{"id":54,"date":"2012-02-04T16:09:57","date_gmt":"2012-02-04T16:09:57","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/itsem\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:22","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:22","slug":"itsem","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/itsem\/","title":{"rendered":"Itsemurha kristinuskon kannalta"},"content":{"rendered":"

Miss\u00e4\u00e4n moraalikysymyksess\u00e4 ei ollut suurempaa eroa klassisten ja kristillisten oppien v\u00e4lill\u00e4 kuin asenteessa itsemurhaan. Kreikkalaiset tragediain kirjoittajat tuovat usein ilmi k\u00e4sityksen, ett\u00e4 itsemurha on m\u00e4\u00e4r\u00e4tyiss\u00e4 olosuhteissa sopiva jaloille sieluille. Platonin Sokrateen mukaan kuitenkin \u00bbsaattaa olla j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 sanoa, ett\u00e4 ihmisen pitaisi odottaa eik\u00e4 lopettaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ennen kuin jumala kutsuu h\u00e4net\u00bb. Aristoteleen mielipide on, ett\u00e4 se, joka tappaa itsens\u00e4 kiihtyneess\u00e4 mielentilassa, tekee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 valtiolle. Platon itse ei \u00bbLaeissaan\u00bb lausu moitteen sanaa siit\u00e4, joka v\u00e4kivaltaisesti riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n osuutensa el\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkin tuskallisen ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n onnettomuuden tai korjaamattoman ja siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n h\u00e4pe\u00e4n takia.”’ Epikuroksen mielest\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi harkita, \u00bbonko parempi, ett\u00e4 kuolema tulee luoksemme vai menemmek\u00f6 itse sen luokse\u00bb.” Varsinkin stoalaiset puolustivat itsemurhaa vapautuksena kaikenlaisesta kurjuudesta: \u00bbNiin kuin valitsen laivan, jolla purjehdin, ja talon, jossa asun, niin minun on valittava siedett\u00e4vin kuolema, kun aion kuolla … Inhimilliset asiat ovat niin onnellisella kannalla, ettei kenenk\u00e4\u00e4n tarvitse olla huolissaan muusta kuin valinnasta. Pid\u00e4tk\u00f6 siit\u00e4, ett\u00e4 olet ep\u00e4toivoinen? El\u00e4. Etk\u00f6 pid\u00e4 siit\u00e4? Omassa vallassasi on palata sinne, mist\u00e4 olet tullut.\u00bb Epiktetos vastustaa harkitsematonta itsemurhaa uskonnollisilla syill\u00e4: \u00bbYst\u00e4v\u00e4t, odottakaa jumalaa; kun h\u00e4n antaa teille merkin ja vapauttaa teid\u00e4t t\u00e4st\u00e4 palveluksesta, niin menk\u00e4\u00e4 h\u00e4nen luokseen; mutta nykyhetki kest\u00e4k\u00e4\u00e4 ja pysyk\u00e4\u00e4 sill\u00e4 paikalla, mihin h\u00e4n on teid\u00e4t sijoittanut.\u00bb Sellaisen merkin saa kyll\u00e4 usein: sit\u00e4 voi olla parantumaton sairaus, siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n k\u00e4rsimys tai kaikenlainen kurjuus. \u00bbMuistakaa t\u00e4m\u00e4: ovi on avoinna, \u00e4lk\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 arastelko kuin pikku lapset. Kuten lapset sanovat, kun asia ei en\u00e4\u00e4 miellyt\u00e4 heit\u00e4: ’En halua leikki\u00e4 en\u00e4\u00e4’; niin sanokaa tekin, kun asiat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t teist\u00e4 sellaisilta, ettette halua en\u00e4\u00e4 leikki\u00e4, ja poistukaa. Mutta jos j\u00e4\u00e4tte, \u00e4lk\u00e4\u00e4 valittako.\u00bb Plinius sanoo, ett\u00e4 valta kuolla, kun se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teist\u00e4 parhaalta, on asia jonka jumala on antanut ihmiselle keskell\u00e4 kaikkia el\u00e4m\u00e4n k\u00e4rsimyksi\u00e4.”<\/span><\/p>\n

Rooman kansa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suhtautuneen itsemurhaan ennen kristinusk\u00f6n vaikutusta moraalisesti melko v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Koko pakanallisen Rooman historiassa ei esiinny lakia, joka lukisi tavalliselle kansalaiselle rikokseksi oman el\u00e4m\u00e4nsalopettamisen, vaikka se oli kielletty sotilailta. Itsemurhaajan oikeuksiin ei vaikuttanut mill\u00e4\u00e4n tavalla h\u00e4nen tekonsa; h\u00e4nen muistoaan kunnioitettiin samalla tavalla kuin jos h\u00e4n olisi kuollut luonnollisen kuoleman; laki tunnusti h\u00e4nen testamenttinsa eik\u00e4 tavallise’en perimysj\u00e4\u00e4rjestykseen sekaannuttu. Toisaalta Roomassa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen yleisen\u00e4 k\u00e4sityksen\u00e4, ett\u00e4 itsemurha on m\u00e4\u00e4r\u00e4tyiss\u00e4 oloissa sankarillinen ja kiitosta ansaitseva teko.<\/span><\/p>\n

Varhaisemmat kristilliset kirkkois\u00e4t sallivat tai ainakin hyv\u00e4ksyiv\u00e4t my\u00f6s itsemurhan m\u00e4\u00e4r\u00e4tyiss\u00e4 tapauksissa, nimitt\u00e4in kun se tehtiin marttyyriuden hankkimiseksi, uskostaluopumisen v\u00e4ltt\u00e4miseksi tai neitsyyden kruunun s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. Lactantius sanoo, ett\u00e4 vapaaehtoiseen kuolemaan antautuminen on huono ja jumalaton kuolema, \u00bbmutta jos on pakko valita Jumalan kielt\u00e4misen, uskosta luopumisen tai kaikenlaisten kidutusten odotuksen ja kuoleman v\u00e4lill\u00e4, silloin me hengess\u00e4 lannistumattomina uhmaamme tuota toisten pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 kuolemaa ennakkouhkineen ja kauhuineen\u00bb. Eusebius ja muut kirkolliset kirjailijat mainitsevat esimerkkej\u00e4 kristityist\u00e4 naisista, jotka lopettivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n siveytens\u00e4 joutuessa vaaraan, ja heid\u00e4n teoistaan puhutaan hell\u00e4sti tai suorastaan ihailevasti, jotkut heist\u00e4 on jopa korotettu pyhimysten joukkoon. T\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4ksyminen johtui siit\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 kunnioituksesta, jota osoitettiin neitsyydelle. Hieronymus, joka kielsi luvan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse p\u00e4\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 vainon aikoina, teki poikkeuksen niiss\u00e4 tapauksissa, joissa siveys oli uhattu. Mutta Augustinus poisti t\u00e4m\u00e4nkin poikkeuksen. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4kivaltaisesti p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t neitsyet ansaitsevat s\u00e4\u00e4li\u00e4, mutta selitt\u00e4\u00e4, ettei se ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, koska siveys on sielun hyve, jota ei menetet\u00e4 ruumiin ollessa toisen tahdon ja suuremman voiman vankina. H\u00e4n osoittaa, ettei kanonisissa pyhiss\u00e4 kirjoituksissa ole ainoatakaan kohtaa, joka sallisi meid\u00e4n tuhota itsemme kuolemattomuuden saavuttamiseksi tai onnettomuuden v\u00e4ltt\u00e4miseksi. Sit\u00e4 vastoin itsemurha on kielletty k\u00e4skyll\u00e4 \u00bb\u00c4l\u00e4 tapa\u00bb, nimitt\u00e4in \u00bb\u00e4l\u00e4 itse\u00e4si \u00e4l\u00e4k\u00e4 toista\u00bb; sill\u00e4 se joka tappaa itsens\u00e4, tappaa ihmisen. T\u00e4m\u00e4 itsemurhan ja murhan samaistava oppi ei ilmeisesti ollut heprealaisten k\u00e4sityskanta t\u00e4st\u00e4 asiasta, sill\u00e4 niiden harvojen Vanhassa testamentissa mainittujen itsemurhatapausten yhteydess\u00e4 ei lausuta mink\u00e4\u00e4nlaista moitetta teon tekij\u00e4st\u00e4, ja Ahitofelista sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4net haudattiin is\u00e4ns\u00e4 hautaan.<\/span><\/p>\n

Itsdemurhan tuomitsemisesta tuli kuitenkin kirkon oppi. Itsemurha julistettiin pahimmanlaatuiseksi murhaksi, \u00bbkaikkein viheli\u00e4isimm\u00e4ksi asiaksi\u00bb. Jo pyh\u00e4 Johannes Khrysostomos oli julistanut, ett\u00e4 \u00bbjos on alhaista tuhota toisia, niin viel\u00e4 alhaisempaa on itsens\u00e4 tuhoaminen\u00bb. Sanottiin jopa ett\u00e4 Juudas teki suuremman synnin surmatessaan itsens\u00e4 kuin kavaltaessaan mestarinsa Kristuksen kuolemaan. Itsemurhaajalta riistettiin kaikille muille rikollisille suodut oikeudet. 500 – luvulla Orleansin kirkolliskokous s\u00e4\u00e4ti, ett\u00e4 \u00bbjonkin rikoksen takia surmattujen uhrilahjat voidaan vastaanottaa paitsi niiden jotka v\u00e4kivaltaisesti lopettavat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4\u00bb.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4s my\u00f6h\u00e4isempi kirkolliskokous kielsi itsemurhaajien hautaamisen tavallisin kristillisin menoin.<\/span><\/p>\n

Keskiajalla Tuomas Akvinolaisen muotoileman kristillisen opin mukaan itsemurha on ehdottoman laitonta kolmesta syyst\u00e4.<\/span><\/p>\n

1) Ensiksikin jokainen rakastaa luonnollisesti itse\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 elossa; itsemurha on vastoin luonnollista taipumusta ja kristillist\u00e4 rakkautta, jota ihmisen t\u00e4ytyy osoittaa itse\u00e4\u00e4n kohtaan, ja niin muodoin se on kuolemansynti.<\/span><\/p>\n

2) Toiseksi ihminen tappamalla itsens\u00e4 vahingoittaa sit\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4, jonka osa h\u00e4n on.<\/span><\/p>\n

3) Kolmanneksi \u00bbel\u00e4m\u00e4 on Jumalan ihmiselle antama lahja, ja se on H\u00e4nen, ’tappavan ja el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n’ vallassa. Siksi itsemurhan tekev\u00e4 tekee synti\u00e4 jumalaa vastaan, samoin kuin se, joka tappaa toisen miehen orjan, tekee synti\u00e4 orjan omistavaa is\u00e4nt\u00e4\u00e4 vastaan, kuten my\u00f6s se, joka anastaa itselleen tuomarin teht\u00e4v\u00e4n asiassa, joka ei kuulu h\u00e4nen ratkaistaviinsa; sill\u00e4 Jumalalle yksin kuuluu el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta p\u00e4\u00e4tt\u00e4minen.\u00bb Toinen n\u00e4ist\u00e4 kolmesta perustelusta on lainattu Aristoteleelta ja on t\u00e4ysin vieras varhaiskristinuskon hengelle. Tavallisesti se vastusti k\u00e4sityst\u00e4 is\u00e4nmaallisuudesta moraalisena velvollisuutena, ja kuten totuudenmukaisesti on huomautettu, \u00bboli mahdotonta esitt\u00e4\u00e4 kansalaisperustelua itsemurhaa vastaan tuomitsematta samalla erakkoel\u00e4m\u00e4\u00e4, joka 200-luvulla tuli kirkon ihanteeksi\u00bb. Muut perustelut pohjautuivatkin vankasti er\u00e4isiin kristinuskon perusoppeihin – ihmisel\u00e4m\u00e4n pyhyyteen, velvollisuuteen alistua ehdottomasti Jumalan tahtoon ja siihen suunnattomaan merkitykseen, joka annettiin kuolinhetkelle. Maallinen el\u00e4m\u00e4 on valmistautumista ikuisuutta varten; Jumalan l\u00e4hett\u00e4mi\u00e4 k\u00e4rsimyksi\u00e4 ei ole kartettava vaan ne on kestett\u00e4v\u00e4. Ihminen joka tahallaan riist\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, jonka Luoja on antanut h\u00e4nelle, osoittaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 piittaamattomuutta h\u00e4nen Mestarinsa tahtoa ja arvovaltaa kohtaan. Mik\u00e4 pahinta, h\u00e4n tekee sen juuri el\u00e4m\u00e4n viimeisell\u00e4 hetkell\u00e4, jolloin h\u00e4nen tuomionsa vahvistetaan ikuisiksi ajoiksi. H\u00e4nen tekonsa, kuten Akvinolainen sanoo, on \u00bbkaikkein vaarallisin asia, koska aikaa ei j\u00e4\u00e4 sen sovittamiseen katumuksella\u00bb. Se joka surmaa l\u00e4himm\u00e4isensa, ei samassa m\u00e4\u00e4rin hylk\u00e4\u00e4 Jumalan suojelusta; h\u00e4n tappaa vain ruumiin, kun taas itsemurhaaja tappaa sek\u00e4 ruumiin ett\u00e4 sielun. Kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n viimeksi mainitulta kristillisen hautauksen kirkko tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4nen paikkansa on sen piirin ulkopuolella.<\/span><\/p>\n

Kirkon tuomio vaikutti maalliseen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Kirkolliskokousten s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset siirtyiv\u00e4t lakikirjoihin ja sen mukaan alettiin kohdella itsemurhan tehneit\u00e4 my\u00f6s yhteiskunnan taholta.<\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4rimm\u00e4isen ankaruuden rinnalla, jolla kristillinen kirkko suhtautui itsemurhaan, tapaamme kuitenkin keskiajaltakin esimerkkej\u00e4 inhimillisemmist\u00e4 tunteista teon tekij\u00e4\u00e4 kohtaan. Keskiajan kertomuksissa ja balladeissa todelliset rakastavaiset kuolevat yhdess\u00e4 ja heid\u00e4t haudataan samaan hautaan; kaksi ruusua kasvaa hautakummulle ja kietoutuu hell\u00e4sti toisiinsa. Klassisen tiet\u00e4myksen henkiin her\u00e4\u00e4minen ja sen seurauksena antiikin ihailu ja pyrkimys sen suurmiesten j\u00e4ljittelyyn ei vain lis\u00e4nnyt itsemurhain lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaan vaikutti yleisiin k\u00e4sitystapoihin t\u00e4ss\u00e4 asiassa. My\u00f6s katoliset kasuistikot, jotka sovelsivat yleisi\u00e4 moraalinormeja ykstyistapauksiin alkoivat pit\u00e4\u00e4 itsemurhaa er\u00e4iss\u00e4 tapauksissa oikeutettuna. Niit\u00e4 olivat esimerkiksi h\u00e4pe\u00e4n tai todenn\u00e4k\u00f6isen synnin v\u00e4ltt\u00e4miseksi tehdyt itsemurhat. Oikeutettua oli my\u00f6s tuomitun henkil\u00f6n lopettaa itsens\u00e4 pelastuakseen kidutuksilta ennen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuolemaa tai uhrautua kuolemaan yst\u00e4v\u00e4n takia.<\/span><\/p>\n

Kristillisen etiikan ja Kirkon opetuksen mukaan itsemurha on synti ei ainoastaan l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 vaan my\u00f6s Jumalaa ja itse\u00e4\u00e4n vastaan. Se ilment\u00e4\u00e4 ep\u00e4uskoa rakastavaa, anteeksiantavaa ja pitk\u00e4mielist\u00e4 Jumalaa kohtaan. Itsemurha on murhan kaltainen rikos, sill\u00e4 siin\u00e4 asetumme Jumalan asemaan, jolla yksin on valta ja oikeus antaa ja ottaa pois ihmisen henki. Jumala on kutsunut ihmisen olemattomuudesta olemiseen, ja uskomme mukaan ihminen jatkaa olemistaan my\u00f6s kuoleman rajan takana. Itsemurhan tekeminen siirt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tulevaan, mutta se ei voi tehd\u00e4 meit\u00e4 olemattomiksi. Monet itsemurhaa suunnittelevat ajattelevat, ett\u00e4 kuolema lopettaa heid\u00e4n k\u00e4rsimyksens\u00e4, mutta niin ei ehk\u00e4 olekaan. Valmistautumattomina ja Jumalan armon ja avun hylk\u00e4\u00e4vin\u00e4 heit\u00e4 saattaa odottaa kuoleman rajan takana uudenlaiset k\u00e4rsimykset. El\u00e4m\u00e4 on annettu ihmiselle mahdollisuudeksi oppia tuntemaan Jumala ja el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4 niin, ett\u00e4 tuleva maailma olisi h\u00e4nelle levoksi ja autuudeksi.<\/span><\/p>\n

Usein itsemurha tapahtuu oloissa, joissa ihminen ei hallitse itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 pysty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti tekonsa seurauksia. T\u00e4llaisia tiloja ovat syv\u00e4 depressio eli masennus tai mielisairaus. Silloin itsemurha voidaan n\u00e4hd\u00e4 sairautena, johon voi kuolla siin\u00e4 miss\u00e4 fyysiseenkin sairauteen.<\/span><\/p>\n

Useimmat itsemurhat tapahtuvat suuren toivottomuuden, ep\u00e4uskon ja hylj\u00e4tyksi joutumisen tunteen vallassa. L\u00e4himm\u00e4inen, joka t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa suhtautuu ep\u00e4toivoiseen ihmiseen torjuvasti, on osaltaan syyllinen itsemurhaan. Monet itsemurhat tapahtuvat tosin mielenh\u00e4iri\u00f6ss\u00e4, ja omaisen on hyvin vaikeata tunnistaa kriittinen tilanne. T\u00e4llaisissa tapauksissa meid\u00e4n on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 itsemurhan tehnyt Jumalan armon huomaan.<\/span><\/p>\n

Ennen kirkko kielt\u00e4ytyi siunaamasta itsemurhan tehnytt\u00e4 ihmist\u00e4, mutta nykyisin kielto koskee vain niit\u00e4 vainajia, joiden tiedet\u00e4\u00e4n tehneen itsemurhan vakaan harkinnan j\u00e4lkeen ja Jumalan armon ja avun kielt\u00e4en. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, samoin kuin harkitusti tehdyn kirkosta eroamisen j\u00e4lkeen, ei hautaan siunaamista toimiteta, vaikka omaiset sit\u00e4 pyyt\u00e4isiv\u00e4tkin. Jokainen aikuinen on yksin vastuussa omasta uskostaan, ja Kirkko kunnioittaa vainajan omaa vapaata tahtoa t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa (Matt. 18:15 \u2013 17)<\/span><\/p>\n

Lyhent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja varsinkin lopettamalla sen, itsemurhaaja riist\u00e4\u00e4 yhteiskunnalta, jota h\u00e4n on velvollinen palvelemaan, sen hy\u00f6dyllisen j\u00e4senen. Jumala itse on antanut meille el\u00e4m\u00e4n. Meid\u00e4n velvollisuutemme on on kokonaan pyhitt\u00e4\u00e4 se h\u00e4nen palvelukseensa. Siin\u00e4 on meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme merkitys ja onnemme. ”Kukaan meist\u00e4 ei el\u00e4 itse\u00e4\u00e4n varten eik\u00e4 kukaan kuole itse\u00e4\u00e4n varten. Jos el\u00e4mme, el\u00e4mme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. El\u00e4mmep\u00e4 siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.” (Room:7-8) 10. ”Kun meill\u00e4 viel\u00e4 on aikaa, meid\u00e4n on siis teht\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdist\u00e4\u00e4 meihin.” (Gal 6:10)<\/span><\/p>\n

Kielt\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja siihen yhdistetyist\u00e4 hyvist\u00e4 teoista, itsemurhaaja osoittaa uskottomuutta Jumalaa ja h\u00e4nen hyvyytt\u00e4\u00e4n ja viisauttaan kohtaan, vastustaa Jumalan tahtoa ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kutsumusta sek\u00e4 valmistaa itselleen ianakaikkisen kadotuksen. ” Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 te olette Jumalan temppeli ja ett\u00e4 Jumalan Henki asuu teiss\u00e4? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon h\u00e4net. Jumalan temppeli on pyh\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 temppeli olette te.” 1 Kor 3: 16-17)<\/span><\/p>\n

Itsemurhan syyt ovat moninaiset: vastoink\u00e4ymiset el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaikkapa onneton rakkaus, omaisuuden menetys, kunnian tai puolison menett\u00e4minen, parantumaton sairaus, mielisairaus, alkoholismi ja huumeet, toisten esimerkki jne. esim. nuorison keskuudessa. Yleisimp\u00e4n\u00e4 ja perimm\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 itsemurhaan johtavana syyn\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 el\u00e4mntarkoituksen puutetta, nautinnon tavoittelua, hillitsem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 haluja, kykenem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 niit\u00e4 rajoittamaan ja hallitsemaan sek\u00e4 tyytm\u00e4\u00e4n siihen, mik\u00e4 on mahdollista. Suurin osa itsemurhaajista on tyytym\u00e4t\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka ei anna heille sit\u00e4, mit\u00e4 he olivat silt\u00e4 odottaneet. Ihminen kadottaa sielun tasapainon ja el\u00e4m\u00e4n halun. El\u00e4m\u00e4 alkaa tuntua h\u00e4nest\u00e4 tarkoituksettomalta. Yh\u00e4 enemm\u00e4n itsemurhien syyn\u00e4 ovat vaikeat el\u00e4m\u00e4n olosuhteet nykyisiss\u00e4 yhteiskunnallisissa olissa. Toisille el\u00e4m\u00e4 on alinomaista taistelua toimeentulosta ja puutetta vastaan esim. ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 johtuen. Vaikeudet lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen ja lopuksi ihminen kadottaa voimansa ja joutuu ep\u00e4toivoon.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmist\u00e4 kuulee luonnehdittavan itselliseksi ja itseriittoiseksi. H\u00e4nest\u00e4 saattaa tuntua, ettei tarvitse en\u00e4\u00e4 Jumalaa. H\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 hyvinvoivan ja sallivan yhteiskuntamme ideologioita. Kuitenkin h\u00e4n on ahdistunut ja epatietoinen. Hengellinen tyhjyys t\u00e4ytta\u00e4 h\u00e4nen sielunsa. H\u00e4n saattaa tuntea, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n rakenteen rajat k\u00e4yv\u00e4t yh\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isemmiksi ja el\u00e4m\u00e4 ajelehtii oman kontrollin ulkopuolella. Selke\u00e4t rajat itsen ja ymp\u00e4rist\u00f6n, mielikuvituksen ja todellisuuden valill\u00e4, h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t, samoin selke\u00e4 tieto siit\u00e4, mita olisi teht\u00e4v\u00e4, mita v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4. Tavallaan h\u00e4n on nykyhetken vanki siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole mielekk\u00e4ita yhteyksi\u00e4 menneeseen eik\u00e4 tulevaisuuteen, eik\u00e4 h\u00e4n tied\u00e4, miksi el\u00e4\u00e4 ja miit\u00e4 kohti on menossa. Kaikki on johtamassa apatiaan. H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samat voimat, jotka tarjoavat ihmiselle kyvyn luoda uusia el\u00e4m\u00e4nmalleja, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s itsetuhon mahdollisuuden. H\u00e4nen kuolemattomuutensa taju on uhattuna, eik\u00e4 h\u00e4n pysty kokemaan aitoina sellaisia vertauskuvia kuin taivas, yl\u00f6snousemus, paratiisi ja Jumalan valtakunta. Hengellinen tyhjyys n\u00e4kyy lapsissakin. Heid\u00e4n mielenkiintonsa suuntautuu kokonaan ulosp\u00e4in maailman huvituksiin. Sis\u00e4inen maailma ei kiehdo mill\u00e4\u00e4n tavoin.Vahitellen omaksutaan pintapuolinen el\u00e4m\u00e4nasenne. Halutaan vain ostaa ja omistaa. Ei ole halua pohtia, miten voisi kehitt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, sieluaan.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon kilvoittelijais\u00e4t varottelevat meit\u00e4 t\u00e4llaisesta tyhji\u00f6st\u00e4: v\u00e4\u00e4rist\u00e4 el\u00e4manarvoista ja va\u00e4rast\u00e4 el\u00e4m\u00e4n laadusta. He kehottavat meit\u00e4 kyselem\u00e4\u00e4n itselt\u00e4mme,miksi el\u00e4rnme? Mik\u00e4 on elam\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ra? Ovatko arvomme vain ajallisia? Miss\u00e4 olemme kulkeneet harhaan?Vai onko meid\u00e4t johdettu harhaan? Meidan minuutemme on traagisesti eksyksiss\u00e4 ja olisi ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen itsemme. Jos pid\u00e4mme itse\u00e4mme todellisina kristittyin\u00e4, emme saa pysy\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 kohdatessarnm hengellist\u00e4, sosiaalista tai moraalista sairautta. Meid\u00e4n kuuluu kantaa siit\u00e4 osamme. Jokainen meist\u00e4 omalta osaltaan kykenee eheytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sekasortoista maailmaa. T\u00e4ss\u00e4 on meid\u00e4n haasteemme pohdiskellessamme my\u00f6s itsemurhaa ja niiden ihmisten kohtaloa, jotka ovat valinneet sen tien.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miss\u00e4\u00e4n moraalikysymyksess\u00e4 ei ollut suurempaa eroa klassisten ja kristillisten oppien v\u00e4lill\u00e4 kuin asenteessa itsemurhaan. Kreikkalaiset tragediain kirjoittajat tuovat usein ilmi<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-54","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=54"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":962,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions\/962"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=54"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=54"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=54"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}