<\/p>\n
<\/strong><\/p>\n Kirkon alkuper\u00e4 ja ilmestyminen<\/strong><\/span><\/p>\n Monet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Kirkko muodostettiin helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutui apostolien syd\u00e4miin. Ja tietysti voimme sanoa helluntain olevan Kirkon syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, ett\u00e4 silloin Kirkosta tuli Kristuksen Ruumis. Se sai olemuksen. Kirkon alku on kuitenkin jo helluntaita edelt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ajalta.<\/span><\/p>\n \u201dKirkko\u201d tarkoittaa yhteen kokoontuvaa kansaa, seurakuntaa. Sana \u201dekklesia<\/em>\u201d juontaa verbist\u00e4, joka tarkoittaa \u201dkehottaa\u201d, \u201dkutsua\u201d, \u201dkutsua kokoon\u201d, \u201dkokoontua yhteen\u201d.<\/span><\/p>\n Kirkko on \u201dpyh\u00e4 kansa\u201d tai \u201dpyhien yhteys\u201d. Jumalan kansa ei ole vain papisto tai vain maallikot, vaan papiston, munkkien ja maallikoiden yhteys, ja t\u00e4m\u00e4 yhteys on Kristus. \u201dKristuksessa\u201d tarkoittaa, ett\u00e4 Kirkon j\u00e4seni\u00e4 ovat kaikki ne, jotka ovat yhdistyneet Kristukseen, kaikki jotka ovat Kristuksen Ruumiin todellisia j\u00e4seni\u00e4 sakramenttien ja askeettisen el\u00e4m\u00e4n kautta, kaikki jotka on kastettu ja voideltu uskossa, pyh\u00e4n Simeon Uusi Teologin mukaan. Eukaristia on Kirkon syv\u00e4llisin ilmaus.<\/span><\/p>\n Monet meist\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Kirkko muodostettiin helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutui apostolien syd\u00e4miin. Ja tietysti voimme sanoa helluntain olevan Kirkon syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, ett\u00e4 silloin Kirkosta tuli Kristuksen Ruumis. Se sai olemuksen. Kirkon alku on kuitenkin jo helluntaita edelt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ajalta. Pyh\u00e4t is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 enkelien luominen on alkuna Kirkolle. Ja Kirkon isien kirjoituksista ilmenee my\u00f6s, ett\u00e4 enkelitkin ovat Kirkon j\u00e4seni\u00e4. Enkelit ja ihmiset kuuluvat samaan laumaan, samaan Kirkkoon, Kristuksen lihaksitulemisen j\u00e4lkeen. Mutta t\u00e4m\u00e4 merkitsee my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 yhteys oli olemassa jo ennen syntiinlankeemusta. Ensimm\u00e4inen Kirkko, jossa enkelit ovat j\u00e4senin\u00e4, oli hengellinen.<\/span><\/p>\n Ensimm\u00e4inen Kirkko t\u00e4ydellistyi ihmisen, Aadamin ja Eevan, luomisella ja heid\u00e4n asettamisellaan paratiisiin. Aadam ja Eeva eliv\u00e4t enkelinkaltaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 Paratiisissa. He olivat mielen valaistuneisuuden tilassa, joka on ensimm\u00e4inen aste Jumalan n\u00e4kemisess\u00e4. He olivat yhteydess\u00e4 Jumalaan.<\/span><\/p>\n Pyhien isien opetuksen mukaan Paratiisi on konkreettinen ja j\u00e4rjellinen. N\u00e4in sanoo pyh\u00e4 Gregorios Teologi, ja pyh\u00e4 Johannes Damaskoslainen sanoo samoin. K\u00e4sin kosketeltava Paratiisi oli erityinen paikka, ja j\u00e4rjellinen Paratiisi oli ihmisen ja Jumalan v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 ja vuoropuhelua. N\u00e4m\u00e4 kaksi paratiisia olivat sis\u00e4kk\u00e4isi\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 Eedenin paratiisi sai Jumalan luomatonta energiaa.<\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paratiisin Kirkon toiseksi vaiheeksi. H\u00e4n kirjoitta, ett\u00e4 paratiisi oli kahdenkertainen, \u201dk\u00e4sin kosketeltava ja j\u00e4rjellinen, nimitt\u00e4in Eedenin sek\u00e4 armon paratiisi\u201d. Eedenin paratiisista h\u00e4n sanoo, ettei se ollut t\u00e4ysin turmeltumaton eik\u00e4 t\u00e4ysin turmeltunut, vaan se oli luotu \u201dturmeluksen ja turmeltumattomuuden puoliv\u00e4liin\u201d. Paratiisissa olevilla puilla oli luonnollinen kukkimisvaiheensa, hedelmien aika ja hedelmien kypsymisen vaihe. Kun kyps\u00e4t hedelm\u00e4t tippuivat maahan, ja kun puut lahosivat, \u201dniist\u00e4 tuli hyv\u00e4ntuoksuista tomua eiv\u00e4tk\u00e4 ne lemunneet kuten maailman kasvit\u201d. Puilla ja kasveilla oli luonnollinen uusiutuminen, mutta koska Aadam ei ollut viel\u00e4 menett\u00e4nyt Jumalan armoa eik\u00e4 syv\u00e4 pimeys ollut viel\u00e4 langennut koko luomakuntaan, ei ollut olemassa viel\u00e4 rappeutumista, paha haju ei viel\u00e4 ollut vallalla. Oli olemassa t\u00e4ysi kiertokulku, mutta ei siis rappiota eik\u00e4 lemua. Ja n\u00e4in oli, kuten pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen sanoo, \u201dsiell\u00e4 vallinneen i\u00e4ti ylt\u00e4kyll\u00e4isen armon runsaan hyvinvoinnin ja pyhyyden vuoksi\u201d.<\/span><\/p>\n Vanhassa liitossa oli vanhurskaita miehi\u00e4, kuten tuomareita, profeettoja ja pyhi\u00e4, joita oli siunattu jumalallisella ilmoituksella ja n\u00e4yll\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t Jumalan. Ja koska Jumalan n\u00e4keminen isien opetuksessa on sama kuin theosis<\/em>, jumalallistuminen ja ihmisen yhteys Jumalan kanssa, voi sanoa, ett\u00e4 Vanhassa Testamentissa pieni j\u00e4\u00e4nn\u00f6s s\u00e4ilyi, Kirkko oli olemassa. Gregorios Teologi saarnassaan makkabealaisista sanoo, ett\u00e4 Vanhan Testamentin pyh\u00e4t tunsivat Kristuksen, ja kutsuu t\u00e4t\u00e4 mystiseksi ja sanoilla kuvaamattomaksi. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos viitaten Vanhan Testamentin vanhurskaisiin miehiin sanoo, ett\u00e4 he kuuluvat Kristuksen Ruumiiseen, koska \u201dhekin tunsivat Kristuksen\u201d. Vanhassa Testamentissa oli Kirkko, huolimatta ihmisen lankeemuksesta. T\u00e4m\u00e4 kirkon j\u00e4senet olivat vanhurskaita ja profeettoja, joilla oli Jumalan armo. T\u00e4m\u00e4n vahvistaa Kirkon sakramentaalinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Kaikki sakramentit, jotka toimitamme kristillisess\u00e4 Kirkossa ovat viittausta Vanhan Testamentin riitteihin ja sakramentteihin.<\/span><\/p>\n Kirkko ilmestyi meille Kristuksen ihmiseksi tulemisessa ja tulee Kristuksen Ruumiiksi sek\u00e4 saa P\u00e4\u00e4n, joka on Kristus. Kleemens Roomalainen mainitsee ett\u00e4 Kirkko oli \u201densiksi luotu hengelliseksi ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ennen aurinkoa ja kuuta, ja ollen hengellinen, ilmoitettiin Kristuksen lihassa\u201d. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja sanoo kuvaavasti: \u201dIkiajoista ja sukupolvista asti k\u00e4tkettyn\u00e4 ollut salaisuus ilmoitettiin nyt Jumalan Pojan todellisessa ja t\u00e4ydellisess\u00e4 ihmiseksi tulossa, joka yhdisti luontomme Itseens\u00e4 erottamattomasti ja sekoittumatta\u201d. Kristuksen lihaksitulemisessa ihmisluonto, jonka Kristus omaksui, tehtiin jumalalliseksi, ja t\u00e4m\u00e4n kautta kristityt, Kiron j\u00e4senet, ovat Kristuksen Ruumiin t\u00e4ysi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4.<\/span><\/p>\n Kristuksen kirkastumisessa opetuslapset n\u00e4kiv\u00e4t Pyh\u00e4n Kolminaisuuden luomattoman kunnian Logoksen inhimillisess\u00e4 luonnossa. Jotta he voisivat saavuttaa t\u00e4m\u00e4n suuren kokemuksen, tuli heid\u00e4n olla kirkastuneita etuk\u00e4teen: \u201dHe olivat vuorostaan muuttuneet, ja he n\u00e4kiv\u00e4t muutoksen\u201d. T\u00e4m\u00e4 opetuslasten muuttuminen on sama kuin jumalallistuminen, theosis. Jumalallistumisen kautta he saavuttivat n\u00e4yn Jumalasta, ja sen vuoksi patristisessa opetuksessa Jumalan n\u00e4keminen on yhteydess\u00e4 ihmisten jumalallistumiseen. Kuitenkin, vaikka Jumalan luomattoman kunnian n\u00e4keminen tuli sis\u00e4lt\u00e4, siit\u00e4 huolimatta Valo, joka virtasi esiin Kristuksen jumal-inhimillisest\u00e4 Ruumiista oli pyhille apostoleille ulkonaista, koska heist\u00e4 ei ollut viel\u00e4 tullut Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4. Helluntaina he saivat t\u00e4m\u00e4n suuren lahjan. Opetuslapset n\u00e4kiv\u00e4t Jumalan kunnian sis\u00e4isesti, toisin sanoen jumalallistumisen kautta, mutta my\u00f6s Kristuksen jumal-inhimillisen Ruumiin sis\u00e4puolelta, koska Pyh\u00e4n hengen tulemisen kautta heist\u00e4 tuli Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4. Helluntaina Kristuksen Ruumis ei ollut apostoleille en\u00e4\u00e4 ulkoinen, kuten Kristuksen kirkastuessa, vaan sis\u00e4inen siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 opetuslapset olivat tulleet Kristuksen Ruumiin j\u00e4seniksi, ja Kristuksen Ruumiin j\u00e4senin\u00e4 he olivat arvolliset t\u00e4h\u00e4n kokemukseen.<\/span><\/p>\n Kirkko on olemassa my\u00f6s Kristuksen toisen tulemuksen j\u00e4lkeen, jolloin voimme puhua Kirkon t\u00e4ydellisest\u00e4 ilmestymisest\u00e4. El\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Kirkossa saavutamme Aadamin tilan Paratiisissa ennen lankeemusta, ja kohoamme viel\u00e4 korkeammallekin, koska saamme yhteyden ja ykseyden Kristuksen kanssa. Pyh\u00e4 Simeon Uusi Teologia sanoo, ett\u00e4 ne, joille on suotu luomattoman valon n\u00e4keminen eiv\u00e4t odota toista tulemusta, koska he ovat jo kokeneet Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunta ei ole jokin luotu, eik\u00e4 se ole maallinen todellisuus. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 osallisuus Jumalan valtakunnasta on samaistettavissa ja kytk\u00f6ksiss\u00e4 luomattoman Valon n\u00e4kemiseen. T\u00e4m\u00e4 osallistuminen tulee olemaan jatkuvaa t\u00e4ydellistymist\u00e4 Jumalan kunniasta. Pyh\u00e4 Gregorius Siinailainen sanoo: \u201dOn sanottu, ett\u00e4 tulevassa ajassa enkelit ja pyh\u00e4t ikuisesti kehittyv\u00e4t armon lahjoissa eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan laannu kaipauksessaan viel\u00e4 tuleviin siunauksiin. Heikkenemist\u00e4 tai poikkeamista hyveist\u00e4 paheisiin ei tapahdu tuossa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u201d. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas viitatessaan t\u00e4h\u00e4n kohtaan puhuu jatkuvasta kehittymisest\u00e4 jumalallistumisessa, ihmisen jatkuvasta t\u00e4ydellistymisess\u00e4.<\/span><\/p>\n Koska Vanhan Testamentin pyh\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t Sanan, joka ei ollut viel\u00e4 tullut lihaksi, ja Uuden Testamentin pyh\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t ihmiseksi tulleen Sanan ja heill\u00e4 oli l\u00e4heinen yhteys H\u00e4neen, t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ihmisen pelastus tapahtuu vain Kristuksen kautta. Vain Kristuksessa on pelastus. Kirkko ei ole inhimillinen organisaatio, vaan jumal-inhimillinen organismi. Se ei ole ihmisen keksint\u00f6, eik\u00e4 se ole ihmisten sosiaalisen tarpeen hedelm\u00e4 tai tulos, vaan se on ainoa ihmisen pelastuksen paikka.<\/span><\/p>\n Kirkko ei koskaan lakkaa olemasta, huolimatta vaikeuksista ja ep\u00e4suotuisista olosuhteista. Kirkko on Kristuksen Ruumis, jonka P\u00e4\u00e4n\u00e4 on Kristus, ja Kirkon j\u00e4seni\u00e4 ovat Kristuksen Ruumiin j\u00e4senet. Kirkon j\u00e4seni\u00e4 on olemassa kaikilta aikakausilta ja tulee olemaan aikojen loppuun. Jas kun Kirkon j\u00e4senet lakkaavat olemasta, tulee maailman loppu. Kirkossa kaikki ongelmat ovat ratkaistut. Kirkko on \u201dtaivaan ja maan kohtaaminen\u201d. Rauha, oikeudenmukaisuus jne. eiv\u00e4t ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jotakin sosiaalisia sopimuksia, vaan lahja, joka annetaan Kirkossa. Rauha samoin kuin oikeudenmukaisuus ja kaikki muut hyveet, kuten rakkaus jne. ovat Kirkon kokemuksia. Kirkossa koemme todellista rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta, jotka ovat Jumalan keskeisi\u00e4 energioita.<\/span><\/p>\n Armon suurin lahja, joka meill\u00e4 on se, ett\u00e4 kuulumme Kirkkoon. Suurin lahja on se, ett\u00e4 olemme t\u00e4ss\u00e4 suuressa perheess\u00e4.<\/span><\/p>\n Kirkon ominaisuudet<\/strong><\/span><\/p>\n Kirkko on salaisuus. Yhdistyneen\u00e4 Kristukseen ja H\u00e4nen Ruumiiseensa se ei ole inhimillinen organisaatio, vaan jumalallis-inhimillinen organismi. Tavallisesti sanotaan, ett\u00e4 Kirkossa on seitsem\u00e4n sakramenttia. Kuitenkin sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n suhteen Kirkossa on vaihtelua. Pyh\u00e4t is\u00e4t ajattelivat p\u00e4\u00e4asiassa kasteen, mirhavoitelun ja jumalallisen Eukaristian olevan sakramentteja. Kasteen sakramenttia nimitet\u00e4\u00e4n johdantosakramentiksi, koska se johdattaa meid\u00e4t uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, Kristuksen Ruumiiseen. Pyh\u00e4 mirhavoitelu on niin sanottu hengen kaste, joka antaa mahdollisuuden kasteen armon toiminnalle sis\u00e4ll\u00e4mme. Ja jumalallisen Eukaristian sakramentti jumalallistaa henkil\u00f6n h\u00e4nen vastaan ottaessaan Kristuksen Ruumiin ja Veren. Kaikki muut sakramentit (pappeus, avioliitto, sairaanvoitelu, synnintunnustus) ovat l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 n\u00e4ihin kolmeen. Ne edellytt\u00e4v\u00e4t kasteen ja mirhavoitelun sakramentin ja tulevat t\u00e4ydelliseksi jumalallisen eukaristian sakramentissa. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 kaikki sakramentit ovat l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n tasoihin, nimitt\u00e4in syd\u00e4men puhdistumiseen, mielen valaistumiseen ja jumalallistumiseen. Emme saa ajatella asiaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, vaan suhteessa osallistumiseen Jumalan luomattomasta armosta. Voidaankin sanoa, ett\u00e4 sakramentti on osallistumista Jumalan luomattomasta armosta. Koska osallistuminen Jumalan luomattomasta armosta tapahtuu ihmisen hengellisen tason mukaisesti, sanotaan, ett\u00e4 Kirkossa on kolme sakramenttia; puhdistuminen, valaistuminen ja jumalallistuminen. Jumalan luomatonta energiaa sanotaan puhdistavaksi, valaisevaksi ja jumaloittavaksi sen vaikutusten, tulosten mukaisesti.<\/span><\/p>\n Varhaisina aikoina ovat jotkin teologit muotoilleet m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 Kirkko on. My\u00f6hemmin tajuttiin, ett\u00e4 Kirkkoa ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Sen vuoksi huomaamme, ett\u00e4 patristisessa opetuksessa ei ole m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 Kirkosta. Se, mit\u00e4 Raamatussa ja patristisissa kirjoituksissa on l\u00e4hinn\u00e4 sanottu on, ett\u00e4 Kirkko on Kristuksen Ruumis ja jumalallistumisen yhteis\u00f6. Kirkko on todellisuus, jota el\u00e4mme eik\u00e4 kohde, jota tutkimme. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja ei m\u00e4\u00e4rittele Kirkkoa, vaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 monia kuvia. N\u00e4iden monien ilmauksien joukossa ovat muiden muassa seuraavat. Kirkko on \u201dJumalan kuva\u201d, olemassa olevan maailman n\u00e4kyvien ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien olemuksien kuva\u201d, \u201dsielun kuva\u201d. Monet ihmiset puhuessaan Kirkosta tarkoittavat joko hierarkiaa, joka on vain papisto ja erityisesti piispat, jotka muodostavat pastoraalisen j\u00e4rjestyksen Kirkossa, tai vain maallikoita, jota ovat kastetut kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Mutta n\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemykset ovat virheellisi\u00e4 ja ilment\u00e4v\u00e4t l\u00e4ntist\u00e4 ajattelua Kirkosta.<\/span><\/p>\n Voidaan sanoa, ett\u00e4 jotkut ovat Kirkossa potentiaalisesti, jotkut aktiivisesti, ja ett\u00e4 jotkut ovat kuolleita j\u00e4seni\u00e4 ja toiset taas el\u00e4vi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ero, kuolleet ja el\u00e4v\u00e4t, on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Kirkon koko raamatullis – patristisessa perinteess\u00e4. Ja on valitettavaa, jos emme tunne koko traditiota emmek\u00e4 opeta, ett\u00e4 kaikki jotka saavat vain pyh\u00e4n kasteen, ovat Kirkon j\u00e4seni\u00e4. Tietysti on my\u00f6s j\u00e4seni\u00e4, jotka ovat irtautuneet kokonaan Kirkosta. Mutta joillakin kuolleilla j\u00e4senill\u00e4 on mahdollisuus tulla el\u00e4viksi jumalallisen armon toiminnasta ja heid\u00e4n oman yhteistoimintansa avulla. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 Kirkko on hengellinen parantola, parannuksen paikka, tai kuten pyh\u00e4 Johannes Krysostomos nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 \u201dsuurenmoiseksi ja ihmeelliseksi, avaraksi majataloksi\u201d. Ja niin kuin sairaalassa on l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, sairaanhoitajia ja sairaita ihmisi\u00e4, sama pit\u00e4\u00e4 paikkansa Kirkossakin. Siin\u00e4 on l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, jotka henkil\u00f6kohtaisesti tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 on terveys, mit\u00e4 on sairaus ja parannusmenetelm\u00e4, siin\u00e4 on hoitajia, jotka auttavat l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 parannusty\u00f6ss\u00e4, ja siin\u00e4 on sairaita, jotka etsiv\u00e4t parannusta.<\/span><\/p>\n Apostoli Paavalin l\u00e4hetyskirjeist\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Kirkossa on kirkastuneita, valaistuneita ja yksityisi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. Kirkastetut ovat jumalallistuneita, jotka osallistuvat Jumalan jumalallistavasta energiasta, valaistuneet harjoittavat mielen (noeettista) rukousta, mutta eiv\u00e4t ole viel\u00e4 saavuttaneet jumalallistumista, ja yksil\u00f6lliset yksil\u00f6t ovat niit\u00e4, jotka ovat kastetut vedell\u00e4, jotka ovat puhdistumisen tilassa eiv\u00e4tk\u00e4 ole viel\u00e4 saaneet Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. N\u00e4iden ryhmien lis\u00e4ksi on my\u00f6s niit\u00e4, joilla ei ole uskoa, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 siirtyneet puhdistumisen tasolle, eiv\u00e4tk\u00e4 viel\u00e4 vastaanottaneet kastetta. Is\u00e4t nimitt\u00e4v\u00e4t Kirkkoa pyhien yhteis\u00f6ksi. Se ei ole kokoelma ihmisi\u00e4, jotka kerran kastettiin ja ovat lamaannuksen tilassa, vaan karismaattisten ihmisten yhteis\u00f6. Pyh\u00e4 Johannes Damaskoslainen nimitt\u00e4\u00e4 Kirkkoa \u201dJumalan valitsemaksi j\u00e4rjestykseksi\u201d, \u201dpyhien kansaksi\u201d, \u201dKristuksen kansaksi\u201d, \u201dJumalan lampaiksi\u201d, \u201dpyh\u00e4ksi kansaksi\u201d.<\/span><\/p>\n Uskontunnustuksessa tunnustamme uskovamme \u201dyhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen Kirkkoon. Ei ole olemassa monia kirkkoja. Kirkko on yksi. Apostoli Paavali kirjoittaa: \u201dMe, ollen monta, olemme yksi leip\u00e4 ja yksi ruumis.\u201d Huolimatta j\u00e4senten moninaisuudesta, on vain yksi ruumis, ja se on ihmisen pelastuksen ainoa paikka. Kristus ilmaisi t\u00e4m\u00e4n seikan kuvalla laumasta ja paimenesta. Kirkon ykseys ei h\u00e4vi\u00e4 uskovaisten suuresta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, eik\u00e4 paikallisten kirkkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, joita kuitenkin yhdist\u00e4\u00e4 ja sitoo yhteen heid\u00e4n uskonsa ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Yksik\u00e4\u00e4n paikalliskirkko ei ole yksi monista niin sanotuista Kirkoista, vaan Kristuksen Kirkko. Eiv\u00e4tk\u00e4 seurakunnat riko Kirkon ykseytt\u00e4, koska jokainen seurakunta on Kirkko pienoiskoossa. Huolimatta monien paikalliskirkkojen ja seurakuntien olemassaolosta Kirkon ykseys ei katkea. Katkeaminen tapahtuu harhaoppien kautta. Kirkon hajoamista ei todellisuudessa tapahdu, vaan ainoastaan Kirkon j\u00e4senten eroamista ja heid\u00e4n irtautumistaan siit\u00e4. Kirkon ykseys ei katoa, vaan harhaoppiset j\u00e4senet eroavat t\u00e4st\u00e4 ykseydest\u00e4. He eiv\u00e4t kuulu yhdistyneeseen Kristuksen Ruumiiseen. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja sanoo, ett\u00e4 \u201dvaikka kristityt ovat jakaantuneita eri ryhmiin i\u00e4n, rodun, kansallisuuksien, kielten, paikkojen ja el\u00e4m\u00e4ntapojen, harrastusten ja ominaispiirteiden suhteen\u201d, ja todella \u201djakaantuneina toinen toisistaan, ja useimmat synnytty\u00e4\u00e4n eri Kirkkoon, uudesti synnytty\u00e4\u00e4n ja tullessaan uudesti luoduiksi Hengess\u00e4, antaa kaikille yht\u00e4l\u00e4isesti ja hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 kaikkia heit\u00e4 samalla jumalallisella muodolla ja nimityksell\u00e4, olla Kristuksen omia ja kantaa h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n\u201d.<\/span><\/p>\n Kirkon ykseys on sis\u00e4inen. Se on seurausta sen yhteydest\u00e4 Kristukseen: ensisijaisesti yhdest\u00e4 uskosta, mik\u00e4 on el\u00e4m\u00e4, yhteisest\u00e4 jumalanpalveluksesta ja yhteisest\u00e4 ihmisen parantamisen paikasta. Lis\u00e4ksi kirkko on ainoa pelastuksen paikka. Kirkossa meill\u00e4 on takuu siit\u00e4, ett\u00e4 saavutamme yhteyden ja ykseyden Kristuksen kanssa, ja meist\u00e4 tulee H\u00e4nen todellisia j\u00e4seni\u00e4\u00e4n. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin me saavutamme jumalallistumisen. Ainoastaan Kirkossa voimme tulla Kristuksen Ruumiin j\u00e4seniksi, sy\u00f6d\u00e4 Kristuksen Ruumis ja juoda Kristuksen Veri. Kirkon ulkopuolella ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mahdollisuutta osallistua t\u00e4h\u00e4n armoon. Ne, jota erottautuvat kirkosta eiv\u00e4t murra Kirkon ykseytt\u00e4, vaan he itse erottautuvat siit\u00e4 ja menett\u00e4v\u00e4t mahdollisuutensa olla yhteydess\u00e4 Kristuksen jumal- inhimilliseen Ruumiiseen. Kirkossa voimme el\u00e4\u00e4 kaikkien evankeliumin hyveiden mukaan. Ilman todellista uskoa ei ole todellista rakkautta, eik\u00e4 todellista oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Nykyaikana puhutaan kirkkojen yhdistymisest\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 k\u00e4site on teologisesti arvoton. Emme voi puhua yhtymisest\u00e4, vaan uskon ykseydest\u00e4.<\/span><\/p>\n Koska Kirkko on Kristuksen Ruumis, se on pyh\u00e4. Kirkko on pyh\u00e4, ei siksi, ett\u00e4 sen j\u00e4senet olisivat pyhi\u00e4, vaan koska sen P\u00e4\u00e4, Kristus, on pyh\u00e4. Siksi hyv\u00e4t ihmiset eiv\u00e4t ole pyhi\u00e4, vaan ne, jotka osallistuvat Jumalan jumaloittavasta armosta. Koska Kirkko on pyh\u00e4, my\u00f6s sen ty\u00f6 on pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kirkon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pyhitt\u00e4\u00e4 j\u00e4senens\u00e4, ohjata heid\u00e4t valaistukseen ja jumalallistumiseen. Kirkon pyhitt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6 toteutuu sakramenttien ja askeettisen el\u00e4m\u00e4n kautta. Osallistumattomuus Jumalan jumaloittavasta energiasta on tietenkin sairaus, eik\u00e4 se ole psykologinen tila, vaan hengellinen tosiseikka. Ollessamme Kristuksen Ruumiin todellisia j\u00e4seni\u00e4 lakkaamme olemasta kuolleita ja tulemme el\u00e4viksi j\u00e4seniksi.<\/span><\/p>\n Sanottaessa, ett\u00e4 Kirkko on katolinen, tarkoitetaan sit\u00e4 kolmessa erityisess\u00e4 mieless\u00e4. Ensiksikin, ett\u00e4 se on olemassa koko maailmassa; toiseksi, ett\u00e4 sill\u00e4 on koko totuus Jumalasta, ihmisest\u00e4 ja ihmisen pelastuksesta; ja kolmanneksi, ett\u00e4 Kirkon el\u00e4m\u00e4 on yhteinen kaikille kristityille, kaikille sen j\u00e4senille. Ei ole paikkaa, miss\u00e4 ortodoksinen Kirkko ei olisi olemassa. Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4m\u00e4n: \u201dSit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n katoliseksi, koska se on levinnyt kautta maailman \u2026 koska se on kaikkialla maailmassa laidasta laitaan \u2026 koska Kirkkojen ykseys ulottuu kaikkialle, mink\u00e4 saa aikaan katolisen Kirkon Pyh\u00e4n Hengen side\u201d. Sen t\u00e4hden Kirkon l\u00e4sn\u00e4olo kaikkialla maailmassa ja sen yhteys Pyh\u00e4n Hengen voimaan ja energiaan tekee siit\u00e4 katolisen. Kirkko on katolinen, koska sill\u00e4 on koko totuus sellaisena kuin se ilmoitettiin helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4. L\u00e4nnen skolastinen teologia kyll\u00e4 opettaa, ett\u00e4 kautta aikain uskon dogmat ovat syventyneet ja ne edelleen syventyv\u00e4t. Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole ortodoksinen opetus. Ortodoksinen opetus on, ett\u00e4 helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 apostolit saavuttivat jumalallistumisen, theosiksen<\/em>, ja siten saivat koko totuuden. T\u00e4t\u00e4 totuutta on muotoiltu ja tuotu ilmi jokaisena aikakautena, kun harhaoppeja on esiintynyt. Katolisuus on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa sidoksissa ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 koko totuuden, sek\u00e4 ilmoitetun ett\u00e4 dogmaattisen, ja koettuna, kun taas harhaoppi katkaisee totuuden katolisuuden, koska se ottaa esille yhden puolen totuudesta ja hylk\u00e4\u00e4 toisen. Harhaopit ottavat pois osan totuudesta, erottavat sen katolisuudestaan, ja painottavat sit\u00e4 liikaa kokonaisuuden kustannuksella.<\/span><\/p>\n Kirkko on katolinen my\u00f6s siksi, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4, jonka se tarjoaa, kuuluu kaikille, toisin sanoen, kaikilla kristityill\u00e4 on mahdollisuus saavuttaa theosis<\/em>, huolimatta heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntavastaan, ammatistaan ja elinpaikastaan.<\/span><\/p>\n Kirkko on apostolinen, koska sill\u00e4 on alkunsa Kristuksessa. Ja Kristus on tunnustuksen apostoli ja ylipappi. Is\u00e4 l\u00e4hetti Kristuksen tekem\u00e4\u00e4n Kirkon Ruumiikseen ja siten pysym\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4\u00e4n ainaisesti. Kirkkoa kutsutaan apostoliseksi, koska se rakentuu apostolien perustalle. Kirkko on apostolinen, koska se on my\u00f6s patristinen. Pyh\u00e4t is\u00e4t antoivat meille vakuuden Kirkon apostolisuudesta. Pyh\u00e4t is\u00e4t ovat pyhien apostolien seuraajia, ei vain pappeuden armon v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4, vaan koska he itse my\u00f6s saavuttivat saman kokemuksen kuin pyh\u00e4t apostolit. Lis\u00e4ksi apostolinen sukkessio on toisaalta pappeuden armon katkeamatonta siirt\u00e4mist\u00e4 ja vihkimist\u00e4, ja toisaalta ihmisen osallistumista Jumalan puhdistavasta, valaisevasta ja jumaloittavasta energiasta. Pyh\u00e4n Gregorios Teologin, samoin kuin Simeon Uusi Teologin opetuksesta ilmenee, ett\u00e4 apostolinen sukkessio on osallistumista sek\u00e4 pappeuden sakramentaalisesta armosta ett\u00e4 Jumalan pyhitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 armosta. Pyh\u00e4 Irenaeos toteaa, ett\u00e4 apostolinen sukkessio ei ole vain sarja \u201dopetuksia\u201d tai \u201dopettajia\u201d, eik\u00e4 vain tyypillinen sarja \u201dvihkimyksi\u00e4\u201d, vaan samanaikaisesti se on sek\u00e4 t\u00e4ysin didaktista ett\u00e4 t\u00e4ysin karismaattista opetusta. N\u00e4in apostolinen sukkessio on yhteydess\u00e4 sek\u00e4 sakramentteihin ett\u00e4 \u201dhesykasmiksi\u201d nimettyyn parannusmenetelm\u00e4\u00e4n ja askeettiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka ortodoksisessa kirkossa vallitsee, ja joka erottaa sen selv\u00e4sti muista traditioista ja muista \u201dkirkoista\u201d. Pyh\u00e4t is\u00e4t havaitsevat yhteyden Kirkon sis\u00e4ll\u00e4. Heill\u00e4 on yhteinen opetus ja yhteinen mieli. Pyh\u00e4 Maksimos kirjoittaa: \u201dEn sano mit\u00e4\u00e4n kokonaan omaani. Sanon sen, mit\u00e4 kaikki is\u00e4t ovat opettaneet\u201d. Pyhi\u00e4 sanotaan isiksi ensisijaisesti siksi, ett\u00e4 he uudesti synnyttiv\u00e4t hengellisi\u00e4 lapsia ja johtivat heid\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pyhyyteen. Mit\u00e4 tulee opetukseen, pyhiss\u00e4 isiss\u00e4 ei ole eroa, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihmisen parannusmenetelm\u00e4ss\u00e4. Kaikilla pyhill\u00e4 isill\u00e4 on yhteinen mieli ja yhteinen el\u00e4m\u00e4.<\/span><\/p>\n Nykyaikanakin on esiintynyt n\u00e4kemyksi\u00e4, ett\u00e4 tarvitsemme oppisanaston vaihtamista, ett\u00e4 on muutettava ilmoituksen sis\u00e4lt\u00f6 uusiksi k\u00e4sitteiksi ja omiksi sanallisiksi kaavoiksi, ja jota luonnehditaan uuspatristiseksi teologiaksi. T\u00e4llainen n\u00e4kemys on vaarallinen. Jos jossakin tapauksessa tarvitaan joitakin muutoksia, se on teht\u00e4v\u00e4 kirkon isien toimesta, joita el\u00e4\u00e4 my\u00f6s nyky\u00e4\u00e4n, joilla kaikilla on askeettinen menetelm\u00e4 ja jotka el\u00e4v\u00e4t t\u00e4ysin hesykastista el\u00e4m\u00e4ntapaa, jota Kirkon dogma edellytt\u00e4\u00e4. Kaikki harhaoppiset yritt\u00e4v\u00e4t muodostaa uusia k\u00e4sitteit\u00e4 t\u00e4ysin irrallaan Kirkon koko hesykastisesta traditiosta. Harhaoppi erottuu el\u00e4m\u00e4ntavasta ja sen tuloksena teologisoimisen tavasta, ja tietysti my\u00f6s muilla tavoilla.<\/span><\/p>\n Kirkko on Kristuksen Ruumis ja jumalallistumisen yhteis\u00f6, mutta ei inhimillinen yhteis\u00f6, eik\u00e4 kuolleiden ihmisten luettelo.<\/span><\/p>\n Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n Damaskolainen, Johannes [pyh\u00e4]. Ortodoksisen uskon tarkka esitys I \u2013 IV. Suomentanut Johannes Sepp\u00e4l\u00e4. Ortokirja. Joensuu. 1980 \u2013 1989.<\/p>\n Florovsky Georges. The Eastern Fathers of the Fourth Century. The Collected Works. Vol. VII. B\u00fcchervertriebsanstalt, Vaduz.<\/p>\n Giordani, Igino. The Social Message of the Early Church Fathers. Translated by Alba I. Zizzamia, D. Litt. (Rom.) St. Paul Editions. 1977.<\/p>\n Goodenough, Erwin, R. The Theology of Justin Martyr. Verlag Frommannsche Buchhandlung. Jena 1923.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Illness and Cure of the Soul in the Orthodox Tradition. Translated by Effie Mavrommichali. Birth of the Theotokos Monastery. 1993.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Person in the Orthodox tradition. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 1999.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. Life after Death. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 2000.<\/p>\n Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. Orthodox Psychotherapy. The Science of the Fathers. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 2006<\/p>\n Kavarnos, Konstantinos. Bysanttilainen ajattelu. Pyhien isien opetuksia. Suomentanut Petri Piiroinen. Ortokirja. 1986.<\/p>\n Kavarnos, Konstantinos. Ortodoksinen opetus kuolemanj\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pyhien isien opetuksia. Suomentanut Petri Piiroinen. Ortokirja. 1990.<\/p>\n Kerlin, Robert Thomas. The Church of the Fathers. A History of Christianity from Clement to Gregory (A.D. 100 \u2013 A.D. 600). Nashville, Tenn.; Dallas, Tex.: Publishing House of the M.E. Church, South. Barbee & Smith, Agents. 1901.<\/p>\n Lamson, Alvan. The Church of the First Three Centuries: or Notices of the Lives and Opinions of the Early Fathers with Special Reference the Doctrine of the Trinity, Illustrating its Late Origin and Gradual Formation. Boston: Houghton, Osgood and Company. The Riverside Press, Cambridge. 1880<\/p>\n Lossky, Vladimir. In the Image and Likeness of God. St.Vladimir\u00b4s Seminary press. New York. 1974.<\/p>\n Lossky, Vladimir. The Mystical Theology of the Eastern Church. St. Valdimir\u00b4s Seminary press. New York. 1976.<\/p>\n Lossky, Vladimir. Orthodox Theology: An Introduction. Translated by Ian and Ihita Kesarcodi-Witson. St. Vladimir\u00b4s Press. New York. 1978.<\/p>\n Lossky, Vladimir. The Vision of God. Crestwood: St. Vladimir\u2019s Seminary Press, 1983.<\/p>\n Meyendorff, John. Christ in Eastern Christian Thought. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. New York. 1975.<\/p>\n Meyendorff, John. The Byzantine legacy in the Orthodox Church. . St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. New York. 1982.<\/p>\n Meyendorff, John. Bysantin teologia. Opillisia kysymyksi\u00e4. Valamon Luostari. 1987.<\/p>\n Romanides, J. An Outline of Orthodox Patristic Dogmatics. Orthodox Theological Library 1. Edited and Translated with an Introduction and Bibliography by Protopresbyter George Dion. Dragas. Published by Orthodox Research Institute. 20 Silver Lane. Rollinsford, NH 03869. 2004<\/p>\n Romanides, John. Patristic Theology. The University Lectures of Fr. John Romanides. Uncut Mountain Press. 2008.<\/p>\n Stauropoulos, Kristoforos [arkkimandriitta]. Jumalallisesta luonnosta osalliseksi. Suomentanut Sisar Kristoduli. Ortodoksisen Kirjallisuuden Julkaisuneuvosto. 1990.<\/p>\n St Maximus the Confessor. On the Cosmic Mystery of Jesus Christ. Selected Writings from St Maximus the Confessor. Translated by Paul M. Blowers and Robert Louis Wilken. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood, New York 10707. 2003.<\/p>\n von Balthasar, H.U. Cosmic Liturgy. The Universe according to Maximus the Confessor. A Communio Book, Ignatius Press, San Francisco, 2003.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkon alkuper\u00e4 ja ilmestyminen Monet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Kirkko muodostettiin helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutui apostolien syd\u00e4miin. Ja tietysti<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-440","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/440","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=440"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/440\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":587,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/440\/revisions\/587"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=440"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=440"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=440"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}