<\/p>\n
ORTODOKSISUUS PYHIEN ISIEN MUKAAN<\/strong><\/span><\/p>\n Ortodoksisuus tarkoittaa todellista, oikeata uskoa ja oikeaa Jumalan ylist\u00e4mist\u00e4. Oikea usko johtaa Kolmiyhteisen Jumalan oikeaan ylist\u00e4miseen. Jos usko Jumalasta on virheellinen, silloin Jumalan ylist\u00e4minenkin on virheellist\u00e4. Oikea usko parantaa ihmisen ja ohjaa h\u00e4net todelliseen Jumalan palvelemiseen ja todelliseen yhteyteen H\u00e4neen. Jos usko ei paranna ihmist\u00e4, se ei ole oikea. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta voimme v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ortodoksisuus menetelm\u00e4n\u00e4 muistuttaa nykyp\u00e4iv\u00e4n tieteit\u00e4. Jos tarkastelemme huolellisesti kaikkia dogmaattisia eroja kirkkojen v\u00e4lill\u00e4, toisin sanoen ortodoksisuuden ja \u201dmuiden kirkkojen\u201d v\u00e4lill\u00e4, n\u00e4emme, ett\u00e4 todellisuudessa ne tekee ilmeisiksi sairauden tuntemisen tapa ja parantamisen menetelm\u00e4.<\/span><\/p>\n Aito usko on Jumalan ilmoitus ihmiselle eik\u00e4 ihmisen keksint\u00f6\u00e4. Jumala ei ilmoittanut koko totuutta Itsest\u00e4\u00e4n ja ihmisen pelastuksesta satunnaisille ihmisille, vaan pyhille, jotka olivat arvollisia vastaanottamaan t\u00e4m\u00e4n Ilmoituksen. Pyh\u00e4t siirsiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n Ilmoituksen, jota apostoli Paavali nimitt\u00e4\u00e4 \u201dsanoinkuvaamattomiksi sanoiksi\u201d, opetuslapsilleen, jotta he voisivat synty\u00e4 uudelleen Kristus-el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n Ortodoksinen usko on l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 Ilmoituksen saamiseen, toisin sanoen sen kokemiseen ja v\u00e4litt\u00e4miseen, ponnisteluun ihmisten parantamiseksi, jotta he voisivat saavuttaa Ilmoituksen kokemuksen. Ortodoksinen usko on kytk\u00f6ksiss\u00e4 ortodoksiseen traditioon, koska sen, mit\u00e4 is\u00e4t vastaan ottivat, he my\u00f6s v\u00e4littiv\u00e4t eteenp\u00e4in, ja t\u00e4m\u00e4 s\u00e4ilyy Kirkossa. Sanoessamme \u201dortodoksinen usko\u201d tai \u201dortodoksinen traditio\u201d, on kysymys samasta asiasta. Se tarkoittaa ihmisen hoitamista, jotta he voisivat saavuttaa Jumalan. Pyh\u00e4t parantuivat ja saavuttivat helluntain kokemuksen, ja sitten he paransivat hengelliset lapsensa, jotta hekin voisivat saavuttaa helluntain, toisin sanoen saavuttaa jumalallistumisen, kaltaisuuden.<\/span><\/p>\n Sanomme usein, ett\u00e4 uskomme l\u00e4hteit\u00e4 on kaksi, Raamattu ja pyh\u00e4 Traditio. Oikeastaan uskomme l\u00e4hde on yksi. Ja se on helluntai, Ilmoitus, joka tapahtui kerran historiassa, ja sen j\u00e4lkeen jokaiselle on annettu mahdollisuus kokea se omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Helluntai on Ilmoituksen huippupiste. Pyh\u00e4t saivat helluntain kokemuksen, toisin sanoen jumalallistumisen, theosiksen kokemuksen, osallistuessaan Jumalan jumalallistavasta energiasta. Helluntain j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4 kokemus, \u201dluomattomat sanat\u201d, siirtyy luotujen sanojen ja k\u00e4sitteiden kautta, toisin sanoen Raamatun ja pyh\u00e4n Tradition kautta. Raamatun selityst\u00e4 ja patristisia teoksia voidaan tarkastella t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/span><\/p>\n Seuraavassa esitell\u00e4\u00e4n joitakin edustavia pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen, pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan, pyh\u00e4n Irenaeoksen, Lyonin piispan ja Nikolas Kavasilaksen mielipiteit\u00e4 ja opetuksia ortodoksisuudesta.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen n\u00e4kemys oikeasta uskosta<\/strong><\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Gregorios Palamas on suuri Kirkon is\u00e4. H\u00e4n eli Kirkon vaikeana aikana, jolloin Kirkon totuus ja aito usko oli vaarassa maallistua. H\u00e4n kamppaili sek\u00e4 ortodoksisen teologian suojelemiseksi kysymyksess\u00e4 koskien Jumalan olemusta ja energiaa, ett\u00e4 hesykasmin, ihmisen parantamismenetelm\u00e4n puolesta. H\u00e4nen mukaansa Kirkon teologia on erottamattomassa yhteydess\u00e4 askeettiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Teologian ja askeettisen tien irrottaminen Jumalan olemuksesta ja energiasta, jotka muodostavat ns. hesykasmin, johtavat ihmisen agnostisismiin ja panteismiin.<\/span><\/p>\n Monia kristittyj\u00e4 nykyisinkin kiinnostavat Varlaamin antihesykastiset perustelut el\u00e4m\u00e4nkatsomuksina, jotka keskittyv\u00e4t logiikkaan, estetiikkaan ja moralisointiin. Sen vuoksi pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen opetukset koskien Kirkon opetusta ovat nykyisinkin hyvin ajankohtaisia, ja on otettava huomioon.<\/span><\/p>\n Filosofi Varlaam Kalabrialainen v\u00e4itti, ett\u00e4 totuus on yksi ja filosofien ja profeettojen kautta Jumalan ihmiskunnalle antama. H\u00e4n jopa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 filosofien kokemuksen korkeammaksi profeettojen ja apostolien kokemusta.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Gregorios Palamas teki selv\u00e4n eron kahden viisauden ja kahden tiedon v\u00e4lill\u00e4. On ihmisen viisautta ja Jumalan viisaus. Jumalan viisaus ilmoitetaan pyhille riippumatta heid\u00e4n tiedollisesta voimastaan ja kyvyst\u00e4\u00e4n. Jopa kaikkein oppimattomimmat voivat saavuttaa osallisuuden Jumalan jumalallistavaan energiaan. Siten totuus on Jumalan ilmoitusta ihmiselle, manifestaatio. H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ortodoksisella tavalla, ett\u00e4 totuus on samaistettavissa ehdottomasti Kirkkoon. H\u00e4n kirjoittaa: \u201dNe, jotka ovat Kristuksen Kirkosta ovat totuudesta; ja ne, jotka eiv\u00e4t ole totuudesta, eiv\u00e4t ole Kristuksen Kirkosta.\u201d Kuka tahansa katkaisee yhteyden totuuteen, irtautuu my\u00f6s Kirkosta. H\u00e4n edelleen kirjoittaa: \u201dOttakaamme vastaan koko Kirkon traditio, kirjoitettu ja kirjoittamaton, ja ennen kaikkea kaikkein mystisin ja kaikkein pyhin toimitus ja yhteen kokoontuminen ja yhteys\u201d, jota sanotaan Jumalalliseksi Eukaristiaksi, jonka kautta meille suodaan yhteys Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen\u201d. Ja h\u00e4n edelleen jatkaa: \u201dKaikki ne, jotka eiv\u00e4t tunnusta ja usko, ett\u00e4 pyh\u00e4 henki edelt\u00e4 kertoi profeettojen v\u00e4lityksell\u00e4, ett\u00e4 Herra m\u00e4\u00e4r\u00e4si selv\u00e4sti meille lihassa ollessaan, ett\u00e4 apostolit ilmoittivat H\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4neen heid\u00e4t; ett\u00e4 is\u00e4mme ja heid\u00e4n seuraajansa opettivat meit\u00e4; mutta ovat sen sijaan joko itse aikaansaaneet harhaopin, tai jatkuvasti seuranneet noita, jotka v\u00e4\u00e4rin alkuun panivat harhaopin, kaikkia noita, jotka torjuttiin ja alistettiin kirkonkiroukseen.\u201d<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Gregorios Palamas sanoo lis\u00e4ksi, ett\u00e4 jos joku uskoo Kristukseen ja on kastettu, mutta on uskoton ja katkaisee yhteytens\u00e4 Kristukseen, h\u00e4n palaa ep\u00e4uskoisen tilaan.<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on yhteydess\u00e4 pyh\u00e4n Gregorioksen teologiaan, jonka mukaan Jumala luomalla ihmisen tulee h\u00e4nen Luojakseen, kasteessa h\u00e4nen is\u00e4kseen ja Jumalallisessa Ehtoollisessa tulee h\u00e4nen \u00e4idikseen, joka ravitsee h\u00e4nt\u00e4 ja antaa h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4n. Sill\u00e4 kelle tahansa, joka sitten kadottaa uskonsa ja irrottautuu yhteydest\u00e4\u00e4n Kristukseen, koska h\u00e4n turmelee Kirkon totuuden, Jumala lakkaa olemasta h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja is\u00e4ns\u00e4 ja tulee h\u00e4nelle pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Luojaksi, joka antaa h\u00e4nelle olemassaolon biologisen syntym\u00e4n kautta.<\/span><\/p>\n Toisaalla pyh\u00e4 Gregorios sanoo, ett\u00e4 harhaoppinen, joka on erottautunut Kirkon el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja teologiasta, toisin sanoen ortodoksisuudesta, on jumalaton. Jumalattomuus on tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 Jumalasta, erilaisen Jumalan palvelemista kuin mit\u00e4 meille on ilmoitettu.<\/span><\/p>\n Oikea usko pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan mukaan<\/strong><\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja, samoin kuin kaikki Kirkon is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 on yksinkertaista uskoa, tai uskoa kuulemisen perusteella, ja t\u00e4ydellist\u00e4 uskoa tai uskoa n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4. Helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 apostolit kokivat koko totuuden, he vastaanottivat t\u00e4ydellisen uskon, ilmoituksen. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja painottaa, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen usko on ihmisen yhteytt\u00e4 ja ykseytt\u00e4 Jumalan kanssa. Usko on \u201dyhteen saattava voima tai suhde, joka saa aikaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n, t\u00e4ydellisen ja yliluonnollisen uskovan yhteyden Jumalan kanssa, johon h\u00e4n uskoo.\u201d Ortodoksisuus johtaa ihmisen t\u00e4h\u00e4n suuntaan. Sen vuoksi pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja opettaa, ett\u00e4 uskon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on sielujen pelastus. Pelastus toisin sanoen edistyy, kun ihminen johdatetaan yksinkertaisesta uskosta t\u00e4ydelliseen uskoon. T\u00e4ydellisell\u00e4 uskolla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 j\u00e4rjellisten v\u00e4itteiden eik\u00e4 ideologisten periaatteiden hyv\u00e4ksymisen kanssa.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja antaa suuren merkityksen Ilmoituksen s\u00e4ilytt\u00e4miselle, toisin sanoen sille, jota me nimit\u00e4mme yksinkertaiseksi tai johdattavaksi uskoksi. Sellaisella, joka pit\u00e4\u00e4 uskonsa Kristukseen vahingoittumattomana, \u201don itsess\u00e4\u00e4n yhteisesti kaikki armon jumalalliset lahjat\u201d. Pyh\u00e4 Maksimos luonnehtii todellista uskoa ensimm\u00e4iseksi pelastuksen l\u00e4\u00e4kkeeksi. Muuttamalla opetusta Kristuksesta ja hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 toisin uskovien opetuksen on uskon pett\u00e4mist\u00e4 ja Kristuksen pett\u00e4mist\u00e4. Jos ihmisell\u00e4 on erilainen opetus Jumalasta ja ihmisen pelastuksesta, ei h\u00e4n koskaan voi saavuttaa jumalallistumista, theosista. Pyh\u00e4 Maksimos k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kovia ilmaisuja ja sanoja kuvatessaan harhaoppisia. H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 \u201drikollisiksi\u201d, \u201djumalattomiksi\u201d, \u201dkoiriksi\u201d, jotka palaavat omille oksennuksilleen\u201d, jne. N\u00e4it\u00e4 luonnehdintoja h\u00e4n ei k\u00e4yt\u00e4 moraalisessa mieless\u00e4, vaan teologisessa. Monet harhaoppiset olivat hienoja ihmisi\u00e4, rakastettavia ja \u201dmoraalisia\u201d hengenmiehi\u00e4, mutta koska he erosivat Kirkon todellisesta uskosta, heit\u00e4 kuvaillaan n\u00e4ill\u00e4 nimill\u00e4. Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan opetuksista ilmenee, ett\u00e4 ortodoksisen uskon menett\u00e4neet menett\u00e4v\u00e4t my\u00f6s yhteytens\u00e4 Jumalaan, mahdollisuuden jumalallistumiseen, ja he erottautuvat Kirkosta, todellisesta Kristuksen Ruumiista.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4n Irenaeoksen n\u00e4kemys Kirkosta, ortodoksisuudesta ja Eukaristiasta<\/strong><\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Irenaeos, Lyonin piispa, eli Kirkon vaikealla kaudella, toisen vuosisadan toisella puoliskolla j\u00e4lkeen Kristuksen. H\u00e4n on apostolisten isien seuraaja, ja h\u00e4nen opetuksillaan on suuri merkitys. H\u00e4nelle oli etua siit\u00e4, ett\u00e4 oli apostolien silminn\u00e4kij\u00e4, ja koska h\u00e4n tunsi pyh\u00e4n Polykarpos Smyrnalaisen, joka oli Johannes Evankelistan opetuslapsi. T\u00e4m\u00e4 etu puolellaan h\u00e4n voimallisesti ja rohkeasti kohtasi gnostikot, jotka v\u00e4ittiv\u00e4t omistavansa \u201dsalaista tietoa\u201d ja \u201dk\u00e4tkettyj\u00e4 salaisuuksia\u201d, jotka he olivat saaneet apostoleilta.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4n Irenaeoksen mukaan pyh\u00e4 Traditio muodostaa ainoan jumalallisen Ilmoituksen takeen. T\u00e4m\u00e4 Apostolinen Traditio sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Kirkon ja kaiken, mik\u00e4 tulee olemaan Kirkossa, toisin sanoen papiston, piispat, papit, oikean uskon, Pyh\u00e4n Hengen armon lahjat, kirkollisen j\u00e4rjestyksen ja yhteenliittymisen, aidon kirkollisen yhteen kokoontumisen, jumalanpalvelemisen, ja kaikki ainekset, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t paikallisiin apostolisiin Kirkkoihin.<\/span><\/p>\n Kolme p\u00e4\u00e4kohtaa muodostavat aidon apostolisen uskon ja tradition: Kirkko, ortodoksisuus ja Eukaristia. N\u00e4iden kolmen irrottaminen toisistaan merkitsee apostolisen tradition ja yleens\u00e4 Kirkon tradition v\u00e4\u00e4rist\u00e4mist\u00e4. Kirkko on Kristuksen Ruumis. Ihmiseksi tulemisessaan Kristus teki Kirkosta Ruumiinsa ja sen vuoksi H\u00e4n antoi sille kaikki Pyh\u00e4n Hengen lahjat. Miss\u00e4 Kirkko on, siell\u00e4 on Pyh\u00e4 Henkikin. Ortodoksisuus on Kirkon oikea usko. Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Kirkko ja ortodoksisuus ovat l\u00e4heisesti yhdess\u00e4. Ortodoksisuus on juuri Kirkko. T\u00e4m\u00e4 todellinen usko sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 apostolisen opetuksen, joka Kirkolla on. Se sis\u00e4ltyy uskontunnustukseen, joka on totuuden, el\u00e4m\u00e4n ja pelastuksen \u201dmuuttumaton uskons\u00e4\u00e4nt\u00f6\u201d.<\/span><\/p>\n Jumalallinen Eukaristia on Kirkon toimintaa. Juuri t\u00e4m\u00e4 antaa vakuuden siit\u00e4, ett\u00e4 Kirkko on todellinen Kristuksen Ruumis. Pyh\u00e4 Irenaeos sanoo: \u201dUskomme on yhdenmukainen Eukaristian kanssa ja Eukaristia yhdenmukaistaa uskon\u201d. H\u00e4nen opetuksessaan on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 Kirkon, ortodoksian ja Eukaristian v\u00e4lill\u00e4 on yhteys, koska Kirkko ei ole ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 erill\u00e4\u00e4n ortodoksiasta eik\u00e4 jumalallisesta Eukaristiasta. Ortodoksisuutta ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n Kirkosta eik\u00e4 jumalallisesta Eukaristiasta, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Eukaristiaa voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n Kirkosta ja ortodoksisuudesta. Ortodoksisuus on Kirkon todellinen usko, ja jumalallinen Eukaristia on todellista Kirkon toimintaa. \u201dKirkon\u201d mahdollinen olemassaolo \u201dortodoksisuuden\u201d kanssa ilman \u201djumalallista Eukaristiaa\u201d tai \u201dKirkon\u201d olemassaolo \u201djumalallisen Eukaristian\u201d kanssa ilman \u201dortodoksisuutta\u201d on \u201dv\u00e4\u00e4ristynyt k\u00e4sitys\u201d ja \u201dajattelun harhaoppinen koulukunta\u201d. Siksi pyh\u00e4 Irenaeos sanoo, ett\u00e4 ainoa Kirkko on ortodoksisuus, jossa on ainoa jumalallinen Eukaristia.<\/span><\/p>\n Nikolaos Kavasilaksen n\u00e4kemys Kirkon ykseydest\u00e4<\/strong><\/span><\/p>\n Kirjassaan \u201dEl\u00e4m\u00e4 Kristuksessa\u201d Nikolaos Kavasilas, pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen aikalainen, auttaa meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ortodoksisuutta toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Puhuessaan alttarin pyhitt\u00e4misest\u00e4, joka tapahtuu Kirkon vihkimisess\u00e4, ja yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n toimituksen Kristuksen el\u00e4m\u00e4n tarjoamaan hy\u00f6tyyn, h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 kolme hengellisen el\u00e4m\u00e4n perusakselia, jotka muodostavat my\u00f6s Kirkon j\u00e4senten kirkollisen etoksen. H\u00e4n sanoo Kirkon ykseyden muodostavia tekij\u00f6it\u00e4 olevan kolme, jotka samalla muodostavat hengellisen el\u00e4m\u00e4n akselit. Yksi on pyh\u00e4 alttari, toinen on piispa ja kolmas on pyh\u00e4t. Pyh\u00e4n alttarin vihkii piispa ja todellakin piispa sijoittaa alttarin alle pyhien marttyyrien reliikkej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 alttari, piispa ja pyh\u00e4t muodostavat Kirkon ykseyden ja Kirkon j\u00e4senten hengellisen el\u00e4m\u00e4n akselin.<\/span><\/p>\n Alttari on \u201dalku, josta jokainen pyh\u00e4 toimitus saa alkunsa\u201d ja kaikkien salaisuuksien (sakramenttien) perusta ja juuri. Alttarilla toimitetaan veret\u00f6n uhri, jumalallinen Eukaristia, joka on kristittyjen hengellisen el\u00e4m\u00e4n keskus. Piispa voitelee pyh\u00e4n alttarin ja \u201dpyh\u00e4n Hengen armosta h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, kuinka voitelu tulee toimittaa\u201d. Pyh\u00e4 mirhavoide (chrism<\/em>), joka saadaan erillisen\u00e4 ihmisest\u00e4, pyh\u00e4n Dionysios Areopagitan mukaan alttarin avulla, \u201dliittyy Jeesukseen\u201d. Se on Kristuksen k\u00e4si.<\/span><\/p>\n Piispa siunaa ja pyhitt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n alttarin, koska se on aistillisen Kristuksen l\u00e4sn\u00e4olon salaisuus. Vihkij\u00e4n pukeminen valkoiseen vaatteeseen vihkimisen aikana tapahtuu siksi, ett\u00e4 h\u00e4n on \u201d alttarin tyyppi ihmishahmossa\u201d. Piispan polvistuminen vihkimistoimituksessa ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 puhdistamisen itseen ja ilment\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 \u201dJumala todella asuu sielussa ja tekee syd\u00e4men alttariksi\u201d. Ikonimaalarien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on kuvata alkumallin mukaan. Arkkitehditkin luonnostelevat ensin mieless\u00e4\u00e4n ja sitten k\u00e4dell\u00e4\u00e4n. Piispasta tulee alttarin tyyppi. H\u00e4n itse on alttari ja Jumalan Temppeli, ja siksi pyhitt\u00e4\u00e4 alttarin.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4n reliikki, joka sijoitetaan alttarin alle, on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 alttarin pyhitt\u00e4miseen. Alttarin voima on pyh\u00e4 Mirhavoide (chrism). Aineen, joka asetetaan alttarin alapuolelle, tulee olla sovelias. Sit\u00e4 ovat pyhien todelliset reliikit. \u201dEi ole mit\u00e4\u00e4n muuta, joka olisi enemm\u00e4n Kristuksen salaisuuksien kaltainen kuin marttyyrit\u201d, Nikolaos Kavasilas sanoo. Marttyyrit ovat Kristuksen sukulaisia ruumiillisesti, hengellisesti ja kuolintapansa perusteella, koska he l\u00e4pik\u00e4viv\u00e4t marttyyrikuoleman Jumalan kunniaksi. T\u00e4m\u00e4n vuoksi marttyyrien j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ennen asettamista Pyh\u00e4n P\u00f6yd\u00e4n alle, ovat pyh\u00e4ll\u00e4 Ehtoollislautasella, joka on Karitsan paikka. N\u00e4iden kolmen tekij\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on suhde. Keskus on Kristus. Alttari on Kristuksen k\u00e4si, piispa on Kristuksen aistittavan l\u00e4sn\u00e4olon salaisuus, ja pyh\u00e4t ovat Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4. N\u00e4iden kolmen tekij\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on suhde. Keskus on Kristus. Alttari on Kristuksen k\u00e4si, piispa on Kristuksen aistittavan l\u00e4sn\u00e4olon salaisuus, ja pyh\u00e4t ovat Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4. N\u00e4iden kolmen v\u00e4lill\u00e4 vallitsee ihmeellinen yhteys. Alttaria ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman piispaa ja pyhi\u00e4. Piispaa ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n alttarista ja jumalallisesta eukaristiasta, sakramenttien keskuksesta, samoin kuin pyhi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n piispasta ja alttarista.<\/span><\/p>\n N\u00e4m\u00e4 kolme hengellisen el\u00e4m\u00e4n keskusta kannattelevat ortodoksisen kirkon totuutta. Harhaoppiset ovat hajottaneet Kirkon ykseyden, koska jotkut heist\u00e4 v\u00e4heksyv\u00e4t pyhi\u00e4, ja toiset aliarvioivat alttaria ja yleens\u00e4 Kirkon sakramentaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n Pyhien isien opetuksen mukaan, sik\u00e4li kun Kirkko on Kristuksen Ruumis, ja on yksi, merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Ruumis ja yksi ainoa Kirkko on ortodoksinen. Kirkolla on totuus, ainoa mahdollisuus ohjata ihmist\u00e4 jumalallistumiseen, theosikseen. Jotta voi olla todellinen ortodoksi, on oltava yhteydess\u00e4 ristinel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 tulee olla Kirkon teologia, mutta my\u00f6s Kirkon el\u00e4m\u00e4. T\u00e4h\u00e4n soveltuu patristinen sanonta: \u201dAnna veri, saa henki\u201d.<\/span><\/p>\n Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n Cabasilas,Nicholas. The Life in Christ. Translated from the Greek by Carmino J.deCatanzaro. With an Introduction by Boris Bobrinskoy St. Vladimir\u00b4s Seminary Press 1974.<\/p>\n Chryssavgis, John. The Way of the Fathers. Exploring the Patristic Minds. Analecta Vlatadon 62. \u03a0\u0391\u03a4\u03a1\u0399\u0391\u03a1\u03a7\u0399\u039a\u039f\u039d \u0399\u0394\u03a1\u03a5\u039c\u0391 \u03a0\u0391\u03a4\u0395\u03a1\u0399\u039a\u03a9\u039d \u039c\u0395\u039b\u0395\u03a4\u03a9\u039d \u0398\u0395\u03a3\u03a3\u0391\u039b\u039f\u039d\u0399\u039a\u0399 1998<\/p>\n Hakkarainen, Jarmo. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas \u2013 ortodoksisen tradition puolustaja. Ortodoksia 40. ss. 107 \u2013 126. Ortodoksisten Pappien liitto ja Henlsingin Yliopiston Ortodoksian ja It\u00e4- Euroopan Kirkkojen Tutkimuksen Laitos. Kuopio. 1991.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. Orthodox Psychotherapy. The Science of the Fathers. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 2006<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Illness and Cure of the Soul in the Orthodox Tradition. Translated by Effie Mavrommichali. Birth of the Theotokos Monastery. 1993.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Person in the Orthodox tradition. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 1999.<\/p>\n Karpov, Arvi. Gregorios Palamaksen oppi ihmisen jumaloitumisesta. ss. 53 \u2013 61. Ortodoksia 12. Ortodoksisten Pappien Liitto. 1961.<\/p>\n Louth, Andrew. Maximus the Confessor.The Early Church Fathers. London and New York: Routledge, 1996 (includes English translation of select texts of Maximus).<\/p>\n Mantzaridis, Georgios I. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas ortodoksisuuden opettajana, ss. 46 \u2013 60. Ortodoksia 25. Ortodoksisten Pappien Liitto ja Helsingin Yliopiston Ortodoksian Laitos. 1976<\/p>\n