{"id":45,"date":"2012-02-04T15:51:52","date_gmt":"2012-02-04T15:51:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/ortodoksisen-kirkon-mystisesta-teologiasta\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:22","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:22","slug":"ortodoksisen-kirkon-mystisesta-teologiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/ortodoksisen-kirkon-mystisesta-teologiasta\/","title":{"rendered":"Ortodoksisen kirkon mystisest\u00e4 teologiasta"},"content":{"rendered":"

Teologia ja mystisismi ortodoksisen kirkon traditiossa<\/strong><\/span><\/p>\n

Termi ”mystinen teologia” merkitsee hengellisyytt\u00e4, joka ilmaisee opillista asennoitumista. M\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 mieless\u00e4 kaikki teologia on mystist\u00e4, sik\u00e4li kuin se osoittaa jumalallista mysteeri\u00e4, jumalallista ilmestyst\u00e4. Ortodoksisen kirkon traditio ei ole koskaan vet\u00e4nyt rajaa mystiikan ja teologian v\u00e4lille eik\u00e4 jumalallisten mysteerien persoonallisen kokemisen ja kirkon hyv\u00e4ksym\u00e4n dogmin v\u00e4lille. Keskeisimm\u00e4ksi kokemukseksi on tullut kirkon taistellessa gnostisismia vastaan koko olemassaolon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, jumaloituminen: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmiset voisivat tulla Jumalan kaltaiseksi”. K\u00e4sitykset Pyh\u00e4n Kolminaisuuden ilmestymisest\u00e4 maailmassa synnyttiv\u00e4t areiolaisuuden, nestorialaisuuden, monofysitismin ja Apollonarioksen harhaopit sek\u00e4 monoteletismin, jotka kirkko aikanaan kumosi.<\/span><\/p>\n

Id\u00e4n ja l\u00e4nnen mystinen teologia muovautuvat kahdesta eri traditiosta yhdess\u00e4 kirkossa. Ortodoksisen kirkon traditio pohjautuu paljolti sellaisiin teologeihin kuin pyh\u00e4t Atanasios, Basileios ja Kyrillos Aleksandrialaiseen, l\u00e4nnen taas Kyprianokseen, Augustinukseen ja Gregorios Suureen. Id\u00e4n ja l\u00e4nnen k\u00e4sitykset kirkon teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 muovautuivat erilaisiksi, samoin k\u00e4sitykset kirkon hallinnosta. Id\u00e4n kirkossa p\u00e4\u00e4si vallalle sakramentaalinen n\u00e4kemystapa, l\u00e4nness\u00e4 taas l\u00e4hinn\u00e4 juridis – oikeudellinen. My\u00f6s munkkilaisuus kehittyi id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 eri suuntiin.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalallinen pimeys<\/span><\/strong><\/p>\n

Teologia, joka pyrkii selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka voidaan tuntea Jumalaa, pohjautuu paljolti Dionysios Areopagitan teokseen ”Mystisest\u00e4 teologiasta”. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 kaksi keinoa tai tiet\u00e4: katafaattinen eli positiivinen tutkimustapa ja apofaattinen eli negaatioiden kautta tapahtuva tiedon hankinta.<\/span><\/p>\n

J\u00e4lkimm\u00e4inen on Dionysioksen mukaan t\u00e4ydellinen tie. Negaatioiden kautta voidaan oppia tuntemaan ehdottoman tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pimeydess\u00e4 olevaa Tuntematonta. Jotta t\u00e4m\u00e4 olisi mahdollista, on tarpeellista sis\u00e4inen puhdistautuminen. Siihen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n rukouksen ja mietiskelyn kautta. Negatiivinen teologia on n\u00e4in ollen tie kohti mystist\u00e4 yhteytt\u00e4 jumalan kanssa, jonka luonne j\u00e4\u00e4 meille edelleenkin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.<\/span><\/p>\n

Dionysiosta on sanottu uusplatonistiksi ja monet h\u00e4nen ajatuksensa antavat aihetta t\u00e4h\u00e4n k\u00e4sitykseen. Mit\u00e4 tulee k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan ymm\u00e4rt\u00e4miseen, useimmat kirkon isist\u00e4 ovat omaksuneet samankaltaisia k\u00e4sityksi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Apofatismi, negatiivinen mystinen teologia, ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teoriaa haltioitumistiloista tai muusta sellaisesta, vaan ilmaus perusasenteesta, joka muuttaa koko teologian ja johtaa jumalallisen ilmoituksen salaisuuksien sis\u00e4iseen mietiskelyyn ja n\u00e4kemiseen. Apofatismi opettaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kaiken yll\u00e4 kielteisen merkityksen kirkon dogmeissa: se kielt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 seuraamasta ajattelun luonnollisia teit\u00e4 ja luomasta k\u00e4sitteit\u00e4, jotka ottaisivat hengellisten realiteettien aseman. Kristinusko ei ole koulukunta abstraktisten k\u00e4sitteiden spekuloimiseksi, vaan oleellisesti yhteys el\u00e4v\u00e4n Jumalan kanssa. Siksi huolimatta kaikista filosofisista opeistaan ja luonnollisesta taipumuksesta spekulointiin ortodoksisen tradition is\u00e4t, pysyen uskollisina teologian apofaattisille periaatteille, eiv\u00e4t salli koskaan ajattelunsa murskata salaisuuden kynnyst\u00e4 tai asettaa ep\u00e4jumalan kuvaa itsens\u00e4 tilalle. Siksi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole filosofiaa, joka ei olisi enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kristillist\u00e4. Platon ei ole kristillisempi kuin Aristoteles. Kysymys filosofian ja teologian v\u00e4lisist\u00e4 suhteista ei ole koskaan noussut esille ortodoksisessa maailmassa.<\/span><\/p>\n

Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ei tarkoita agnostisismia tai kieltoa tuntea Jumala. Siit\u00e4 huolimatta t\u00e4m\u00e4 tieto saavutetaan vain sit\u00e4 tiet\u00e4, joka ei johda tietoon vaan yhteyteen – jumaloitumiseen. T\u00e4st\u00e4 johtuen teologia ei ole koskaan k\u00e4sitteellist\u00e4, k\u00e4sitteill\u00e4 toimivaa, vaan mietiskelev\u00e4\u00e4, joka kohottaa mielen niihin todellisuuksiin, jotka ohittavat kaiken ymm\u00e4rryksen. Jumalallisen ilmestymisen t\u00e4rkein kohta, Kolminaisuusdogmi, on ennen kaikkea antinomi. Jotta saavutettaisiin mietiskelyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 alkutodellisuus kaikessa t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 saavuttaa se p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, jonka se asettaa eteemme, jumaloitumisen tila, sill\u00e4 pyh\u00e4n Gregorios Nasiansilaisen sanoin:”… sanomaton valo ja Pyh\u00e4 ja Korkein Kolminaisuus on ottava heid\u00e4t vastaan… yhdist\u00e4en heid\u00e4t kokonaan Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, miss\u00e4 yksin ja kaiken muun takana k\u00e4sit\u00e4n, mist\u00e4 Taivaan valtakunta koostuu”.<\/span><\/p>\n

Apofaattinen tie ei johda poissaoloon, \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4\u00e4n tyhjyyteen, sill\u00e4 kristityn tuntematon Jumala ei ole filosofien persoonaton Jumala.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Jumalan Kolminaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n

Vaikeaa on sovittaa yhteen Ykseyden ja Kolminaisuuden antinomia. Pyh\u00e4 Gregorios Nasiansilainen selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4: ”Jumaluus ei mahdu rajojen sis\u00e4lle eik\u00e4 ulota itse\u00e4\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti… Kun sanon Jumala, tarkoitan Is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Tehden eron luonnon ja hypostasiksen v\u00e4lill\u00e4 patristisen ajattelun apofaattinen luonne kykeni kolminaisuusdogmin muodostumisessa s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden mysteerinomaisen samankaltaisuuden. Pyh\u00e4 Maksimos ilmaisi asian: ”Jumala on identtisesti Yksi ja Kolminaisuus”.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on loputtoman tien loppu, rajattoman nousun raja, kuten teologi Lossky sanoo. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilmaisee itsens\u00e4 siin\u00e4 tosiasiassa, ett\u00e4 H\u00e4nen olemuksensa on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 H\u00e4nen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 perustuu siihen tosiasiaan, ettei Jumala ole vain Luonto, vaan Kolme Persoonaa. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n Luonto on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, koska se on Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen Luonto, Jumala; k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, koska Kolminaisuus edelleen ilmoittaa itsens\u00e4 Kolminaisuutena.<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 apofatismi saavuttaa t\u00e4ydellistymisens\u00e4. Pyh\u00e4 Kolminaisuus ilmenee perustotuutena, viimeisen\u00e4 todellisuutena, ”ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4yksen\u00e4”, mit\u00e4 mink\u00e4\u00e4n muun totuuden keinoilla ei voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, selitt\u00e4\u00e4 tai keksi\u00e4, sill\u00e4 ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 varhaisempaa. Apofaattinen ajattelu luopumalla kaikista tuista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tukensa Jumalassa, jonka k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ilmenee Kolminaisuutena. T\u00e4ss\u00e4 ajattelu saavuttaa vakauden, jota ei voi horjuttaa. Teologia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 perustansa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys muuttuu tiedoksi.<\/span><\/p>\n

Kun puhutaan Jumalasta, se tapahtuu aina ortodoksisessa kirkossa konkreettisena m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n\u00e4: ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, Jeesuksen Kristuksen Jumala”. Jumala on aina Kolminaisuus: Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki. Silloin kun yleinen luonto omaksuu Kolminaisuuden dogmista, Jumalan uskonnollisesta todellisuudesta Kolminaisuutena, mielikuvissamme ensimm\u00e4isen sijan, se v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4m\u00e4rtyy jossain m\u00e4\u00e4rin ja antaa sijaa er\u00e4\u00e4nlaiselle ”sisimm\u00e4n olemuksen filosofialle”. Samoin autuuden idea on saanut l\u00e4nnen piiriss\u00e4 kevyen intellektuaalisen korostuksen, esitt\u00e4ytyen n\u00e4kyn\u00e4 Jumalan sisimm\u00e4st\u00e4 olemuksesta. Ihmisen henkil\u00f6kohtainen suhde el\u00e4v\u00e4\u00e4n Jumalaan ei ole en\u00e4\u00e4 suhde Kolminaisuuteen, vaan pikemminkin sill\u00e4 on kohteenaan Kristuksen persoona, joka ilmaisee meille jumalallisen luonnon. Kristillinen el\u00e4m\u00e4 ja ajattelu tuli Kristus- keskeiseksi perustuen ensisijaisesti lihaksitulleen Sanan inhimillisyyteen.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon traditiossa ei ole sijaa jumalallisen olemuksen teologialle ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n mystisismille. Taivaan valtakunnan autuus, joka on ortodoksisen hengellisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ei ole n\u00e4ky sis\u00e4isest\u00e4 olemuksesta, vaan ennen kaikkea osallistumista Pyh\u00e4n Kolminaisuuden jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se on ”jumalallisen luonnon kanssaperillisten jumalallistunut tila”, ”luomattoman Jumalan kaltaiset luodut jumalat” omistavat armosta kaiken sen, mink\u00e4 Pyh\u00e4 Kolminaisuus omistaa luonnostaan.<\/span><\/p>\n

Kolminaisuus on ortodoksiselle kirkolle kaiken uskonnollisen ajattelun, kaiken hengellisen el\u00e4m\u00e4n ja kaiken kokemuksen j\u00e4rkkym\u00e4t\u00f6n perusta. Jumalaa etsiess\u00e4mme ja kun tavoittelemme olemisen t\u00e4yteytt\u00e4, olemassaolon loppua ja tarkoitusta, etsimme Kolminaisuutta. Alkuilmestys, Pyh\u00e4 Kolminaisuus, kaiken ilmestyksen alkul\u00e4hde, esitt\u00e4ytyy meid\u00e4n uskonnolliselle tietoisuudellemme todellisena todisteena, johon voi nojata.<\/span><\/p>\n

Modernin ven\u00e4l\u00e4isen teologin, is\u00e4 Florenskyn, mukaan ei ole muuta tiet\u00e4, jossa inhimillinen ajattelu voisi saavuttaa t\u00e4ydellisen horjumattomuuden, kuin trinitaarisen antinomin hyv\u00e4ksyminen. Jos hylk\u00e4\u00e4mme Kolminaisuuden kaiken ajattelun ja todellisuuden perustana, joudutaan tielle, joka ei johda mihink\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4tyen mielett\u00f6myyteen, oman olemisemme hajoamiseen, hengelliseen kuolemaan. Kolminaisuuden ja helvetin v\u00e4lill\u00e4 ei ole muuta vaihtoehtoa. Kysymys on ratkaiseva sanan kirjaimellisessa merkityksess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kolminaisuuden dogmi on inhimillisen ajattelun teiden risteys. Apofaattinen nousu on Golgatalle kiipe\u00e4mist\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 mik\u00e4\u00e4n filosofinen pohdiskelu ei ole onnistunut koskaan kohoamaan Pyh\u00e4n Kolminaisuuden mysteerin tasolle. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 inhimillinen henki kykeni saavuttamaan jumaluuden t\u00e4yden ilmestyksen vasta sen j\u00e4lkeen, kun Kristus ristill\u00e4 oli voittanut kuoleman ja helvetin pohjattoman syvyyden. T\u00e4m\u00e4 on lopultakin se syy, miksi Kolminaisuuden ilmestyminen loistaa Kirkossa yksinomaan uskon lahjana kaiken muun yl\u00e4puolella.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Luomattomat energiat<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalan pyh\u00e4n Kolminaisuuden, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen ilmoittaminen on koko kristillisen teologian perusta. Se on teologia itse siin\u00e4 merkityksess\u00e4 kuin kreikkalaiset is\u00e4t sen ymm\u00e4rsiv\u00e4t. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n teologia kaikkein tavallisimmin merkitsi Kolminaisuuden mysteerin paljastumista Kirkolle. Kolminaisuuden teologia on yhteyden teologiaa, pyh\u00e4n apostoli Pietarin sanoin ”osallisuutta jumalallisesta luonnosta”. Jumalallinen ja jumaloittava valo ja armo eiv\u00e4t ole sisin olemus, vaan Jumalan energia, jumalallinen voima ja energia, joka on yhteinen Kolminaisuuden luonnolle.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen mukaan sanonta: ”jumalallinen luonto ei voi kommunikoida itsest\u00e4\u00e4n vaan energiansa kautta”, on j\u00e4\u00e4v\u00e4 todellisen hurskauden \u00e4\u00e4rirajaksi.<\/span><\/p>\n

Id\u00e4n kirkon teologia erottaa Jumalassa kolme hypostaasia, luontoa tai olemusta ja energiaa. Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat niin sanoaksemme persoonallisia tapahtumia. Energioita ei voi erottaa luonnosta ja luonto on erottumaton kolmesta Persoonasta. N\u00e4m\u00e4 erityispiirteet ovat hyvin t\u00e4rke\u00e4t ortodoksisen kirkon k\u00e4sitykselle mystisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4:<\/span><\/p>\n

Oppi energioista, jotka selv\u00e4sti ovat eri asia kuin olemus, on kaiken mystillisen kokemuksen todellisen luonteen dogmaattinen perusta. Jumala, jonka olemus on luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n, on l\u00e4sn\u00e4 energioidensa kautta kuten ”peiliss\u00e4”, pysyen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, ”samalla tavoin kuin kykenemme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kasvomme peilist\u00e4, vaikka ne eiv\u00e4t ole todelliset kasvot”, kuten pyh\u00e4 Gregorios Palamas ilmaisee asian.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oppi tekee mahdolliseksi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka Kolminaisuuden olemuksen kanssa ei voi olla yhteydess\u00e4 ja kuitenkin samalla Kolminaisuus voi tulla asumaan meihin Kristuksen lupauksen mukaan.<\/span><\/p>\n

Sis\u00e4isen olemuksen ja energioiden v\u00e4liset erityispiirteet, jotka ovat perustana ortodoksiselle opille armosta, tekev\u00e4t mahdolliseksi varjella pyh\u00e4n apostoli Pietarin sanojen ”osallisia jumalallisesta luonnosta” todellisen tarkoituksen.<\/span><\/p>\n

Jumala on luonut kaiken energiallaan. Pyh\u00e4 Maksimos sanoo: ”Jumala on luonut meid\u00e4t siin\u00e4 tarkoituksessa, ett\u00e4 tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta, ett\u00e4 voisimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4lle iankaikkisuuteen, ett\u00e4 voisimme tulla armosta jumaloituen H\u00e4nen kaltaisekseen, josta kaikki olevaiset ovat saaneet alkunsa, ja joka saattaa olemiseen kaikki ne, joita ei ennen ollut”.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Luotu olevainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Maksimoksen mukaan oli ensimm\u00e4isen ihmisen m\u00e4\u00e4r\u00e4tty jumalallinen tarkoitus yhdist\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 koko luomakunta ja saamalla saavuttaa t\u00e4ydellinen yhteys Jumalan kanssa ja n\u00e4in taata koko luomakunnan jumaloituminen. Maailma luotiin tyhj\u00e4st\u00e4 Jumalan yksinomaisesta tahdosta. Se on sen alkuper\u00e4. Se luotiin tarkoituksenaan tulla osalliseksi t\u00e4ydellisesti jumalallisesta luonnosta. Se on sen kutsumus. Se kutsuttiin todellistamaan t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 vapaudessa, luotujen tahdon ja Jumalan tahdon vapaassa harmoniassa. T\u00e4m\u00e4 on Kirkon luomiseen luonnostaan kuuluva mysteeri. Koko maailmankaikkeutta kutustaan Kirkon sis\u00e4puolelle tulemaan Kristuksen kirkoksi, jotta se voisi aikojen t\u00e4ytytty\u00e4 muuntua ikuiseksi Jumalan kuningaskunnaksi. Maailma olemattomuudesta luotuna l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4yttymyksens\u00e4 Kirkossa, miss\u00e4 luominen saavuttaa j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n perustuksen sen kutsumuksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen saattamisessa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kuva ja kaltaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Augustinus ottaa l\u00e4ht\u00f6kohdakseen Jumalan kuvan ihmisess\u00e4 ja yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 Jumalan ideaa yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paljastaa H\u00e4ness\u00e4 sen, mink\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme sielusta Jumalan kuvan kaltaiseksi luotuna. Toisaalta pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen esimerkiksi aloittaa siit\u00e4, mit\u00e4 Jumalan ilmoitus kertoo meille Jumalasta tarkoituksessa paljastaa, mit\u00e4 ihmisess\u00e4 on sellaista, joka viittaa jumalalliseen kuvaan.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Makarios Egyptil\u00e4isen mukaan Jumalan kuva ilmenee kahdella tapaa. Ensiksikin muodollisen vapauden tilana, vapaana tahtona, valinnan kykyn\u00e4, joita synti ei voinut h\u00e4vitt\u00e4\u00e4. Toiseksi se on ”taivaallinen kuva”, kuvan positiivinen sis\u00e4lt\u00f6, mik\u00e4 on tuo yhteys Jumalan kanssa, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta ihmisen ja Sanan ja Pyh\u00e4n Hengen v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen sanoo: ”Luodulla ihmisell\u00e4 ei ole erityist\u00e4 nime\u00e4, vaan h\u00e4n on universaalinen. T\u00e4ll\u00e4 ihmisluonnosta k\u00e4ytetyll\u00e4 termill\u00e4 me tarkoitamme, ett\u00e4 Jumala huolenpidollaan ja voimallaan, k\u00e4sitt\u00e4en koko ihmiskunnan t\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 luomisteossa… Sill\u00e4 kuva ei ole osassa luontoa eik\u00e4 armo yhdess\u00e4 yksil\u00f6ss\u00e4 niiden joukossa, joita se koskee, vaan t\u00e4m\u00e4 voima ulottuu koko ihmisrotuun. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ei ole eroa ensimm\u00e4isell\u00e4 luodulla ihmisell\u00e4 ja sill\u00e4, joka tulee luoduksi kaiken lopulla. Kummallakin on sama jumalallinen kuva… Kristillisyys on Jumalan luonnon j\u00e4ljittelemist\u00e4… ”<\/span><\/p>\n

Kreikkalaiset is\u00e4t joskus kuvaavat ihmisluontoa kolmiosaisena: henki, sielu ja ruumis, joskus sielun ja ruumiin yhteyten\u00e4.<\/span><\/p>\n

Voidaan sanoa, ett\u00e4 kuva on luontoon painettu jumalallinen sinetti ja my\u00f6s henkil\u00f6kohtaiseen Jumala- suhteeseen painettu. T\u00e4m\u00e4 suhde on ainutlaatuinen jokaiselle olennolle.<\/span><\/p>\n

Paha tuli maailmaan tahdon kautta. Se ei ole luonto, vaan tila. Diadokos Fotikealainen sanoo: ”Hyv\u00e4n luonne on voimallisempi kuin pahan kuva, sill\u00e4 hyv\u00e4 on olemassa, kun taas pahaa ei ole, tai pikemminkin se on vain silloin, kun sit\u00e4 harjoitetaan”.<\/span><\/p>\n

Aadam ei t\u00e4ytt\u00e4nyt kutsumustaan. H\u00e4n oli kykenem\u00e4t\u00f6n yhteyteen Jumalan kanssa ja jumaloitumaan luomisk\u00e4skyn mukaan. Lankeemuksesta helluntaip\u00e4iv\u00e4\u00e4n jumalallinen energia, jumaloittava ja luomaton armo, oli vieras ihmisluonnolle vaikuttaen siihen vain ulkopuolelta. Vanhan testamentin profeetat ja vanhurskaat olivat armon v\u00e4likappaleita. Armo vaikutti heid\u00e4n kauttaan, mutta he eiv\u00e4t saaneet sit\u00e4 omakseen persoonallisena voimana. Jumaloituminen, armoyhteys Jumalan kanssa, oli tullut mahdottomaksi. Mutta Jumalan suunnitelma ei ollut hajonnut ihmisen synnist\u00e4 huolimatta. Ensimm\u00e4isen Aadamin kutsumus t\u00e4ydellistyi Kristuksessa, toisessa Aadamissa. ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi jumalaksi”, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksemme Irenaeuksen ja Atanasioksen sanoja kaikkien aikojen isien ja teologien kaikuna. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4n lihaksitulleen Sanan t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n langennut ihmissuku on n\u00e4hnyt ensisijaisesti pelastusty\u00f6n\u00e4, maailman vapahtamisena synnist\u00e4 ja kuolemasta. Usein unohdamme, ett\u00e4 synnin vallan murtamisella Vapahtajamme avaa uudelleen tien jumaloitumiseen, joka on ihmisen lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Kristuksen ty\u00f6 kutsuu meit\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6h\u00f6n (Lk. 12: 49).<\/span><\/p>\n

Pojan osuus jumalallisessa pelastusj\u00e4rjestyksess\u00e4<\/span><\/p>\n

Jumaloitumisen tie, joka suunniteltiin ensimm\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4 varten, on mahdoton, kunnes inhimillinen luonto on saavuttanut voiton synnist\u00e4 ja kuolemasta. Tie yhteyteen esitet\u00e4\u00e4n langenneelle ihmiskunnalle t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien pelastuksena. T\u00e4m\u00e4 kielteinen termi merkitsee esteen poistamista: pelastutaan jostakin – kuolemasta ja synnist\u00e4 – kuoleman aiheuttajasta. Aadam ei toteuttanut jumalallista suunnitelmaa. Sen sijaan, ett\u00e4 olisi kohonnut suoraa tiet\u00e4 Jumalan luo, ensimm\u00e4isen ihmisen tahto seurasi p\u00e4invastaista luontoa p\u00e4\u00e4tyen kuolemaan. Jumala yksin voi varustaa ihmisen jumaloitumisen mahdollisuudella vapauttaen h\u00e4net yhdell\u00e4 ja samalla kertaa kuolemasta ja synnin orjuudesta. Mit\u00e4 ihminen tarvitsee kyet\u00e4kseen kohottautumaan Jumalan luo, sen Jumala tekee laskeutuen alas ihmiseksi. Siksi Jumala murtaa p\u00e4invastaisella j\u00e4rjestyksell\u00e4 kolminkertaisen esteen – kuolema, synti ja luonto -, joka erottaa meid\u00e4t Jumalasta ja jota meid\u00e4n on mahdoton ylitt\u00e4\u00e4, aloittaen erill\u00e4\u00e4n olevien luontojen yhdist\u00e4misell\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tyen voittoon kuolemasta. Koska Aadam joutui harhaan kutsumuksessaan, Kristus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4skyn, joka oli annettu ensimm\u00e4iselle Aadamille. Neitseest\u00e4 syntyen H\u00e4n lakkauttaa inhimillisen luonnon jakamisen miespuoliseen ja naispuoliseen. Ristill\u00e4 H\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 paratiisin, syntiinlankeemusta edelt\u00e4neen asuinpaikan, maallisen todellisuuden kanssa, miss\u00e4 ensimm\u00e4isen Aadamin langenneet j\u00e4lkel\u00e4iset nyt asuvat. Todellakin: H\u00e4n sanoo katuvalle ry\u00f6v\u00e4rille: ”T\u00e4n\u00e4\u00e4n sin\u00e4 olet oleva kanssani paratiisissa”, ja H\u00e4n jatkaa viel\u00e4 keskustelua opetuslastensa kanssa yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeisen\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olonsa aikana. Kristus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Vanhan testamentin ennustukset.<\/span><\/p>\n

Nikolaos Kavasilaksen mukaan ”lihaksitulo ei ollut vain Is\u00e4n ty\u00f6 H\u00e4nen voimallaan ja Hengell\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s Neitseen tahdon ja uskon ty\u00f6”.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Maksimoksen mukaan pelastusty\u00f6 muodostuu kolmesta vaiheesta. Ensimm\u00e4inen saavutettiin lihaksitulossa, toinen tahdon lahjomattomuudella maan p\u00e4\u00e4llisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja joka johti el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymiseen ristill\u00e4, ja kolmas luonnon katoamattomuudella, sellaisena kuin se ilmenee yl\u00f6snousemuksessa.<\/span><\/p>\n

Kristuksessa olemme saavuttaneet jumaloitumisen mahdollisuuden uudelleen. Mutta vaikka luonnostamme olemme Kristuksen inhimillisyyden j\u00e4seni\u00e4 ja osia, persoonamme ei viel\u00e4 ole saavuttanut yhteytt\u00e4 jumaluuden kanssa. Luonnon vapahdus ja puhdistuminen ei viel\u00e4 ole tarpeeksi jumaloitumista varten. Kirkko jo on Kristuksen ruumis, mutta se ei ole viel\u00e4 ”H\u00e4nen t\u00e4yteytens\u00e4, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki kaikessa” (Ef. 1: 23). Kristuksen ty\u00f6 on saatettu p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6 odottaa toteuttamistaan.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen osuus jumalallisessa pelastusj\u00e4rjestyksess\u00e4<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Basileios Suuri sanoo: ”Pyh\u00e4 Henki on pyhityksen voima, joka ei joudu koskaan harhaan siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 niin monet ovat siit\u00e4 osallisia ja joka on kokonaan l\u00e4sn\u00e4 jokaisessa olennossa ja kokonaisena kaikkialla, ja jota on mahdoton jakaa ja olla jakamatta, niin kuin auringon s\u00e4de, jonka suloisesta vaikutuksesta kukin on yht\u00e4 lailla osallinen, olipa h\u00e4n vaikka yksin maailmassa, mutta joka my\u00f6s sekoittuu ilman kanssa ja loistaa yli maan ja meren. Niinp\u00e4 Henki on my\u00f6s l\u00e4sn\u00e4 jokaisessa, joka vastaanottaa H\u00e4net aivan kuin olisi vain yksi saaja, mutta suo riitt\u00e4v\u00e4n ja t\u00e4ydellisen armon kaikille”.<\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen Pyh\u00e4n Hengen ilmoitus helluntaina annettiin koko Kirkolle, Kirkkoruumiille. Tai pikemminkin Henki annettiin apostoleille, yhteis\u00f6lle, noille, joille samalla Kristus soi papillisen vallan sitoa ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki tullessaan asumaan meihin tekee meist\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valtaistuimen, sill\u00e4 Is\u00e4 ja Poika ovat erottamattomat Hengen jumaluudesta.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen tulemisen kautta Kolminaisuus asuu meiss\u00e4 ja jumaloittaa meid\u00e4t antaen meille luomatonta energiaa, sen kunnian ja jumaluuden, joka on iankaikkinen valo, josta meid\u00e4n t\u00e4ytyy tulla osallisiksi.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon teologiassa on Pyh\u00e4n Hengen persoona, Armon Antaja, aina erotettava luomattomasta armosta, jonka H\u00e4n suo. Armo on luomaton ja luonteeltaan jumalallinen. Se on yhden luonnon energia tai juhlakulkue, jumalallisuus, niin pitk\u00e4lle kuin se sanomattomasti eroaa sis\u00e4isest\u00e4 olemuksesta ja ilmoittaa itsest\u00e4\u00e4n luoduille olennoille jumaloittaen ne.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kirkon kaksi puolta<\/strong><\/span><\/p>\n

Vaikka Poika ja Pyh\u00e4 Henki suorittavat saman ty\u00f6n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 luomalla Kirkon, jonka sis\u00e4ll\u00e4 yhteys Jumalan kanssa on saavutettavissa, kahden jumalallisen Persoonan maanp\u00e4\u00e4llinen rooli ei ole sama. Kirkko on samalla Kristuksen ruumis ja Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys, ”t\u00e4ytt\u00e4en kaiken kaikessa”. Ruumiin yhteys tarkoittaa luontoa, joka ilmeni ”ainutlaatuisena ihmisen\u00e4” Kristuksessa. Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys tarkoittaa persoonia, inhimillisten olemusten paljoutta, joista kukin edustaa ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n osaa, vaan kokonaisuutta. N\u00e4in ollen kukin on yhdell\u00e4 ja samalla kertaa luonnoltaan Kristuksen osa ja j\u00e4sen, mutta my\u00f6s olento (jos h\u00e4nt\u00e4 katsoo persoonana), joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n kaiken.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki lev\u00e4ten kuninkaallisena voiteluna Pojan, Kirkon P\u00e4\u00e4n, inhimillisyyden yll\u00e4 ilmoittaen itse\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ruumiin jokaiselle j\u00e4senelle, luo niin sanoaksemme monia Kristuksia, monia Herran voideltuja, jumalallisen Persoonan ohella persoonia jumaloitumisen tiell\u00e4.<\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 asti, kun Kirkko on Kristuksen ja Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6, Kirkon opilla on kaksinainen perusta. Se juurtuu oppiin Kristuksesta ja oppiin Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Kyrillos Aleksandrialaisen mukaan Kirkko on ”pyh\u00e4 kaupunki, joka ei ole pyhitetty lain noudattamisella – sill\u00e4 laki ei tehnyt mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydelliseksi (Hepr. 7: 19), vaan muovautumalla Kristuksen mukaisesti, osallistumalla jumalallisesta luonnosta Pyh\u00e4n Hengen yhteyden kautta, joka on leimannut meid\u00e4t sinetill\u00e4\u00e4n pelastuksemme p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun meist\u00e4 pestiin jokainen tahra, ja vapautettiin kaikista pahoista teoistamme.”<\/span><\/p>\n

Kirkko on universumin keskus, sf\u00e4\u00e4ri, jossa sen kohtalot on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty. Kaikki ovat kutsutut astumaan sis\u00e4lle Kirkkoon, sill\u00e4 jos ihminen on mikrokosmos, Kirkko on makroantropos, niin kuin pyh\u00e4 Maksimos sanoo.<\/span><\/p>\n

Kirkko kristologiselta kannalta katsottuna ilmenee organismina, jolla on kaksi luontoa, kaksi toimintaa ja kaksi tahtoa, aivan kuten Kristuksella. T\u00e4ten ristinmerkki, pyhitetty vesi, Raamatun lukeminen jne. ovat hengellisen maailman symboleja tarkoituksella todellistaa sit\u00e4. Koko liturgia kuvaa hengellisi\u00e4 todellisuuksia. T\u00e4m\u00e4 kaikki on Kristuksen ruumiin inhimillist\u00e4 puolta.<\/span><\/p>\n

Pneumatologinen puoli, Pyh\u00e4n Hengen toiminta ihmisi\u00e4 kohtaan, on viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi, sill\u00e4 Pyh\u00e4 Henki saattaa jokaisen yksil\u00f6n Jumalan yhteyteen. T\u00e4m\u00e4 Kirkon pneumatologinen puoli perustuu helluntain ihmeeseen.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 voidaan sanoa kristologiselta kannalta, ett\u00e4 Kirkko on t\u00e4ydellisen luja ja vakaa, horjumaton perusta, josta apostoli Paavali sanoo: ”Te olette kivi\u00e4 siin\u00e4 rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakiven\u00e4 on itse Kristus Jeesus. H\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 koko rakennuksen yhteen niin ett\u00e4 se kasvaa Herran pyh\u00e4ksi temppeliksi, ja h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 teid\u00e4tkin Hengell\u00e4\u00e4n rakennuskivin\u00e4 Jumalan asumukseen”. ( Ef. 2: 20 – 22)<\/span><\/p>\n

Pneumatologinen puoli, Pyh\u00e4n Hengen toiminta ihmisi\u00e4 kohtaan, johon Paavali edell\u00e4 viittaa, on se, ett\u00e4 Kirkko on dynaaminen luonteeltaan. Se pyrkii kohti lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, jokaisen ihmisen yhteytt\u00e4 Jumalan kanssa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohdassa Kirkko ilmenee Kristuksen ruumiina, toisessa liekkin\u00e4, jolla on perusta, mutta joka jakaantui moniksi kieliksi.<\/span><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi puolta ovat erottamattomat. Lis\u00e4ksi Kirkko ensimm\u00e4isess\u00e4 tarkoituksessa on olemassa Kristuksen olemuksessa, kun taas toisessa voimme havaita pilkahduksen sen omaa olemusta, selv\u00e4sti erillisen\u00e4 Kirkon p\u00e4\u00e4n olemuksesta.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s Neitsyt Marian osuus on merkitt\u00e4v\u00e4. Jumalan \u00c4iti on pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen mukaan ”silta, joka yhdist\u00e4\u00e4 luodun ja luomattoman”. Mit\u00e4\u00e4n lahjaa Kirkossa ei saada ilman Jumalan \u00c4idin apua, joka itse on ylist\u00e4v\u00e4n Kirkon ensihedelm\u00e4. Kahteen t\u00e4ydelliseen ihmeeseen – Kristuksen jumalalliseen persoonaan ja Jumalan \u00c4idin inhimilliseen persoonaan – sis\u00e4ltyy Kirkon salaisuus.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Yhteyden tie<\/strong><\/span><\/p>\n

Luodun jumaloituminen eli theoosis todellistuu t\u00e4ydellisesti vasta tulevassa ajassa kuolleista yl\u00f6snousemisen j\u00e4lkeen. T\u00e4t\u00e4 jumaloitumista voidaan kuitenkin t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 aina enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n my\u00f6s nykyajassa, lahjottavan ja turmeltuneen luontomme muuntumisen kautta ja mukauttamalla sit\u00e4 iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jos Jumala on antanut meille Kirkossa kaikki objektiiviset keinot, joita tarvitsemme p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme tuohon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, meid\u00e4n on puolestamme saatava aikaan tarpeelliset subjektiiviset keinot. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 Jumalan ja ihmisen yhteistoiminnalla voidaan yhteys saattaa t\u00e4ydelliseksi. T\u00e4m\u00e4 subjektiivinen n\u00e4k\u00f6kohta yhteydest\u00e4mme Jumalan kanssa muodostaa yhteyden tien, joka on kristillinen el\u00e4m\u00e4. Siihen kuuluu rukoilemista, paastoa, jumalanpalveluksia ja muita kristillisi\u00e4 tapoja. Mutta ne eiv\u00e4t ole kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4. Serafim Sarovilaisen mukaan todellista kristillisyytt\u00e4 on Pyh\u00e4n Hengen saaminen. Edell\u00e4 mainitut ovat keinoja Pyh\u00e4n Hengen saamiseksi. On Huomattava, ett\u00e4 vain Kristuksen nimess\u00e4 suoritetut ty\u00f6t tuovat Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n alku on k\u00e4\u00e4ntymys, tahdon k\u00e4\u00e4ntyminen Jumalan puoleen ja maailmasta luopuminen. Kristillinen el\u00e4m\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlaista asketismia, taistelua. Asketismia voidaan harjoittaa kahdella tasolla: toiminnan tasolla ja mietiskelyn, sis\u00e4isen n\u00e4kemisen, tasolla.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen erottaa kolme eri tasoa yhteyden tiell\u00e4: katumus, puhdistuminen ja t\u00e4ydellisyys, toisin sanoen tahdon k\u00e4\u00e4ntymys, vapautuminen himoista ja t\u00e4ydellisen rakkauden saaminen, joka on armon t\u00e4yteys.<\/span><\/p>\n

Katumuksen ja kyynelten avulla kivisyd\u00e4n pehmenee ja puhdistuu ja tulee kykenev\u00e4ksi vastaanottamaan ja tuntemaan armon, joka saa aikaan t\u00e4ydellistymisen, rakkauden. Kyynelten avulla syntyy keskittynyt, sanaton, kontemplatiivinen rukous, joka johtaa Jumalan sis\u00e4iseen n\u00e4kemiseen. Samalla sielu t\u00e4ydellisesti antautuu Jumalan tahdolle. T\u00e4t\u00e4 tilaa kutsutaan puhtaaksi rukoukseksi. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4semiseksi luostarilaitoksen piiriss\u00e4 on kehittynyt erilaisia menetelmi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Rukouksen hedelm\u00e4 on jumalallinen rakkaus kaikkia luotuja kohtaan. Rakkaus on my\u00f6s tietoa. Henkinen tiet\u00e4mys on tarpeellista, muutoin yhteys j\u00e4\u00e4 sokeaksi ja vaille tarkkaa kohdetta, pyh\u00e4n Makarios Egyptil\u00e4isen mukaan ”n\u00e4enn\u00e4iseksi opetuslapseudeksi”. Pyh\u00e4n Doroteoksen mukaan askeettisella el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n arvoa ”erill\u00e4\u00e4n tiedosta”.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on iankaikkinen yhteys jumalan kanssa. kaikki tarpeelliset keinot lopullisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttamiseksi on annettu kristityille Kirkossa. Yhteys Jumalan kanssa ei ole mink\u00e4\u00e4n orgaanisen prosessin tulos, se toteutuu ihmisess\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen ja vapaan tahtomme yhteistoimintana.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Jumalallinen valo<\/strong><\/span><\/p>\n

Yhteys Jumalan kanssa tulee n\u00e4kyviin ihmisess\u00e4. Ihminen kehittyy sellaiseksi kuin h\u00e4nen luonnoltaan tulee olla, Jumalan kuvan kaltaiseksi. Mit\u00e4 pitemm\u00e4lle ihminen kehittyy yhteyden tiell\u00e4, sit\u00e4 suuremmaksi kasvaa h\u00e4nen tietoisuutensa. Hengellinen el\u00e4m\u00e4, ihmisen kehittyminen armossa, on aina laadultaan tietoista. T\u00e4m\u00e4 laadun puuttuminen on merkki synnist\u00e4, ”sielun nukkumisesta”. Sielun t\u00e4ytyy siksi olla alituiseen vartioissa. Meid\u00e4n on vaellettava ”valon lapsina” pyh\u00e4n apostoli Paavalin sanoin: ”Her\u00e4\u00e4, sin\u00e4, joka nukut, ja nouse kuoleman unesta, niin Kristus on sinua valaiseva”.<\/span><\/p>\n

Raamatussa on runsaasti ilmaisuja, jotka kertovat valosta. Jumalaa kutsutaan valoksi. Gnoosis, jumalallisen tietoisuuden ylin aste on luomattoman valon kokeminen, itsens\u00e4 kokeminen valona: ”Sinun valkeudessasi me valkeuden n\u00e4emme”.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Simeon Uusteologin mukaan: ”… Jumala on valo, ja ne, jotka H\u00e4n tekee arvolliseksi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n H\u00e4net, n\u00e4kev\u00e4t H\u00e4net valona, ja ne, jotka vastaanottavat H\u00e4net, vastaanottavat H\u00e4net valona. Sill\u00e4 H\u00e4nen kunniansa valo k\u00e4y H\u00e4nen kasvojensa edell\u00e4 ja H\u00e4nen on mahdoton ilmet\u00e4 muutoin kuin valona. Ne, jotka eiv\u00e4t ole n\u00e4hneet t\u00e4t\u00e4 valoa, eiv\u00e4t ole n\u00e4hneet Jumalaa, sill\u00e4 Jumala on Valo.”<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Makarios Egyptil\u00e4isen mukaan armon tuli Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta kristityn syd\u00e4mess\u00e4 saa h\u00e4net loistamaan Jumalan Pojan edess\u00e4: ”Aineeton ja jumalallinen tuli tutkii syd\u00e4met. T\u00e4m\u00e4 tuli jakaantui apostolien ylle tulisten kielten muodossa. T\u00e4m\u00e4 valo loisti pyh\u00e4n Paavalin yll\u00e4 ja puhui h\u00e4nelle ja valaisi h\u00e4nen mielens\u00e4 samalla kuin sokaisi h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4n valon Mooses n\u00e4ki palavassa pensaassa. T\u00e4m\u00e4 valo vei profeetta Elian vaunujen muodossa taivaaseen. Enkelit ja henget Jumalan palveluksessa tulevat onnellisiksi t\u00e4st\u00e4 tulesta. T\u00e4m\u00e4 tuli karkottaa demonit ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 synnin. …Jumalallinen valo ei ole allegorinen tai abstraktinen asia, se annetaan mystisess\u00e4 kokemuksessa…”.<\/span><\/p>\n

N\u00e4hd\u00e4ksemme jumalallisen valon ruumiillisena niin kuin opetuslapset Taaborin vuorella, meid\u00e4n on oltava osallisia siit\u00e4 ja sen muovaamia. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas sanoo nimenomaan: ”H\u00e4n, joka tulee osalliseksi jumalallisesta energiasta, tulee itse jossain m\u00e4\u00e4rin valoksi. H\u00e4n yhdistyy valoon ja t\u00e4ss\u00e4 valossa h\u00e4n n\u00e4kee t\u00e4ysin tietoisena kaiken, mik\u00e4 on k\u00e4tkettyn\u00e4 niilt\u00e4, joilla ei ole t\u00e4t\u00e4 armoa. Niinp\u00e4 se ei muuta vain ruumiillisia aisteja, vaan kaiken, mit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4 \u00e4lyll\u00e4… sill\u00e4 puhdassyd\u00e4miset n\u00e4kev\u00e4t Jumalan… joka, ollen valo, asuu heiss\u00e4 ja ilmoittaa itsens\u00e4 rakastetuilleen, heille, jotka rakastavat H\u00e4nt\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Paruusiassa, Kristuksen tulemuksessa ja historian eskatologisessa t\u00e4yttymisess\u00e4 koko luotu maailmankaikkeus on tuleva t\u00e4ydellisesti Jumalan yhteyteen. T\u00e4m\u00e4 yhteys toteutuu tai pikemminkin julistetaan eri tavoin jokaiselle ihmiselle, joka on etsinyt Pyh\u00e4n Hengen armoa Kirkossa. Mit\u00e4 tulee niihin, jotka eiv\u00e4t tunteneet t\u00e4t\u00e4 valo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, heid\u00e4n kohdaltaan Kirkon rajat j\u00e4\u00e4v\u00e4t meille, kuoleman ja pelastuksen mahdollisuuksien tuolla puolen, jumalallisen armon salaisuudeksi.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Valtakunnan pidot<\/strong><\/span><\/p>\n

Lopulta apofatismi, joka luonnehtii ortodoksisen kirkon mystist\u00e4 teologiaa, ilmenee Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteyden todisteena. Tuo Persoona, joka t\u00e4ytti kaiken ja saattoi kaiken lopulliseen t\u00e4yttymykseens\u00e4, pysytt\u00e4ytyy viel\u00e4 tuntemattomana. Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 kaikki tulee t\u00e4ydelliseksi: maailma, joka luotiin jumaloitumaan, Jumala-yhteyteen kutsutut ihmiset sek\u00e4 Kirkko, jossa t\u00e4m\u00e4 yhteys toteutuu. Lopulta Jumala tekee itsens\u00e4 tunnetuksi olemuksensa koko t\u00e4yteydess\u00e4 Pyh\u00e4n\u00e4 Kolminaisuutena.<\/span><\/p>\n

Usko ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 sokeaksi niiss\u00e4, jotka tulevat Jumalan yhteyteen. Pyh\u00e4 Henki tulee heiss\u00e4 perimm\u00e4iseksi periaatteeksi tietoisuudelle ja laajenee yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n jumalallisten todellisuuksien arvostelukyvyksi. Hengellinen el\u00e4m\u00e4 on aina id\u00e4n askeettikirjailijoiden mukaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 tietoisuudessa. T\u00e4t\u00e4 armon ja Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon tietoisuutta meiss\u00e4 yleens\u00e4 kutsutaan gnoosikseksi tai hengelliseksi ymm\u00e4rrykseksi.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen luonnehtii sit\u00e4 ”iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4mykseksi” ja ”salaisten todellisuuksien tuntemiseksi”. Gnoosiksen t\u00e4ydellistyminen tapahtuu Pyh\u00e4n Kolminaisuuden jumalallisen valon sis\u00e4llisess\u00e4 katselemisessa. T\u00e4m\u00e4 t\u00e4ydellinen tietoisuus on paruusia, viimeinen tuomio, iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyminen. Se on todellisuutta sek\u00e4 t\u00e4yttyy t\u00e4ss\u00e4 ja nyt (pyh\u00e4n Simeon Uusteologin mukaan), jo ennen kuolemaa ja yl\u00f6snousemusta niiss\u00e4 pyhiss\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t katkeamattomassa yhteydess\u00e4 Jumalaan.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteyden tietoisuus, joka annetaan jokaiselle Kirkon j\u00e4senelle siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin h\u00e4n voi vastaanottaa, karkottaa kuoleman varjot, viimeisen tuomion pelot ja helvetin kauhut, k\u00e4\u00e4nt\u00e4en huomiomme yksinomaan Herramme tuloon kunniassaan. T\u00e4m\u00e4 ilo yl\u00f6snousemuksessa ja iankaikkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tekee p\u00e4\u00e4si\u00e4isy\u00f6st\u00e4 ”uskon pidot”, joihin kaikki voivat osallistua, vaikkakin vain esimakuna ja v\u00e4h\u00e4ksi aikaa, tuon loppumattoman kahdeksannen p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4yteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/strong><\/em><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Archimandrite Sophrony: His Life is Mine. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. 1977. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Arseniev, Nicholas: Mysticism and the Eastern Church. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood, New York 10707 1979.<\/em><\/span><\/p>\n

Filokalia I – V. Valamon Yst\u00e4v\u00e4t r.y.<\/em><\/span><\/p>\n

Florovsky, Georges: Bible, Church, Tradition: An Eastern Orthodox View. Volume One . Nordland Publishing Company. Belmont, Massachusetts 02178. 1972<\/em><\/span><\/p>\n

Cabasilas, Nicolas: The Life in Christ. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. 1974. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Grisbrooke,W. Jardine: Spiritual Counsels of Father John of Kronstadt. James Clarke& Co. LTD. 31 Queen Anne\u00b4s gate, Westminster, London, S.W. I 1967<\/em><\/span><\/p>\n

Jeesuksen rukous. Otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista. Koonnut Valamon luostarin igumeni Hariton. Valamon Luostari. 1983.<\/em><\/span><\/p>\n

Kadloubovsky & Palmer: Early Fathers from the Philokalia. Faber and Faber Limited. 3 Queen Square. London. 1976<\/em><\/span><\/p>\n

Kadloubovsky & Palmer: Writings from the Philokalia on Prayer of the Heart. Faber and Faber Limited. 3 Queen Square.London. 1975<\/em><\/span><\/p>\n

Kleine Philokalie. Belehrungen der M\u00f6nchv\u00e4ter der Ostkirche \u00fcber das Gebet. Benzinger Verlag. 1976. Z\u00fcrich.<\/em><\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir: In the Image and Likeness of God. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. 1974. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir: The Mystical Theology of the Eastern Church. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. 1976 . New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Meyendorff, John: Christ in Eastern Christian Thought. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. 1975. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Meyendorff, John: St Gregory Palamas and Orthodox Spirituality. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press 1074. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Thunberg, Lars: Man and the Cosmos. The Vision of St Maximus The Confessor. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood, New York 10707. 1985<\/em><\/span><\/p>\n

Unseen Warfare. The Spiritual Combat and Path to Paradise of Lorenzo Scupoli edited by Nocodemus of the Holy Mountain and revised Theophan the Recluse. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood, New York 10707. 1978<\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teologia ja mystisismi ortodoksisen kirkon traditiossa Termi ”mystinen teologia” merkitsee hengellisyytt\u00e4, joka ilmaisee opillista asennoitumista. M\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 mieless\u00e4 kaikki teologia on<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-45","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=45"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":971,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45\/revisions\/971"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=45"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=45"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=45"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}