{"id":444,"date":"2018-03-01T05:30:10","date_gmt":"2018-03-01T05:30:10","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/maailman-alkuperasta\/"},"modified":"2019-11-12T13:55:44","modified_gmt":"2019-11-12T11:55:44","slug":"maailman-alkuperasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2018\/03\/01\/maailman-alkuperasta\/","title":{"rendered":"MAAILMAN ALKUPER\u00c4ST\u00c4"},"content":{"rendered":"

 <\/p>\n

Origin of the World<\/span><\/span>
E.Osipov<\/span><\/div>\n
L\u00e4hde: https:\/\/www.scribd.com\/document\/137630153\/Osipov<\/a><\/span><\/span>
http:\/\/www.holytrinitymission.org\/books\/english\/apologetics_osipov_e.htm#_Toc10841710<\/a><\/span><\/div>\n
<\/span>
K\u00e4\u00e4nn\u00f6s RS<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
 <\/div>\n
Yksi kristinuskon dogmeista on opetus Jumalan maailman luomisesta : ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan … Ja Jumala sanoi:”Tulkoon…!” … tuli … ja oli … Ja tuli ilta ja tuli aamu, n\u00e4in meni ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4… toinen … kolmas … nelj\u00e4s … viides … kuudes p\u00e4iv\u00e4 … N\u00e4in tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mit\u00e4 niiss\u00e4 on. ” (1 Moos. 2: 1-; 2: Makk. 7:28; Jes. 45:18; Jer.10: 12; Ps. 145: 6; Joh. 1: 3; Room.4:17; 1: 16-17, Hebr 11: 3 ym.). Kristillisen uskontunnustuksen  ensimm\u00e4inen rivi puhuu luomisesta: ”Uskon yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Is\u00e4\u00e4n, taivaan ja maan, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Luojaan.”<\/span><\/div>\n
Yhteenvetona  Raamatun  ilmoituksen opetus luomisesta: <\/span>
1. Maailma ei ole itsens\u00e4 luoma, vaan se on seurausta Jumalan erityisest\u00e4 luovasta teosta. <\/span>
2. Jumala ei muovannut maailmaa ikuisesti olemassa olevasta aineesta vaan luodusta, eli itse aine ja koko maailma (maailmankaikkeus) on kutsuttu olemattomasta olemiseen vain Jumalan kaikkivoimallisen luovan sanan kautta. <\/span>
3. Maailman luominen ei ollut hetkellinen vaan asteittainen, ”kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt”. <\/span>
4. N\u00e4kem\u00e4t\u00f6n, aisteinhavaisematon henkinen maailma luotiin  n\u00e4kyv\u00e4n maailman rinnalla, eli sellaisena, jonka voimme aisteillamme aavistaa. Ilmeisesti jokainen n\u00e4ist\u00e4 edellytyksist\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 laajan sarjan teologisia ja filosofisia ongelmia. T\u00e4ss\u00e4 koskettamme vain joitakin niist\u00e4; ensinn\u00e4kin, luodun maailman olemuksen ongelmaa.  Juutalainen sana ”iom” (k\u00e4\u00e4nnetty englanniksi, kirkkoslaaviksi ja ven\u00e4j\u00e4ksi ”p\u00e4iv\u00e4ksi”) merkitsee paitsi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, my\u00f6s ajanjaksoa, aikakautta, m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ajanjaksoa ja hetke\u00e4.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
1. Kaksi k\u00e4sityst\u00e4  maailmasta.<\/span> <\/span>
T\u00e4st\u00e4 on kaksi t\u00e4rkeint\u00e4 ei-kristillist\u00e4 uskonnollista ja filosofista k\u00e4sityst\u00e4: dualistinen ja panteistinen. Dualistinen on yksinkertaisempi, joka pit\u00e4\u00e4 ainetta ikuisena, alkuper\u00e4isen\u00e4 aineena, josta Jumala yksinkertaisesti muodosti maailman, kuten arkkitehti-rakentaja. Materia ja maailma t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta ovat itsen\u00e4isi\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 riippumattomia Jumalasta. Vaikka maailma tuhoutuisi, sen perusta  on tuhoutumaton. Kristillisyydelle t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys ei ole hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ensinn\u00e4kin sille ei ole olemassa raamatullisia perusteita. Toiseksi se heikent\u00e4\u00e4 Jumalaa  ainoana alkuna ja olemassaolon l\u00e4hteen\u00e4. Lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys liittyy erottamattomasti metafyysisen ja eettisen dualismin ideoihin, pysyv\u00e4sti ottaessaan sen pois Ilmoituksen ulottuvuudesta. Toinen laajalle levinnyt ajatusj\u00e4rjestelm\u00e4 on panteistinen.Siit\u00e4  on olemassa monia muunnelmia, mutta niiden olemus on yksi: aine ja maailma ovat joko samaa olemusta  kuin jumaluus (eli niill\u00e4  on sama luonto kuin Jumalalla) tai joita ei ole ollenkaan olemassa (maailma on harhan\u00e4ky, kaikki on Jumala). T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma on my\u00f6s ristiriidassa kristinuskon kanssa. Panteismi ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n riist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 korkeimman positiivisen luonehdinnanJumalasta, jonka ihmisen tietoisuus voi antaa h\u00e4nelle – yksil\u00f6llisyyden – mutta my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 maailman luomista itsess\u00e4\u00e4n Jumalan edellytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 tekona,  H\u00e4nelle tarpeellisena, riipuvaisena H\u00e4nen luontonsa   ontologisista ominaisuuksista.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Siksi panteistinen ajattelu pyrkii v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n ”luomisen” k\u00e4sitett\u00e4 olettaen, ett\u00e4 Jumalassa on ehdoton vapaus. Toisin kuin Spinozan akosmismi (=k\u00e4sitys, ett\u00e4 maailmankaikkeutta ei todellisuudessa ole olemassa) ja useimpien ajattelijoiden panteismi, on mahdotonta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n maailman olemassaolosta Jumalan luonteesta; koska maailman luomisen teko – jos ymm\u00e4rr\u00e4mme sen olevan hetkellinen ja historian ulottuvilla tai asteittainen ja  koko historialliseen aikaan ulottuva tai paljastunut loputtomaksi historialliseksi prosessiksi tai lopulta ikuiseksi – riippumatta siit\u00e4, kuinka monta eri tulkintaa on olemassa – on pidett\u00e4v\u00e4 vapaana, eli  Jumalalta tulevana ilman tarvetta. Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 kristinuskon opetuksista, joka on p\u00e4\u00e4osin erilainen kuin panteismin, on Jumalan absoluuttinen hengellinen vapaus Persoonana ja T\u00e4ydellisen\u00e4 Olentona. Panteistinen kosmogonia on t\u00e4ysin vastakkainen kristinuskolle my\u00f6s muissa eritt\u00e4in t\u00e4rkeiss\u00e4 kohdissa.  Samaistamalla Jumalan ja maailman olemuksen  panteismi ottaa  seuraavan askeleen – olennaisesti, se poistaa maailman (tai Jumalan). Panteismi on my\u00f6s tietoinen mahdottomuudesta ratkaista muita t\u00e4rkeit\u00e4 maailmankatsomuksiin liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4: todesta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta, vapaudesta ja tyranniasta, kauneudesta ja rumuudesta, k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja nautinnosta jne. Pantheismi ehdottaa todellakin ”ainutlaatuista” ratkaisua: sik\u00e4li kun kaikki n\u00e4m\u00e4 vastakkaiset luokat saavat alkunsa lopullisessa analyysiss\u00e4 pakosta yhdest\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4 – ”Jumala-maailma”, Absoluutti, niiden v\u00e4lill\u00e4 ei  ole pohjimmiltaan  eroa.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
2. Kistillinen maailman  k\u00e4sitys.<\/span><\/div>\n
Kristinusko hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 dualistiset ett\u00e4 panteistiset k\u00e4sitykset vahvistaa k\u00e4sityksen  maailman luomisesta ”tyhj\u00e4st\u00e4”: ”ei olemassa olevasta”, ”ei olemassa olevista asioista” (2. Makk. 7:28), \u201dn\u00e4kyv\u00e4 on syntynyt n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4.”(He 11: 3),”Jumalan sanalla”(He 11: 3). Evankelistaja Johannes sanoo Logoksesta: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mik\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on syntynyt, ei ole syntynyt ilman h\u00e4nt\u00e4.” (Joh. 1: 3). N\u00e4m\u00e4 ja muut Raamatun paikat samoin kuin kaikki ne  asiayhteydet, jotka kirkon is\u00e4t ovat t\u00e4ysin yksiselitteisesti ymm\u00e4rt\u00e4neet, puhuvat luomisesta sellaisena tekona, jossa Jumala kolmessa Persoonassa antoi todellisen olemassaolon itse aineelle  ja koko maailmalle, ei-olemassaolosta, ”ei olemassa olevista” tai ”tyhj\u00e4st\u00e4”. T\u00e4m\u00e4 ”tyhj\u00e4st\u00e4” on yksi luomisen salaisuuden teologisista ongelmista. Ja t\u00e4ss\u00e4 ei ole kyse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 niin sanotun terveen j\u00e4rjen  mukaan ”mit\u00e4\u00e4n ei voi tulla tyhj\u00e4st\u00e4”, vaan my\u00f6s maailman luonteen mysteerist\u00e4, joka (luonne) loogisesti ajattellen, raamatullisessa luomisen  yhteydess\u00e4  n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan ilman ainetta, tyhj\u00e4\u00e4, joka vastaa aavemaista, ei-olemassa olevaa. Kuitenkin kristinusko vastustaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti t\u00e4t\u00e4 meonistista (=olematon olemus) johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 sek\u00e4  dogmassaan Jumalan inkarnaatiosta ett\u00e4 opetuksessaan universaalisesta yl\u00f6snousemuksesta. Kysymyksess\u00e4  on ilmeinen antinomia, joka tarvitsee k\u00e4sityskyky\u00e4.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Luomisen teologinen tulkinta on per\u00e4isin  kirkon muinaisesta opetuksesta, erityisesti pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen (\u2020 1359) huolellisesti kehitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 opetuksesta, ett\u00e4 on  v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 erotettaa toisistaan Jumalassa h\u00e4nen olemuksensa eli luontonsa, ylivoimaista luodulle maailmalle, ja H\u00e4nen energiansa eli  toimintansa, jotka ovat ihmisen tietoisuuden ulottuvilla. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 maailman luonteen teologisen mallin p\u00e4\u00e4ajatus n\u00e4kyy selke\u00e4sti seuraavassa St. Gregory Palamasin lausunnossa: ”Jumala on  ja sit\u00e4 kutsutaan kaiken olemassaolevan luonnoksi, koska kaikki kuuluu H\u00e4nelle ja on olemassa t\u00e4m\u00e4n kuulumisen vuoksi, mutta kuuluminen ei ole h\u00e4nen luontoaan vaan h\u00e4nen energioitaan. ” Professori  rovasti V. Zenkovsky (\u2020 1962), ik\u00e4\u00e4n kuin kommentoiden t\u00e4t\u00e4 lausuntoa, kirjoittaa: ”Jumalalliset energiat tunkeutuvat maailmaan – ja n\u00e4iden energioiden kautta Jumala  yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ja hallitsee maailmaa.\u201d T\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4n  Gregory Palamaksen opetus, suojaamalla  apopataattista n\u00e4k\u00f6kulmaa jumaluuden k\u00e4sitteeseen ja samalla selitt\u00e4en Jumalan ”kaikkialla l\u00e4sn\u00e4olemista” maailmassa jumalallisissa energioissaan, on t\u00e4rke\u00e4 paitsi teologian kannalta my\u00f6s Jumala- opetuksen puhtauden kannalta, t\u00e4rke\u00e4\u00e4 metafysiikalle ja maailman ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. Ei vain sen mitattavissa oleva ja havaittavissa oleva pinta (kuori) ole olemassa maailmassa – jumalallisten energioiden s\u00e4teet l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t kaiken maailmassa ja suorittavat el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4n ja muodostavan toiminnan.” ”Jumalallisten energioiden s\u00e4teily kulkee l\u00e4pi kaikkien maailman materiaalien, t\u00e4t\u00e4 s\u00e4teily\u00e4, joka ei kuulu fyysiseen  olemassaoloon, ei-luotuna, ei voida rinnastaa tuntemattomaan (”meille”) Jumalan olemukseen  – ilman t\u00e4m\u00e4n  eron  varmaa tunnustamista Jumalan  ”olemuksen” ja H\u00e4nen jumalallisten energioidensa v\u00e4lill\u00e4, emme voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa el\u00e4v\u00e4n\u00e4 kokonaisuutena tai Jumalana, lankeamatta  pelkk\u00e4\u00e4n transsendentalismiin”. Tunnettu ven\u00e4l\u00e4inen uskonnollinen ajattelija Eugene Trubetskoy ilmaisee pohjimmiltaan saman ajatuksen. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ”ikuinen Sophia-viisaus  sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4ns\u00e4 iankaikkiset ideat \/ prototyypit kaikesta, mik\u00e4 luotiin, kaiken, mist\u00e4 tulee maailma, joka laajenee  ajan my\u00f6t\u00e4. N\u00e4in ollen Jumala ennen aikojen alkua alkaneessa luovassa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, ennen ajan alkua, n\u00e4kee ei- olevaisuuden  t\u00e4ynn\u00e4 lukemattomia monenlaisia positiivisia valmiuksia.  Alusta alkaen H\u00e4nest\u00e4 riippumaton olemattomus  muuntuu suhteelliseksi olemattomuudeksi, eli positiiviseksi potentiaaliksi tai t\u00e4ydellisen  olemassaolon mahdollisuudeksi  … ja se on, mik\u00e4 tapahtuu ajassa”.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja (\u2020 662) kirjoitti siit\u00e4 ehk\u00e4 tarkemmin: ”Ikuisista ajoista, – h\u00e4n sanoo – Luoja halutessaan antoi  olemuksen  tiedoille asioista, jotka olivat olemassa H\u00e4ness\u00e4 ja saattoi  sen maailmaan ”Kaikki edell\u00e4 mainitut lausunnot sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t olennaisilta osin saman ajatuksen. Luovat jumalalliset energiat (”ennen ikuisuutta olleen  Viisauden ideat”, Jumalan Sana) ”antoi olennaisuuden” (olennaisuus, olemus) kaikelle, mik\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n: aineen, maailmankaikkeuden, henget, mukaan luettuna luomakunnan kruunu – ihminen. Fyysinen maailma oli asioiden jumalallisen tiedon  toteutumista; jumalallisista energioista tuli ”asioiden”, niiden ”olemuksen” olemassaolon perusta. N\u00e4in ollen maailmankaikkeutta ilman jumalallista energiaa, joka tukee sit\u00e4, ei ole lainkaan. Maailman olemassaolo perustuu vain Jumalan sanan voimaan,energiaan: ”Ja Jumala sanoi: Tulkoon… ja  tuli!\u201d  \u201dSill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ja h\u00e4nen kauttansa ja h\u00e4neen on kaikki; h\u00e4nelle kunnia iankaikkisesti!\u201d (Room.11:36). N\u00e4in maailma ei perustu johonkin ikuiseen aineeseen, vaan Jumalan ei-fyysiseen, henkiseen ajatukseen maailmasta , H\u00e4nen energiaansa, ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ”Jumalaa kutsutaan kaiken olemassaolevan olemukseksi”. Esimerkiksi pyh\u00e4  Kyrillos Aleksandrialainen(\u2020 444) sanoi my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 prosessissa maailma ei ole Jumalan emanaatio (panteismi), vaan h\u00e4nen luomistekonsa. ”Luominen, – h\u00e4n kirjoitti, on toiminnallinen ominaisuus, mutta synnytt\u00e4minen – on olemuksellista. Mutta olemus ja toiminta eiv\u00e4t ole sama asia, joten synnytys ja luominen eiv\u00e4t ole sama asia”. Palamaksen kielell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuulostaisi: ”Luominen on ominaista energialle, mutta synnytt\u00e4minen  on luontoa. Mutta luonto (olemus) ja energia eiv\u00e4t ole samat, joten synnytt\u00e4inen ja luominen eiv\u00e4t ole sama asia.”<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
N\u00e4in ollen luotu maailma ei tietyss\u00e4 teologisessa tulkinnassa ole ehdottomasti ulkopuolinen ja muutoin Jumalalle vieras, niin vastakkainen H\u00e4nelle, ett\u00e4 Jumala ei voi edes koskettaa sit\u00e4, mik\u00e4 on tulosta dualistisesta n\u00e4kemyksest\u00e4  tai esimerkiksi Filon  Alexandrialaisen opetuksesta. Maailma ei ole emanatio eik\u00e4 jumalallisen luonnon (olemuksen) tulosta, tavalla, jolla panteismi tyypillisesti sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ei Jumala eik\u00e4 maailma pysy  erillisin\u00e4 todellisuuksina. Maailma ei ole harhan\u00e4ky, haamu tai ”saippuakupla”, niinkuin meonismi  sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kristillisen opetuksen mukaan maailma on toisaalta erillinen ja erottamattomasti yhteydess\u00e4 Luojansa kanssa, koska se on h\u00e4nen ikuisten, ei-luotujen energioidensa ”toteutuma”, toisaalta se, koska se ei ole kietoutunut luontoon (olemukseen), se ei sulautu H\u00e4neen , jolla on oma luonteensa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 oman identiteettins\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ”khalkedonilainen” -periaate Jumalan ja h\u00e4nen luomisty\u00f6ns\u00e4 liittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4, muuttumattomasta, jakamattomasta, erottamattomasta liitosta tapahtuu koko maailman historiassa ja toteutuu siin\u00e4 kolmella eri tasolla. Ensimm\u00e4inen on maailman luominen, jossa ”khalkedoilaisen” -periaatteen mukainen liittyminen Jumalan kanssa on maailman liittyminen Jumalan energioihin, muttei H\u00e4nen olemukseensa. Toinen on Jumalan ihmiseksituleminen, jossa samalla periaatteella tapahtuu itse luontojen liittyminen: jumalallinen luonto ja luotu ihminen yhdistyv\u00e4t  Jeesuksessa Kristuksessa. Kolmas on universaalinen yl\u00f6snousemus, uusi taivas ja uusi maa (Ilm.21: 1), kaiken ennalleen palauttaminen, kun Jumalan ja koko ihmiskunnan ja kaiken luomisen liitto saavuttaa korkeimman mahdollisen rajan, kun  ”Jumala hallitsee t\u00e4ydellisesti kaikkea.”(1 Kor 15:28). On tarpeen tehd\u00e4 joitain johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka johtuvat t\u00e4llaisesta k\u00e4sityksest\u00e4  maailman luomisesta.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Ensimm\u00e4inen: T\u00e4m\u00e4 vahvistaa ennen  ajan alkua   tapahtuneen  kaiken luodun \u201dJumalassa-olemisen\u201d   alkul\u00e4hteen  ja ennen kaikkea – ihmisen. Samanaikaisesti Jumalassa-oleminen ei ole mit\u00e4\u00e4n ulkoista luodun maailman suhteen, vaan siihen luonnostaan kuuluu luominen ”siementen” kautta, jonka kehityksen laajuus riippuu ihmisen vapaudesta. Apostoli Paavali kirjoittaa siit\u00e4: ”Sill\u00e4 luomakunnan harras ik\u00e4v\u00f6itseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Sill\u00e4 luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. ” (Room 8: 19-21). <\/span><\/div>\n
Toinen on ihmisen jumalankaltaisuuden luonnollisuus. Sik\u00e4li kuin ”Luoja antoi olemuksen” ihmiselle kokonaisuutena, sen seurauksena ei vain sielu vaan my\u00f6s ruumis on luojansa kuva. Siksi yleinen yl\u00f6snousemus voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 luonnolliseksi ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tapahtumaksi, joka ilmaisee Jumalan toimien (energioiden) muuttumattomuuden ihmisen  ja kaiken luomisen suhteen. Kolmas on maailman mekaaniseksi ymm\u00e4rt\u00e4misen  ep\u00e4normaalius. Maailma kristillisess\u00e4 mieless\u00e4 ei ole kuollut liikkuva j\u00e4rjestelm\u00e4, tai  sieluton mekanismi eik\u00e4 koekappale, vaan el\u00e4v\u00e4, tarkoituksenmukaisesti j\u00e4rjestetty, ihmeellinen ja yhdistynyt organismi, joka vastaavasti edellytt\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4 kohtuullista ja kunnioittavaa  suhtautumista itseens\u00e4.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
3. Kristillinen ekologia.<\/span> <\/span>
Nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 viimeinen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on erityisen t\u00e4rke\u00e4 asia, kun otetaan huomioon, ett\u00e4 ihmisten toiminnasta aiheutuu suurta vahinkoa ymp\u00e4rist\u00f6n tuhoutumiselle. T\u00e4ss\u00e4 ei ole tarpeen puhua joko maailmanlaajuisesta ekologisesta tilanteesta tai sen erillisill\u00e4 alueilla liittyvist\u00e4 erityisist\u00e4 ongelmista tai niist\u00e4 tieteellisist\u00e4 ja teknisist\u00e4 toimenpiteist\u00e4, joita ehdotetaan ja kehitet\u00e4\u00e4n niiden ratkaisemiseksi. Kirkolla on oma erityinen toiminnan alueensa  t\u00e4ss\u00e4 asiassa – henkinen ja moraalinen. Nyky\u00e4\u00e4n on yh\u00e4 selvemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiskunta jopa oikeudenmukaisuuden ja rauhan l\u00e4sn\u00e4ollessa kuolee, jos se ei s\u00e4ilyt\u00e4 tai tarkemmin sanottuna, jos se ei palauta luonnon koskemattomuutta mahdollisimman t\u00e4ydellisesti. Ei kuitenkaan ole yht\u00e4 ilmeist\u00e4, ett\u00e4 syy luonnonymp\u00e4rist\u00f6n tuhoamiseen ja samoin  sen mahdollisen yl\u00f6snousemuksen t\u00e4rkein tekij\u00e4 ovat ihmisen henkinen ja moraalinen tila. Ekologinen ongelma on siis ennen kaikkea henkinen ongelma eik\u00e4 aineellinen, ja sen ydin on olemassa oleva tila, eik\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 elinymp\u00e4rist\u00f6, vaan itse ihminen.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ihmisen oikea k\u00e4sitys el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tavoitteesta on t\u00e4rkein, koska se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kaiken h\u00e4nen toimintansa suuntaan ja luonteeseen. Kristus on ilmaissut t\u00e4m\u00e4n tavoitteen selke\u00e4sti: ”Etsik\u00e4\u00e4 ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja h\u00e4nen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki t\u00e4m\u00e4kin” (Matt. 6:33). Jos ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 luonnon tuhoamisen t\u00e4rkein liikkeellepaneva voima oli ihmisen itsekeskeisyys, pyrkimys mukavuuteen ja nautintoihin, henkisten tarpeiden tukahduttaminen aineellisilla intresseill\u00e4, niin ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 luomisen eheyden palauttaminen on mahdollista vain ihmisen hengellisen koskemattomuuden palauttaminen. ”Viisaus ei astu sis\u00e4lle  pahanilkiseen sieluun eik\u00e4 ota asuntoansa ruumiiseen, joka on synnin vallassa\u201d. (Viis. 1: 4-5). Mutta kuinka t\u00e4m\u00e4 ihmisen entiselleen saattaminen  olisi toteutettava? Raamattu sanoo: ”Sill\u00e4 aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta;” (1 Piet.4:17). Siksi el\u00e4m\u00e4n palauttaminen on aloitettava kirkon kanssa. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ihmisen tiedon, jota maailma tarvitsee niin paljon. T\u00e4t\u00e4 tietoa oikeasta (vanhurskaasta) el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kutsutaan askeesiksi. Se viittaa henkisen el\u00e4m\u00e4n objektiivisiin lakeihin sek\u00e4 keinoihin ja olosuhteisiin, jotka pyh\u00e4t ovat tarkkaan vahvistaneet oikeaksi valtavan kokemuksen kautta, ihmisen parantumiseksi, sek\u00e4 merkkein\u00e4 oikeasta polusta ett\u00e4 mahdollisista virheist\u00e4. Sit\u00e4 voidaan soveltaa my\u00f6s kaikkiin el\u00e4m\u00e4n ja ty\u00f6n olosuhteisiin, vaikka menestyksen taso siin\u00e4 (t\u00e4ydellisyys) luonnollisesti riippuu niist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tiede johtaa t\u00e4ysin luotettavasti ihmisen  el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n etsint\u00e4\u00e4n – ”se tekee kaiken t\u00e4ydelliseksi.” – rakkaus (Kol. 3:14), joka yksin kykenee johtamaan  ihmiskunnan pois t\u00e4st\u00e4 kriisist\u00e4. Valitettavasti t\u00e4m\u00e4 tiede, jota pyh\u00e4t kutsuivat ”tieteiden tieteeksi”, koska se on ensisijaisen t\u00e4rke\u00e4 ihmiselle, on nykyajan ihmiselle v\u00e4hiten tuttu. Se voi toimia vankkana pohjana todellisen prosessin aloittamiseksi  el\u00e4m\u00e4n palauttamiseksi kirkoissa ja siten maailmassa (Matt. 5:13).<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
4. Oletus anti-maailmasta<\/span><\/div>\n
Jotkut modernit luonnontieteelliset teoriat, jotka p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t, ett\u00e4 aineellisella maailmalla ei ole olemusta, ovat varsin mielenkiintoisia. Esimerkiksi virolainen akateemikko G. Naan esitti  mielenkiintoisen ideansa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 teoriansaan  anti-maailmasta tai ”symmetrisesta maailmankaikkeudesta”  . Fysiikan kehityksen nykyaikana l\u00f6ydettiin ns. antipartikkeleita l\u00e4hes kaikille tunnetuille hiukkasille. Hiukkaset ja antipartikkelit ovat tavallaan kaksoset, jotka poikkeavat toisistaan \u200b\u200bvain vastakkaisilta varauksilta. Mutta jos n\u00e4m\u00e4 hiukkaset ovat maailmamme ”tiilet”, niin antipartikkelit ovat vain ”vieraita” siin\u00e4, jotka ilmestyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n maailmaan hetkeksi. Kun hiukkaset ja antipartikkelit kohtaavat, tapahtuu r\u00e4j\u00e4hdys, mik\u00e4 johtaa niiden kumpienkin  tuhoutumiseen, synnytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4  valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n energiaa. Jotkut tutkijat saivat lukuisien antipartikkelihavaintojen ja niiden maailmassamme k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 koskevien  tutkimusten perusteella ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 olemassa on kokonainen anti-maailma, joka on samankaltainen kuin meid\u00e4n maailmamme ja joka on rinnakkainen sen kanssa, mutta eroaa siit\u00e4 etumerkilt\u00e4\u00e4n. Yksi t\u00e4m\u00e4n teorian johtavista kehitt\u00e4jist\u00e4 oli Naan. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4kohta on ehdotus, ett\u00e4 maailmankaikkeuden molemmat puolet – maailma ja anti-maailma – vaikuttavat viime k\u00e4dess\u00e4 absoluuttiselta tyhjyydelt\u00e4. H\u00e4n kirjoitti: ”V\u00e4itteen, joka koskee alkuper\u00e4n mahdollisuutta tyhj\u00e4st\u00e4 (tyhjyydest\u00e4, tyhji\u00f6st\u00e4), tarkkojen  havaintojen mukaan s\u00e4ilymisest\u00e4 periaatteesta, t\u00e4ytyy vaikuttaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen paradoksaaliselta. Koska s\u00e4ilytt\u00e4misperiaatteiden merkitt\u00e4vin kohta on se, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei johdu mist\u00e4\u00e4n, mik\u00e4\u00e4n ei voi synnytt\u00e4\u00e4 jotakin. Hypoteesi, jota kehittelemme t\u00e4ss\u00e4, ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 kyseenalaista t\u00e4t\u00e4 v\u00e4itett\u00e4. Tosiasiassa mik\u00e4\u00e4n ei voi synnytt\u00e4\u00e4 (vain yht\u00e4) jotakin, vaan  se synnytt\u00e4\u00e4 jotain enemm\u00e4n – jotain ja anti-jotain samanaikaisesti! T\u00e4m\u00e4n esitetyn oletuksen perusedellytys on loppujen lopuksi, ett\u00e4 yhdenvertaisuus  (-1) + (+ 1) = 0 voidaan my\u00f6s lukea k\u00e4\u00e4nteisesti oikealta vasemmalle: 0 = (- 1) + (+ 1). T\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen yht\u00e4l\u00e4isyys ilmaisee paitsi kosmologian*, my\u00f6s kosmogonian**. Universumin alkuper\u00e4inen ”rakentamismateriaali” on tyhjyys, tyhji\u00f6. Yleens\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin symmetrinen maailmankaikkeus koostuu vain tyhjyydest\u00e4. <\/span><\/div>\n
 *kosmologia tutkii maailmankaikkeuden synty\u00e4 ja luonnetta<\/span>
**kosmogonia tutkii aurinkokunnan synty\u00e4 ja kehityst\u00e4<\/span>
(suom.huom.)<\/span><\/div>\n
Siksi se voi synty\u00e4 tyhjyydest\u00e4 ottamalla huomioon tarkasti kaikki s\u00e4ilymisen lait.  Kaikki avaruus-aika-jaksot ja koordinaatit ovat yht\u00e4l\u00e4isesti nolla. Symmetrinen maailmankaikkeus on sellainen, ett\u00e4 se ei keskim\u00e4\u00e4rin sis\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, edes tilaa ja aikaa. Esitetty teoria anti-maailmasta on erityisen ep\u00e4tavallinen ajatuksineen maailmankaikkeuden \u201dl\u00e4hdemateriaalista” – fysikaalisesta tyhji\u00f6st\u00e4, ”olemattomuudesta”. T\u00e4m\u00e4 ajatus on toisaalta hyvin samankaltainen kuin Raamatun opetus itsest\u00e4\u00e4n aineellisen maailman meonismista (muotoutumattomasta  olemattomuudesta tai pelk\u00e4st\u00e4 potentiaalisuudesta), ja toisaalta se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksen siit\u00e4 liikkeellepanevasta voimasta, joka ”jakamalla”  ideaalin tyhji\u00f6n  ja luomalla maailmankaikkeuden,  rakenteeltaan ja el\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n  h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4v\u00e4n, pysyv\u00e4sti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen ep\u00e4vakaan olemassaolon. Tieteell\u00e4 ei ole vastausta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
5. Maailmankaikkeuden rajat.<\/span><\/div>\n
Maailman alkuper\u00e4\u00e4 koskevaan kysymykseen   liittyy  kysymys maailmankaikkeuden aika-avaruus- ominaisuuksista, toisin sanoen onko se \u00e4\u00e4ret\u00f6n vai ei, onko sill\u00e4  alku vai ei. Uskontojen asiantuntija S.T. Meliukhin my\u00f6nt\u00e4\u00e4 varmana, ett\u00e4 ”jatkuvasti kehittynyt ajatus maailman \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4 avaruudessa ja ajassa, aineen ja liikkeen luomattomuuden ja h\u00e4vi\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden  luonteesta, niiden ikuisesta olemassaolosta, on lopullisesti ristiriidassa kaikkien uskonnollisten ja idealististen j\u00e4rjestelmien kanssa  riippumatta siit\u00e4, mit\u00e4 modernistisia s\u00e4vyj\u00e4 ne voivat hyv\u00e4ksy\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ajatus muodostaa johdonmukaisen tieteellisen, dialektisen ja materialistisen maailmankuvan”[Meliukhin S.T. Infinity of the Material World. Moskova, 1973 s. 37]. Kuitenkaan kaikki tiedemaailma ei ole samaa mielt\u00e4. Niinp\u00e4  tutkija B. Kaziuginskij kirjoittaa: ”Materiaa pidettiin luomattomana,h\u00e4vi\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n\u00e4 avaruudessa ja ajassa” Kaukaisten galaksien spektrin ”punaisen siirtym\u00e4n” l\u00f6yt\u00e4minen ”ja sen tulkinta perustuen ”laajenevaan universumiin”, jossa – jos maailmankaikkeutta kosmologian kohteena pidet\u00e4\u00e4n  ”kaikkena olemassa olevana” – ”maailman alkua” ja sen \u00e4\u00e4rellisyytt\u00e4  koskevaa p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4 ei voi sulkea pois … ”[Kaziutinskij V.V. T\u00e4htitiede ja dialektiikka. Astronominen kalenteri. Vuosikirja. Numero 74. Moskova, 1970. s. 143], ”Maailmankaikkeudella … melkein varmasti oli jonkinlainen” alku ”ajassa” [Ibidem. s. 163].<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Muut tutkijat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t samaa: ”Maailmankaikkeus  laajenee jatkuvasti. Eik\u00e4 siit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ole ep\u00e4ilyksi\u00e4. On vain johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s, joka voidaan vet\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 laajentumista tapahtuu: aiemmin tiheys oli suurempi. Lis\u00e4ksi Friedmanin teorian v\u00e4ite, ett\u00e4 jollakin hetkell\u00e4 menneisyydess\u00e4  aineen tiheys maailmankaikkeudessa oli \u00e4\u00e4ret\u00f6n, on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Koko \u00e4\u00e4ret\u00f6n  maailmankaikkeus oli piste! Riippumatta siit\u00e4, miten vaikeaa on tottua t\u00e4h\u00e4n ajatukseen maailman menneisyydest\u00e4  suurin osa tiedemiehist\u00e4 ajattelee, ett\u00e4 maailmankaikkeuden laajentuminen alkoi t\u00e4llaisessa supertihe\u00e4ss\u00e4 tilassa. Lis\u00e4ksi on jopa mahdollista nimet\u00e4 ajankohta, jolloin maailmankaikkeus alkoi kehitty\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ”pisteest\u00e4”. Lis\u00e4ksi laajentuminen alkoi ei niink\u00e4\u00e4n kauan sitten – 10 miljardia vuotta sitten”[akateemikko Y. Zeldovichin ja tieteen kanditaatti  N. Novikovin  \/\/ Komsomolskaya Pravda (Komsomol Truth) mukaan 6. kes\u00e4kuuta 1964]. Merkitt\u00e4v\u00e4  ven\u00e4l\u00e4inen t\u00e4htitieteilij\u00e4, akateemikko V.A. Ambarzumyan, toteaa my\u00f6s, ett\u00e4 nykyaikaiset laskelmat johtavat ”aika-arvion Metagalaxyn laajenemiseen nykyiseen  tilaan vastaavan  noin 17 miljardia vuotta.” T\u00e4m\u00e4 on arvio laajemman kokonaisuuden i\u00e4st\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 galaksien ja erillisten t\u00e4htien ik\u00e4 on pienempi kuin t\u00e4m\u00e4 luku … N\u00e4in ollen galaksien keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen ik\u00e4 arvioidaan olevan 10 miljardia vuotta.Se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 erilliset galaksit tai jopa galaksiryhm\u00e4t  eiv\u00e4t voisi olla paljon nuorempia. Mutta  todenn\u00e4k\u00f6isesti ei ole galakseja, joiden ik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 huomattavasti 20 miljardia vuotta vanha ”[Universe \/\/ Large Soviet Encyclopedia. Moskova, 1971. Vol. 5]. <\/span><\/div>\n
* T\u00e4m\u00e4n hetkinen k\u00e4sitys: Teorian mukaan maailmankaikkeus syntyi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tihe\u00e4st\u00e4 ja kuumasta tilasta noin 13,82 miljardia vuotta sitten. (suom.huom.)<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Kysymys maailmankaikkeudelle ominaisesta tilasta on monimutkaisempi (”Toistaiseksi ei ole t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 lopullista  sopimusta  ”maailmankaikkeuden ” k\u00e4sitteest\u00e4 t\u00e4htitieteilij\u00f6iden, fyysikkojen ja filosofien parissa. Monet ottavat t\u00e4m\u00e4n  kirjaimellisesti: ”kaikki, mik\u00e4 on olemassa”). Isotrooppinen [Isotropiat ovat ruumiin fyysisten ominaisuuksien yht\u00e4l\u00e4isyydet (esimerkiksi l\u00e4mm\u00f6njohtavuus, s\u00e4hk\u00f6njohtavuus, valon nopeus) eri reiteiss\u00e4 kehon sis\u00e4ll\u00e4. Anisotropia – on ominaisuuksien ep\u00e4tasa-arvo. F. Petrov, 6. painos Moskova, 1964] maailmankaikkeus, jonka tiheys on suurempi kuin kriittinen, avaruus on \u00e4\u00e4rellinen, mutta jos tiheys on pienempi kuin kriittinen, niin avaruus on \u00e4\u00e4ret\u00f6n. Eli vaikka joistakin \u201dpuolustajista se sattaa tuntua ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 terveen j\u00e4rjen p\u00e4\u00e4ttymiselt\u00e4”, kysymys maailmankaikkeuden \u00e4\u00e4rellisyydest\u00e4 tai \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4 riippuu suoraan maailman todellisesta aineen jakautumisesta allokoinnista) maailmassa [ibidem]. Ensi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4  paradoksaalisia tuloksia saavuttanut ven\u00e4l\u00e4inen  kosmologi Zelmanov onnistui m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 toisen h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n asian. ”N\u00e4ytti silt\u00e4, \u200b\u200bett\u00e4 avaruuden \u00e4\u00e4rellisyyden  ja \u00e4\u00e4ret\u00f6myyden laatu – vaikka t\u00e4m\u00e4kin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin olevan yleinen perustavanlaatuinen ominaisuus – on my\u00f6s suhteellista! Se riippuu vertailuj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Avaruus, jolla on \u00e4\u00e4rellinen laajuus kiinte\u00e4ss\u00e4 vertailuj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, voi olla samanaikaisesti ikuinen, suhteessa liikkuvaan koordinaatistoon. Sama p\u00e4tee my\u00f6s ”nelj\u00e4nnen koordinaatiston” suhteen. Aikajakso, joka on rajallinen yhdell\u00e4 vertailuj\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4, voi olla \u00e4\u00e4ret\u00f6n toisessa … N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, \u200b\u200bett\u00e4 maailmankaikkeudellamme on ik\u00e4, ja samalla se on tietyss\u00e4 mieless\u00e4 ikuinen! … Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole toinen syy tarkastella ”intuitiivisia” uskomuksiamme ikuisuudesta ja \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4! [ibid]. Kuitenkaan kysymyksell\u00e4 maailmankaikkeuden \u00e4\u00e4rellisyydest\u00e4 tai \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4 ajassa [kts. esim. Reichenbach H.: Ajan suunta]  ja avaruudessa ei ole mit\u00e4\u00e4n uskonnollista merkityst\u00e4. Siksi kirkko ei tarjoa mit\u00e4\u00e4n ratkaisua. Pyh\u00e4n Raamatun perusteella on mahdollista puhua vain maailman absoluuttisesta riippuvuudesta Jumalasta sen alkuper\u00e4n ja olemassaolon suhteen ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 sen alkamisesta ajassa ja avaruudessa (1.Moos.1: 1).<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
6. Luominen ja \/ vai evoluutio.<\/span><\/div>\n
Kristillinen usko siihen, ett\u00e4 Jumala loi maailman ei kuitenkaan hylk\u00e4\u00e4 kysymys\u00e4 maailman alkuper\u00e4n luonteesta – kreationistinen (kaikki, mik\u00e4 on olemassa, on  Jumalan luovan toiminnan  tulosta) tai kehitysopillinen (=evolutionaalinen; maailma on  kehittynyt alkuaineista Jumalan antaman lain mukaan). Raamattu puhuu ”kuuden p\u00e4iv\u00e4n” luomisesta, joka koskee maailman alkua ja muodostumista kuudessa per\u00e4kk\u00e4isess\u00e4 vaiheessa sen kehittymisest\u00e4  alemmista muodoista korkeammalle p\u00e4\u00e4tyen ihmiseen. Todistaako t\u00e4m\u00e4  maailman evoluutiokehityksest\u00e4? Luomisen kuuden p\u00e4iv\u00e4n luonne ei sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ole riitt\u00e4v\u00e4 todiste maailman kehittymisest\u00e4 evoluution kautta, vaikka monet l\u00e4nsimaalaiset teologit v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4. Koska kuutta ”p\u00e4iv\u00e4\u00e4” voidaan pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 ajanjaksoina ett\u00e4 Jumalan tekoina, jotka ovat toteutuneet uuden tyyppisen olemassaolon per\u00e4kk\u00e4isen luomisen j\u00e4lkeen. Tietenk\u00e4\u00e4n Jumalan Luojan tunnustaminen ei sulje pois maailman evolutionaarista kehityst\u00e4 edellytt\u00e4en, ett\u00e4 Jumala on sen liikkeellepaneva voima. Ja jotkut pyh\u00e4t hyv\u00e4ksyiv\u00e4t \u200b\u200bt\u00e4llaisen ajattelun. Niinp\u00e4 pyh\u00e4 Gregorios  Nyssalainen kirjoitti: ”Ensimm\u00e4isest\u00e4 luovasta impulssista asti kaikki asiat olivat olemassa niille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyiss\u00e4 muodoissaan ik\u00e4\u00e4n kuin jonkinlaisen maailmankaikkeuteen istutetun  hedelm\u00f6itt\u00e4v\u00e4n voiman toimesta, joka istutettiin  kaiken syntymiseksi, mutta jolla ei ollut viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n erillist\u00e4 ja todellista olemassaoloa. ” Autuas Augustinus kehitt\u00e4\u00e4 samaa ajatusta seuraavalla tavalla: ”Luulen, ett\u00e4 Jumala alussa loi kaikki olennot samaan aikaan, jotkut todella, muut prototyyppeiss\u00e4\u00e4n…Kuten siemen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaiken, mik\u00e4  ajan my\u00f6t\u00e4 kehittyy puuksi, samoin meid\u00e4n on kuviteltava, ett\u00e4 maailma, sill\u00e4 hetkell\u00e4, jolloin Jumala loi samanaikaisesti kaikki asiat, sis\u00e4lsi itsess\u00e4\u00e4n kaikki ne seikat, jotka Maa tuotti, sek\u00e4 mahdollisuuksina ett\u00e4 syin\u00e4, ennen kuin ne kehittyiv\u00e4t ajan my\u00f6t\u00e4 asioiksi, jollaisina me ne tunnemme”. Samankaltainen ajatus l\u00f6ytyy Motovilovin kertomuksesta  h\u00e4nen keskustelustaan \u200b\u200bSarovin pyh\u00e4n Serafimin kanssa, kun kunnianarvoisa Serafim sanoo: ”Herra loi maasta ei vain Aadamin lihan, vaan  my\u00f6s sielun ja inhimillisen hengen, mutta ennen sit\u00e4 hetke\u00e4, kun Jumala puhalsi h\u00e4neen el\u00e4m\u00e4n henk\u00e4yksen, Aadam oli kuten muut el\u00e4imet”.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
Pyh\u00e4 Theofan (Govorov) ilmaisi samanlaisen ajatuksen: ”Oli el\u00e4in, joka oli  ihmisen kuvan kaltainen, jollaa oli el\u00e4imen sielu. Sitten Jumala puhalsi Henkens\u00e4 h\u00e4neen – ja el\u00e4imest\u00e4 tuli ihminen”. Ajatus evoluutiosta kuitenkin saa aivan erilaisen luonteen, jos se sulkee pois Jumalan luovan toiminnan ja pit\u00e4\u00e4 maailman olemassaoloa ja kaikenlaista el\u00e4m\u00e4nmuotoja,  iankaikkisen aineen itsekehityksest\u00e4 johtuvina. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kyseinen idea <\/span>
on vain unelma, vaikkakin kiehtova, mutta hyvin kaukana jostakin, jota voidaan kutsua tieteelliseksi teoriksi. On mahdollista korostaa useita vakavia tieteellisi\u00e4 tosiasioita, jotka eiv\u00e4t sovi esimerkiksi biologisen evoluution k\u00e4sitykseen. <\/span><\/div>\n
1. Tieteess\u00e4 ei tunneta  lakia, jonka  mukaan ep\u00e4orgaaninen aine (atomit ja molekyylit) voisivat j\u00e4rjest\u00e4yty\u00e4  itsest\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4ksi soluksi ja lis\u00e4ksi saisivat aikaan \u00e4lyn. Tunnettu kanadalainen professori-biologi M. Ruse,  uskossaan agnostikko, puhuessaan k\u00e4sityksest\u00e4 niin sanotusta ihmisen \u00e4lykkyyden luonnollisesta alkamisesta ihmisen evoluution kautta, kirjoitti: ”Kuitenkin, ja t\u00e4m\u00e4 voidaan sanoa varmasti, biologinen teoria ja kokeellinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on todistavat selv\u00e4sti sit\u00e4 vastaan. Nykyisess\u00e4 teoreettisessa biologiassa ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 mahdollistaisi \u00e4lyn syntymisen ehdottomaan  v\u00e4iltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ”<\/span><\/div>\n
 2. Molekyylien satunnaisesta yhteenliittymisest\u00e4 johtuvan el\u00e4m\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isyys on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n pieni ja yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4 joidenkin laskelmien mukaan, 10 – 255, mist\u00e4 amerikkalaisen tutkijan Kastlerin mukaan ”johtuu el\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4n tosiasiallinen mahdottomuus”; ”ajatus, jonka mukaan el\u00e4v\u00e4 rakenne voisi synty\u00e4 yhdest\u00e4 tapahtumasta molekyylien satunnaisen yhteenliittymisen seurauksena, olisi hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4”. Toinen amerikkalainen biologi Ben Hobrink tarjoaa t\u00e4llaisen vertailun: ”… mahdollisuus, ett\u00e4 solu saisi alkunsa  spontaanisti, on joka tapauksessa  yht\u00e4 suuri kuin mahdollisuus, ett\u00e4 apina voisi tulostaa Raamatun koko tekstin 400 kertaa ilman virhett\u00e4!”<\/span><\/div>\n
3. Ateistiselle evolutionismille tuottaa  erityisi\u00e4 vaikeuksia ratkaista kysymys korkeampien el\u00e4inten lajinkehityksest\u00e4  ja ylivoimaisia esteit\u00e4 kaikkein vaikeimman p\u00e4hkin\u00e4n  ratkaiseminen – ihmisen alkuper\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asti antropologia on onnistunut m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain summittaisen ihmisen alkuper\u00e4n ajankohdan (40-50 tuhatta vuotta sitten). Mutta miten ihminen ilmestyi ja onko olemassa biologisia esi-isien j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t  ratkaisemattomiksi arvoituksiksi, vaikka ei olekaan puutetta oletuksista. Evoluutioteorian p\u00e4\u00e4v\u00e4ite tietyn lajin  kehittymisest\u00e4 toiseksi ei ole tosiasiallisia perusteita ainakaan kaikkien erityisen  j\u00e4rjest\u00e4ytyneiden el\u00e4m\u00e4nmuotojen suhteen. Vie\u00e4p\u00e4 1900-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 prof. V. Zenkovskij  esimerkiksi kirjoitti: ”Biologian jatkuvuuden idean hylk\u00e4\u00e4minen – ongelmassa jonkinlajisen  el\u00e4imen kehittyminen toisista – ei ole v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Ensin – Darwinin teosten j\u00e4lkeen – ajatus jatkuvuudesta oli menestys, mutta kattavampi tosiasioiden tutkimus osoitti, ett\u00e4 el\u00e4inten ”tyyppien” kehitt\u00e4miseen  ei ole mahdollista rakentaa geneettist\u00e4 puuta, toisesta toiseen. Ne eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 liittyv\u00e4n toisiinsa ”.<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
4. El\u00e4m\u00e4n k\u00e4site on  laajempi kuin tieteellinen tieto.  Kuten ilmenee, el\u00e4m\u00e4 ei ole erityinen  tiettyjen aineselementtien liittym\u00e4, vaan  jotain perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n erilaista. Lis\u00e4ksi ihmisen tietoisuuden ja identiteetin luonne s\u00e4ilyy mysteerin\u00e4. Mutta ortodoksisen teologian kannalta se, ett\u00e4 Jumala on koko maailman luomakunnan luoja ja lainopettaja, on pohjimmiltaan muuttumatonta. Lis\u00e4ksi sill\u00e4, miten H\u00e4n toi sen olemiseen: luomalla ”p\u00e4ivien” aikana t\u00e4ydellisess\u00e4 muodossaan koko olemassaolon kerrokset kerralla, tai tuottamalla niit\u00e4 v\u00e4aiheittain  ”p\u00e4ivien” aikana alemmista muodoista korkeampiin vedest\u00e4 ja tomusta (1. Moos. 1: 20-24) sellaisen lain voimalla, jonka H\u00e4n sis\u00e4llytti luontoon, – ei ole soteriologista merkityst\u00e4.  Sill\u00e4  ”jos Jumala niin tahtoo, kumoutuu luonnon j\u00e4rjestys”, silloin h\u00e4n tekee ”lakien olemuksen” sellaiseksi kuin  haluaa niiden olevan. Siksi on ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, kuinka alkuper\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja el\u00e4m\u00e4nkehityksen lakien mahdollinen l\u00f6yt\u00e4minen luonnontieteiden avulla voisi, kuten ateismi sanoo, heikent\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 maailmankuvaa. Maailman alkuper\u00e4\u00e4 koskevassa kysymyksess\u00e4 kristinuskon maailmankuva on syv\u00e4sti perusteltua logiikassaan, lukuun ottamatta sokeaa uskoa maailmankaikkeuden kehittymiseen itsest\u00e4\u00e4n, el\u00e4m\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n syntymiseen, j\u00e4rjen  itsest\u00e4\u00e4n ilmaantumiseen  ja muihin vastaaviin ”ihmeisiin.” Kristinusko puhuu ajattelevasta \u00e4lyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ihmeellisen maailman olemassaololle. <\/span>
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”<\/span><\/div>\n
 <\/div>\n
 <\/div>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Origin of the WorldE.Osipov L\u00e4hde: https:\/\/www.scribd.com\/document\/137630153\/Osipovhttp:\/\/www.holytrinitymission.org\/books\/english\/apologetics_osipov_e.htm#_Toc10841710 K\u00e4\u00e4nn\u00f6s RS     Yksi kristinuskon dogmeista on opetus Jumalan maailman luomisesta :<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-444","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/444","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=444"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/444\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":583,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/444\/revisions\/583"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=444"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=444"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=444"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}