{"id":79,"date":"2012-02-05T14:28:29","date_gmt":"2012-02-05T14:28:29","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/sakramentit\/pappeus-ja-jumalan-palveleminen\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:02","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:02","slug":"pappeus-ja-jumalan-palveleminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/05\/pappeus-ja-jumalan-palveleminen\/","title":{"rendered":"Pappeus ja Jumalan palveleminen"},"content":{"rendered":"

Yleinen pappeus<\/span><\/strong><\/p>\n

Sanalla ”pappi” ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n tavallisesti henkil\u00f6\u00e4, joka on palkattu toimittamaan seurakunnan jumalanpalvelukset ja huolehtimaan muista liturgisista tarpeista sek\u00e4 toimimaan paikallisen seurakunnan ”hengellisen\u00e4” johtajana ja opettajana. Samalla tavalla kuin pappi n\u00e4in ajatellaan vain er\u00e4\u00e4nlaiseksi ”seremoniamestariksi” my\u00f6s Kirkon ajatellaan muodostuvan ”maallisesta” puolesta, joka koostuu ”maallikoista” ja joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on huolehtia seurakunnan materiaalisista tarpeista. N\u00e4in ajateltuna kirkko on organisaatio, joka jakaantuu kahteen ”ryhm\u00e4\u00e4n”, hengelliseen ja maalliseen, ja jonka teht\u00e4v\u00e4 on sunnuntaisin ja juhlap\u00e4ivin\u00e4 kokoontua yhteen suorittamaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt liturgiset riitit ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n seurakuntalaisten sosiaaliset tarpeet. N\u00e4in ajatellen Kirkko rakenteeltaan muodostuisi kahdesta rinnakkaisesta tasosta, papistosta ja maallikoista, joiden etupiirit olisivat ik\u00e4\u00e4n kuin vastakkaiset toisilleen ja joista toinen omaisi ”oikeuksia” ja ”valtaa” toisiin n\u00e4hden.<\/span><\/p>\n

Raamatun n\u00e4kemyksen mukaan pappeus ei kuitenkaan ole monarkkinen eik\u00e4 seurakunta pappeudesta riippumaton toimiva yhteis\u00f6.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on tarpeen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ortodoksisen kirkon opetus luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja Jeesuksen Kristuksen suorittamasta maailman lunastuksesta.<\/span><\/p>\n

Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi maailman ja kaiken siin\u00e4 olevan. H\u00e4n loi kaiken ”hyv\u00e4ksi ”. Luomisen huipentuma oli ”mikrokosmoksen”, ihmisen, luominen. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi h\u00e4n h\u00e4net loi, mieheksi ja naiseksi h\u00e4n loi heid\u00e4t”. (1. Moos.1:27) Jumala siunasi heid\u00e4t ja sanoi heille: ” Olkaa hedelm\u00e4lliset, lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mik\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4\u00e4 ja liikkuu”.(1.Moos 1: 28)<\/span><\/p>\n

Ihminen luotiin hallitsemaan luomakuntaa kuninkaana. Kristillisen hengellisen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohta on t\u00e4m\u00e4n raamatullisen tosiasian ymm\u00e4rt\u00e4minen. Ihmisen olemukseen, h\u00e4nen luontoonsa, kuuluu kuninkuus. Ihminen itse on ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, sill\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 h\u00e4n sai sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 Jumalan kuvan ja voiman luoda uutta.<\/span><\/p>\n

Toinen hengellinen totuus on se, ett\u00e4 ihminen on langennut kuningas. Lankeemus tarkoittaa tuon alkuper\u00e4isen kuninkuuden menetyst\u00e4. Sen sijaan, ett\u00e4 olisi ollut luomakunnan kuningas, ihmisest\u00e4 tulikin sen orja. N\u00e4in tapahtui, koska h\u00e4n hylk\u00e4si ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevan voiman. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ole luomakunnan hyv\u00e4ntekij\u00e4, vaan hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Sen sijaan, ett\u00e4 olisi ohjaamassa luomakuntaa t\u00e4ydellisyyteen, h\u00e4n alistaa ja riist\u00e4\u00e4 luomakuntaa. Ja koska ihmisell\u00e4 eik\u00e4 luomakunnallakaan ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, ihmisen lankeemus edelt\u00e4 kuvasi kuoleman valtaan joutumista. Ihmisest\u00e4 tuli kuoleman valtakunnan kuolevainen orja.<\/span><\/p>\n

Alkujaan ihminen luotiin uhraaman luomakunta takaisin Jumalalle, Luojalleen yhteydess\u00e4 Jumalaan. Toisin sanoen ihminen luotiin olemaan pappi, sill\u00e4 pappi toimittaa uhrin. Sana uhri tarkoittaa ”tehd\u00e4 pyh\u00e4ksi”. Pappi ”tekee jotakin pyh\u00e4ksi” uhraamalla, palauttamalla sen Jumalalle. Ennen lankeemusta kaikki oli luonnollista, yhteys Jumalaankin. Kaikki luomisessa, ihminenkin, viittasi Jumalaan, Luojaan. Kaikki n\u00e4ki itsens\u00e4 t\u00e4yttymyksen ”toisessa”.<\/span><\/p>\n

Lankeemuksen j\u00e4lkeen maailma oli aivan erilainen paikka. Kaikki k\u00e4\u00e4ntyi itseens\u00e4. Ihminen alkoi ajatella vain itse\u00e4\u00e4n itsetyytyv\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n. Luomakuntaa h\u00e4n alkoi kohdella aivan kuin sill\u00e4 olisi el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n eik\u00e4 Jumalalta l\u00e4ht\u00f6isin. Ihmisest\u00e4 tuli itseens\u00e4 n\u00e4hden ”kaiken mitta” Sen sijaan, ett\u00e4 olisi n\u00e4hnyt itsens\u00e4 ”toisissa”, h\u00e4n alkoi saalistaa kaikkea ruokahaluunsa. Rakkaus muuttui pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ristyneeksi itserakkaudeksi.<\/span><\/p>\n

T\u00e4llaiseen maailmaan Jumala l\u00e4hetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen palauttaakseen kuninkuuden ja pappeuden, jonka ihmiskunta oli kadottanut torjuessaan Jumalan ja k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 pahuuteen ja joutumalla sen orjuuteen. Jeesus Kristus on luomakunnan ainoa kuningas, koska H\u00e4n – Jumalan sana – loi maailman (Joh.1:1 – 17). H\u00e4n on my\u00f6s ylimm\u00e4inen pappi: ”Koska meill\u00e4 siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut l\u00e4pi taivasten, Jeesus, Jumalan Poika, pysyk\u00e4\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 tunnustuksessa”(Hepr. 4:14). Uudistamalla itsess\u00e4\u00e4n ihmisluonnon Jeesus my\u00f6s uudisti ihmisluonnon kuninkaallisen ja papillisen ulottuvuuden. Ortodoksisen kirkon j\u00e4seniksi kastettuina olemme tulleet osallisiksi ”kuninkaallisesta pappeudesta”. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki ihmisen toiminta on uhria Jumalalle, liturgiaa, kiitosuhrin toimittamista, joka toteutuu yhteyten\u00e4 Jumalaan. Voimme n\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ns. ”vihityn” tai ”hierarkisen” papiston teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on Kristuksen ikonina toimittaa n\u00e4it\u00e4 ”liturgioita”, joita toimitetaan el\u00e4m\u00e4mme jokaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirkoissamme. Kaikkien uskovien ”kuninkaallinen pappeus” ja ”hierarkinen pappeus” ovat toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4. Siksi seurakunta ei voi toimittaa liturgiaa ilman pappia eik\u00e4 pappi yksin\u00e4\u00e4n ilman seurakuntaa. ”Pappeus” syvimm\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 tarkoittaa Jumalan kansaa uhraamassa takaisin Jumalalle koko maailman kiitosuhrina Jeesuksen Kristuksen kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Maallikot seurakunnassa<\/span><\/strong><\/p>\n

Sana ”maallikko” tule kreikankielisest\u00e4 sanasta, joka tarkoittaa ”kansaa” Maallikkoina olemme saaneet Jumalalta erityisen lahjan ja etuoikeuden kuulua Kirkon j\u00e4senyyteen. Tuo lahja on kutsumus, joka on paljon korkeampi mit\u00e4\u00e4n muuta kutsumusta. Ortodoksisen opetuksen mukaan t\u00e4m\u00e4 kutsumus on samanlainen kaikille kristityille, olivatpa he piispoja, pappeja, diakoneja tai maallikoita. Kaikki kristityt muodostavat Kristuksen itsens\u00e4 valitseman ja perustaman Kirkon. Koko kirkko muodostuu t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 maallikoista.<\/span><\/p>\n

Tavallisesti ajatellaan, ett\u00e4 vihkimys erottaa papiston muista seurakuntalaisista. Heid\u00e4t on vihitty ja maallikoita ei. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa ortodoksinen opetus poikkeaa katolisesta ja protestanttisesta opetuksesta. Jos vihkimyksell\u00e4 tarkoitetaan Pyh\u00e4n Hengen lahjan saamista, jotta kutsumuksemme kristittyn\u00e4 ja Kirkon j\u00e4senin\u00e4 tulisi t\u00e4ydelliseksi, my\u00f6s maallikko tulee maallikoksi vihkimyksen kautta. Se tapahtuu kasteen yhteydess\u00e4 toimitettavassa voitelun sakramentissa. Kasteen sakramentissa uudistuu synnin turmelema todellinen luontomme. Voitelun sakramentissa saamme voiman ja armon olla kristittyj\u00e4 ja toimia kristittyin\u00e4, rakentaa yhdess\u00e4 Jumalan kirkkoa ja olla vastuullisia osallistujia Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Usein my\u00f6s ajatellaan, ett\u00e4 jumalanpalvelukset kuuluvat erityisesti papistolle. Virheellisesti ajatellaan, ett\u00e4 pappi toimittaa ja maallikko kuuntelee, toinen on aktiivinen ja toinen passiivinen. Kristillinen nimitys jumalanpalvelemiselle on ”liturgia”. Se tarkoittaa kirjaimellisesti yhteist\u00e4, yleist\u00e4, kaiken sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sulkevaa toimintaa, johon kaikki l\u00e4sn\u00e4 olevat aktiivisesti osallistuvat. Ortodoksisesa kirkossa kaikki rukoukset ovat kirjoitetut me – muotoon. Maallikko on kaikessa papin kanssapalvelija. Pappi kantaa Jumalalle uhrina Kirkon rukoukset koko kirkkokansan edustajana ja heid\u00e4n puolestaan puhujana.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Hierarkinen pappeus<\/span><\/strong><\/p>\n

Kristus kutsuessaan opetuslapsensa ja antaessaan heille vallan sitoa ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kansan syntej\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4hett\u00e4ess\u00e4\u00e4n heille Pyh\u00e4n Hengen helluntaina pani alulle pappeuden sakramentin. Ainoastaan apostolit saivat pappeuden. Pyh\u00e4 Henki, joka tuli alas ”tulisina kielin\u00e4”, laskeutui tuolloin vain apostoleihin.<\/span><\/p>\n

Tuosta hetkest\u00e4 alkaen apostolit antoivat pappeuden valtuudet seuraajilleen. T\u00e4st\u00e4 on Uudessa testamentissa useitakin osoituksia, esimerkiksi: ”N\u00e4m\u00e4 tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen. (Apt.6:6;13:3). Apostoli Paavali kirjoittaa piispa Timoteukselle: ”\u00c4l\u00e4 ly\u00f6 laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat k\u00e4tens\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4llesi”.(1.Tim.4:14). Efeson papistolle apostoli Paavali kirjoittaa: ”Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 huoli itsest\u00e4nne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyh\u00e4 Henki on teid\u00e4t pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verell\u00e4\u00e4n on itselleen lunastanut”. (Apt.20:28). N\u00e4m\u00e4 osoittavat sen, ett\u00e4 pappeus Jumalalta ja apostolinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6.<\/span><\/p>\n

Pappeudessa on kolme astetta: diakoni, pappi eli presbyteri ja piispa. Pappeutta voi haluta ja tavoitella, mutta kukaan ei voi ottaa itselleen pappeutta. Apostoli Paavali sanoo t\u00e4st\u00e4 selv\u00e4sti: ”Kukaan ei itse ota t\u00e4t\u00e4 arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin.” (Hepr. 5:4) Jumala kutsuu pappeuteen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ensin kutsun sis\u00e4isesti. Kutsuttu rakastaa pappeutta ja haluaa tulla papiston joukkoon. Toiseksi kutsu tulee Jumalalta siten, ett\u00e4 kutsu ilmenee jonkun seurakunnan papin kautta, tai piispan taholta. Pappeutta ei voi ottaa itselleen. Se annetaan, vapaasti.<\/span><\/p>\n

Pappeuden sakramentti toimitetaan kaikkiin pappeuden asteisiin jumalallisessa liturgiassa. Sen voi toimittaa ainoastaan piispa ja se tapahtuu k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kautta ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 avuksihuutamalla.<\/span><\/p>\n

Papistoa tarvitaan tekem\u00e4\u00e4n Kirkosta se, mit\u00e4 sen tulee olla: erityinen Jumalan kansa. Heid\u00e4n erityisteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Kirkossa se, mik\u00e4 ei ole riippuvainen ihmisist\u00e4: Jumalan armo, Jumalan opetus, Jumalan k\u00e4skyt ja Jumalan pelastava ja parantava voima.<\/span><\/p>\n

Papisto ja maallikot eiv\u00e4t ole Kirkossa vastakkaisasetelma. Molemmat ovat keskeisen t\u00e4rkeit\u00e4. Kirkko kokonaisuudessaan on sek\u00e4 Jumalan kansa ett\u00e4 Jumalan papisto. Voidakseen olla sit\u00e4, t\u00e4ytyy Kirkon sis\u00e4ll\u00e4 olla toimintojen ja teht\u00e4vien erilaisuutta, jotka t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Papisto vihit\u00e4\u00e4n julistamaan Jumalan lahjasta, Kirkosta sek\u00e4 H\u00e4nen totuudestaan ja armostaan ja pelastuksestaan ihmisille. Maallikot vihit\u00e4\u00e4n voitelun sakramentissa vastaanottamaan tuo lahja. Kumpikin voi toteuttaa teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vain t\u00e4ydellisesti kuuliaisina jumalalle.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yleinen pappeus Sanalla ”pappi” ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n tavallisesti henkil\u00f6\u00e4, joka on palkattu toimittamaan seurakunnan jumalanpalvelukset ja huolehtimaan muista liturgisista tarpeista sek\u00e4 toimimaan<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-79","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sakramentit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=79"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":937,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions\/937"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=79"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=79"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=79"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}