{"id":58,"date":"2012-02-04T17:37:02","date_gmt":"2012-02-04T17:37:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/traditio\/siunaamisesta-ja-ortodoksisista-tavoista\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:11","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:11","slug":"siunaamisesta-ja-ortodoksisista-tavoista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/siunaamisesta-ja-ortodoksisista-tavoista\/","title":{"rendered":"Siunaamisesta ja ortodoksisista tavoista"},"content":{"rendered":"

Ulkonaiset tavat vaikuttavat sisimp\u00e4\u00e4mme uudistavasti<\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisuudelle on ominaista uskon ja el\u00e4m\u00e4n yhteenkuuluvuus ja sen vuoksi on ortodoksin kannalta olennaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se, mink\u00e4laista on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirkon ulkopuolella jumalanpalvelusten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen uskonel\u00e4m\u00e4 on kokonaisuus, jossa ulkoisen ja sis\u00e4isen v\u00e4lill\u00e4 vallitsee vuorovaikutus. Samaa koskee my\u00f6s ortodoksista n\u00e4kemyst\u00e4 ihmisest\u00e4. Jumalanpalveluksissa my\u00f6s ruumiimme osallistuu rukoukseen, ei vain j\u00e4rkemme ja sielumme. Ruumiimme heijastaa sielun liikkeit\u00e4 ja mielialoja ja p\u00e4invastoin. Siksi ortodoksista uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4 emme voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ilman sit\u00e4 ilment\u00e4vi\u00e4 tapoja, niiden monimuotoisuutta ja rikkautta.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Siunaaminen<\/span><\/strong><\/p>\n

Raamatussa VT:ssa viel\u00e4 heijastuu joissakin kohdin vanha yleisuskonnollinen k\u00e4sitys siunauksesta ja kirouksesta ik\u00e4\u00e4n kuin maagisesti vaikuttavina, peruuttamattomina mahteina. Kaikki siunaus tulee kuitenkin viime k\u00e4dess\u00e4 Jumalalta. Laajasti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 siunauksella tarkoitetaan Raamatussa el\u00e4m\u00e4\u00e4, menestyst\u00e4 ja hyvinvointia apua, rauhaa, vanhurskautta ja pelastusta Luomisessa Jumala siunasi kaiken elollisen: \u00bbOlkaa hedelm\u00e4lliset ja lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 meren vedet, ja linnut lis\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6t maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00bb. Siunaus oli my\u00f6s ensimm\u00e4inen, mit\u00e4 Jumala teki ihmiselle h\u00e4net luotuaan. My\u00f6s ihmiset siunaavat toisiaan, mutta t\u00e4ll\u00f6inkin siunaus tulee perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n Jumalalta.<\/span><\/p>\n

Vaikka siunaus tuleekin Jumalalta, my\u00f6s ihminen voi ”siunata” Jumalaa, jolloin sana ”siunata” tarkoittaa Jumalan kiitt\u00e4mist\u00e4 ja ylist\u00e4mist\u00e4. Siunaaminen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ajatuksen pyhitt\u00e4misest\u00e4 ja pyhittymisest\u00e4, kaiken saattamisesta alkuper\u00e4iseen tilaansa, sellaiseksi kuin kaikki oli ennen syntiinlankeemusta.<\/span><\/p>\n

Siunaus ja siunaaminen seuraavat kristitty\u00e4 koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan: Ne v\u00e4littyv\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ennen kaikkea kirkon sakramenteissa ja sakramentalioissa, mutta my\u00f6s jokaisen oman henkil\u00f6kohtaisen rukousel\u00e4m\u00e4n v\u00e4lityksell\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kasteristi<\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksinen tapa on, ett\u00e4 jokainen kastettu kantaa koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan kaulassaan ns. kasteristi\u00e4, jonka kummi on kastep\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lahjoittanut ja jonka pappi kastetoimituksen yhteydess\u00e4 on siunannut ja kaulaan ripustanut. Se muistuttaa kantajaansa siit\u00e4 liitosta, joka kasteessa solmittiin Jumalan ja h\u00e4nen v\u00e4lill\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n kaularistin merkitys on niin suuri, ett\u00e4 esim. ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 perinteess\u00e4 on vanhastaan suorastaan samaistettu kristitty ja risti\u00e4 kaulassaan kantava. Karjalassa on ollut tapana, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kaularisti\u00e4 ei pantu vainajan mukana hautaan, vaan se annettiin jollekin h\u00e4nen l\u00e4heiselleen, esim. kummilapselle. Kun ruumis puettiin hautaamista varten se varustettiin uudella, v\u00e4hemm\u00e4n kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 materiaalista, esim. puusta tehdyll\u00e4 kaularistill\u00e4, joka on kuolinvaatteiden ohella saattanut olla vainajalla valmiiksi varattuna jo vuosia ennen kuolemaa. Slaavilaisessa perinteess\u00e4 kaularistin vaihtaminen yst\u00e4vysten kesken merkitsi erityisen veljeyden syntymist\u00e4, ja t\u00e4t\u00e4 ”ristiveljeytt\u00e4” voisi rinnastaa monessa suhteessa er\u00e4iss\u00e4 kulttuuripiireiss\u00e4 tunnettuun veriveljeyteen. Kaularistiin ja sen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n \u2013 samoin kuin ristinmerkkiinkin – liittyy n\u00e4in ollen my\u00f6s tapoja, jotka eiv\u00e4t perustu niink\u00e4\u00e4n paljon kirkon uskoon kuin kansanuskomuksiin.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ristinmerkin tekeminen<\/span><\/strong><\/p>\n

Kaikista jokap\u00e4iv\u00e4iseen uskonnonharjoitukseen liittyvist\u00e4 asioista yleisin on ehdottomasti pyh\u00e4 ristinmerkki. Ristinmerkki on sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Ortodoksinen ns. Lavea Katekismus neuvoo: ”. . . ristinmerkill\u00e4, jota uskolla tehd\u00e4\u00e4n k\u00e4den liikuttamisen kautta on se sama voima, joka on ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen nimell\u00e4, kun sit\u00e4 huulten liikuttamisen kautta lausutaan”.<\/span><\/p>\n

Kirkkois\u00e4 Tertullianus toisella vuosisadalla puhuu ristinmerkin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4: ”L\u00e4htiess\u00e4mme ja kulkiessamme, tullessamme ja menness\u00e4mme, pukeutuessamme ja pannessamme keng\u00e4t jalkaamme, sy\u00f6dess\u00e4mme, sytytt\u00e4ess\u00e4mme lampun, menness\u00e4mme nukkumaan tai istuutuessamme, kaikissa jokap\u00e4iv\u00e4isiss\u00e4 asioissa me painamme otsaamme ristin merkin”. Kirkkois\u00e4 Johannes Krysostomos nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla sanoo: ”Me piirr\u00e4mme ristin koteihimme, seiniin ja ikkunoihin, otsalle ja syd\u00e4miin…”, ja Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen kirjoittaa my\u00f6s nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla: ”\u00c4lk\u00e4\u00e4mme h\u00e4vetk\u00f6 tunnustaa Ristiinnaulittua Rohkeasti tehk\u00e4\u00e4mme sormillamme ristinmerkki otsallemme sek\u00e4 kaiken muun p\u00e4\u00e4lle: leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, jota sy\u00f6mme, astian p\u00e4\u00e4lle, josta juomme, tehk\u00e4\u00e4mme se sis\u00e4\u00e4n tullessamme ja ulos menness\u00e4mme; yht\u00e4 hyvin maata k\u00e4ydess\u00e4mme kuin makuulta noustuamme matkalla ollessamme tai lev\u00e4tess\u00e4mme. Se on suuri suojeluksen v\u00e4likappale, joka on annettu k\u00f6yhille lahjaksi ja heikoille ilman vaivaa, sill\u00e4 se on armo Jumalassa, uskoville tunnusmerkki ja pahoille hengille pelko”. Mainitut sitaatit selvitt\u00e4v\u00e4t erinomaisesti ristinmerkin t\u00e4rkeytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ennen vanhaan oli tapana siunata jokainen karjael\u00e4in niit\u00e4 kev\u00e4isin laitumelle laskettaessa Kun ne iltaisin saateltiin karjapihaan, ne siunattiin j\u00e4lleen, kukin vuorollaan ennen lypsyn alkamista. Lehm\u00e4t siunattiin my\u00f6s, kun lyps\u00e4j\u00e4 nousi istuimeltaan. Is\u00e4nt\u00e4 siunasi kylv\u00f6siemenen. Taikinapytty siunattiin joka kerran, kun se otettiin teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jokainen leip\u00e4 siunattiin, kun se valmistettiin ja j\u00e4tettiin kohoamaan. Niin tehtiin niit\u00e4 uunista otettaessa, kun ne asetettiin j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n hellan per\u00e4ll\u00e4 olevaan syvennykseen. Hiljaisella rukouksella oli tapana aloittaa ateria: is\u00e4 tahi \u00e4iti otti leiv\u00e4n, ja vasta sen syliss\u00e4ns\u00e4 siunattuaan alkoi leikata siit\u00e4 antaen jokaiselle palan. Verkonlaskija siunasi kalan pyydyksens\u00e4 ristinmerkill\u00e4 laskiessaan ne jne.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4n ortodoksit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pyh\u00e4\u00e4 ristinmerkki\u00e4 sill\u00e4 itsens\u00e4 siunaten: vanhemmat siunaavat sill\u00e4 lapsensa n\u00e4iden menness\u00e4 nukkumaan, yst\u00e4v\u00e4t siunaavat toisensa ottaessaan j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isi\u00e4, \u00e4iti tai is\u00e4 vie ensi kertaa kouluun l\u00e4htev\u00e4n pienokaisensa ikonin eteen ja siunaa h\u00e4net ristinmerkill\u00e4, ja vainajan hauta siunataan samalla merkill\u00e4. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, kuten kirkon is\u00e4tkin todistavat, mit\u00e4 moninaisimmissa arkiel\u00e4m\u00e4n tilanteissa.<\/span><\/p>\n

Jumalanpalveluksesta siunaamisen tapa v\u00e4littyy kaikkeen el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Her\u00e4tty\u00e4mme aamulla siunaamme itsemme ristinmerkill\u00e4. N\u00e4in teemme my\u00f6s k\u00e4ydess\u00e4mme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Jumalan lahjoittamaa ateriaa niin kuin aterialta noustessammekin lausumme asiaankuuluvat rukoussanat. Illalla siunaamme rukoillessamme itsemme, ja rukouskirja neuvoo siunaamaan vuoteemmekin. Ristinmerkill\u00e4 siunasi entisajan el\u00e4j\u00e4 talonsa ulko-oven, kun h\u00e4n matkalle l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n laittoi sen salpaan. Ristinmerkill\u00e4 h\u00e4n niin ik\u00e4\u00e4n siunasi oven iltaisin sulkiessaan sen levolle k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Koti ja sen siunaaminen<\/span><\/strong><\/p>\n

Suurin osa tavallisen ihmisen uskonharjoituksesta tapahtuu kirkon seinien ulkopuolella kodin ja arkisen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n piiriss\u00e4. Koti on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 er\u00e4s seurakunnan perusyksik\u00f6it\u00e4, sill\u00e4 sen piiriss\u00e4 saavat lapset ja aikuiseksi varttuva nuoriso usein uskonnollisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ratkaisevimmat ensivaikutteet, ja siell\u00e4 annettu kristillinen kasvatus on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 uskon perinn\u00f6n siirtyess\u00e4 sukupolvelta toiselle.<\/span><\/p>\n

Kodin merkitys kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ilmenee selv\u00e4sti my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kirkolla on pyhien toimitustensa joukossa erityinen kodinsiunaamistoimitus; rukoushetki, jossa koti siunataan pyhitetyn veden vihmomisella sek\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n samalla Jumalalta, ett\u00e4 ”Pyh\u00e4n Hengen armo, voima ja siunaus” pyhitt\u00e4isiv\u00e4t kodin.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kotialttari<\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisessa kodissa oleva kotialttari, yksi tai useampi ikoni ja niiden edess\u00e4 oleva vahakynttil\u00e4, tuohus tai lampukka muistuttavat my\u00f6s omalta osaltaan jatkuvasti Jumalan ja koko n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman alituisesta l\u00e4sn\u00e4olosta keskuudessamme. Ikoni on keskeisen t\u00e4rke\u00e4 ortodoksin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sen edess\u00e4 h\u00e4n lapsena oppii ensimm\u00e4iset rukouksensa ja se pannaan my\u00f6s vainajan rinnalle, kun h\u00e4net kannetaan hautaan. Ensimm\u00e4isen ikoninsa ortodoksi saa usein jo lapsena kummiltaan, vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan – yleens\u00e4 henkil\u00f6lt\u00e4, joka kantaa vastuuta lapsen hengellisest\u00e4 kasvamisesta. Monissa el\u00e4m\u00e4n ratkaisevissa kohdissa ortodoksikristitty asettuu rukoillen ikoninsa eteen ja esim. kotoa avioliittoon menev\u00e4n lapsensa ovat vanhemmat aina siunanneet leiv\u00e4ll\u00e4, suolalla ja erityisesti ikonilla, joka tulee seuraamaan nuoria heid\u00e4n yhteiseen kotiinsa.<\/span><\/p>\n

Ikonin perinteellinen paikka ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 tai karjalaisessa kodissa on huoneen ovea vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 oleva nurkka, ns. suuri tsuppu. Vanha tapa on ett\u00e4 huoneeseen tulija tervehtii ensin ikoneja ristinmerkill\u00e4 ja kumarruksella ja vasta sen j\u00e4lkeen huoneessa olevia henkil\u00f6it\u00e4. Ikoneja ei nykyaikaisen huoneiden suunnittelun vuoksi aina voi asettaa perinteelliselle paikalleen, mutta t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 on ett\u00e4 ne ovat kunniapaikalla huoneessa, n\u00e4kyv\u00e4sti sijoitettuina siten, etteiv\u00e4t ne huku seinill\u00e4 mahdollisesti olevaan taulujen ja koriste-esineiden joukkoon.<\/span><\/p>\n

Nurkan ohella perinteellisi\u00e4 pyh\u00e4inkuvan sijoituspaikkoja ovat esim. ruokap\u00f6yd\u00e4n, vuoteen tai oven yl\u00e4puolella oleva sein\u00e4. Kotialttari on perheen hengellisen el\u00e4m\u00e4n keskus; sen edess\u00e4, lampukan rukoustulen loisteessa hiljentyy ortodoksi aamu- ja iltarukoukseensa ja sen luona toimitetaan my\u00f6s yhteinen kotihartaus. On tosin valittaen todettava, ettei kotialttarin lampukkaa en\u00e4\u00e4 pyh\u00e4p\u00e4ivienk\u00e4\u00e4n aikana sytytet\u00e4 yht\u00e4 uskollisesti kuin aikaisemmin ja ett\u00e4 perhehartaudetkin ovat k\u00e4yneet harvinaisemmiksi. T\u00e4h\u00e4n on luonnollisesti syyn\u00e4 kaikkialla havaittava el\u00e4m\u00e4ntavan maallistuminen, mutta my\u00f6s seka-avioliitot ovat osaltaan vaikuttaneet ortodoksisen el\u00e4m\u00e4ntyylin v\u00e4henemiseen kotien piiriss\u00e4. On kuitenkin mahdollista, ett\u00e4 meid\u00e4n aikanamme, jolloin ortodoksisuuden hengellinen perint\u00f6 on saanut yleisestikin aivan uudenlaista arvostusta, my\u00f6s kotien ja perhe-el\u00e4m\u00e4n piiriss\u00e4 her\u00e4t\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ortodoksisuuden merkitys.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Siunaaminen jumalanpalveluksissa<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkkos\u00e4\u00e4nn\u00f6t sanovat, ett\u00e4 kun jumalanpalveluksen toimittaja, piispa tai pappi, siunaa lausuen: Rauha olkoon teille kaikille, tai: Meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo. Jumalan Is\u00e4n rakkaus ja Pyh\u00e4n Hengen osallisuus olkoon kaikkien teid\u00e4n kanssanne, ja kuoro laulaa vastaukseksi Niin my\u00f6s sinun hengellesi tai: My\u00f6s sinun henkesi kanssa, tulee tehd\u00e4 pieni kumarrus ilman ristinmerkki\u00e4. Kumarrus tehd\u00e4\u00e4n aina, kun palveluksen toimittaja siunaa kaikkia rukoilijoita, my\u00f6s loppusiunauksen aikana, jos se suoritetaan ilman risti\u00e4. Mutta jos loppusiunauksen toimittaja suorittaa ristin kanssa, jolla h\u00e4n siunaa rukoilijat, silloin tulee kumarrus tehd\u00e4 ristinmerkin kanssa.<\/span><\/p>\n

Kun lausutaan: Kumartukaamme Herran edess\u00e4, taivutetaan p\u00e4\u00e4 ja seist\u00e4\u00e4n niin papin lukeman rukouksen loppuun asti; sin\u00e4 aikana pappi rukoilee kaikkien niiden puolesta, jotka ovat kumartaneet p\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun kirkossa siunataan kansaa ristill\u00e4, pyh\u00e4ll\u00e4 evankeliumilla, ikonilla tai pyh\u00e4ll\u00e4 kalkilla, tulee kaikkien tehd\u00e4 ristinmerkki ja kumartaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mutta kun siunataan kynttil\u00f6ill\u00e4 tai k\u00e4dell\u00e4 tai suitsutetaan kansalle, ei pid\u00e4 tehd\u00e4 ristinmerkki\u00e4, vaan on vain kumarrettava. Valoisalla viikolla, pyh\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4, kun pappi suitsuttaa risti k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, tehk\u00f6\u00f6t kaikki ristinmerkin ja vastaukseksi papin tervehdykseen: Kristus nousi kuolleista, sanokoot: Totisesti nousi!<\/span><\/p>\n

Niin on erotettava toisistaan kumartaminen pyh\u00e4n edess\u00e4 ja ihmisen, papinkin, edess\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Siunauksen pyyt\u00e4minen piispalta tai papilta<\/span><\/strong><\/p>\n

Ottaessaan vastaan siunauksen papilta tai piispalta, kristityt asettavat k\u00e4tens\u00e4 ristiin, oikean k\u00e4den vasemman p\u00e4\u00e4l1e, ja suutelevat siunaajan oikeaa k\u00e4tt\u00e4, mutta eiv\u00e4t tee ristinmerkki\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun kumarretaan pyh\u00e4\u00e4 evankeliumia, risti\u00e4, pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ja ikoneita, tulee niit\u00e4 1\u00e4hesty\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, kiirehtim\u00e4tt\u00e4 ja tunkeilematta, tehd\u00e4 kaksi kumarrusta ennen suutelemista ja yksi pyh\u00e4n esineen suutelemisen j\u00e4lkeen; kumarrukset tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n mukaisesti \u2014 suuri maahan asti tai pieni, jolloin vain k\u00e4si koskettaa maata. Kun kumarretaan Vapahtajan, Jumalan \u00c4idin ja pyhien ikoneita, ei niit\u00e4 pid\u00e4 suudella kasvoihin.<\/span><\/p>\n

Kirkkos\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 on sanottu, ett\u00e4 kun kumarretaan Vapahtajan kuvaa, on suudeltava jalkoja (rintakuvassa k\u00e4tt\u00e4); Jumalan \u00c4idin ja pyhien kuvissa k\u00e4tt\u00e4; Vapahtajan k\u00e4sitt\u00e4 tehdyss\u00e4 ikonissa ja pyh\u00e4n Johannes Kastajan p\u00e4\u00e4nleikkaamisen ikonissa hiuksia.<\/span><\/p>\n

Ikoniin voi olla kuvattu useampia pyhi\u00e4, mutta sit\u00e4 suudellaan yhden kerran, ettei tungoksessa viivytett\u00e4isi toisia ja siten h\u00e4iritt\u00e4isi hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4 kirkossa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Er\u00e4it\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n liturgiaan liittyvi\u00e4 tapoja<\/span><\/strong><\/p>\n

Proskomidissa, joka tavallisesti toimitetaan luettaessa 3:tta ja 6:tta hetke\u00e4, muistellaan Vapahtajan syntym\u00e4\u00e4. Sen aikana muistellaan my\u00f6s Vanhan testamentin ennustuksia H\u00e4nen k\u00e4rsimyksist\u00e4\u00e4n ja kuolemastaan. Proskomidissa valmistetaan aineet eukaristian toimittamista varten ja muistellaan Kirkon el\u00e4vi\u00e4 ja nukkuneita j\u00e4seni\u00e4 Vainajien sieluille on suurta lohtua siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 muistellaan jumalallisessa liturgiassa. Olisi suotavaa ja toivottavaa olla l\u00e4sn\u00e4 jo proskomidin aikana muistellaksesi omaistesi, tuttaviesi ja kaikkien oikeauskoisten kristittyjen terveyden ja levon puolesta. Vainajien puolesta voi rukoilla n\u00e4in:<\/span><\/p>\n

Muista Herra nukkuneiden palvelijaisi (nimet) sieluja anna heille anteeksi heid\u00e4n tahtoen tai tahtomattaan tekem\u00e4ns\u00e4 synnit, lahjoita heille valtakunta ja osallisuus iankaikkisista hyvyyksist\u00e4si ja suo heid\u00e4n peri\u00e4 loppumaton autuas el\u00e4m\u00e4<\/span><\/p>\n

Epistolaa luettaessa, kun diakoni suitsuttaa, sopii vastata p\u00e4\u00e4n kumarruksella. Epistolan lukeminen ja suitsuttaminen merkitsev\u00e4t apostolien saarnaamista koko maailmalle. Sen vuoksi papit istuvat alttarissa epistolan aikana. Kansa kuuntelee epistolan kuitenkin seisoen.<\/span><\/p>\n

Evankeliumia luettaessa seist\u00e4\u00e4n kumarretuin p\u00e4in, niin kuin kuuntelisimme itse\u00e4\u00e4n Herraa Jeesusta Kristusta.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Eukaristian salaisuutta toimitettaessa – kun leip\u00e4 ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi ja edeskannetaan veret\u00f6nt\u00e4 uhria el\u00e4vien ja kuolleitten edest\u00e4; tulee rukoilla erityisen hartaasti. Kun on laulettu: Sinulle veisaamme sanottaessa: Ja rukoilemme Sinua meid\u00e4n Jumalamme, tulee kumartaa maahan asti Kristuksen ruumiin ja veren edess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 hetki on niin t\u00e4rke\u00e4, ettei siihen voi verrata mit\u00e4\u00e4n muuta el\u00e4m\u00e4mme hetke\u00e4. T\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n hetkeen sis\u00e4ltyy koko pelastuksemme ja Jumalan rakkaus ihmissukua kohtaan.<\/span><\/p>\n

Kun pappi on lukenut ehtoolliseen osallistumista edelt\u00e4v\u00e4t rukoukset ja l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n Kristuksen ruumiin ja veren pyhi\u00e4 salaisuuksia, tehd\u00e4\u00e4n maahankumarrus ja pannaan k\u00e4det ristiin rinnalle (miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ei tehd\u00e4 ristinmerkki\u00e4 kalkin edess\u00e4, ettei vahingossa tyrk\u00e4tt\u00e4isi ja kaadettaisi pyh\u00e4\u00e4 kalkkia; k\u00e4sien ristiin paneminen kuvaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ristinmerkki\u00e4) ja kiirehtim\u00e4tt\u00e4, hartaasti. Jumalan pelvossa l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n pyh\u00e4\u00e4 kalkkia, lausutaan oma nimi, ja kun on saatu pyh\u00e4t salaisuudet, suudellaan kalkin alaosaa ik\u00e4\u00e4n kuin Kristuksen puhdasta kylke\u00e4, ja sitten siirryt\u00e4\u00e4n rauhallisesti sivulle eik\u00e4 tehd\u00e4 ristinmerkki\u00e4 eik\u00e4 kumarruksia, ennen kuin on nautittu j\u00e4lkiviini. On erityisesti kiitett\u00e4v\u00e4 Jumalaa H\u00e4nen suuresta armostansa, pyh\u00e4n ehtoollisen armollisesta lahjasta: Kunnia olkoon Sinulle Jumala! Kunnia olkoon Sinulle Jumala! Kunnia olkoon Sinulle Jumala!<\/span><\/p>\n

Ne, jotka ovat osallistuneet ehtoollisesta, eiv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4 tee maahankumarruksia. Niiden, jotka eiv\u00e4t osallistu ehtoollisesta Jumalallisessa liturgiassa, tulee seist\u00e4 kirkossa hartaasti rukoillen, maallisia ajattelematta. Sin\u00e4 aikana ei pid\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 kirkosta, ettei pahoitettaisi Herran pyhyytt\u00e4 eik\u00e4 rikottaisi Kirkon hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun pyh\u00e4t lahjat tuodaan viimeisen kerran n\u00e4kyville, jolloin ne kuvaavat Herran Jeesuksen Kristuksen taivaaseen nousemista, ja kun pappi lausuu: Alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, ne, jotka eiv\u00e4t ole tulleet osallisiksi pyhist\u00e4 salaisuuksista, kirkkos\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan tekev\u00e4t kumarruksen maahan, kun taas ehtoollisesta osallistuneet tekev\u00e4t ristinmerkin ja pienen kumarruksen. Sen, joka ei viel\u00e4 tuohen hetkeen menness\u00e4 ole onnistunut saamaan j\u00e4lkiviini\u00e4, tulee k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 kalkkia kohti ja siten ilmaista hartautta suuren pyhyyden edess\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Paastoliturgia<\/span><\/strong><\/p>\n

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgian ehtoopalveluksessa kun luetaan 18:nnen katisman kolmatta antifonia ja pyh\u00e4t lahjat siirret\u00e4\u00e4n uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4lle, sek\u00e4 my\u00f6s kun pappi tulee n\u00e4kyviin kynttil\u00f6ineen ja suitsutusastioineen avoimista kuninkaanovista ja lausuu ennen toista parimiaa: Kristuksen valkeus s\u00e4teilee kaikille! tulee langeta alas maahan. Kun veisataan Nouskoon minun rukoukseni koko kansa rukoilee polvistuneena; laulajat ja lukijat seisovat vuorotellen polvillaan a.o. jakeen aikana: kun kaikki s\u00e4keet on laulettu, tehd\u00e4\u00e4n kolme maahankumarrusta luettaessa pyh\u00e4n Efraim Syyrialaisen rukousta. Suuren saaton aikana, kun ennenpyhitetyt lahjat kannetaan uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4lle, tulee kansan ja laulajien langeta kasvoilleen maahan ja siten osoittaa hartautta Kristuksen ruumiin ja veren pyhi\u00e4 salaisuuksia kohtaan. Kun Nyt taivasten voimat on veisattu, tehd\u00e4\u00e4n tavan mukaisesti kolme suurta kumarrusta luettaessa pyh\u00e4n Efraim Syyrialaisen rukousta<\/span><\/p>\n

Kirkkos\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 Suurella viikolla maahankumarrukset lopetetaan suurena keskiviikkona. Siit\u00e4 on typikonissa sanottu n\u00e4in: ”Kun on veisattu: Olkoon Herran nimi: kolme kumarrusta, ja niin on suoritettu loppuun kirkossa teht\u00e4v\u00e4t maahankumarrukset; luostarien keljoissa niit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n suureen perjantaihin asti. Kuitenkin kumarrettaessa pyh\u00e4\u00e4 hautakuvaa suurena perjantaina ja lauantaina, tehd\u00e4\u00e4n kolme maahankumarrusta, niin kuin pyh\u00e4lle ristillekin.”<\/span><\/p>\n

Ennen suuria juhlia maahankumarrukset lopetetaan esijuhlan aattona. Pyh\u00e4n ristin kumartaminen Ristin ylent\u00e4misen juhlana suoritetaan aina maahankumarruksin, vaikka se sattuisi sunnuntaiksikin.<\/span><\/p>\n

Kun luetaan parimioita ja katismoita tropareineen, saa istua.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4 Helluntaihin juhlaan asti, ja Kristuksen syntym\u00e4n juhlasta Herran kasteen juhlaan asti, ja yleens\u00e4 kaikkina Herran suurina juhlina ei maahankumarruksia suoriteta temppelijumalanpalveluksissa.<\/span><\/p>\n

Kristillisi\u00e4 ortodoksisia tapoja voidaan tarkastella monesta kulmasta. Ortodoksiset tavat eiv\u00e4t ole vain tapoja sin\u00e4ns\u00e4, ne kasvavat uskonn\u00e4kemyksest\u00e4 ja ovat uskon ilmauksia. Puhuessamme ortodoksien tavasta k\u00e4yd\u00e4 Ehtoollisella, osallistua jumalanpalvelukseen, vied\u00e4 tuohuksia pyhien kuvien eteen, rukoilla, polvistua, langeta maahan, suudella risti\u00e4, ottaa hengelliselt\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 siunaus, – tarkoitamme tavan lis\u00e4ksi uskonel\u00e4m\u00e4n ilmausta. Se on n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ojentautumista sen mukaan mik\u00e4 ei n\u00e4y<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkkovuoden juhliin liittyvist\u00e4 tavoista<\/span><\/strong><\/p>\n

Kristuksen kirkastumisjuhlan liturgian j\u00e4lkeen elokuun 6.:na siunataan kes\u00e4n sadon ensimm\u00e4iset hedelm\u00e4t ja marjat, jotka sitten jaetaan kirkkokansalle. N\u00e4in julistetaan Kristuksen ruumiillisen kirkastumisen todistavan, ett\u00e4 vaikka kokoluomakunta onkin ihmisen syntiinlankeemuksen vuoksi saatettu alennustilaan, niin silti se voi osalliseksi Jumalan kirkkaudesta.<\/span><\/p>\n

Syyskuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vietett\u00e4v\u00e4n kunniallisen ja el\u00e4v\u00e4ksitekev\u00e4n ristin l\u00f6yt\u00e4misen ja ylent\u00e4misen muistojuhlan aattoillan jumalanpalveluksessa tapahtuu pyh\u00e4n ristin ylent\u00e4minen ja kunnioittaminen. Pyh\u00e4ll\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4 risti tuodaan juhlallisesti keskelle kirkko ja asetetaan lukup\u00f6yd\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen seurakunta kolmesti kumartaa maahan ristin edess\u00e4 kuoron veisatessa: ”Sinun ristillesi me kumarramme Valtias ja Sinun pyh\u00e4\u00e4 yl\u00f6snousemistasi ylist\u00e4mme”<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Joulupaaston aika Karjalassa<\/span><\/strong><\/p>\n

Rovasti Erkki Piiroinen kuvaa teoksessaan ”Kipin\u00f6it\u00e4 kirkkaudessa” (ss.46 – 47) jouluun valmistautumista: ”Ortodoksisessa Karjalassa joulupaasto oli hiljaisen ja yksinkertaisen el\u00e4m\u00e4n aikaa: juhlia, h\u00e4it\u00e4 tai nykyisin muodissa olevia pikkujouluja ei j\u00e4rjestetty. Tavanomaiset ty\u00f6t kotipiiriss\u00e4 ja metsiss\u00e4 suoritettiin, mutta vapaa – ajan vietossa vallitsi paaston tunnelma. Kuuden viikon aikana sy\u00f6tiin kasvikunnan tuotteita. Liha ja maitoruoat olivat kiellettyj\u00e4. Poikkeuksia sallittiin maitoon n\u00e4hden vain pienille lapsille ja sairaille. Kaikenlaista koreilua v\u00e4ltettiin ja monissa kodeissa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 peitettiin peilit liinalla koko paaston ajaksi. Paaston vuoksi eiv\u00e4t vierailut sukulaisissa olleet suotavia. Karjalaisille tavanmukaisen vieraanvaraisuuden osoittaminen oli silloin hankalaa.<\/span><\/p>\n

Joulupaaston aikana lis\u00e4ttiin perheen kotihartauksia. Tavallista useammin sytytettiin pyh\u00e4 tuli lampukkaan ikonin edess\u00e4 ja hiljennyttiin rukoukseen. Ahkera kirkossa k\u00e4yminen, syntien tunnustaminen rippi-is\u00e4n edess\u00e4 ja Ehtoolliseen osallistuminen kuuluivat paaston aikaan. Kerj\u00e4l\u00e4isten ja muiden apua tarvitsevien auttaminen on kautta aikain katsottu kristityille kuuluviin teht\u00e4viin varsinkin juuri paaston aikana, jolloin omasta kulutuksesta j\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00f6\u00f6n maallisia hyvyyksi\u00e4. Paasto yksin\u00e4\u00e4n ei tuo harjoittajalleen sit\u00e4 hengellist\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 kuin jos siihen liittyy my\u00f6s almu ja laupeudenty\u00f6.<\/span><\/p>\n

Jouluaatto oli Karjalassa paastop\u00e4iv\u00e4 loppuun saakka. Kansa nimitti sit\u00e4 synnyinp\u00e4iv\u00e4ksi. Aamulla t\u00e4htien viel\u00e4 tuikkiessa taivaalla l\u00e4mmitettiin sauna ja kylvettiin. Em\u00e4nn\u00e4t paistoivat valloita, er\u00e4\u00e4nlaisia leivonnaisia, sek\u00e4 erityisen synnyinleiv\u00e4n, jonka annettiin olla kokonaisena koko synnyinmaa-ajan eli joulusta loppiaiseen. Jouluaaton illalla k\u00e4ytiin kirkossa tai tsasounassa. Kotiin tultua nautittiin paastoateria ja laskeuduttiin levolle. Joulukuusi ja joulupukki eiv\u00e4t kuuluneet entisen ortodoksisen Karjalan joulunviettoon.<\/span><\/p>\n

Jouluaamuna kuului asiaan menn\u00e4 koko perheen voimalla joulukirkkoon, jossa voitiin sytytt\u00e4\u00e4 vahakynttil\u00e4t eli tuohukset palamaan Kristuksen syntym\u00e4\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4n ikonin eteen ja osallistua juhlavaan palvelukseen ja pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Kirkosta tultua sy\u00f6tiin juhla-ateria, josta n\u00e4kyi ja tuntui, ett\u00e4 paasto oli p\u00e4\u00e4ttynyt. Perheen vanhin siunasi sen kuadimalla eli suitsuttamalla p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 savua. Aterian j\u00e4tteet vietiin kotiel\u00e4imille ja niit\u00e4 tervehdittiin sanoilla: \u00bbSy\u00f6k\u00e4\u00e4, mit\u00e4 me s\u00f6imme. Kes\u00e4ll\u00e4 muistakaa tulla kotiin.\u00bb<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Juhlakausi joulusta loppiaiseen<\/span><\/strong><\/p>\n

”Ortodoksisen kirkon perinteisiin tapoihin kuuluu, ett\u00e4 papisto kiert\u00e4\u00e4 joulup\u00e4ivin\u00e4 kodeissa toimittamassa slaavimisen eli lyhyen rukoushetken Kristuksen ylist\u00e4miseksi. Tarkoitus on ollut vied\u00e4 joulun sanoma erityisesti sellaisiin perheisiin, joissa on ollut liikuntakyvytt\u00f6mi\u00e4 ja sairaita, jotka eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet joulukirkkoon. T\u00e4m\u00e4 tapa on s\u00e4ilynyt meid\u00e4n p\u00e4iviimme saakka.<\/span><\/p>\n

Rajan takaisessa Karjalassa ei tunnettu eik\u00e4 laulettu meille tuttuja joululauluja ja -virsi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Koska joulun edell\u00e4 paaston takia kaikenlainen juhliminen katsottiin sopimattomaksi, niin sit\u00e4 suuremmalla syyll\u00e4 se kuului asiaan juhlakautena joulusta loppiaiseen. N\u00e4it\u00e4 nimityksi\u00e4 entisess\u00e4 Karjalassa ei kyll\u00e4 k\u00e4ytetty, vaan joulun nimen\u00e4 oli rastava joka tulee juhlan slaavilaisesta nimityksest\u00e4 ja tarkoittaa syntymist\u00e4, ja loppiaisen nimen\u00e4 oli vierist\u00e4, joka johtunee siit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen kasteen muistoksi vietett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 juhlassa risti upotetaan veteen, kun se pyhitet\u00e4\u00e4n joella, j\u00e4rvell\u00e4 tai l\u00e4hteell\u00e4 ns. suuressa vedenpyhityksess\u00e4. Siunattua vett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa suuressa arvossa. Sill\u00e4 priiskotetaan kodin ja sit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n ikonien l\u00e4heisyydess\u00e4, sit\u00e4 nautitaan hartaudella ja rukouksella.<\/span><\/p>\n

Juhlakaudella kuului asiaan k\u00e4yd\u00e4 vierailulla sukulaisissa, jonka my\u00f6t\u00e4 karjalaiset saivat kilpailla runsaalla vieraanvaraisuudella.. Juhlakauden ohjelmaan kuuluivat my\u00f6s ns. smuutat, jotka olivat tuntemattomiksi pukeutuneita kummittelijoita, tavallisesti nuorukaisia ja neitoja, jotka kierteliv\u00e4t talosta taloon tekem\u00e4ss\u00e4 pient\u00e4 kiusaa ja j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hauskoja tilanteita ja avasi erheisiin hauskoja ja j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4.”<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ortodoksisista p\u00e4\u00e4si\u00e4istavoista<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkon sanoma pukeutuu eri kansojen keskuudessa ja eri aikoina uudenlaiseen asuun, mutta sen ydin pysyy samana. Toisten kulttuurien ja aikakausien ortodoksisista tavoista voi oppia paljonkin siit\u00e4, mik\u00e4 on omien perinteittemme tausta ja niiden yhteinen sis\u00e4lt\u00f6, kirkon pyh\u00e4 perinne. P\u00e4\u00e4si\u00e4inen on kirkkovuoden suurin juhla, ja siihen liittyy rikas perinne niin Karjalassa ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kuin muissakin ortodoksissa maissa.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Palmusunnuntai ja virpominen<\/span><\/strong><\/p>\n

Nykyisin luterilaistenkin joukkoon levinnyt virpomisperinne on karjalaisperua. Sana ”virpo” tulee muinaisven\u00e4j\u00e4n pajunoksaa tarkoittavasta sanasta ”verba\u00bb. T\u00e4k\u00e4l\u00e4iset palmujen korvikkeet, koristellut pajunoksat vied\u00e4\u00e4n Lasaruksen lauantain iltana vigiliaan siunattaviksi, ja palmusunnuntain aamuna lapset kiert\u00e4v\u00e4t virpomassa, toivottamassa terveytt\u00e4 ja Jumalan siunausta. Evakkojen mukana ymp\u00e4ri Suomea levinnyt virpomisperinne on sekoittunut l\u00e4nsisuomalaiseen tapaan pukeutua trulliksi, noidaksi, pitk\u00e4n\u00e4perjantaina. Uskottiin, ett\u00e4 pahan voimat mellastivat, kun Kristus makasi haudassa. Perinteiden sekoittumiseen liittyy selv\u00e4 ristiriita: kansanuskon ilke\u00e4t noidat k\u00e4yv\u00e4t toivottamassa Jumalan siunausta siunatuilla virpovitsoilla. Virpojien, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ensimm\u00e4isten airuiden ei siksi pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n pukeutua ainakaan noidiksi. Karjalassa talon em\u00e4nt\u00e4 her\u00e4tty\u00e4\u00e4n virpoi ensin koko perheen ja sitten lehm\u00e4t, is\u00e4nt\u00e4 k\u00e4vi virpomassa hevoset. Kirkkoon mentiin virpovitsat k\u00e4dess\u00e4 ja kotiin tultua ne pantiin ikonin taakse ja s\u00e4\u00e4stettiin seuraavaan virposunnuntaihin asti. Virpopalkat annettiin lapsille vasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja palkkana oli tavallisesti muna. Kreikassa laakerinoksat toimittavat palmunoksien virkaa: niit\u00e4 jaetaan liturgian lopussa. Palmusunnuntain ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4 juhlistaa perinteisesti kala, jota kreikkalaiset eiv\u00e4t sy\u00f6 suuren paaston aikana ollenkaan. Karjalassa palmusunnuntaina sy\u00f6tiin tavallista runsaampi paastoateria.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Suuri viikko<\/span><\/strong><\/p>\n

Suuri viikko on kaikkialla ollut ankara paastoviikko. Karjalassa kyl\u00e4ily ja ty\u00f6nteko lakkasivat, toimitettiin vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4t asiat ja keskityttiin p\u00e4\u00e4si\u00e4isvalmisteluihin ja paastoamiseen. Ankarimmat paastoajat luopuivat leiv\u00e4st\u00e4, perunasta, kalasta ja \u00f6ljyst\u00e4kin ja s\u00f6iv\u00e4t pelkki\u00e4 vihanneksia ja velliruokia. Ankarin paastop\u00e4iv\u00e4 on suuri perjantai, jolloin monet sy\u00f6v\u00e4t ensimm\u00e4isen ateriansa vasta illalla. Kreikassa suurena perjantaina paastoavat melkein kaikki, jopa muuten kirkkoa kohtaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4tkin ortodoksit. L\u00e4nsisuomalainen p\u00e4\u00e4si\u00e4isruoka m\u00e4mmi oli alun perin, katolisella ajalla pitk\u00e4nperjantain paastoruokaa.<\/span><\/p>\n

Suuren viikon jumalanpalveluksiin liittyy jonkin verran erilaisia perinteit\u00e4 eri maissa. Kreikassa yksi suosituimmista jumalan palveluksista on tiistai-iltana toimitettava suuren keskiviikon aamupalvelus, jossa lauletaan Kassian veisu. Sen sepitt\u00e4j\u00e4 Kassia oli prostituoitu, josta tuli my\u00f6hemmin nunna.<\/span><\/p>\n

”Moniin synteihin langennut nainen, tajuttuaan sinun jumaluutesi, oi Herra, itkien kantaa sinulle, kuten yrttien tuojat naiset, hautaamistasi varten hajuvoidetta. .. ”<\/span><\/p>\n

Suuren perjantain aamupalvelus, jossa luetaan kaksitoista k\u00e4rsimysevankeliumia, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirkot kaikkialla. Kreikassa on tapana, ett\u00e4 viidennen evankeliumin j\u00e4lkeen risti kannetaan alttarista saatossa keskelle kirkkoa. Ven\u00e4l\u00e4inen tapa on vied\u00e4 t\u00e4st\u00e4 palveluksesta tuli kotiin omaan lampukkaan. Karjalassa sytytettiin lampukkaan tuli palamaan koko y\u00f6ksi.<\/span><\/p>\n

Suuren perjantain palveluksissa kirkot ovat kaikkialla t\u00e4ynn\u00e4. Kreikassa ehtoopalveluksessa pappi kirjaimellisesti ruuvaa Kristuksen irti ristilt\u00e4 ja vie liinaan k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4 alttariin. Tyhj\u00e4n ristin eteen kannetaan koristeltu hautakuva. Hautakuvia koristellaan kilvan kukin, kynttil\u00f6in ja lyhdyin ja hajustein. Kaupungeissa ihmiset kiert\u00e4v\u00e4t kirkosta kirkkoon ihailemassa ja kumartamassa hautakuvia. Seurakunnat melkeinp\u00e4 kilpailevat siit\u00e4, kenen hautakuva on kaunein.<\/span><\/p>\n

Illalla Kristuksen hautajaissaatto kulkee ymp\u00e4ri kaupunkia. Nekin, jotka eiv\u00e4t ole tulleet kirkkoon, voivat kulkea kappaleen matkaa sen mukana. Ihmiset seisovat tuohukset ja kotisuitsutusastiat k\u00e4dess\u00e4 saattoreitin varrella, ehk\u00e4 heitt\u00e4v\u00e4t kukkia tai pirskottelevat hajuvett\u00e4 hautakuvan reitille. T\u00e4m\u00e4n palveluksen j\u00e4lkeen on jo tapana toivottaa ”hyv\u00e4\u00e4 yl\u00f6snousemista- kali anastasi.” Kirkkoon palatessaan ihmiset kulkevat hautakuvan alitse kirkon sis\u00e4lle.<\/span><\/p>\n

Suurena lauantaina valmistaudutaan p\u00e4\u00e4si\u00e4isy\u00f6h\u00f6n. Kreikassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ostamassa kokonainen lammas p\u00e4\u00e4si\u00e4isateriaa varten.<\/span><\/p>\n

Karjalassa siivouksen, ruuanlaiton ja munien v\u00e4rj\u00e4yksen j\u00e4lkeen k\u00e4ytiin saunassa ja vaihdettiin upouudet, p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 varten hankitut vaatteet. Illalla ei en\u00e4\u00e4 sy\u00f6ty, vaan paastottiin y\u00f6palvelusta varten.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isen juhlinta<\/span><\/strong><\/p>\n

Y\u00f6palvelus on kaikissa kirkoissa p\u00e4\u00e4si\u00e4isen riemuisa julistus. Kreikassa p\u00e4\u00e4si\u00e4isriemu r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 konkreettisesti: kun pappi on ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kuuluttanut ”Kristus nousi kuolleista!, taivaalle lent\u00e4v\u00e4t ilotulitusraketit. Palveluksen j\u00e4lkeen palataan kotiin ja juhlinta jatkuu. Kreikkalaiset viev\u00e4t palveluksesta mukanaan tulen, jolla tehd\u00e4\u00e4n nokiristi oven yl\u00e4puolelle. Kreikassa y\u00f6ll\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 ruoka on ”magiritsa”, lampaan sis\u00e4lmyksist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 keitto. Vasta aamulla aletaan valmistaa varsinaista p\u00e4\u00e4si\u00e4isateriaa, vartaassa paistettavaa lammasta. Kreikassa kev\u00e4t on jo pitk\u00e4ll\u00e4, joten p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 ihmiset pyrkiv\u00e4t pois kaupungista kotikyliins\u00e4, ja p\u00e4\u00e4siaisateriakin sy\u00f6d\u00e4\u00e4n ulkona. Kreikkalainen p\u00e4\u00e4si\u00e4isleivonnainen on nimelt\u00e4\u00e4n ”tsourekia”, er\u00e4\u00e4nlainen pulla, jonka sis\u00e4lle on leivottu muna.<\/span><\/p>\n

Karjalassa ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on juhliminen aloitettu rankemmin. P\u00f6yt\u00e4 notkui ja valvottiin aamuun asti. Karjalaiseen ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n kuului esimerkiksi erilaiset kalaruuat, salaatit, lihahyytel\u00f6 ”studeni”, lihakeitto, marjapiiraat ja hedelm\u00e4soppa. Ven\u00e4l\u00e4iseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n kuului erilaisten liha- ja kalaruokien lis\u00e4ksi tietysti pasha ja kulitsa ja kananmunat, jotka oli siunattu kirkossa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4ismunat<\/span><\/strong><\/p>\n

Munat ovat olennainen osa ortodoksista p\u00e4\u00e4si\u00e4istraditiota. Muna on ollut el\u00e4m\u00e4n syntymisen symboli jo vuosituhansia. Kirkko kristillisti t\u00e4rn\u00e4nkin tavan ja liitti esikristilliset munauhrit p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen. Munasta tuli yl\u00f6snousemuksen vertauskuva ja punaisesta el\u00e4m\u00e4n v\u00e4rist\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen v\u00e4ri. Munien sy\u00f6nnille oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinenkin syy: niit\u00e4 s\u00e4\u00e4styi runsaasti paastoaikana.<\/span><\/p>\n

V\u00e4rj\u00e4ttyj\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ismunia jaetaan kirkossa p\u00e4\u00e4si\u00e4isy\u00f6palveluksen p\u00e4\u00e4tteeksi ja niit\u00e4 vied\u00e4\u00e4n tuliaisena kyl\u00e4illess\u00e4. Karjalassa kirkkoon l\u00e4hdettiin taskut t\u00e4ynn\u00e4 munia, joita jaeltiin ”kristotettaessa”. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 mies saattoi antaa vaimolleen joka p\u00e4\u00e4si\u00e4inen korumunan, joita ker\u00e4ttiin pitk\u00e4\u00e4n ketjuun.<\/span><\/p>\n

Munilla my\u00f6s kilpailtiin. Munien ”liitsaaminen” on ollut suosittua: munat nakataan yhteen ja h\u00e4vinnyt eli munansa rikkonut antaa munansa voittajalle. Kannaksella harrastettiin ”munanvierityst\u00e4”: voittaja oli se, jonka muna vieri pisimm\u00e4lle. Keski-Euroopan protestanteilta meille koristeena levinnyt p\u00e4\u00e4si\u00e4ispupu liittyy muniin. Siell\u00e4 j\u00e4nis kulkee p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 ja lahjoittaa munia kilteille lapsille. Suosittu ajanviete oli my\u00f6s etsi\u00e4 pupun piilottamia munia pihapiirist\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4istervehdys<\/span><\/strong><\/p>\n

”Kristottaminen”, p\u00e4\u00e4si\u00e4istervehdyksen ”Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi” vaihtaminen suutelemalla kolme kertaa poskelle, on my\u00f6s osa yleisortodoksista p\u00e4\u00e4si\u00e4isperinnett\u00e4. Karjalassa kristottaminen oli odotettu hupi, ja nuoriso kokoontui p\u00e4\u00e4si\u00e4isaamuna kirkonm\u00e4elle kristottamaan. Salmilainen kansanlaulukin sanoo: ”Tulou ylen kallis aigu, \u00e4ij\u00e4p\u00e4ivi\u00e4 (p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4) vuotammo. Sith\u00e4i tulou moine briegu, kaikkie voibi kristottua.”<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Pyhiinvaellukset<\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen uskon el\u00e4m\u00e4n tapa on my\u00f6s tehd\u00e4 pyhiinvaellusmatkoja luostareihin.<\/span><\/p>\n

Pyhiinvaellusmatkat kasvavat kristityn tarpeesta hakea virvoitusta ja etsi\u00e4 yhteytt\u00e4, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 anteeksianto ja mielen rauha. Menneiden sukupolvien el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tapaamme useita muitakin motiiveja pyhiinvaellukselle. Sellainen on ehk\u00e4 ollut lupauksen antaminen Jumalalle. ”Tehk\u00e4\u00e4 lupauksia ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 ne Herralle Jumalallenne!” El\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme teemme paljon sopimuksia ja lupauksia, jotka koskevat ihmisten keskin\u00e4ist\u00e4 kanssak\u00e4ymist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Paastojen alkaessa on l\u00e4hdetty proskennoille, anteeksipyynt\u00f6matkalle, jotta voitaisiin viett\u00e4\u00e4 paasto mieli vapaana v\u00e4\u00e4rist\u00e4 muistoista ja asenteista. Vainajien muistop\u00e4ivin\u00e4 on k\u00e4yty kalmoilla, hautausmailla, muistelemassa esi-isi\u00e4 ja -\u00e4itej\u00e4, velji\u00e4 ja sisaria ja rukoilemassa heid\u00e4n puolestaan.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n hetken ortodoksisuuden er\u00e4it\u00e4 suurimpia ongelmia maassamme on varmasti juuri siin\u00e4, ett\u00e4 yksityisten kristittyjen ja heid\u00e4n kotiensa el\u00e4m\u00e4 on vieraantunut kirkon perinteellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4nrytmist\u00e4. Ortodoksien usko on liian usein vain kirkollisten juhlap\u00e4ivien ulkonaista viett\u00e4mist\u00e4 tai se rajoittuu koskemaan ainoastaan yksil\u00f6n hengellisi\u00e4 tarpeita, jolloin esim. ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tai kodin arjella ei saa olla mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 sen kanssa.<\/span><\/p>\n

Kirkko tahtookin kaikin tavoin auttaa ja tukea pyrkimyksiss\u00e4 toteuttaa ortodoksista kristillisyytt\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja t\u00e4m\u00e4n takia sen neuvot ja opetukset, rukoukset ja siunaukset saattelevat kristitty\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4 kuolemaan ja kasteesta hautaan – ja vainajien puolesta kannettuina esirukouksina jopa haudan ja kuoleman toiselle puolelle.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ulkonaiset tavat vaikuttavat sisimp\u00e4\u00e4mme uudistavasti Ortodoksisuudelle on ominaista uskon ja el\u00e4m\u00e4n yhteenkuuluvuus ja sen vuoksi on ortodoksin kannalta olennaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-58","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=58"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":958,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions\/958"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=58"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=58"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=58"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}