{"id":62,"date":"2012-02-05T13:50:59","date_gmt":"2012-02-05T13:50:59","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/traditio\/pyhiinvaellusperinteesta\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:11","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:11","slug":"pyhiinvaellusperinteesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/05\/pyhiinvaellusperinteesta\/","title":{"rendered":"Pyhiinvaellusperinteest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Yleist\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Jotkut tutkijat ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 pyhiinvaellusten aate on alkuisin kaukaa ennen kristillist\u00e4 aikaa, ja liittyy paikallisiin pakanallisiin kulttipaikkoihin ja jumaluuksiin, ts. jumalallisien olentojen kunnioittamiseen, jotka valvoivat ihmisten ja luonnon liikkeit\u00e4. Kysymyksess\u00e4 olivat luonnonvoimat ja -ilmi\u00f6t, ja niit\u00e4 kunnioitettiin ik\u00e4\u00e4n kuin jumalina. Uskottiin, ett\u00e4 luonto valvoi vain tiettyj\u00e4 voimia ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen rajojen puitteissa.. N\u00e4in ollen esim. joen jumalilla ei ollut voimaa niihin, jotka pysytteliv\u00e4t poissa joelta, eik\u00e4 tuulen jumaluuksilla ollut valtaa niihin, jotka eliv\u00e4t er\u00e4maissa tai aukeilla paikoilla tai paljailla vuorilla. Samalla kuitenkin oli kukkuloiden jumalia ja tasankojen jumalia, jotka saattoivat ainoastaan kaavailla omia suunnitelmiaan, tai ainoastaan suosia tai h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 heid\u00e4n omilla seuduillaan. ( 3 Kun 20: 23) T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys ilmenee mm. Vanhassa testamentissa, esimerkiksi Kuningasten kirjasta. Esimerkiksi kun jotkut miehet, jotka kuuluivat vuoristoheimoon, joutuivat tasangolle ja tarvitsivat jumalallista apua, he tekiv\u00e4t pyhiinvaelluksen takaisin vuorille anomaan sit\u00e4 jumalilta. Siksi voidaankin sanoa, ett\u00e4 toivonsa menett\u00e4neet, vaikeuksiin joutuneet jonkun heimon j\u00e4senet ensiksi panivat alulle pyhiinvaellukset.<\/span><\/p>\n

Ennen kristillist\u00e4 aikaa pyhiinvaelluksia tehtiin paikkoihin, miss\u00e4 jumalat tai sankarit olivat syntyneet tai suorittaneet jonkin suurteon tai kuolleet, tai sitten pyh\u00e4kk\u00f6ihin, joissa jumalat olivat katsoneet hyv\u00e4ksi tehd\u00e4 ihmeit\u00e4. Kun jumalailmestykset eli teofaniat, olivat paikallistuneet johonkin, alettiin siihen paikkaan tehd\u00e4 my\u00f6s pyhiinvaelluksia.<\/span><\/p>\n

Uuden testamentin aikana Kristuksen syntym\u00e4 sai aikaan sen, ett\u00e4 ihmiset kulkivat halki Euroopan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pyhill\u00e4 paikoilla Pyh\u00e4ss\u00e4 maassa, sill\u00e4 itse tapa her\u00e4si itsest\u00e4\u00e4n ihmisten syd\u00e4miss\u00e4. Samoin on kaikissa uskonnoissa.<\/span><\/p>\n

Erityisesti n\u00e4in oli marttyyrien kohdalla, sill\u00e4 heid\u00e4n voitollisen marttyyriutensa tarkka paikka antoi heid\u00e4n k\u00e4rsimyksilleen ja kuolemalleen dramatiikkaa. Varhaiskirkossa sai alkunsa kuoleville marttyyreille suotu ihmeellinen erioikeus, kanonisten rangaistusten anteeksiantaminen. Se ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 alkoi hyv\u00e4ntahtoisesta pyh\u00e4n Stefanuksen ja Sauluksen suhteen hyv\u00e4ksymisest\u00e4. Mutta varmastikin jo varhaisina aikoina t\u00e4m\u00e4 tapa tuli niin j\u00e4rjestetyksi, ett\u00e4 oli olemassa sovinnonteon valtakirja, m\u00e4\u00e4r\u00e4tty kaavake, jolla syntiset hyv\u00e4ksyttiin takaisin kristilliseen yhteyteen kirkollisten rangaistusten j\u00e4lkeen. My\u00f6hemmin alettiin ajatella, ett\u00e4 marttyyreilla ei ollut vain viimeisin\u00e4 hetkin\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 anteeksiantamisen voima kirkollisista rangaistuksista, vaan kuoleman j\u00e4lkeisist\u00e4kin ja heid\u00e4n hautojansa ja marttyyrikuoleman tapahtumapaikkoja pidettiin voimallisina my\u00f6s – jos antaumuksella kunnioitettiin – poistamaan h\u00e4pe\u00e4tahrat ja syntien rangaistukset. Sen vuoksi alettiin pit\u00e4\u00e4 puhdistavana menettelyn\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 pyhien ihmisten haudoilla ja ennen kaikkea paikoilla, jotka liittyiv\u00e4t Kristuksen el\u00e4m\u00e4n keskeisiin hetkiin.<\/span><\/p>\n

Edelleen voidaan huomata, kuinka Kirkon katumusj\u00e4rjestelm\u00e4n muotouduttua katumuksen sakramenttiin liitettiin asianmukaisena rangaistuksena tietyille rikoksille k\u00e4ynti pyhill\u00e4 paikoilla, joka oli suoritettava synnin anteeksisaamiseksi. Matkan k\u00e4rsimykset, katumusasuun pukeutuminen ja siihen liittyneen\u00e4 kerj\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ravintonsa ja tarpeellisen hankkiminen, tekiv\u00e4t pyhiinvaelluksesta todellisen ja tehoavan rangaistuksen. Er\u00e4s historioitsija kuvaa: ”Oli perinpohjainen rangaistus, kun maallikko pani aseensa syrj\u00e4\u00e4n ja vaelsi paljain jaloin eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n viipynyt yht\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pitemp\u00e4\u00e4n ja paastosi ja valvoi paljon ja rukoili hartaasti, p\u00e4ivin ja \u00f6in ja suosiolla kesti k\u00f6yhyyden ja likaisuuden, eik\u00e4 edes tukkaa tai kynsi\u00e4 leikattu” (Thorpe: Ancient Laws, London 1840).<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Historiaa<\/span><\/strong><\/p>\n

Nelj\u00e4nnen vuosisadan loppupuolella pyh\u00e4t Paula ja Eustochium kirjeess\u00e4\u00e4n roomalaiselle rouvalle Marcellalle kehottivat h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pyhill\u00e4 paikoilla pit\u00e4en kiinni yleismaailmallisesta tavasta tehd\u00e4 pyhiinvaelluksia Palestiinaan ja kirjoittavat mm: ”Jokainen jalosukuinen Galliassa tulee t\u00e4nne. Ja Britanniakin meist\u00e4 erill\u00e4\u00e4n olevana kiiruhtaa auringonlaskun maastaan n\u00e4ihin pyh\u00e4kk\u00f6ihin, jotka se on oppinut tuntemaan Raamatusta”.<\/span><\/p>\n

He jatkavat luetellen eri kansallisuuksia, joita pyh\u00e4t paikat ovat tupaten t\u00e4ynn\u00e4, armenialaisia, persialaisia, intialaisia, etiopialaisia ja monia muita.<\/span><\/p>\n

Mutta kiintoisampaa on tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he selitt\u00e4v\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tavan jatkuneen apostolien ajoista saakka. Kristuksen taivaaseen astumisesta heid\u00e4n aikaansa saakka, piispat, marttyyrit, opettajat ja ihmisjoukot, niin kuin he sanovat, olivat joukoittain liikkeell\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen Betlehemin ja kaikkien niiden paikkojen pyh\u00e4t kivet, joissa Herra oli liikkunut. On arveltu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on liioittelua, ja varmastikaan ei voida todistaa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 niin kauan jatkuneeksi. Kuitenkin kun ensimm\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4 alkaa ilmaantua, ne esitet\u00e4\u00e4n olematta lainkaan h\u00e4mm\u00e4styneit\u00e4 tai ett\u00e4 se olisi aivan uusi tapa, aivan kuin ihmiset olisivat jo t\u00e4ysin tottuneet niihin. Niinp\u00e4 Eusebius historianteoksessaan kertoo, ett\u00e4 piispa Alexander ”suoritti matkan Kappadokiasta Jerusalemiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen lupauksensa ja tuon paikan kuuluisuuden takia”. Ja ajoituskin on huomionarvoinen, nimitt\u00e4in vuonna 217. On my\u00f6s olemassa kertomus kahdesta vaeltajasta nimelt\u00e4\u00e4n Johannes ja Antonius Vanhus, vuosilta 303 – 304, kotoisin Placentiasta.<\/span><\/p>\n

Pyhiinvaellukset yleistyiv\u00e4t tietenkin keisari Konstantinuksen k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 kristinuskoon sek\u00e4 keisarinna Helenan k\u00e4yty\u00e4 Jerusalemissa. Kaikille on tuttu kertomus pyh\u00e4n ristin etsimisest\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4, tapahtumasta, jota Kirkkomme muistelee syyskuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja sen merkitys on huomattava. Pappi Eustatius rakensi ensimm\u00e4isen Yl\u00f6snousemuksen kirkon, perinteen mukaan Jeesuksen haudan paikalle. Mutta pyhiinvaeltajien virta alkoi voimistua nelj\u00e4 vuotta keisarinna Helenan k\u00e4ynnin j\u00e4lkeen. Kirkko osaksi oli tulosta Nikean kirkolliskokouksesta, ja pysyi edelleenkin t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 pyhiinvaelluskohteena.<\/span><\/p>\n

Vuonna 333 oli kuuluisa Bordeauxin pyhiinvaellus. Se oli ensimm\u00e4inen sarjasta pyhiinvaelluksia, joita tehtiin Etel\u00e4-Euroopasta, ja jotka antavat tietoa reiteist\u00e4 ja paikoista, joiden kautta kuljettiin, ja paikoista, jotka ovat mainitut evankeliumeissa. Pyhiinvaellukset lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t valtavasti nelj\u00e4nnen vuosisadan lopulla pyh\u00e4n Jeromen toimesta, jonka persoona ja toiminta vaikuttivat tuolloin voimakkaasti sek\u00e4 id\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 l\u00e4nness\u00e4.<\/span><\/p>\n

Hieman aikaisemmin pyh\u00e4 Johannes Krysostomos korosti sit\u00e4, ett\u00e4 vierailut jopa ”autioissa paikoissa”, joissa pyh\u00e4t ovat el\u00e4neet, her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t syv\u00e4\u00e4 hartautta. H\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen toiveensa olisi ollut k\u00e4yd\u00e4 apostoli Paavalin haudalla Roomassa, mutta se ei toteutunut h\u00e4nen piispallisten teht\u00e4viens\u00e4 est\u00e4ess\u00e4 h\u00e4nen haaveensa. H\u00e4n kirjoittaa: ”Jos olisin vapaa ty\u00f6st\u00e4ni ja jos ruumiini olisi terveess\u00e4 kunnossa, tekisin innolla pyhiinvaelluksen n\u00e4hd\u00e4kseni kahleet, joita h\u00e4n kantoi ja vankilan, jossa h\u00e4n oli”.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s pyhien haudoilla tapahtuneet parantumis- ym. ihmeelliset tapahtumat vetiv\u00e4t ihmisi\u00e4 noille paikoille. Niiden seurauksena kehittyi my\u00f6s pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioituksen perinne.<\/span><\/p>\n

Aikojen kuluessa edell\u00e4 mainittujen kaltaiset pyhiinvaellukset ovat tulleet harvinaisemmiksi. Kristillisess\u00e4 maailmassa kuitenkin ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa perinne on edelleenkin s\u00e4ilynyt, joskin pyhiinvaellusten luonne on muuttunut. Nykyisin pyhiinvaellusmatkoja tehd\u00e4\u00e4n eniten luostareihin, jotka koetaan hiljentymisen ja hengellisen syventymisen paikoiksi. Motiivina saattaa nykyisinkin olla Jumalalle annetun lupauksen t\u00e4ytt\u00e4minen esimerkiksi sairaudesta parantumisen vuoksi. Psalmikirjoittaja kehoitta: ”Tehk\u00e4\u00e4 lupauksia ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 ne Herralle, Jumalallenne!”<\/span><\/p>\n

Voitaneen sanoa, ett\u00e4 yleisimmin pyhiinvaellusperinteest\u00e4 on tullut osa turismia tai ett\u00e4 parhaimmillaan turismi voi luonteeltaan olla pyhiinvaeltamista.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyhiinvaellusperinne nykyaikana<\/span><\/strong><\/p>\n

Koulun uskontotunneilta on j\u00e4\u00e4nyt mieleen, kun puhuttiin pylv\u00e4spyhimyksist\u00e4 ja muista erakoista. He kielt\u00e4ytyiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n maallisen elon nautinnoista ja vet\u00e4ytyiv\u00e4t vuorille tai autiomaitten luoliin. Tuntui mahdottomalta kest\u00e4\u00e4 sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. I\u00e4n my\u00f6t\u00e4 alkoi kuitenkin mietti\u00e4, ett\u00e4 jos kerran mielett\u00f6myys ei ajanut noita pyhimyksi\u00e4 autiomaahan, niin ehk\u00e4p\u00e4 he sitten tavoittelivat jotain poikkeuksellisen arvokasta<\/span><\/p>\n

Jos ihminen on sairas, niin h\u00e4n menee etsim\u00e4\u00e4n apua l\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4. Samalla tavalla my\u00f6s uskoasioissa neuvoa etsiv\u00e4 ihminen menee spesialistin luo. Pyh\u00e4t ihmiset, erakot ja munkit ovat uskonnon erityisasiantuntijoita. Vuosien mietiskelyn ja kilvoittelun kokemuksella he tiet\u00e4v\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 asioista varmasti enemm\u00e4n kuin me muut. He tiet\u00e4v\u00e4t my\u00f6s vastauksen kysymyksiin t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tarkoituksesta ja ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4rkeimpi\u00e4 pyhiinvaelluskohteita ortodoksisessa maailmassa ja samalla tunnetuin on Athoksen munkkiyhdyskunta, joka sijaitsee Koillis-Kreikassa, Egeanmeress\u00e4, Khalkidiken kolmoisniemimaan it\u00e4isess\u00e4 ”sormessa”. Sit\u00e4 hallitsee Athoksen vuori. Sen rinteill\u00e4 on kaksikymment\u00e4 varsinaista luostaria sek\u00e4 satoja pienempi\u00e4 keljoja. Niiss\u00e4 yhteens\u00e4 puolitoistatuhatta munkkia kilvoittelee kohti paratiisia. Ensimm\u00e4inen isompi luostari syntyi vuorelle vuonna 963, ja alue on ollut siit\u00e4 l\u00e4htien Id\u00e4n kirkon hengellisen el\u00e4m\u00e4n keskus. Naiset eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se Athoksen luostariniemelle pient\u00e4 rantakaistaletta pidemm\u00e4lle. Vanhan legendan mukaan Neitsyt Maria purjehti my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4\u00e4n Kyprokselle, mutta haaksirikkoutuikin myrskyss\u00e4 Athoksen rantaan. H\u00e4n perusti sinne pyh\u00e4n puutarhan, pelastuksen sataman paratiisin etsij\u00f6ille. T\u00e4ss\u00e4 puutarhassa edellytet\u00e4\u00e4n ehdotonta omistautumista Marialle eik\u00e4 siedet\u00e4 h\u00e4iritsevi\u00e4 ”kilpailijoita”. Niinp\u00e4 Pyh\u00e4n Vuoren rinteill\u00e4 ei t\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 naispuolisia kulkijoita – ei edes naaraspuolisia kotiel\u00e4imi\u00e4! Legendan lis\u00e4ksi naiskiellolle l\u00f6ytyy my\u00f6s opillisia selityksi\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 saattaa tuntua oudolta. Kuitenkin munkit etsiv\u00e4t vain rauhaa. Historiasta tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 aikoinaan kokeiltiin yhteisluostareita, joissa munkit ja nunnat eliv\u00e4t rinnakkain. Mutta eih\u00e4n siit\u00e4 hengellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 niiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tullut, ja ne j\u00e4iv\u00e4t hyvin lyhytik\u00e4isiksi ilmi\u00f6iksi.<\/span><\/p>\n

Athoksen luostaritasavaltaa on sanottu Jumalan\u00e4idin puutarhaksi ja se on oikeastaan ortodoksisen maailman dynamo ja hengellinen energial\u00e4hde. Athoksen kilvoittelijoitten m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ollut vuosittain jatkuvassa kasvussa ja siit\u00e4 on tullut entist\u00e4 kansainv\u00e4lisempi. On jopa keskusteltu, olisiko mahdollista perustaa sinne oma suomalainen skiitta, sivuluostari. Siell\u00e4 Valamon luostarin veljet ja kirkkomme papit voisivat vuoron per\u00e4\u00e4n viett\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 sapattivuottaan. N\u00e4in Athoksen isien uskon kokemus ja sen hengelliset rikkaudet tulisivat l\u00e4hemm\u00e4ksi Suomea.<\/span><\/p>\n

Luostareitten elpymisen my\u00f6t\u00e4 Athokselle matkaavien pyhiinvaeltajien joukko on kasvanut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti. V\u00e4ki on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Vuosittain luostariniemelle vaeltaa nelisenkymment\u00e4tuhatta pyhiss\u00e4k\u00e4vij\u00e4\u00e4. Kreikkalaiset pyrkiv\u00e4t vierailemaan Pyh\u00e4ll\u00e4 Vuorellaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, mutta yh\u00e4 useampi vaeltaja tulee muualta, erityisesti Keski-Euroopasta. Ja yh\u00e4 useamman on ajanut matkaan el\u00e4m\u00e4n tyhjyyden tuntu, nykyisen el\u00e4m\u00e4nmenon kriisit ja stressi.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4ll\u00e4 Vuorelta l\u00f6ytyy rauha, kun taas maailmassa hallitsee sota. Munkit el\u00e4v\u00e4t sopusoinnussa itsens\u00e4, toisten ihmisten, luonnon ja maailman kanssa. He ovat aitoja ja henkisesti rikkaita ihmisi\u00e4. Me t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ”maailmassa” olemme pakotetut kamppailemaan kesken\u00e4mme toimeentulosta ja elintilasta. Kaikenlaisten tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isyyksien tavoittelussa ihmiset muuttuvat valheellisiksi ja pinnallisiksi. Pyhiinvaellusmatkoilla luostareihin ja pyhiin paikkoihin on mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 mittasuhteet uusin silmin ja saada rauha mielelleen.<\/span><\/p>\n

Jos haluaisi jotenkin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mit\u00e4 pyhiinvaellus on syvimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 voisi sanoa, ett\u00e4 pyhiinvaellus on matka arjesta pyhyyden maailmaan. Pyh\u00e4n kohtaamisen j\u00e4lkeen vaeltajan sielussa on vanha ihminen kuollut ja uusi syntynyt. Itse asiassa moni matkailija havahtuu vasta kotiinpaluun j\u00e4lkeen t\u00e4h\u00e4n sis\u00e4iseen muutokseen. Vaikuttavimpana muistona matkalta eiv\u00e4t s\u00e4ilyk\u00e4\u00e4n sen ulkoiset vaiheet, vaan matkan synnytt\u00e4m\u00e4 liikahdus sielussa, ajattelutavan v\u00e4hitt\u00e4inen muuttuminen. Vaellus ja matka ovat vain sis\u00e4isen matkan ulkoinen muoto. Mutta se on t\u00e4rke\u00e4, koska matkan vaiheita, sen el\u00e4myksi\u00e4 ja kokemuksia ei voi mit\u00e4t\u00f6id\u00e4 tapahtumattomiksi. Muutosta ei voi mit\u00e4t\u00f6id\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun luostariel\u00e4m\u00e4 alkoi 300 – 400-luvuilla, alettiin puhua askeettisesta pyhiinvaelluksesta. Pyhiinvaellusmatkoja tehtiin luonnollisesti Jerusalemin pyhille paikoille niin kuin jo edell\u00e4 on todettu, mutta kun p\u00e4\u00e4sy sinne vaikeutui, tuli uusia pyhiinvaelluskohteita. Niiden avulla on tietyll\u00e4 tavalla syntynyt er\u00e4\u00e4nlainen verkosto, joka on lis\u00e4nnyt ja edist\u00e4nyt my\u00f6s kristittyjen keskin\u00e4ist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ven\u00e4l\u00e4isten pyhiinvaelluskertomusten perusteella pyhiinvaelluksia on tehty Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 1100-luvulta aina viime vuosisadalle asti. Pyh\u00e4n maan ohella Athos ja Konstantinopoli olivat suosituimpia kohteita.<\/span><\/p>\n

Vanha Valamo Laatokalla oli karjalaisten luostari ja my\u00f6s sinne tehtiin paljon pyhiinvaellusmatkoja koko Karjalan alueelta, samoin muualtakin Suomesta ja tietysti Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Luostarin pyhiinvaeltajista k\u00e4ytettiin karjalankielist\u00e4 ilmaisua pyhiss\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Pyhiinvaelluksen t\u00e4rkeint\u00e4 antia voidaan kuvata muutokseksi, pyhiss\u00e4k\u00e4vij\u00e4n hengelliseksi uudistumiseksi. Valamon is\u00e4t luokittelivat luostarissa k\u00e4vij\u00e4t joko toisuskoisiksi turisteiksi tai ortodoksisiksi pyhiinvaeltajiksi. K\u00e4vij\u00f6it\u00e4 oli paljon ja massaturismin vaarat uhkasivat Valamon saarirykelm\u00e4\u00e4 jo talvisotaa edelt\u00e4vin\u00e4 vuosina.<\/span><\/p>\n

Pist\u00e4ytyminen ortodoksisessa kirkkorakennuksessa on jo itsess\u00e4\u00e4n pieni pyhiinvaellus, voisi sanoa, matka kohdusta hautaan. Kirkkohan on samaan aikaisesti sek\u00e4 Neitseen taivaita avarampi kohtu ett\u00e4 Kristuksen tyhj\u00e4 kalliohauta.<\/span><\/p>\n

Liturgiassa matkaseuranamme ovat ruumiittomat enkelivoimat, kaikki pyh\u00e4t ja kaikki ennen meit\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 uskossa ikuisuuteen siirtyneet. Ehtoollislahjoja siunatessa matkareittimme v\u00e4lietapit on jo tarkoin m\u00e4\u00e4ritelty: risti, hauta, yl\u00f6snouseminen, taivaaseen meneminen, oikealla puolella istuminen ja Herran toinen ja kunniallinen tuleminen.<\/span><\/p>\n

Liturgian j\u00e4lkeen toivomme saavamme jatkaa el\u00e4m\u00e4mme pyhiinvaellusta rauhassa. Rukoilemme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirkon rukouksessa: ”Sielujemme hyv\u00e4ntekij\u00e4, ojenna ja suorista meid\u00e4n tiemme ja vahvista meid\u00e4n askeleemme, ett\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4ni iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivossa pois t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin ikuiseen lepoon, jossa juhlavierasten riemu\u00e4\u00e4ni on loppumaton”. Koko kristityn el\u00e4m\u00e4 on oikeastaan pyhiinvaellusta. Matkallaan pyhiinvaeltaja kohtaa Jumalan Sanan, h\u00e4n kohtaa Kirkon t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n, anteeksiannon katumuksen sakramentissa, Kristuksen pyh\u00e4ss\u00e4 Ehtoollisessa, h\u00e4n kohtaa l\u00e4himm\u00e4isen rakkaudessa sek\u00e4 kohtaa oman itsens\u00e4 ja Jumalan. Vaeltaminen on jokaisen ihmisen el\u00e4m\u00e4nmuoto ja ihmisen el\u00e4m\u00e4 kokonaisuudessaan on siten pyhiinvaellus.<\/span><\/p>\n

Pyhiinvaellus on my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena prosessina: kaipauksena Jumalan puoleen, k\u00e4\u00e4ntymisen\u00e4 ja liikkeelle l\u00e4htemisen\u00e4 ja luottamuksen ja uskon ilmauksena. Ja ihminen, el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 mittaista pyhiinvaellusta tekev\u00e4, on vieras ja muukalainen vieraassa maassa. Jeesus Kristus astui pelastushistoriaan tien\u00e4, totuutena ja el\u00e4m\u00e4n\u00e4 – itsekin h\u00e4n oli usein my\u00f6s pyhiinvaeltaja jo lapsuudestaan alkaen.<\/span><\/p>\n

Helluntaista l\u00e4htien alkukirkko on ollut liikkeell\u00e4. Koko kirkko on yhteisell\u00e4 pyhiinvaelluksella kohti tulevaisuutta ja pyh\u00e4\u00e4 kaupunkia. Sill\u00e4 matkalla mekin olemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Suokoon Jumala, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 matka olisi meille itse kullekin siunaukseksi, sielun ja ruumiin voimien vahvistukseksi ja pyhittymiseksi sek\u00e4 hengelliseksi rakentumiseksi.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yleist\u00e4 Jotkut tutkijat ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 pyhiinvaellusten aate on alkuisin kaukaa ennen kristillist\u00e4 aikaa, ja liittyy paikallisiin pakanallisiin kulttipaikkoihin<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-62","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=62"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":954,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions\/954"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=62"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=62"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=62"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}