman kuvansa, niin h\u00e4n tunnustaa sinut omakseen, mutta muut, joilla ei t\u00e4t\u00e4 kaunistusta ole, ja jotka el\u00e4imellisen kuvansa ja syntisen saastansa vuoksi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hirvitt\u00e4vilt\u00e4 pel\u00e4ttimilt\u00e4, h\u00e4n tulee kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n sanomalla: ”En tunne teit\u00e4”, vaikka n\u00e4m\u00e4 lausuisivatkin h\u00e4nelle ”Herra, Herra!” (Lk. 13: 27). (Hehkuva Hiillos No.3\/1969,s.10)<\/span><\/p>\n

61. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 puu luovuttaa hedelm\u00e4ns\u00e4 niin hoitajalleen, joka siit\u00e4 huolta n\u00e4kee, kuin my\u00f6s vieraalle. Kaivosta saavat juoda sek\u00e4 ne, jotka pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 puhtaana, ett\u00e4 nekin, jotka ovat valmiit t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen umpeen tai sylkem\u00e4\u00e4n siihen. My\u00f6skin aurinko paistaa sit\u00e4 ihaileville kuin my\u00f6s moittiville. N\u00e4in toimivat my\u00f6s todelliset kristityt, jotka hyv\u00e4n puun tavoin ”tekev\u00e4t hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4” (Mt. 7:17), tai jotka ”loistavat niin kuin t\u00e4hdet maailmassa” (Fil. 2:15): he tekev\u00e4t hyv\u00e4\u00e4 kaikille – hyville ja pahoille, yst\u00e4ville ja vihollisille, seuraten n\u00e4in Taivaallista Is\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin v\u00e4\u00e4rille kuin vanhurskaillekin” (Mt. 5:45). T\u00e4st\u00e4 sin\u00e4, kristitty, opi olemaan todellisten kristittyjen ja heid\u00e4n kanssansa Taivaallisen Is\u00e4n kaltainen, \u00e4l\u00e4k\u00e4 seuraa t\u00e4m\u00e4n ajan ihmisi\u00e4, jotka rakastavat vain itse\u00e4\u00e4n tai itsens\u00e4 vuoksi.( Hehkuva Hiillos No.5\/1969, s.17)<\/span><\/p>\n

62. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 sairas ihminen, halutessaan tulla terveeksi, tunnustaa ja kertoo l\u00e4\u00e4k\u00e4rille vaivansa sek\u00e4 hartaasti pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 parantaisi h\u00e4net. Siit\u00e4 opimme, ett\u00e4 tahtoessamme parantua sielumme vaivoista, meid\u00e4nkin tulee vilpitt\u00f6m\u00e4sti tunnustaa ne ja ilmaista ne Kristukselle, Jumalan Pojalle, joka on sielumme ja ruumiimme Parantaja, meid\u00e4n on n\u00f6yr\u00e4sti anottava H\u00e4nelt\u00e4 apua, sill\u00e4 kaikki olemme luonnostamme sairaita, viheli\u00e4isi\u00e4, kirottuja. Pyh\u00e4ss\u00e4 evankeliumissa luemme, ett\u00e4 ’Kristuksen luo tulivat sokeat, kuurot, myk\u00e4t, pitaliset, jotka valittivat H\u00e4nelle vaivojansa sek\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti uskoen anoivat armoa. Ja he paranivat. Syntym\u00e4st\u00e4 saakka olemme mekin sokeita, emme n\u00e4e jumalisia, hengellisi\u00e4, pelastukseksemme tarpeellisia asioita. Siksi yhdess\u00e4 raamatullisten sokeitten kanssa meid\u00e4n on rukoiltava H\u00e4nt\u00e4: ”Herra, tee, ett\u00e4 meid\u00e4n silm\u00e4mme aukenisivat (Mt. 2.0: 33). Olemme luonnostamme kuuroja kuulemaan Jumalan sanaa ja H\u00e4nen pyhi\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n. Siksi meid\u00e4n on pyydett\u00e4v\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 korvat, joista H\u00e4n sanoo: ”Jolla on korvat, se kuulkoon” (Mt. 13: 9). Kankeakielisi\u00e4 ja mykki\u00e4 olemme luonnostamme huutamaan H\u00e4nt\u00e4 avuksi, ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n H\u00e4nt\u00e4 ja veisaamaan H\u00e4nen pyh\u00e4lle nimelleen. Siksi meid\u00e4n on huokailtava, ett\u00e4 H\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4isi kielemme ja avaisi huulemme, meid\u00e4n on rukoiltava: ”Herra, opeta meit\u00e4 rukoilemaan” (Lk. 11: 1). Synnin parantumaton pitali on tarttunut meid\u00e4n lihaamme, ja siksi yhdess\u00e4 pitalisten kanssa tulee meid\u00e4n syd\u00e4memme pohjasta korottaa \u00e4\u00e4nemme ja sanoa H\u00e4nelle: ”Jeesus mestari, armahda meit\u00e4” (Lk. 17: 13). Olemme rampoja, emme jaksa nousta l\u00e4hte\u00e4ksemme H\u00e4nen luokseen. Siksi anokaamme, ett\u00e4 H\u00e4n ojentaisi kaikkivoimallisen k\u00e4tens\u00e4 ja nostaisi meid\u00e4t syntivuoteestamme. Riivaaja kauheasti vaivaa lihaamme. T\u00e4m\u00e4n vuoksi on yhdess\u00e4 kanaanilaisen vaimon kanssa huudettava. ”Herra, Daavidin Poika, armahda meit\u00e4”, ja toistettava lakkaamatta anomusta ”Herra, auta meit\u00e4”. Emmek\u00e4 saa toivoa lapsille kuuluvaa osaa, vaan on tyydytt\u00e4v\u00e4 siihen, ett\u00e4 penikkain tapaan saisimme muruja herrain p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 (Mt. 15: 21 -27). Evankeliumi todistaa, ett\u00e4 poloiset vaivaiset saivat aikoinaan Kristus-parantajalta armoa ja parannusta. Saamme sit\u00e4 mekin, jos valittaessamme H\u00e4nelle valvojamme samalla uskoen kadumme niit\u00e4. Sit\u00e4 varten H\u00e4n on tullut maailmaan: parantamaan vaivamme, poistamaan meit\u00e4 painavan kirouksen ja antamaan autuuden. Jos H\u00e4n paransi H\u00e4nen luokseen tulleitten katoavia ja kuolevaisia ruumiita, niin eik\u00f6 sit\u00e4 pikemmin meid\u00e4n kuolemattomia sielujamme, H\u00e4n, sieluja rakastava Herra. (Hehkuva Hiillos No.5\/1969,ss. 17, 20)<\/span><\/p>\n

63. Et n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n peilist\u00e4, joka on p\u00f6lyttynyt tai savustunut. Jos haluat n\u00e4hd\u00e4 siit\u00e4 kasvosi ja ne viat, jotka niiss\u00e4 ovat, sinun on ensin pyyhitt\u00e4v\u00e4 peili puhtaaksi. N\u00e4in on my\u00f6s ihmisen omantunnon laita. Jos monet synnilliset teot ja paheellinen el\u00e4m\u00e4 ovat sen lianneet, niin ihminen ei voi havaita siit\u00e4 vikoja, jotka ovat tarttuneet h\u00e4nen sieluunsa, ja niin h\u00e4n kuljeskelee kuin mets\u00e4l\u00e4inen kokonaan likaisena ja mit\u00e4\u00e4n varomatta lankeaa synnist\u00e4 toiseen. Kuinka kauhistuttava ja murheellinen onkaan t\u00e4llainen tila. Ei n\u00e4e t\u00e4llainen ihminen saastaisuuttaan ja iljett\u00e4vyytt\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4n tulee sen n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kun ”kirjat avataan” koko maailman, niin enkelten kuin ihmisten katseltaviksi, ja kuin h\u00e4nen syntins\u00e4 tulevat olemaan h\u00e4nen kasvojensa edess\u00e4, kuten Jumala on sanonut: ”Min\u00e4 nuhtelen sinua ja asetan n\u00e4m\u00e4 sinun silm\u00e4isi eteen” (Ps. 50: 21). Silloin syntinen n\u00e4kee olevansa kokonaan likainen kuin mik\u00e4kin pel\u00e4tin. Sill\u00e4 silloin se saasta, joka nyt k\u00e4tkeytyy sis\u00e4\u00e4n, tulee n\u00e4kyviin aivan kuin my\u00f6s vanhurskasten sielujen hyvyys, kun ”he loistavat Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko” (Mt. 13: 43). Silloin syntinen raukka inhoaa itse\u00e4\u00e4n, alkaa vihata itse\u00e4\u00e4n, yritt\u00e4\u00e4 paeta itse\u00e4\u00e4n, tahtoo muuttua olemattomaksi, mutta ei mahda mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ikuisesti, koskaan l\u00e4htem\u00e4tt\u00e4 tulee t\u00e4m\u00e4 leima olemaan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n todistamassa irstaasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jota h\u00e4n oli maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 viett\u00e4nyt. Voi, jospa h\u00e4n n\u00e4kisi jo nyt t\u00e4m\u00e4n saastan, niin h\u00e4n itkisi lakkaamatta ja koettaisi Kristuksen armoon turvaten vapautua siit\u00e4. Mutta sokeana h\u00e4n ei n\u00e4e kurjuuttaan. Vasta kun peili tulee puhtaaksi, se selv\u00e4sti ilmaisee kaiken, mik\u00e4 sen edess\u00e4 on, ja silloin ovat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 my\u00f6skin kasvojen viat, eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan suuret viat, vaan kaikkein pienimm\u00e4tkin. N\u00e4in my\u00f6skin puhdas omatunto huomaa pienimm\u00e4tkin viat, joten ihminen voi uskon ja parannuksen kyyneleill\u00e4 pest\u00e4 ne pois. T\u00e4st\u00e4 mietiskelyst\u00e4 voit oppia, ett\u00e4 on syvennytt\u00e4v\u00e4 Jumalan lakiin, sill\u00e4 sen avulla syntimme tulevat ilmi ja me tunnistamme ne. Silloin voimme Jumalan k\u00e4skyj\u00e4 tutkistelemalla parannusta tehden ja uskoen katua ja aloittaa uuden el\u00e4m\u00e4n, jotteiv\u00e4t syntimme, joita itsek\u00e4\u00e4n emme tahtoisi tarkastella ja tuntea, tulisi koko maailman tietoon, vaan tulisivat ajoissa pestyiksi pois. (Hehkuva Hiillos No.6\/1969,s.23)<\/span><\/p>\n

64. K\u00e4velless\u00e4si puutarhassa n\u00e4et, ett\u00e4 hedelm\u00e4puita voi arvostaa niiden tuottamien hedelmien maun perusteella. Sill\u00e4 tavalla sinun pit\u00e4\u00e4 ajatella my\u00f6skin ihmisist\u00e4: moni sanoo olevansa kristitty, todellisen kristityn tunnet kuitenkin vain h\u00e4nen uskostaan ja rakkaudestaan. Todellisen kristityn tuntomerkit ilmenev\u00e4t siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on suopea, n\u00f6yr\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4llinen, laupias, hyv\u00e4ntahtoinen. Ja niin kuin puutarhassa er\u00e4itten puitten hedelm\u00e4t ovat n\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n kauniit, mutta maultaan kelvottomat, niin monet ihmisetkin tuntuvat hyvilt\u00e4, puhuvat s\u00e4vyis\u00e4sti miellytt\u00e4v\u00e4sti ja hiljaa, paastoavat paljon, rukoilevat paljon, mutta kun joudut heid\u00e4n kanssaan tekemisiin, niin toteat heid\u00e4n hedelmiens\u00e4 olevan kitkeri\u00e4: he osoittautuvat olevansa t\u00e4ynn\u00e4 vihaa, kiukkua, kateutta, kovasyd\u00e4misyytt\u00e4. He ovatkin kelvottomia puita, jotka tuottavat pahoja hedelmi\u00e4. T\u00e4st\u00e4 juuri Herra on sanonut: ”Ei ole hyv\u00e4\u00e4 puuta, joka tekee huonon hedelm\u00e4n, eik\u00e4 huonoa puuta, joka tekee hyv\u00e4n hedelm\u00e4n. Jokainen puu tunnetaan hedelm\u00e4st\u00e4\u00e4n” (Lk. 6: 43 – 44). Ei paastoa eik\u00e4 rukousta ole v\u00e4heksytt\u00e4v\u00e4, mutta ilman kristillist\u00e4 rakkautta ne eiv\u00e4t merkitse mit\u00e4\u00e4n. Ei s\u00e4vyis\u00e4, hiljainen ja miellytt\u00e4v\u00e4 puhe ole sin\u00e4ns\u00e4 pahasta, mutta ilman rakkauden hedelm\u00e4\u00e4 se on vain silm\u00e4npalvelua ja viekkautta. Eiv\u00e4t yksin sanat, vaan teot, joihin s\u00e4vyis\u00e4, hiljainen ja miellytt\u00e4v\u00e4 puhe liittyy, ilmaisevat hyv\u00e4n kristityn. Kristillisyyden pit\u00e4\u00e4 olla sisimm\u00e4ss\u00e4mme, meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 omistamaan se sis\u00e4isesti. Jos hyv\u00e4 on sis\u00e4llisesti meiss\u00e4 se tulee ilmenem\u00e4\u00e4n my\u00f6s ulkonaisesti. N\u00e4in Kristuksen sanojen mukaan: ”Hyv\u00e4 ihminen tuo syd\u00e4mens\u00e4 hyv\u00e4n runsaudesta esiin hyv\u00e4\u00e4” (Lk. 6: 45). (Hehkuva Hiillos No.1-2\/1970, s.5)<\/span><\/p>\n

65. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 puu luovuttaa hedelm\u00e4ns\u00e4 kenelle tahansa, mutta pysyy itse vaiti. Kaivo sammuttaa janon, mutta on vaiti. N\u00e4in my\u00f6s muut Jumalan luomat tuottavat meille hy\u00f6ty\u00e4, mutta ovat vaiti, sill\u00e4 sellaisiksi Luoja on ne tehnyt. Vaiti ollen ne julistavat kunniaa ja kiitosta Jumalalle saaden my\u00f6s meid\u00e4t, jotka tulemme osallisiksi niiden meille suomasta hy\u00f6dyst\u00e4, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan hyvyytt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 me, j\u00e4rkev\u00e4t olennot, opimme tekem\u00e4\u00e4n hiljaisuudessa hyv\u00e4\u00e4 toisillemme, toitottamatta itsemme edess\u00e4 ja etsim\u00e4tt\u00e4 omaa kunniaa, vaan antaen kaiken kunnian Luojallemme, josta alun olemme saaneet, niin me itse kuin my\u00f6skin kaikki hyv\u00e4 T\u00e4ll\u00e4 tavoin menettelem\u00e4\u00e4n opettaa meit\u00e4 Kristus Vapahtajamme sanoessaan: ”Loistakoon teid\u00e4n valonne ihmisten edess\u00e4, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t teid\u00e4n hyv\u00e4n tekonne ja ylist\u00e4isiv\u00e4t teid\u00e4n Is\u00e4\u00e4nne, joka on taivaissa”(Mt. S: 16). (Hehkuva Hiillos No.4\/1970, s. 13)<\/span><\/p>\n

66. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 kaikki saman ruumiin j\u00e4senet rakkaudessa ja sovussa auttavat toisiaan: k\u00e4si auttaa k\u00e4tt\u00e4 ja muita j\u00e4seni\u00e4, samoin jalka, silm\u00e4, korva auttavat toisiaan ja muita. N\u00e4in toimivat my\u00f6skin todelliset kristityt, joita heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4, Kristus, Jumalan Poika, ohjaa. Rakkaudessa ja sovussa he n\u00f6yr\u00e4sti auttavat toisiaan, pyrkiv\u00e4t olemaan toisilleen hy\u00f6dyksi niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Kun joku joutuu vaikeuksiin, toinen antaa sen, mik\u00e4 puuttuu. Kun toinen on huonovointinen, niin toinen palvelee h\u00e4nt\u00e4. Kun toinen k\u00e4rsii, niin toinen my\u00f6t\u00e4mielisyydess\u00e4 k\u00e4rsii h\u00e4nen kanssaan. Kun toinen horjuu uskossa ja joutuu h\u00e4t\u00e4\u00e4n, toinen vahvistaa. Kun toinen on peloissaan ja menehtym\u00e4isill\u00e4\u00e4n, toinen lohduttaa ja ojentaa tukevan k\u00e4tens\u00e4 jne. Sill\u00e4 kaikki ovat vain saman, ruumiin j\u00e4seni\u00e4, joilla Kristuksessa on siunatuin p\u00e4\u00e4 kuten apostolin sanoista k\u00e4y ilmi: ”Vaikka meit\u00e4 on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme j\u00e4seni\u00e4” (Room. 12: 5). T\u00e4st\u00e4 opit, ett\u00e4 kristittyn\u00e4 sinun tulee rakastaa kaikkia: ”’Palvelkaa toisianne rakkaudessa” (Gal.5: 13) Sinun tulee my\u00f6s olla rauhassa kaikkien kanssa: ”Pyrkik\u00e4\u00e4 rauhaan kaikkien kanssa” (Hbr. 12:14). Kristillisyys puuttuu niilt\u00e4 ihmisilt\u00e4, jotka eiv\u00e4t l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n rakasta eiv\u00e4tk\u00e4 halua el\u00e4\u00e4 rauhassa muitten kanssa. Heit\u00e4 ei voi lukea todellisiin kristittyihin kuuluviksi. (Hehkuva Hiillos No.4\/1970, ss. 13, 16)<\/span><\/p>\n

67. Kun kuulet kysytt\u00e4v\u00e4n, kuka on rakentanut t\u00e4m\u00e4n talon tai perustanut tuon kaupungin, niin n\u00e4et, ettei mik\u00e4\u00e4n synny itsest\u00e4\u00e4n, vaan saa alun ja olemiensa joltakin toiselta. Kohdista nyt mietiskelysi t\u00e4h\u00e4n maailmaan ja siihen, mik\u00e4 siin\u00e4 on, sek\u00e4 kysy, kenelt\u00e4 se n\u00e4in t\u00e4ydellisen\u00e4 ja kauniina on saanut alun? Ja hiljaisuudessa sinulle vastataan: ”H\u00e4n on minut luonut. Taivaat vastaavat sinulle: ”Me julistamme Jumalan kunniaa” (Ps. 1 -2). Aurinko, kuu ja t\u00e4hdet vastaavat sinulle: ”H\u00e4n on meid\u00e4t luonut ja antanut meille valon teid\u00e4n valistamiseksi. H\u00e4n, joka verhoutuu valoon niin kuin viittaan” (Ps. 104:2) Pilvet vastaavat sinulle: ”H\u00e4n on meid\u00e4t luonut ja on k\u00e4skenyt antamaan teille ja vainioillenne sateen”. Maa vastaa sinulle: ”H\u00e4n on luonut minut ja k\u00e4skenyt tuottamaan teille hedelm\u00e4t”. Vesi vastaa sinulle: ”H\u00e4n on minut luonut ja k\u00e4skenyt sammuttamaan teid\u00e4n ja karjanne janon.” Kalat vastaavat sinulle: ”H\u00e4n on meid\u00e4t luonut ja antanut teille ravinnoksi”. Puut, ruohot ja kaikki, mik\u00e4 kasvaa, vastaavat sinulle: ”H\u00e4n on meid\u00e4t luonut ja k\u00e4skenyt palvelemaan teid\u00e4n tarpeitanne”. Karja ja muut el\u00e4imet vastaavat sinulle: ”H\u00e4n on meid\u00e4t luonut ja k\u00e4skenyt ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksenne”. Tuli vastaa sinulle: ”H\u00e4n on minut luonut ja k\u00e4skenyt l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja valaisemaan teit\u00e4 sek\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ruokanne”. H\u00e4nen kansansa vastaa sinulle: ”H\u00e4n, emmek\u00e4 me itse, on meid\u00e4t tehnyt, ja h\u00e4nen me olemme, h\u00e4nen kansansa ja h\u00e4nen laitumensa lampaat (Ps.100:3) ja h\u00e4n on k\u00e4skenyt meit\u00e4 palvelemaan toisiamme rakkaudessa (Gal. 5:13) ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 Herra on hyv\u00e4, h\u00e4nen armonsa pysyy iankaikkisesti ja h\u00e4nen uskollisuutensa polvesta polveen” (Ps. 100:4-5). Pyh\u00e4 Henki profeetan kautta kertoo sinulle my\u00f6skin: ”H\u00e4n k\u00e4ski ja ne tulivat lohduksi. Ja h\u00e4n asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti. H\u00e4n antoi niille lain, josta ne eiv\u00e4t poikkea” (Ps. 148:5-6).<\/span><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 sin\u00e4, kristitty ihminen, saat tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4<\/span><\/p>\n

1) on olemassa Jumala Luoja, jonka luomistekonsa todistavat tekij\u00e4st\u00e4\u00e4n,<\/span><\/p>\n

2) kaikki on saanut alkunsa h\u00e4ness\u00e4 ja on h\u00e4nen kauttaan olemassa,<\/span><\/p>\n

3) kaikki Jumalan k\u00e4skyst\u00e4 palvelee ihmist\u00e4,<\/span><\/p>\n

4) ihminen, k\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4ksens\u00e4 Jumalan luomakuntaa, on velvollinen lakkaamatta kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja palvelemaan h\u00e4nt\u00e4,<\/span><\/p>\n

5) sokeana harhailevat ne, jotka laiminly\u00f6v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n velvollisuutensa, ja heid\u00e4n omatuntonsa tuomitsee heid\u00e4t t\u00e4st\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u00e4n,<\/span><\/p>\n

6) sama syyt\u00f6s kohtaa heid\u00e4t my\u00f6skin Kristuksen tuomiolla, sill\u00e4 el\u00e4en maailmassa he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4kseen Jumalan lahjoja, mutta eiv\u00e4t kiit\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 palvele Jumalaa, hyv\u00e4n antajaa.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in siis voit tutkia itse\u00e4si: yrititk\u00f6 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n velvollisuutesi, ettet osoittaudu kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi Luojaasi kohtaan etk\u00e4 tule Kristuksen tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuomituksi yhdess\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien palvelijain kanssa. (Hehkuva Hiillos No.5\/1970, ss. 19 \u2013 20))<\/span><\/p>\n

68. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 aurinko ei himmene, makea vesi ei muutu kitker\u00e4ksi eik\u00e4 hyv\u00e4 puu tule huonommaksi moittimisesta. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiitt\u00e4minen tee aurinkoa kirkkaammaksi, ei vett\u00e4 makeammaksi eik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 puuta viel\u00e4 paremmaksi. Samoin hyv\u00e4t ihmiset eiv\u00e4t moitiskelusta pahene eiv\u00e4tk\u00e4 kiitt\u00e4misest\u00e4 parane. Millainen heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on, sellaisina he pysyv\u00e4t. T\u00e4st\u00e4 sin\u00e4 voit oppia: \u00e4l\u00e4 pahastu moittimisesta, \u00e4l\u00e4k\u00e4 ylpisty kiitoksesta, viel\u00e4 v\u00e4hemmin tavoittele sit\u00e4. Moitteet eiv\u00e4t v\u00e4henn\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 kiitokset lis\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 hyvyytt\u00e4si. Ei se ole hyv\u00e4\u00e4, jota ihmiset kiitt\u00e4v\u00e4t, eik\u00e4 se paha, jota he moittivat,, vaan hyvyys tai pahuus on jokaisen sisimm\u00e4ss\u00e4. Se ei ole ihmisten m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4viss\u00e4, vaan se m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy sen mukaan, ket\u00e4 Jumala kiitt\u00e4\u00e4 tai kenet H\u00e4n tuomitsee. Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 sinulle on sellaisesta kiitoksesta, joka soi korvissasi ja jonka omatunto sis\u00e4ss\u00e4si kuitenkin tuomitsee. Tai milt\u00e4 voi saada aikaan sellainen moite, joka ulkonaisesti ruoskii, ja josta omatuntosi sinut vapauttaa. Niin kuin ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4 on joko hyvyys tai pahuus, autuus tai kadotus, niin my\u00f6s lohdutuksen tai murheen, ilon tai surun tulisi olla h\u00e4nen sis\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4lt\u00e4 ihmiselt\u00e4 ei ulkonainen moitevoi riist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4ist\u00e4 autuuttaan eik\u00e4 saa h\u00e4nt\u00e4 murheelliseksi, samoin pahalle ihmiselle ei kiitos anna sis\u00e4ist\u00e4 autuutta. Siksi paha omatunto tuntee sis\u00e4ist\u00e4 h\u00e4t\u00e4\u00e4 ja murhetta, vaikka ihminen ulkonaisesti saisikin kiitosta osakseen. Mutta toisen hyv\u00e4 omatunto synnytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 kiitosta ja iloa, vaikka ulkonaisesti h\u00e4n joutuisikin k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n pahuudesta. Omatunto on rehellinen todistaja, joka lausuu meid\u00e4t syytt\u00f6miksi tai tuomitsee. Syyt\u00f6nt\u00e4 se puolustaa, syyllisen tuomitsee. Mik\u00e4 siihen on kirjoitettu, sen se rehellisesti ilmaisee. T\u00e4m\u00e4 todistaja ei valehtele, vaikka kuinka yritt\u00e4isit sen lahjoa. (Hehkuva Hiillos No.1\/1971, s. 3))<\/span><\/p>\n

69. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 se, joka on viinipuun istuttanut, korjaa sen hedelm\u00e4t. Saboohan apostolikin: ”Kuka istuttaa viinitarhan, eik\u00e4 sy\u00f6 sen hedelm\u00e4\u00e4?” (1 Kor 9:7) Jokainen kristitty on ryp\u00e4lepensas Pyh\u00e4ss\u00e4 Seurakunnassa, siin\u00e4 viinitarhassa, joka on aidattu Jumalan lailla ja jota Jumalan sana kastelee ja pyh\u00e4t sakramentit ravitsevat. Siksi h\u00e4nen tulee Jumalalle, Kasvattajalleen, kantaa hyvien tekojen hedelm\u00e4t: t\u00e4llaisia ovat rakkaus, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, n\u00f6yryys, ”niiden huulten hedelm\u00e4\u00e4, jotka tunnustavat h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n.” (Hbr 13:15) Jos joku ei kanna t\u00e4llaista hedelm\u00e4\u00e4, niin varokoon, ettei tulisi pois hakatuksi. Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 sanoi: ”Jo on kirves pantu puitten juurelle: jokainen puu, joka ei tee hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, siis hakataan pois ja heitet\u00e4\u00e4n tuleen” (Mt 3:15) T\u00e4m\u00e4 esimerkki ja sen sis\u00e4llys olkoon sinulle kehotuksena vilpitt\u00f6m\u00e4\u00e4n parannuksen tekoon ja katumuksen hedelmien tavoittamiseen, sill\u00e4 ilman niit\u00e4 ei voi olla todellista parannusta. (Hehkuva Hiillos No.2\/1971, s.8)<\/span><\/p>\n

70. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 omena on ulkonaisesti viel\u00e4 kaunis, muitta sis\u00e4st\u00e4 jo m\u00e4t\u00e4 ja haisee. Monet ihmiset ovat samankaltaisia: ulkonaisesti he ylv\u00e4stelev\u00e4t jalosukuisuudellaan, mutta heid\u00e4n sielunsa ovat t\u00e4ynn\u00e4 m\u00e4t\u00e4\u00e4 ja l\u00f6yhk\u00e4\u00e4. Muita ihmisi\u00e4 he hallitsevat ja k\u00e4skev\u00e4t, mutta itse alistuvat himojensa ja halujensa valtaan ja niin ovat omien palvelijainsa viheli\u00e4isi\u00e4 orjia. Olisi parempi palvella ihmist\u00e4 kuin omia halujaan ja synti\u00e4. Ihminen on Jumalan luomus, mutta synti on perkeleen aikaansaannos. Mainitut ihmiset ovat niit\u00e4, joita herroiksi kutsutaan, mutta jotka itse alistuvat vihan, suuttumuksen, mammonan, rahanhimon, ylpeyden, v\u00e4\u00e4ryyden, kateuden, hekuman, siveett\u00f6myyden, m\u00e4ss\u00e4ilyn ynn\u00e4 muitten iljett\u00e4vien kiusausten valtaan. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ”Jos rikas ja jalosukuinen joutuu synnin valtaan, niin h\u00e4n on huonoista pahin”. Niinp\u00e4 ulkonaisesti kauniin, mutta sis\u00e4st\u00e4 m\u00e4d\u00e4n omenan kaltaisia ovat ne kristityt, jotka tekeytyv\u00e4t hyviksi, mutta todellisuudessa ovat t\u00e4ynn\u00e4 vihaa ja eripuraisuutta ja muuta m\u00e4t\u00e4\u00e4 ja l\u00f6yhk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4llainen on ulkokullaisuutta ja viekkautta. (Hehkuva Hiillos No.3\/1971, s. 12)<\/span><\/p>\n

71. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4t aineet, kuten vaha, rasva, voi pehmenev\u00e4t ja sulavat l\u00e4mm\u00f6n vaikutuksesta, toiset taas, kuten savi, puu ja ruoho kovettuvat. Syyn\u00e4 siihen ei ole l\u00e4mm\u00f6n ominaisuudessa, vaan niitten aineitten erilaisuudessa, jotka l\u00e4mm\u00f6n alaisiksi joutuvat, sill\u00e4 l\u00e4mp\u00f6 kohdistuu niihin yht\u00e4l\u00e4isesti. N\u00e4in on ihmistenkin keskuudessa: Jumalanhyvyyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden l\u00e4mp\u00f6 vaikuttaa toisiin pehmitt\u00e4v\u00e4sti, he ik\u00e4\u00e4n kuin sulavat, kutistuvat, alkavat katua ja tuntea vetoa Jumalan puoleen. Toiset taas tulevat sen vaikutuksesta kovasyd\u00e4misiksi ja paatuvat yh\u00e4 suuremmissa paheissa. T\u00e4llaisille sanoo apostoli: ”Halveksitko sin\u00e4 H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytens\u00e4 ja pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 runsautta, etk\u00e4 tied\u00e4, ett\u00e4 Jumalan hyvyys vet\u00e4\u00e4 sinua parannukseen? Kovuudellasi ja syd\u00e4mesi katumattomuudella sin\u00e4 kartutat p\u00e4\u00e4llesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen p\u00e4iv\u00e4ksi” (Room. 2: 4-5). Ja n\u00e4in ei suinkaan tapahdu Jumalan hyvyydest\u00e4 vaan sen vuoksi, ett\u00e4 ihmisen syd\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin Jumalan hyvyytt\u00e4 eik\u00e4 halua katua, sill\u00e4 Jumalan hyvyys kutsuu katumuksen tekoon yht\u00e4l\u00e4isesti kaikki ihmiset. Farao, joka oli n\u00e4hnyt paljon Jumalan suuria tekoja, paadutti syd\u00e4mens\u00e4 eik\u00e4 tehnyt parannusta, vaan hukkui. Monet paaduttavat nytkin itsens\u00e4 ja lykk\u00e4\u00e4v\u00e4t parannuksen tekemisen, kunnes \u00e4kki\u00e4 tulee kuolema ja toimittaa heid\u00e4t ilman pelastuksen toivoa tulevan maailman aikaan. T\u00e4st\u00e4 sin\u00e4, kristitty, saat opetuksen olla lykk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 katumusta tuonnemmaksi. Sen sijaan nouse, ja heti tee parannus, kuten pyh\u00e4 sanakin kehottaa: ”Jospa te t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuulisitte H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4: \u00e4lk\u00e4\u00e4 paaduttako syd\u00e4nt\u00e4nne” (Ps. 95: 78). (Hehkuva Hiillos No.4-5\/1971, s. 19 )<\/span><\/p>\n

72. N\u00e4e, ett\u00e4 likainen ja nokeutunut lasi l\u00e4p\u00e4ise luonnon valoa., Samoin ei Jumalan armon valo valaise saastunutta ja syntien mustaamaa sielua, niin kauan kuin se synneiss\u00e4 pysyttelee. Sill\u00e4 synti on synkk\u00e4\u00e4 pimeytt\u00e4, tai oikeammin se on sellainen varjostin, joka ehk\u00e4isee Jumalan valon p\u00e4\u00e4semist\u00e4 sieluun ja erottaa sielun Jumalasta, kuten profeettakin sanoo: ”Teid\u00e4n pahat tekonne erottavat teid\u00e4t Jumalastanne ja teid\u00e4n syntinne peitt\u00e4v\u00e4t teilt\u00e4 H\u00e4nen kasvonsa” (Jes. 59: 2). Sik\u00e4li kuin lasia aletaan puhdistaa, se rupeaa my\u00f6skin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n valoa, ja mit\u00e4 kirkkaammaksi se saadaan, sit\u00e4 paremmin valo k\u00e4y sen l\u00e4pi. Samoin my\u00f6skin Jumalan armo valaisee sielun, kun ihminen k\u00e4\u00e4ntyy synneist\u00e4 Jumalan puoleen, tekee parannuksen ja katumusta tuntien sek\u00e4 Kristukseen uskoen alkaa puhdistautua synneist\u00e4\u00e4n. Ja mit\u00e4 hartaammin h\u00e4n katuu, sit\u00e4 valoisammaksi h\u00e4nen sielunsa tulee. N\u00e4in meit\u00e4 kehotetaan k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Jumalan puoleen ja tekem\u00e4\u00e4n parannus, mik\u00e4li haluamme tulla osallisiksi H\u00e4nen laupeudestaan. (Hehkuva Hiillos No.4-5\/1971, ss. 19-20)<\/span><\/p>\n

73. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 maa, johon on kylvetty siemen, ei viheri\u00f6i, ellei se saa kosteutta. Samoin on my\u00f6skin ihmisen syd\u00e4men laita: vaikka se kuuleekin Jumalan sanan, se ei tuota Jumalan sanan arvoista hedelm\u00e4\u00e4, ellei Jumalan armo sit\u00e4 kostuta. T\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n tuleekin hartaasti anoa. ”Anokaa, etsik\u00e4\u00e4, kolkuttakaa” – sanoo Herra. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy ahkerasti rukoilla Jumalaa ja pyyt\u00e4\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 armoa, ett\u00e4 H\u00e4n antaisi meille korvat kuullaksemme H\u00e4nen sanomaansa ja syd\u00e4men toimiaksemme H\u00e4nen sanansa mukaan. Ilman sit\u00e4 me emme saa mit\u00e4\u00e4n aikaan, sill\u00e4 syd\u00e4memme on kovin turmeltunut. Kuullessamme Jumalan sanaa emme sit\u00e4 k\u00e4sit\u00e4 emmek\u00e4 saa sit\u00e4 juurtumaan syd\u00e4meemme. Ja jos k\u00e4sit\u00e4mme, niin emme toimi sen mukaisesti. N\u00e4in joka hetki me tarvitsemme Jumalan armoa, joka auttaa meit\u00e4 hurskauden saavuttamisessa. (Hehkuva Hiillos No.4-5\/1971, s. 19-20) )<\/span><\/p>\n

—–<\/span><\/p>\n

75. N\u00e4et, ett\u00e4 sairas mahalaukku ei kunnolla sulata sit\u00e4 ruokaa, joka sen sis\u00e4lle joutuu. N\u00e4in se ei pysty luovuttamaan ravintoa muillekaan ruumiin j\u00e4senille, vaan saattaa n\u00e4m\u00e4 samoin kuin itsens\u00e4kin yh\u00e4 suurempaan heikkouteen. Sen sijaan terve mahalaukku, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 hyvin sulatetun ruoan elinnesteet muihin j\u00e4seniin, vahvistaa n\u00e4m\u00e4 ja itsens\u00e4kin. N\u00e4in my\u00f6skin rikas ihminen, joka k\u00e4tkee tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin Jumalalta saamansa omaisuuden, ei tuota kenellek\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, vaan p\u00e4invastoin vahingoittaa niin muita kuin itse\u00e4\u00e4nkin. H\u00e4n ei luovuta l\u00e4himm\u00e4isilleen sit\u00e4, mink\u00e4 olisi velvollinen antamaan Jumalan k\u00e4skyn mukaisesti: ”Anna sille, joka sinulta anoo” (Mt. 5: 42). Riist\u00e4en l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4 aineellista hyv\u00e4\u00e4 h\u00e4n riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n hengen hedelm\u00e4t. H\u00e4n ei noudata Jumalan k\u00e4sky\u00e4, h\u00e4n sairastaa itserakkautta ja kovasyd\u00e4misyytt\u00e4. Osoittamatta laupeutta l\u00e4himm\u00e4isilleen, h\u00e4n sulkee itselt\u00e4\u00e4n Jumalan armon ovet. Sen sijaan antelias ihminen terveen mahalaukun tavoin nauttii Jumalan kunniaksi ja Jumalaa kiitt\u00e4en rikkaudestaan itse ja tyydytt\u00e4\u00e4 muittenkin tarpeet saman Jumalan kunniaksi. N\u00e4in h\u00e4n saa itselleen hengellist\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4en muita aineellisesti. Samalla tavoin sinun tulee ajatella kaikkien muittenkin Jumalalta vastaanottamiemme lahjojen suhteen. Jos k\u00e4yt\u00e4mme ne l\u00e4himm\u00e4istemme hyv\u00e4ksi, ne tuottavat hy\u00f6ty\u00e4 meillekin, mutta ellemme n\u00e4in tee, niin ne vahingoittavat meit\u00e4. Eiv\u00e4th\u00e4n ne ole vahingollisia sin\u00e4ns\u00e4, vaan ainoastaan silloin, kun k\u00e4yt\u00e4mme niit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. Tuli on annettu meille ruoan keitt\u00e4miseksi ja huoneittemme l\u00e4mmitt\u00e4miseksi, mutta sill\u00e4 tuhotaan my\u00f6s l\u00e4himm\u00e4isen omaisuus. Miekka on olemassa is\u00e4nmaan puolustamiseksi, mutta sill\u00e4 saatamme surmata veljemme. Kieli on meille annettu syd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htevien neuvojen jakamiseksi ja Jumalan ylist\u00e4miseksi, mutta me k\u00e4yt\u00e4mme sen panetteluun, parjaamiseen ja kiroiluun. K\u00e4sill\u00e4 suoritamme anastukset ja pahoinpitelyt, vaikka olemme saaneet ne itsemme ja toistemme auttamiseksi. N\u00e4in saattaa ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan lahjat pahan aikaansaamiseen itsens\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4isten vahingoksi. (Hehkuva Hiillos No.1\/1972, s. 3 )<\/span><\/p>\n

76. N\u00e4et, ett\u00e4 v\u00e4\u00e4ristynytt\u00e4 puuta ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mink\u00e4\u00e4n esineen tekemiseen. Samoin kelvoton on pahanilkinen ihminen, jolla on huono syd\u00e4n. Mik\u00e4li h\u00e4n on palvelija, h\u00e4n ty\u00f6skentelee huonosti, laiskasti, ep\u00e4rehellisesti. Mik\u00e4li h\u00e4n on itsen\u00e4inen, h\u00e4n ajattelee ainoastaan sit\u00e4, mik\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 vain h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, vaikka se olisi vastoin Jumalan tahtoa ja vahingoittaisi muita ihmisi\u00e4. Sit\u00e4 vastoin ihminen, jolla on hyv\u00e4 syd\u00e4n, on sovelias mihin tahansa, aivan kuin hyv\u00e4, suora puu. Oikea syd\u00e4n noudattaa Jumalan tahtoa. Jumala tekee kaiken meid\u00e4n hyv\u00e4ksemme, n\u00e4in my\u00f6skin hyv\u00e4 syd\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 toimia Jumalan kunniaksi ja l\u00e4heisten hy\u00f6dyksi. Se tahtoo sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala tahtoo. Jumala tahtoo vain hyv\u00e4\u00e4, ilman ett\u00e4 siit\u00e4 koituisi jotain hy\u00f6ty\u00e4 H\u00e4nelle. N\u00e4in my\u00f6skin hyv\u00e4 syd\u00e4n haluaa tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 jokaiselle ajattelematta omaa etuaan. ”Rakkaus ei etsi omaansa” (1 Kor. 13:5) sanoo apostoli. Ja miss\u00e4 on tosi rakkautta, sielt\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6skin hyv\u00e4 syd\u00e4n. Ihminen, jolla on hyv\u00e4 syd\u00e4n, toimii aina ja kaikkialla oikein ja on arvoasemastaan riippumatta sovelias mihin asiaan ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tahansa. T\u00e4st\u00e4 me, rakkaat kristityt, opimme etsim\u00e4\u00e4n ja pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalalta puhdasta syd\u00e4nt\u00e4 ja oikeata henke\u00e4. ”Luo minuun puhdas syd\u00e4n ja anna minulle uusi, vahva henki” (P,s. 5,1:12). Kun meiss\u00e4 on oikea, puhdas syd\u00e4n, niin my\u00f6skin tekomme ja ajatuksemme tulevat olemaan oikeita.<\/span><\/p>\n

N\u00e4et, ett\u00e4 lasi ottaa vastaan valon ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n sen itsens\u00e4 l\u00e4pi. Uunia ei l\u00e4mmitet\u00e4 sen itsens\u00e4 vuoksi, vaan viihtymyksen aikaansaamiseksi. Sama on havaittavissa ruumiintoiminnoissa: silm\u00e4t eiv\u00e4t katso vain itse\u00e4ns\u00e4 varten, vaan koko ruumista varten, korvat eiv\u00e4t kuuntele itsekseen, vaan koko ruumiin hyv\u00e4ksi, sierainten vastaanottamat tuoksut hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t koko ruumista, vatsa ei saa ravintoa ainoastaan itse\u00e4ns\u00e4 varten, vaan koko ruumiin tarpeeksi, k\u00e4det eiv\u00e4t tee ty\u00f6t\u00e4 itselleen, vaan koko ruumiille, jalat eiv\u00e4t kulje vain itsekseen, vaan kantavat koko ruumiin. My\u00f6skin muussa luonnossa n\u00e4emme samanlaista: aurinko loistaa taivaalla ja valaisee muunkin’ luomakunnan, pilvet eiv\u00e4t pid\u00e4t\u00e4 vett\u00e4, vaan vihmovat sen maahan, hedelm\u00e4t eiv\u00e4t pysy maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaan joutuvat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. K\u00e4sit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in on kaiken muunkin suhteen. T\u00e4st\u00e4 me opimme, ett\u00e4 Jumalan meille suomien lahjojen tulee olla yhteiset, niiden tulee joutua kaikkien hyv\u00e4ksi. Viisaan j\u00e4rki koitukoon niin h\u00e4nen itsens\u00e4 kuin my\u00f6skin l\u00e4himm\u00e4isten hyv\u00e4ksi, varallisuus palvelkoon sek\u00e4 varakasta itse\u00e4\u00e4n kuin muitakin. N\u00e4in olkoon kaikessa. Ovathan kaikki Herran lahjat leivisk\u00f6it\u00e4, jotka olemme saaneet H\u00e4nelt\u00e4 ja joista meid\u00e4n on H\u00e4nelle teht\u00e4v\u00e4 tili H\u00e4nen tulemuksensa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sill\u00e4 kaikki, mink\u00e4 omistamme, ei olekaan meid\u00e4n omaamme, vaan Jumalan. Emmek\u00e4 ole saaneet sit\u00e4 Jumalalta vain omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme, vaan k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi my\u00f6skin l\u00e4himm\u00e4istemme hyv\u00e4ksi. Jos joku ei jaa muille sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mink\u00e4 on saanut Jumalalta, h\u00e4n tekee synti\u00e4 Jumalaa vastaan ja h\u00e4n joutuu siit\u00e4 vastuuseen Kristuksen tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4. (Hehkuva Hiillos No.5\/1972, s. 21\/(Hehkuva Hiillos No.6\/1971, s. 24)<\/span><\/p>\n

77. Kun n\u00e4et, ett\u00e4 poika rikkoo is\u00e4\u00e4ns\u00e4 tai palvelija is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan, k\u00e4ytt\u00e4ytyen heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n kunniattomasti, niin pid\u00e4t t\u00e4llaista tekoa sopimattomana. K\u00e4sit\u00e4, ett\u00e4 salaisesti tai julkisesti synti\u00e4 harjoittavat kristityt samoin k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t sopimattomasti Jumalan edess\u00e4, joka kaikkea tarkkailee, n\u00e4kee jokaisen tekomme, jokaisen ajatuksemme. Is\u00e4 on pahoillaan poikansa rikkomusten t\u00e4hden ja is\u00e4nt\u00e4 palvelijansa k\u00e4ytt\u00e4ytymisen vuoksi. Monin verroin enemm\u00e4n pahoillaan huonojen kristittyjen el\u00e4m\u00e4n vuoksi on Jumala, kaikkien Is\u00e4 ja Herra. Siksi opi t\u00e4st\u00e4 seuraavat asiat:<\/span><\/p>\n

1) Sanoissa, teoissa ja ajatuksissa on osoitettava varovaisuutta. On v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 tekoja, sanoja ja ajatuksia, jotka loukkaavat Jumalan Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.<\/span><\/p>\n

2) Tulee ihmetell\u00e4 Jumalan hyvyytt\u00e4 ja sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, jota tekomme, sanamme ja ajatuksemme loukkaavat, on n\u00e4in k\u00e4rsiv\u00e4llinen meit\u00e4 kohtaan.<\/span><\/p>\n

3) L\u00e4himm\u00e4iselle on annettava anteeksi kaikki h\u00e4nen meille aiheuttamat loukkaukset sen Jumalan suuren hyvyyden vuoksi, josta joka p\u00e4iv\u00e4 ja joka hetki tunnet tulevasi osalliseksi.<\/span><\/p>\n

4) On vilpitt\u00f6m\u00e4sti murehdittava aikaisemmin tehtyj\u00e4 syntej\u00e4 ja rikkomuksia ja n\u00f6yr\u00e4sti h\u00e4veten sek\u00e4 Jumalaa kumartaen pyydett\u00e4v\u00e4 anteeksi.<\/span><\/p>\n

5) Pit\u00e4\u00e4 hartaasti kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa siit\u00e4, ettei H\u00e4nen oikea tuomionsa ole, kohdannut sinua sinun rikkomustesi ja pahojen tekojesi johdosta. (Hehkuva Hiillos No.6\/1972, s. 25 )<\/span><\/p>\n

78. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 helteen tai pakkasen vaikutuksesta kukka lakastuu nopeasti, ett\u00e4 savu haihtuu ja veden pinnalla oleva kupla pian katoaa. N\u00e4in k\u00e4y my\u00f6skin rikkauden, t\u00e4m\u00e4n maailman kunnian ja maineen. Tuskin ne ovat enn\u00e4tt\u00e4neet osoittautua jonkin arvoisiksi, kun jo onnettomuuksien kasaantuessa tai kuoleman sattuessa katoavat pois, niin kuin niit\u00e4 ei olisi ollutkaan. Katso rikkaita ja arvossa pidettyj\u00e4 hautojen sis\u00e4ll\u00e4, niin n\u00e4et etteiv\u00e4t he nyt mill\u00e4\u00e4n tavalla erotu k\u00f6yhist\u00e4 ja kunniaa vailla olevista. Kaikki he ovat maan kaltaisia, sill\u00e4 maahan he ovat palanneet, maaksi tulleet. He poistuivat maailmasta, ja kunnia j\u00e4tti heid\u00e4t, rikkaus katosi. Ja niin rikkaat tulivat k\u00f6yhien kaltaisiksi, kunnianarvoisat kunniattomien veroisiksi. Is\u00e4nn\u00e4t ja palvelijat, rikkaat ja k\u00f6yh\u00e4t ovat nyt samanarvoisia, niin ettei voi tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 on is\u00e4nt\u00e4 ja miss\u00e4 h\u00e4nen palvelijansa, miss\u00e4 makaa rikas ja miss\u00e4 k\u00f6yh\u00e4. T\u00e4m\u00e4 mietiskely neuvoo meit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n todellista rikkautta ja kunniaa, jotka, kun ne l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t meit\u00e4 j\u00e4t\u00e4, ja olemaan tavoittelematta t\u00e4m\u00e4n maailman iloja, jotka savun tai vesikuplan lailla h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t, niin ett\u00e4 kuviteltu ilo todellisuudessa muuttuukin murheeksi. (Hehkuva Hiillos No.1\/1973, s. 1 )<\/span><\/p>\n

79. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 kuuma rauta tai kivi ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 ellei sen p\u00e4\u00e4lle kaadeta vett\u00e4 tai muuta sen kaltaista. Mutta kun se tulee kosketukseen veden kanssa, niin se suhinalla ilmaisee kuumuutensa. N\u00e4in k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t monet ihmisetkin: he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00f6yrilt\u00e4 ja hiljaisilta niin kauan kuin heit\u00e4 ei loukata. Mutta kun tuntevat itsens\u00e4 loukatuiksi, niin silloin suuttuvat, vihastuvat, meluavat kuin vedell\u00e4 valeltu kuuma rauta. Sill\u00e4 k\u00e4rsitty loukkaus ilmaisee, mik\u00e4 k\u00e4tkeytyy syd\u00e4meen, viha vaiko n\u00f6yryys. Siin\u00e4 on muun muassa er\u00e4s syy, miksi Jumala sallii meid\u00e4n k\u00e4rsi\u00e4 onnettomuuksista ja panetteluista, sill\u00e4 n\u00e4in H\u00e4n osoittaa meille, onko syd\u00e4memme pohjalla n\u00f6yryytt\u00e4 vai vihaa, jotta me, p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 selville, yritt\u00e4isimme H\u00e4nen armoonsa turvaten, parantaa heikkoutemme. N\u00e4in mietiskellen opimme tuntemaan syd\u00e4memme, joka on ”petollinen ylitse kaiken ja pahanilkinen”. (Jer. 17:9). (Hehkuva Hiillos No.2\/1973, s. 8) )<\/span><\/p>\n

80. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 kuuma uuni l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 jokaista, joka sit\u00e4 l\u00e4hestyy. N\u00e4in my\u00f6skin hyv\u00e4 ihminen, jonka syd\u00e4n on l\u00e4mmin rakkaudesta Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 kohtaan, l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 rakkauden tulella niit\u00e4, joiden kanssa joutuu tekemisiin. Ja niin kuin uuni luovuttaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4 kaipaavalle, niin my\u00f6skin sellainen ihminen jakaa tarvitseville veljilleen Jumalan h\u00e4nelle suomia lahjoja: alastoman h\u00e4n peitt\u00e4\u00e4, kodittoman ottaa taloonsa ja hoivaa, sairasta ja vankeudessa olevaa h\u00e4n palvelee, murheellista lohduttaa. Sanalla sanoen, jokaiselle h\u00e4n voimiensa mukaan ojentaa auttavan k\u00e4tens\u00e4. Kristillisen rakkauden l\u00e4mp\u00f6 saa h\u00e4ness\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n aikaan. Sen sijaan kylm\u00e4 uuni ei tuota kenellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Jos joku koskettaakin siihen, niin saa pettyneen\u00e4 ja viluisena poistua. Samanlaisia ovat ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4lliset ihmiset, joiden syd\u00e4n ei ole l\u00e4mmennyt kristillisest\u00e4 rakkaudesta. Monet kuvittelevat olevansa jotakin. He rukoilevat paljon ja usein, paastoavat, pystytt\u00e4v\u00e4t Jumalan temppeleit\u00e4, koristavat niit\u00e4 (itse asiassa t\u00e4m\u00e4 ansaitsee kiitosta, sill\u00e4 sekin on hurskautta), mutta kun heid\u00e4n puoleensa k\u00e4\u00e4ntyy joku k\u00f6yh\u00e4 tai apua tarvitseva, niin pettyy, aivan kuin olisi koskettanut kylm\u00e4\u00e4 uunia, ja l\u00e4htee yht\u00e4 surullisena ja h\u00e4t\u00e4isen\u00e4, kuin oli ollut tullessaan apua pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4st\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi harrastaa kristillist\u00e4 rakkautta, jota vailla ihmisten silmiss\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4kin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 asia on kuollut. Todellinen rakkaus tekee el\u00e4viksi kaikki hyv\u00e4t teot, kaikki kristilliset hyveet. Mik\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4 olento ei voi tulla toimeen ilman luonnon l\u00e4mp\u00f6\u00e4, niin my\u00f6s mik\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 teko ei voi olla todellinen ilman oikeata rakkautta, vaan sill\u00e4 tulee olemaan vain valheellinen muoto. V\u00e4\u00e4rist\u00e4 hurskastelijoista pyh\u00e4 apostoli sanoo: ”Jos veli tai sisar on alaston ja jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ravintoa vailla ja joku teist\u00e4 sanoo heille: ’menk\u00e4\u00e4 rauhassa, l\u00e4mmitelk\u00e4\u00e4 ja ravitkaa itsenne’, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin *mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4 on?” (Jaak. 2:15-16). Nykyisten kristittyjen keskuudessa on paljon t\u00e4llaisia hurskastelijoita: he tervehtiv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4llisesti, mutta todellisuudessa he ovat kuitenkin kokonaan toisenlaisia. Monet heist\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n veljen olevan avun tarpeessa, eiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4 edes sanoa: ”Mit\u00e4 h\u00e4nen h\u00e4t\u00e4ns\u00e4 minulle kuuluu”. Toiset taas l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t tarvitsijan Jumalan luo sanoessaan: ”Auttakoon sinua Jumala”. Jospa he todella toivoisivatkin, ett\u00e4 Jumala antaisi tarvitsevalle, kun he itse eiv\u00e4t voi mit\u00e4\u00e4n antaa, mutta he kehottavat k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Jumalan puoleen siksi, etteiv\u00e4t halua jakaa anovan kanssa Jumalalta saamiaan lahjoja. Niinp\u00e4 niin, hyv\u00e4 lukija. Mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s maailma kulkee loppuaan kohti, sit\u00e4 harvemmaksi k\u00e4y todellinen rakkaus, ja sen mukana v\u00e4henee todellinen hurskaus, mutta ulkokultaisuus ja valhe kasvavat. (Hehkuva Hiillos No. 6\/1973, s. 22, 24)<\/span><\/p>\n

81. Sin\u00e4 n\u00e4et omenan tai kukan. Ulkoap\u00e4in se on ihana, mutta sis\u00e4lt\u00e4 sen on pilannut myrkyllinen mato, joka ei ole ainoastaan hy\u00f6dyt\u00f6n, vaan viel\u00e4p\u00e4 ihmisille vahingollinen. N\u00e4in ihmistekokaan ei ole miksik\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyksi, vaan tuottaa jopa vahinkoa, jos se on aikaansaatu itsekk\u00e4\u00e4ss\u00e4, kunnianhimoisessa ja ylpe\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4, vaikka teko muuten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin hyv\u00e4lt\u00e4. Henkil\u00f6, joka t\u00e4ten toimii , ei kunnioita Jumalaa, jolta kaikki hyv\u00e4 on per\u00e4isin. H\u00e4n tahtoo omistaa itselleen sen , mik\u00e4 kuuluu yksin Jumalalle. Jumalan antimia h\u00e4n ei k\u00e4yt\u00e4 Jumalan kunniaksi, vaan paheksuvasti tavoittelee omaa kunniaansa. Sille paikalle, jolla h\u00e4nen tulisi n\u00e4hd\u00e4 Jumala, h\u00e4n asettaakin itsens\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi ep\u00e4jumalaksi. N\u00e4in h\u00e4n luopuu Jumalasta, josta h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 et\u00e4\u00e4ntyy, ja lankeaa henkisen ep\u00e4jumalanpalveluksen inhottavaan syntiin. Sellaisia ovat ihmiset, jotka jakavat runsaita almuja, rakentavat Jumalan huoneita, pystytt\u00e4v\u00e4t Vanhainkoteja, etsien t\u00e4ll\u00e4 tavalla ihmisilt\u00e4 kiitosta ja ylistyst\u00e4 itselleen. Samoin ne, jotka opettavat ja neuvovat muita, toivoen, ett\u00e4 heit\u00e4 pidett\u00e4isiin viisaina ja \u00e4lykk\u00e4in\u00e4 jne. T\u00e4m\u00e4 on saatanan viettelyst\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, sokean syd\u00e4men itserakkautta. Sen, mik\u00e4 Jumalalta saadaan Jumalan kunnian kirkastamiseksi ja muitten ihmisten hy\u00f6dytt\u00e4miseksi, t\u00e4llainen ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin oman kunniansa korostamiseen. Mit\u00e4p\u00e4 ihmisell\u00e4 olisikaan omasta takaa syntiens\u00e4 lis\u00e4ksi? Totisesti ei kerrassaan mit\u00e4\u00e4n. Tavaramme, rikkautemme, j\u00e4rkemme, viisautemme ym. ovat kaikki Jumalan lahjoja. Kuinka h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 onkaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 se, mik\u00e4 on Jumalan, omaksi kunniaksemme, eik\u00e4 Jumalan kunniaksi. Kuinka paljon me teemmek\u00e4\u00e4n synti\u00e4 silloin, kun suoritamme omasta mielest\u00e4mme hyvi\u00e4 tekoja. Siell\u00e4, miss\u00e4 n\u00e4emme hyv\u00e4n, piileekin todellinen synti, niin, ett\u00e4 ”erhetykset kuka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4?” (Ps. 19: 13). Opastakoon t\u00e4m\u00e4 mietiskely sinua olemaan etsim\u00e4tt\u00e4 kiitosta ja kunniaa hyvien tekojen v\u00e4lityksell\u00e4, mutta antamaan ”Jumalalle Jumalan”, eik\u00e4 omistamaan sit\u00e4 itselleen. Mutta jos yrit\u00e4t tavoitella sit\u00e4, niin tied\u00e4, ett\u00e4 kukka on n\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n kaunis, mutta sis\u00e4lt\u00e4 pilaantunut, t\u00e4ysin kelvoton. N\u00e4in tekosi silloin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, joltisilta p\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in, mutta todellisuudessa Jumalan edess\u00e4 ne eiv\u00e4t ole mink\u00e4\u00e4n arvoisia, pahoja, sill\u00e4 H\u00e4n ei katso tekoja, vaan tarkkailee syd\u00e4nt\u00e4si ja aikomuksiasi. (Hehkuva Hiillos No.8\/1973, ss. 130, 32)<\/span><\/p>\n

82. Sin\u00e4 n\u00e4et, ettei ihminen, jolle on annettu hoitoon vieras omaisuus, ylpeile siit\u00e4, h\u00e4n ei pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n rikkaana eik\u00e4 kehu sill\u00e4. N\u00e4in tulee menetell\u00e4 meid\u00e4nkin, jos olemme Jumalalta. saaneet joitakin antimia. Me emme saa pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ominamme, vaan lainaksi saatuina Me emme saa asettaa itse\u00e4mme toisten yl\u00e4puolelle, vaan meid\u00e4n on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 ne Jumalan kunniaksi, sill\u00e4 ne ovat per\u00e4isin H\u00e4nelt\u00e4. Meid\u00e4n on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 ne meid\u00e4n omaksi ja l\u00e4himm\u00e4istemme hy\u00f6dyksi, sill\u00e4 sit\u00e4 varten ne ovat meille luovutettu. Tulkoon omaisuus, ymm\u00e4rrys, viisaus ym. hy\u00f6dyksi meille ja l\u00e4himm\u00e4isillemme, ei meid\u00e4n ylistykseksemme, vaan H\u00e4nen kunniakseen ja kiitoksekseen, jolta ne on saatu. Sill\u00e4 H\u00e4n, joka on ne meille armossaan antanut, voi kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme vuoksi ne meilt\u00e4 poiskin ottaa, ovathan ne H\u00e4nen. Silloin me totisesti tulemme tuntemaan, ett\u00e4 olemme k\u00f6yh\u00e4t, puutteenalaiset, kurjat, alastomat, ja ettei meill\u00e4 synti\u00e4 lukuun ottamatta ole mit\u00e4\u00e4n omaamme. (Hehkuva Hiillos No.2\/1974, s. 7 )<\/span><\/p>\n

83. N\u00e4et puussa kuivuneen oksan. Se kuivui, kun sill\u00e4 ei ollut el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4\u00e4 nestett\u00e4. K\u00e4sit\u00e4, ett\u00e4 kristitty on kuin kuivunut oksa, ellei h\u00e4ness\u00e4 ole el\u00e4v\u00e4\u00e4 uskoa, joka ilmaisee itsens\u00e4 rakkaudessa ja muissa eloa osoittavissa hedelmiss\u00e4. Sellaisella ihmisell\u00e4 ei ole yhteytt\u00e4 Kristukseen, ”totiseen viinipuuhun” (Joh. 15: 1), eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muihin kristittyihin, jotka ”ovat H\u00e4nen ruumiinsa j\u00e4seni\u00e4” (Ef 5: 30). Niin kauan kuin ihminen on t\u00e4llaisessa tilassa, h\u00e4nell\u00e4 ei ole iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivoa. Ja h\u00e4nt\u00e4 uhkaa Jumalan tuomio: ”Jo on kirves pantu puitten juurelle. jokainen puu, joka ei tee hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, siis hakataan pois ja heitet\u00e4\u00e4n tuleen” (Mt. 3: 10). T\u00e4m\u00e4 mietiskely opettaa kristitty\u00e4 tarkkailemaan, onko h\u00e4nell\u00e4 uskoa, joka ilmaisee itsens\u00e4 hedelmiss\u00e4\u00e4n, hyviss\u00e4 teoissa. (Hehkuva Hiillos No.5\/1974, s. 19 )<\/span><\/p>\n

84. Sin\u00e4 n\u00e4et ett\u00e4 sek\u00e4 is\u00e4 ett\u00e4 poika iloitsevat suuresti, kun poika palaa vieraalta maalta is\u00e4ns\u00e4 kotiin, sill\u00e4 he molemmat lohduttautuvat toistensa tapaamisesta. Johda ajatuksesi t\u00e4st\u00e4 Taivaallisen Is\u00e4n kotiin, johon totiset kristityt Jumalan lapsina palaavat maailman turuilta, oltuaan karkotettuina syntiens\u00e4 vuoksi. Kuinka iloitseekaan uskovainen sielu, kun se hehkuen rakkautta Jumalaa kohtaan palaa Taivaallisen Is\u00e4n kotiin vaelluksensa j\u00e4lkeen t\u00e4ss\u00e4 vieraassa maassa, vaivaisessa maailmassa. Kuinka se iloitsee, kun se asettuu Jumalan kasvojen eteen ja saa ”n\u00e4hd\u00e4 H\u00e4net kasvoista kasvoihin” (1 Kor. 13: 12), ”saa n\u00e4hd\u00e4 H\u00e4net sellaisena, kuin H\u00e4n on” (1 Joh. S: 2) saa kumartua H\u00e4nen kunniansa valtaistuimen eteen. Taivaallinen Is\u00e4kin n\u00e4kee silloin itkulaaksosta palaavan poikansa ja katsahtaa h\u00e4neen armollisin silmin. Yhdess\u00e4 koko taivaallisen perhekuntansa kanssa H\u00e4n riemuitsee poikansa n\u00e4kemisest\u00e4, H\u00e4n ilahduttaa h\u00e4nt\u00e4 kasvojensa otollisella n\u00e4kemisell\u00e4, antaa h\u00e4nelle levon h\u00e4nen vaivoistaan ja kilvoitteluistaan, lohduttaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen itkussaan ja kyyneliss\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 mietiskely neuvoo meit\u00e4 ajattelemaan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevia, eik\u00e4 maallisia sek\u00e4 uskossa kohottamaan syd\u00e4memme Jumalan puoleen, jotta meid\u00e4nkin osaksemme tulisi tuo todellinen ilo Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta. (Hehkuva Hiillos No.5\/1974, ss. 19, 22 )<\/span><\/p>\n

—————<\/span><\/p>\n

88. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 vedetty kello k\u00e4y pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4. Aika kuluu lakkaamatta ja l\u00e4henee m\u00e4\u00e4r\u00e4hetke\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4, nukummeko vai valvomme, teemmek\u00f6 jotain vai olemme tekem\u00e4tt\u00e4. N\u00e4in on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mmekin: syntym\u00e4st\u00e4 kuolemaan se l\u00e4hestyy taukoamatta loppuansa kohti. Lep\u00e4\u00e4mmek\u00f6 vai aherramme, valvommeko vai nukumme, keskustelemme jonkun kanssa tai vaikenemme – el\u00e4m\u00e4 jatkaa kulkuaan ja l\u00e4hestyy ilman viivytyksi\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ja t\u00e4n\u00e4 hetken\u00e4 loppu on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin se oli eilen tai toissa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tai menneen\u00e4 hetken\u00e4. N\u00e4in huomaamatta el\u00e4m\u00e4mme lyhenee. N\u00e4in tunnit ja minuutit kiit\u00e4v\u00e4t ohi. Emme tied\u00e4, milloin kellon paino laskeutuu alimpaan kohtaan ja heiluri lakkaa k\u00e4ym\u00e4st\u00e4. Jumalan kaitselmus on k\u00e4tkenyt t\u00e4m\u00e4n meilt\u00e4, jotta olisimme aina valmiit l\u00e4ht\u00f6\u00f6n, kun Herramme Jumala meit\u00e4 kutsuu, tapahtuipa t\u00e4m\u00e4 milloin tahansa. ”Autuas on se, jonka h\u00e4nen Herransa tapaa valvomasta” (Lk. 12:37), mutta voi sit\u00e4, jonka tapaa synnin uneen vaipuneena. (Hehkuva Hiillos No.2\/1975, s. 6 )<\/span><\/p>\n

——<\/span><\/p>\n

92. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 ihminen ahkerasti tavoittelee sit\u00e4, mit\u00e4 suuresti itselleen toivoo. Ken etsii kunniaa tai haluaa hankkia t\u00e4m\u00e4n maailman rikkaudet, h\u00e4n pyrkiikin siihen, kantaa t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, haaveilee siit\u00e4. Niin my\u00f6s se, joka tahtoo viett\u00e4\u00e4 hurskasta kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, huolehtii siit\u00e4, p\u00e4ivin ja \u00f6in hakee opastusta Jumalan sanasta ja anoo sit\u00e4 Jumalalta. Hurskaan el\u00e4m\u00e4n peili on pyh\u00e4 Jumalan sana, joka ilmaisee sek\u00e4 tosi hurskauden ett\u00e4 jumalattomuudenkin, jumalattomien ja hurskaitten vaelluksen. Sen avulla voit oppia tutkimaan itse\u00e4si, haluatko todella el\u00e4\u00e4 hurskaasti Jeesuksessa Kristuksessa, vai puuttuuko sinulta t\u00e4m\u00e4 pelastava aikomus. Ellei sit\u00e4 ole, etk\u00e4 my\u00f6s v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n hurskautta ole syd\u00e4mess\u00e4si etk\u00e4 kuulu uskovaisten joukkoon, sinulla ei ole mit\u00e4\u00e4n osuutta Kristukseen eik\u00e4 kristityn nimi sinua mitenk\u00e4\u00e4n auta. Hehkuva Hiillos No.2\/1977, s.11)<\/span><\/p>\n

——<\/span><\/p>\n

98. Sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 vaikka se, joka on jostakin hyv\u00e4nteosta tullut osalliseksi, osoittaakin kunnioitusta hyv\u00e4ntekij\u00e4lleen, ei kuitenkaan tunne syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n aitoa kiitollisuutta eik\u00e4 rakkautta. Kuka tahansa huomaa, ettei t\u00e4m\u00e4 kohteliaisuus ole muuta kuin silm\u00e4nlumetta. N\u00e4in my\u00f6s v\u00e4\u00e4r\u00e4mieliset kristityt kuvittelevat osoittavansa kiitollisuuttaan Jumalalle k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n kirkossa, veisatessaan ja ylist\u00e4ess\u00e4\u00e4n H\u00e4nt\u00e4, mutta jumalanpelkoa heiss\u00e4 ei ole eiv\u00e4tk\u00e4 he rakasta H\u00e4nt\u00e4, mink\u00e4 n\u00e4kee heid\u00e4n pahoista teoistaan ja Jumalan pyhien k\u00e4skyjen rikkomisesta, mit\u00e4 ei voi sovittaa yhteen jumalanpelon ja rakkauden kanssa. N\u00e4in heid\u00e4n kirkossak\u00e4yntins\u00e4, veisuunsa ja ylistyksens\u00e4 ovat vain tekopyhyytt\u00e4, mink\u00e4 Jumala, joka ”tutkii syd\u00e4met ja munaskuut”(Ps. 7:10), selv\u00e4sti n\u00e4kee eik\u00e4 siksi ota vastaan heid\u00e4n veisujansa, ylistyksi\u00e4ns\u00e4 ja rukouksiansa, vaan k\u00e4\u00e4ntyy heist\u00e4 poisp\u00e4in, kunnes he tekev\u00e4t syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n parannuksen. T\u00e4llaiset kristityt muistuttavat niit\u00e4 israelilaisia, joista psalmista kirjoitti: ”He pettiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 suullaan ja valhettelevat H\u00e4nelle kielell\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ei ollut vakaa H\u00e4nt\u00e4 kohtaan”(Ps. 78: 36-37). Profeettansa kautta Jumala sanoo heille: ”T\u00e4m\u00e4 kansa l\u00e4hestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pit\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 minusta kaukana”(Jes. 29:13). N\u00e4in menetellen he eiv\u00e4t osoita mit\u00e4\u00e4n kiitosta ja kunnioitusta Jumalalle. T\u00e4m\u00e4 opettaa sinua, ettei ole pyritt\u00e4v\u00e4 ulkokohtaiseen vaan syd\u00e4men hurskauteen ja on kunnioitettava Jumalaa syd\u00e4mess\u00e4 eik\u00e4 ainoastaan huulilla ja menoilla. Ilman uskoa, jumalanpelkoa ja rakkautta Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan ei ole olemassa todellista Jumalan kunnioittamista. (Hehkuva Hiillos No.1\/1979, s.4)<\/span><\/p>\n

99. Tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, oi kristitty, kuinka purjehtijat toimivat kovassa myrskyss\u00e4? Kun pelastumisesta ei ole toivoa, he heitt\u00e4v\u00e4t ankkurin meren syvyyteen ja kiinnitt\u00e4v\u00e4t sen pohjaan voidakseen t\u00e4ll\u00e4 tavoin pelastaa laivan ja itsens\u00e4. N\u00e4in he pelastuvat hukkumasta. Kristittyjenkin, jotka t\u00e4m\u00e4n maailman merell\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4 kirkkolaivassa purjehtivat, tulee n\u00e4in seurata laivureita. Kun paholainen nostattaa heit\u00e4 vastaan kiusausten, h\u00e4d\u00e4n tai onnettomuuksien myrskyn, on heid\u00e4n luovuttava luottamasta ihmisiin ja turvauduttava Jumalaan, kiinnitett\u00e4v\u00e4 h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneet ja horjuvat syd\u00e4mens\u00e4 Jumalan rakkauteen. Jos vihollinen haluaa irrottaa heid\u00e4t)Jumalan rakkaudesta ja hukuttaa rikkomusten ja syntien syvyyksiin, heid\u00e4n on ankkuroitava syd\u00e4mens\u00e4 laiva Jumalan rakkauteen. Yritt\u00e4\u00e4k\u00f6 paha henki sy\u00f6st\u00e4 ep\u00e4toivoon? Samaan rakkauteen on heid\u00e4n kiinnitett\u00e4v\u00e4 toivon ja pelastuksen ankkuri ja muista, kuinka on kirjoitettu: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett\u00e4 H\u00e4n antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksik\u00e4\u00e4n, joka H\u00e4neen uskoo, hukkuisi, vaan ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi iankaikkinen el\u00e4m\u00e4. Sill\u00e4 ei Jumala l\u00e4hett\u00e4nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sit\u00e4 varten, ett\u00e4 maailma H\u00e4nen kauttansa pelastuisi” (Joh.3:16 -17). On pidett\u00e4v\u00e4 kiinni n\u00e4ist\u00e4 Jumalan armollisista lupauksista, jotka H\u00e4n horjuvan syd\u00e4memme lujittamiseksi on valalla vahvistanut: ”Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, ett\u00e4 jumalaton k\u00e4\u00e4ntyy tielt\u00e4ns\u00e4 ja el\u00e4\u00e4” (Hes. 33:11), ja taas: ”Totisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo H\u00e4neen, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, sill\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n”(Joh. 5 : 24). Ja viel\u00e4: ”Totisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille: joka uskoo, sill\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4\u00e4 (Joh. 6:47), sek\u00e4: ”Totisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille: jos joku pit\u00e4\u00e4 minun sanani, h\u00e4n ei ikin\u00e4 n\u00e4e kuolemaa” (Joh. 8:51). N\u00e4ist\u00e4 kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valehdella, saamme voimallisen kehotuksen me, jotka olemme paenneet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni edess\u00e4mme olevasta toivosta. Se toivo on meille ik\u00e4\u00e4n kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sis\u00e4puolelle asti”(Hebr. 6:18-19). Kun siis pahan hengen aiheuttama kiusausten myrsky nousee sinua vastaan, rakas kristitty, seuraa silloin merell\u00e4 purjehtijain esimerkki\u00e4 ja vahvista h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 oleva syd\u00e4mesi Jumalan rakkauteen, jolla H\u00e4n on rakastanut meit\u00e4 rakkaassa Pojassansa. Pit\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4 rakkaus meit\u00e4 kiinni Jumalan rakkaudessa silloin, kun paholainen saattaa meid\u00e4t maailman mielimisen kiusaukseen ja yritt\u00e4\u00e4 erottaa meit\u00e4 Jumalan rakkaudesta ja vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t lihan himon, silm\u00e4in pyynnin ja el\u00e4m\u00e4n korskan alaisuuteen. T\u00e4m\u00e4 rakkaus varjelkoon meit\u00e4 ja vahvistakoon toivossa silloin, kun tuo sama vihollinen alkaa horjuttaa syd\u00e4nt\u00e4mme ep\u00e4toivon myrskyss\u00e4 ja pahojen ajatusten kautta kuiskuttaa meille: ”Ei ole sinulla pelastusta Jumalassa (Hehkuva Hiillos No.1\/1979, ss. 5 \u2013 7)<\/span><\/p>\n

100. N\u00e4et, kuinka laumastaan eksynyt lammas juoksentelee, huutaa ja etsii katrastaan kunnes j\u00e4lleen sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4. N\u00e4in tulee kristitynkin menetell\u00e4, kun h\u00e4n v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n ja tottelemattomuudessaan on eristynyt Kristuksen laumasta: niin kauan hakea, anoa, kolkuttaa ja itke\u00e4, kunnes taas liittyy siihen. Anoa ja rukoilla yhdess\u00e4 Daavidin kanssa: ”Min\u00e4 olen eksyksiss\u00e4 kuin kadonnut lammas, etsi palvelijasi”(Ps.119:176). Jokainen lainrikkoja eristyy Kristuksen laumasta. Haureudentekij\u00e4, avionrikkoja, ry\u00f6st\u00e4j\u00e4, varas, kirist\u00e4j\u00e4, koronkiskoja, kiusantekij\u00e4, viekas, panettelija, juomari, elostelija, h\u00e4ijy, pahantekij\u00e4 jne. ovat eksyneit\u00e4 lampaita, jotka ovat eronneet Kristuksen laumasta, sill\u00e4 Kristuksen lampaat kuulevat Kristuksen \u00e4\u00e4nt\u00e4, kuten H\u00e4n itse sanoo: ”Lampaat kuulevat minun \u00e4\u00e4neni'(Joh.10:3).Ja vaikka tuollaiset kuvittelevatkin olevansa Kristuksen laumassa, he ovat todellisuudessa vieraantuneet, ovat vieraita itse Kristukselle, vieraita iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n suhteen, elleiv\u00e4t he todella k\u00e4\u00e4nny ja liity H\u00e4neen. T\u00e4m\u00e4 seikka ja sen mietiskely kehottakoon sinua tarkkailemaan, etk\u00f6 sin\u00e4kin ole eronnut Kristuksen laumasta. Ja jos omatuntosi ilmaisee sinulle n\u00e4in onnettomasti tapahtuneen, niin \u00e4l\u00e4 viivyttele palata katumuksen, itkun ja huokausten kautta, kunnes on viel\u00e4 aikaa ja ovet ovat avoinna Kristuksen siunattujen lampaitten tarhaan, johon voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4lle aitoa katumusta tuntien ja uskoen. ( Hehkuva Hiillos No.1\/1979, ss. 7-8)<\/span><\/p>\n

928.gif (410 bytes)<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

1. Katselet tuohon ihmeelliseen, korkealla olevaan ja avaraan taivaaseen, jota monet t\u00e4hdet kaunistavat, katselet aurinkoa ja kuuta, jotka kirkkaina valaisevat<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-82","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=82"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":934,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82\/revisions\/934"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=82"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=82"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=82"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}