{"id":69,"date":"2012-02-05T14:10:14","date_gmt":"2012-02-05T14:10:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/sakramentit\/sakramentit\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:11","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:11","slug":"sakramentit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/05\/sakramentit\/","title":{"rendered":"Sakramentit"},"content":{"rendered":"

Ihmisel\u00e4m\u00e4n liturginen kierto alkaa rukouksilla lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta ja p\u00e4\u00e4ttyy panihidaan, kuolleen puolesta toimitettuun muistopalvelukseen. Jumalanpalvelukset voidaan jakaa kahteen ryhm\u00e4\u00e4n: yleiset jumalanpalvelukset ja yksityiset jumalanpalvelukset. T\u00e4llainen jako ei oikeastaan ole hyv\u00e4ksytt\u00e4viss\u00e4, sill\u00e4 todellisuudessa kaikki yhdess\u00e4 muodostavat seurakunnan. Se, mik\u00e4 koskee yksityist\u00e4, koskee koko kirkkoa, ja se, mik\u00e4 koskee kirkkoa, koskee jokaista seurakunnan j\u00e4sent\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n keskus on Eukaristia, joka on yhteydess\u00e4 tavalla tai toisella muihin sakramentteihin. Ortodoksinen kirkko edustaa ns. eukaristista ekklesiologiaa, ts. ehtoolliskeskeist\u00e4 seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4. Jo apostolit korostivat Ehtoollisen merkityst\u00e4. Kuitenkaan Eukaristiaa ei tulisi korostaa muiden sakramenttien kustannuksella.<\/span><\/p>\n

Sakramentti on pyh\u00e4 mysteerio, salaisuus, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan armon n\u00e4kyv\u00e4 merkki. Sakramenttien avulla Jumalan armo ja pyhitys tulevat ihmisen omaksuttaviksi.<\/span><\/p>\n

Sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on ollut vallalla kaksi k\u00e4sityskantaa: erityisesti roomalaiskatolisen kirkon kanta on ehdoton lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n seitsem\u00e4n n\u00e4hden. Kuitenkaan lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voi t\u00e4sm\u00e4llisesti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, sill\u00e4 Jumalan armoa ei voi rajata. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys korostuu ortodoksisessa teologiassa. Joskus hautaus ja munkiksivihkiminen on luettu sakramentteihin, ja joskus avioliittoa ei ole pidetty sakramenttina.<\/span><\/p>\n

Teodoros Studites (759 – 826) hyv\u00e4ksyi sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ksi kuusi: kasteen, Eukaristian, voitelun, pappeuden, munkiksivihkimisen ja hautauksen.<\/span><\/p>\n

Eroa sakramenttien ja sakramentalioiden v\u00e4lill\u00e4 ei ortodoksisessa kirkossa ole korostettu. Luku seitsem\u00e4n esiintyy ortodoksisessa kirkossa ensimm\u00e4isen kerran v. 1267 keisari Mikael VIII Paleologoksen uskontunnustuksessa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Mikael VIII tunnusti roomalaiskatolisen kirkon uskoa.<\/span><\/p>\n

Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n on perusteltu mm. seuraavilla n\u00e4k\u00f6kohdilla: seitsem\u00e4n katsotaan viittaavaan Jes.11: 2- 4: ”H\u00e4nen ylleen laskeutuu Herraan henki, viisauden ja ymm\u00e4rryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki”.<\/span><\/p>\n

Luettelo ei kuitenkaan aina ole ollut yhten\u00e4inen. Munkki Jobin luettelossa 13. vuosisadalta mainitaan munkiksivihkiminen, katumus ja sairaanvoitelu yhten\u00e4 sakramenttina. Simeon Tessalonikalainen 15. vuosisadalta katsoo, ett\u00e4 munkiksivihkiminen ja katumus ovat samaa sakramenttia. Efeson metropoliitta Joasaf 15. vuosisadalla sanoo sakramentteja olevan enemm\u00e4n kuin seitsem\u00e4n. H\u00e4n lukee sakramenteiksi kirkonvihkimisen, hautauksen ja munkkeuden. Gregorios Palamas 14. vuosisadalla puhuu oikeastaan vain kasteesta ja Eukaristiasta, joihin pelastuksemme perustuu. Nikolaos Kabasilas 14. vuosisadalla korostaa kastetta, voitelua ja Ehtoollista.<\/span><\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa katsotaan olevan seitsem\u00e4n sakramenttia eli mysteeriota: kaste, voitelu, pyh\u00e4 Ehtoollinen, keirotonia eli vihkimys pappeuden eri asteisiin, katumus, sairaanvoitelu ja avioliitto. Kuitenkaan ei Euhologion, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkien sakramenttien tekstit eik\u00e4 patristinen traditio muodollisesti rajoita sakramenttien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ne eiv\u00e4t tee selv\u00e4\u00e4 eroa ”sakramenttien” ja sellaisten toimitusten kuin esimerkiksi teofaniana tapahtuvan vedenpyhityksen, hautauspalveluksen tai munkiksi vihkimisen v\u00e4lill\u00e4, joita kutsutaan sakramentalioiksi. Itse asiassa mik\u00e4\u00e4n ortodoksisen kirkon kirkolliskokous ei ole koskaan m\u00e4\u00e4ritellyt sakramenttien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ainoastaan ”ortodoksisessa tunnustuksessa” 17. vuosisadalla uskonpuhdistusta vastaan hyv\u00e4ksyttiin yleisesti lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ksi seitsem\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Sakramentit ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Kirkon n\u00e4kyviksi v\u00e4likappaleiksi ihmisten pyhitt\u00e4mist\u00e4 varten. Sana sakramentti merkitsee samaa kuin mysteerio, salaisuus (<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen kirkko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sakramentit itsens\u00e4 Kristuksen asettamiksi. Ne ovat laillisen hierarkian toimittamia pyhi\u00e4 toimituksia, jotka n\u00e4kyv\u00e4isess\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ja n\u00e4kyv\u00e4isten merkkien alla v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n armon. Jokaisessa sakramentissa uskova saa m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn armolahjan. Jumalan armo on yhdistynyt ulkonaiseen merkkiin tai n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n puoleen. Roomalaiskatolisen kirkon k\u00e4sitys sakramenteista on sama kuin ortodokseilla. Protestanteilla on toisenlainen k\u00e4sitys. Koska ihminen tulee vanhurskaaksi vain uskosta yksin, pelastava armo annetaan Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 vaikutuksena ihmisen syd\u00e4meen. Armon vastaanottaminen sakramenteissa on riippuvainen ihmisten sielullisesta mielentilasta. Lutherin mukaan sakramentit ovat todistuksia eli muistutuksia, n\u00e4kyv\u00e4isi\u00e4 sinettej\u00e4 Kristuksen seurakunnassa olemisesta ja merkkej\u00e4 yhteydest\u00e4 Kristuksen kanssa. Sakramentit ovat annetut vahvistamiseksi ja ne kasvattavat uskoamme, mutta eiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n vanhurskauttamisen armoa. Armoa ei anneta ihmisille sakramenttien kautta, vaan uskon kautta ja vain jos uskoo, Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vaikutuksesta ihmisen syd\u00e4meen. Lutherin mukaan ” ei sakramentti, vaan usko sakramentissa vanhurskauttaa”. Sakramenteilla ei ole merkityst\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan Sanan kanssa. Sakramenteissa ei syntien anteeksiantamus tule kaikille yleens\u00e4, vaan, kuten sanassa, jokaiselle erikseen. Sakramentti siis vahvistaa uskoa ihmisen omaan pelastukseen, vanhurskauttavan armon saamiseen. Jos ei ole persoonallista uskoa, sakramentti on vain ulkonainen merkki, joka ei v\u00e4lit\u00e4 armoa.<\/span><\/p>\n

Reformeerattujen k\u00e4sitys poikkeaa viel\u00e4 edellisest\u00e4. A. Zwinglin mukaan sakramenteilla ei ole uskon vahvistamisen v\u00e4likappaleen merkityst\u00e4. Sakramentit ovat vain sovittuja merkkej\u00e4 ihmisten liitosta kesken\u00e4\u00e4n. Sakramentin vastaanottaessaan ihminen antaa ulkonaisen todistuksen kristillisest\u00e4 uskostaan.<\/span><\/p>\n

B.Calvinin mukaan ” sakramentti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 armon vain niille ihmisille, jotka Jumala on edelt\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt pelastukseen”. Armo ei vaikuta sakramenteissa. Ne ovat Jumalan ”armon merkkej\u00e4 ja sinettej\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Anglikaanisen kirkon k\u00e4sitys on, ett\u00e4 sakramentti on Kristuksen asettama sis\u00e4isen ja hengellisen armon ulkonainen ja n\u00e4kyv\u00e4 merkki, v\u00e4likappale, jonka kautta ihminen saa armon. Sakramentti on takuu, joka vakuuttaa ihmisen Jumalan armosta. Itse asiassa anglikaanisen kirkon k\u00e4sitys t\u00e4ysin ortodoksinen, ts. sakramentit ovat armon antamisen v\u00e4likappaleita.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan sakramentti on todellinen, eik\u00e4 vain toimitus. N\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ja johdattaa Jumalan armon ihmiseen. Sakramentin vaikutus on pelastukseksi tai tuomioksi. Sakramentti on todellinen, jos se toimitetaan oikein ja jos t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kirkon s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t vaatimukset toimittajasta ja toimitustavasta. Sakramentin voi toimittaa vain oikealla tavalla valittu ja laillisesti vihitty piispa tai pappi. Sakramentin vaikutus ei ole riippuvainen sakramentin toimittajan hengellisest\u00e4 tasosta.<\/span><\/p>\n

Sakramentti on todellinen, jos toimittaja on henkil\u00f6, jolla on siihen laillinen oikeus ja valta ja jos sakramentin toimittaminen tapahtuu oikein aineelliselta puolen, ts. k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n oikeaa ainetta ja n\u00e4kyv\u00e4ist\u00e4 merkki\u00e4. My\u00f6s sakramentin toimittamisanoja tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarkasti ja oikein, ts. edellytt\u00e4\u00e4 oikeaa muotoa, Pyh\u00e4n Hengen kutsumista ja sakramenttikaavan lausumista.<\/span><\/p>\n

Armo vaikuttaa sakramentin vastaanottajassa riippumatta h\u00e4nen uskonnollis- siveellisest\u00e4 tilastaan. Onko armon vaikutus pelastava vai tuomitseva, riippuu sakramentin vastaanottajan sis\u00e4isest\u00e4 mielentilasta. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ehto pelastavaiselle vaikutukselle on usko sakramenttiin sek\u00e4 vilpit\u00f6n halu tulla siit\u00e4 osalliseksi.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ihmisel\u00e4m\u00e4n liturginen kierto alkaa rukouksilla lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta ja p\u00e4\u00e4ttyy panihidaan, kuolleen puolesta toimitettuun muistopalvelukseen. Jumalanpalvelukset voidaan jakaa kahteen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-69","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sakramentit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=69"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":947,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions\/947"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=69"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=69"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=69"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}