{"id":40,"date":"2012-02-04T15:43:08","date_gmt":"2012-02-04T15:43:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/neljannen-vuosisadan-teologeista-ja-teologiasta\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:22","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:22","slug":"neljannen-vuosisadan-teologeista-ja-teologiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/neljannen-vuosisadan-teologeista-ja-teologiasta\/","title":{"rendered":"Nelj\u00e4nnen vuosisadan teologiasta ja teologeista"},"content":{"rendered":"

Nelj\u00e4nnen vuosisadan alku merkitsi uuden aikakauden alkua kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pyh\u00e4 ”apostolienvertainen” keisari kastettiin ja h\u00e4nen persoonassaan keisarikunta hyv\u00e4ksyi kristinuskon. Kirkko nousi k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 vaikuttajaksi klassiseen maailmaan, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 kiihkeytt\u00e4, ep\u00e4ilyj\u00e4 ja kiusauksia. Klassinen maailma alkoi v\u00e4hitellen synty\u00e4 uudelleen ja muuttui Kirkon osaksi sekasorron ja taistelun j\u00e4lkeen. Tuo suuri ja voittoisa aika oli my\u00f6s oikeudenk\u00e4yntien ja surun aikaa Kirkolle. Ortodoksikristityt saivat monesti k\u00e4rsi\u00e4 kahleita, vainoa ja marttyyriutta. Liian aikaista oli puhua lopullisesta voitosta, sill\u00e4 maailma oli viel\u00e4 Kirkon ”ulkopuolella”. Pakanuus vallitsi edelleen yleisen\u00e4 ja ilmeni jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ei ole ihme, ett\u00e4 munkkilaisuus ja pako er\u00e4maahan houkutteli monia. Syyn\u00e4 siihen oli paljon muukin kuin yksin\u00e4isyyden tavoittelu.<\/span><\/p>\n

Keisari Julianoksen aikana pakanuutta yritettiin elvytt\u00e4\u00e4 uudelleen. Sen ilment\u00e4ji\u00e4 olivat Jamblikos ja neoplatonikkojen koulu Ateenassa. L\u00e4nness\u00e4 sit\u00e4 ilmensi riita voiton alttarista Gratianuksen hallitusaikana. N\u00e4iss\u00e4 yhteenotoissa hellenismin ja kristinuskon maailman v\u00e4lill\u00e4 Kirkko ei koskaan kielt\u00e4nyt klassista kulttuuria, mutta helleenit eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet Kirkkoa. T\u00e4ss\u00e4 taistelussa ulkoisten ja poliittisten taistelujen lis\u00e4ksi tapahtui sis\u00e4ist\u00e4 taistelua jokaisen helleenin sis\u00e4ll\u00e4. Jotkut tekiv\u00e4t liian aikaisin ratkaisuja. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Synesios Ptolemaioslainen (tunnetaan my\u00f6s Synesios Kyrenel\u00e4isen\u00e4) on tyypillinen. Piispaksi tultuaankin h\u00e4n pysyi neoplatonistina.<\/span><\/p>\n

Koko nelj\u00e4s vuosisata oli jatkuvaa teologista keskustelua, joka keskittyi Kirkon taisteluun areiolaisuutta vastaan. Areiolaisuus ei ollut yhten\u00e4inen liike. Syyst\u00e4kin Areios voidaan yhdist\u00e4\u00e4 Lukianos Antiokialaiseen ja jopa Paavali Samosatalaiseen.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Lukianos Antiokialainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Lukianoksesta tiedet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n ja h\u00e4nen kuvansa on salaper\u00e4isen kaksijakoinen. H\u00e4n eli ”kolmen piispan kaudella”, kuoli marttyyrina ja h\u00e4nen nimens\u00e4 l\u00f6ytyy Kirkon kanoneista. H\u00e4n oli etev\u00e4 Raamatun tutkija ja jatkoi Origeneen aloittamaa kreikankielisen Raamatun tekstien tarkastusta. T\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti syyriankielist\u00e4 Peshittaa, jota h\u00e4n tutki Edessassa yhdess\u00e4 er\u00e4\u00e4n Makariuksen kanssa. Eksegeettin\u00e4 Lukianus oli Origeneen vastakohta. H\u00e4n yritti uudelleen elvytt\u00e4\u00e4 Aleksandrian koulukunnan allegorisen raamatuntulkinnan historiallis-kielellisen menetelm\u00e4n ohella. Juuri se aiheutti erimielisyytt\u00e4 Aleksandrian ja Antiokian teologian v\u00e4lill\u00e4. Teologisissa n\u00e4kemyksiss\u00e4\u00e4n Lukianus oli l\u00e4hell\u00e4 Origenesta<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Origeneen j\u00e4rjestelm\u00e4 ja areiolaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n

Areioksen teologian ongelmat voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vain origenelaisen oppij\u00e4rjestelm\u00e4n perusteista k\u00e4sin. Taistelu areiolaisuutta vastaan oli itse asiassa taistelua origenelaisuutta vastaan, ainakin trinitaarisen teologian osalta.<\/span><\/p>\n

Areioksen teologiassa Jumala on t\u00e4ydellinen ykseys ja monadi, Is\u00e4 Jumala. Jumalan olemuksen ulkopuolella oleva ei ole Jumalaa. Jumala ei voi antaa olemustaan kenellek\u00e4\u00e4n muulle. Siksi Logos, Sana, Jumalan Poika, hypostaasina ja sellaisena, jolla on olemassaolo, on ehdottomasti t\u00e4ydellisesti erilainen kuin Is\u00e4. H\u00e4n saa olemisensa Is\u00e4lt\u00e4 ja Is\u00e4n tahdosta my\u00f6s muutkin luodut. H\u00e4nen olemisensa on toimia v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 maailman luomisen takia. Siksi is\u00e4n ja Pojan v\u00e4lill\u00e4 on ”ero”, eik\u00e4 Poika ole ikuinen is\u00e4n tavoin. Jos H\u00e4n olisi, olisi kaksi ”ikuista” periaatetta, mik\u00e4 ei sovi monoteismin totuuteen.<\/span><\/p>\n

Toisin sanoen ”Poika ei ole ollut aina”, vaan H\u00e4nell\u00e4 on alku. H\u00e4n on luotu ja on luonteeltaan muuttuvainen. H\u00e4n on saanut jumalallisen kunnian ”armosta” ja Jumalan ennaltatiet\u00e4misen kautta. N\u00e4in Areioksen oppi kohdistuu Pyh\u00e4\u00e4n Kolminaisuuteen. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Kolminaisuus on kolmen erilaisen olemuksen yhdistym\u00e4, kolmen hypostaasin unioni, jolla on olemuksen yhteys. Areios oli jyrkk\u00e4 monoteisti, l\u00e4hes juutalainen. Kolminaisuus ei voi h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n olla yksi Jumala. On vain Is\u00e4-Jumala. Poika ja Henki ovat korkeimmat ja ensiksisyntyneet luodut olennot toimien v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4 maailman luomisessa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Areios on samoilla linjoilla Paavali Samosatalaisen ja dynamistisen monarkialaisuuden kanssa, mutta viel\u00e4kin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Filonia. Luodulla on alku. Se ei ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n. Areioksella ”luominen” ja ”syntyminen” ovat eri asia ja n\u00e4in Logos tai Sana eiv\u00e4t olisi aluttomia. Jos Sana on Is\u00e4st\u00e4, silloin Sana on syntynyt Is\u00e4st\u00e4, muutoin H\u00e4n ei ole Is\u00e4n Sana. Yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Pojan syntymisen ja maailman luomisen ennen aikojen alkua Areios on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kaiken alkamista ei koskaan tapahtunut, vaan kaikki on aina ollut.<\/span><\/p>\n

Origeneen mielest\u00e4 kaikki olemassa oleva on ikuista ja ett\u00e4 kaikki pysyy olemassa olevana Jumalassa, aivan kuten Areioksen opissa ikuisesta maailmasta. Kuitenkin Origeneen mielest\u00e4 maailmaa ei luotu. My\u00f6s Areios my\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n, mutta oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 maailma ei ole ikuinen. Origeneen j\u00e4rjestelm\u00e4 sis\u00e4lsi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n valinnan vaikeuden. Oli pakko hyv\u00e4ksy\u00e4 joko se, ett\u00e4 maailma on ikuinen tai kielt\u00e4\u00e4 Pojan ikuinen, jatkuva syntyminen Is\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Eusebios Kesarealainen<\/strong><\/span><\/p>\n

H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 Areioksen perusidean Pojan syntymisest\u00e4 olemattomasta. Samalla h\u00e4n kuitenkin kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Poika olisi ”yhdess\u00e4 Is\u00e4n kanssa” ihminen. Is\u00e4 on Pojan alku ja l\u00e4hde, vaikkakaan ei ajassa. Ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4kin Poika oli ”Is\u00e4ss\u00e4 potentiaalisena”. My\u00f6hemmin H\u00e4n syntyi Is\u00e4n tahdosta todelliseksi hypostaasiksi ja viel\u00e4p\u00e4 erilliseksi olemukseltaan Is\u00e4n kanssa. Eusebiokselle Poika on ”kaiken luodun esikoinen”, demiurgi, n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Luoja, ensimm\u00e4inen muiden joukossa, joissa on Lohduttajan Henki. Luotuna Poika on v\u00e4h\u00e4isempi kuin Is\u00e4, v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 Is\u00e4n ja maailman v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n on ”toinen Jumala”, mutta ei ensimm\u00e4inen. Vaikka H\u00e4n ei ole kuten kaikki luodut, H\u00e4n on kuitenkin luotu olento. Eusebiokselle Pojan olemassaolo omana hypostaasinaan on l\u00e4hes identtinen maailman olemassaolon kanssa. Eusebios tekee jyrk\u00e4n eron Is\u00e4n ja Pojan v\u00e4lill\u00e4: ”Pojan olemassaolo ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n olemisen t\u00e4ydellisyydelle ja Is\u00e4n jumaluudelle”. Pojan olemassaolo liittyy aikaan, koska maailma on ajallinen.<\/span><\/p>\n

Aleksander Aleksandrialainen<\/span><\/p>\n

Areiolaisuutta vastaan puolustautuessaan teologit kehittiv\u00e4t filosofisten k\u00e4sitteiden ja termien j\u00e4rjestelm\u00e4n. Kirkkohistorioitsija Sokrateen mielest\u00e4 Aleksander Aleksandrialainen ”esitti teologiansa filosofin tavoin”. H\u00e4nen teologiansa k\u00e4sittelee p\u00e4\u00e4asiassa ajan ongelmaa. Perusoppi on se, ett\u00e4 Jumala on muuttumaton ja siksi h\u00e4n painottaa Is\u00e4n ja Pojan erottamattomuutta: ”Jumala on aina ollut ja Poika on olemassa yhdess\u00e4 Is\u00e4n kanssa”. T\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatuksen Kolminaisuuden sis\u00e4isist\u00e4 kehitysasteista. Is\u00e4 on aina ja muuttumattomasti ollut Poikansa Is\u00e4. Poika syntyy ”ehdottomasti Is\u00e4st\u00e4” ja on ”H\u00e4nen t\u00e4ydellinen kuvansa”. H\u00e4n on t\u00e4ydellisesti ja tarkasti kaikessa samanlainen kuin Is\u00e4.”<\/span><\/p>\n

Aleksander yritti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja selitt\u00e4\u00e4 Pojan jumaluuden sis\u00e4isen\u00e4 tapahtumana eik\u00e4 syntymisen hetken\u00e4 tai tapahtumana. Ajan ja ikuisuuden ongelma oli yhteydess\u00e4 h\u00e4nen oppiinsa Jumalan olemisesta ja olemuksesta. Nikean uskontunnustus kielsi kaikki jumaluuden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t, jotka hyv\u00e4ksyiv\u00e4t erilaisia tasoja suhteessa aikaan, esimerkiksi sellaisia kuin: ”Oli aika, jolloin H\u00e4nt\u00e4 ei ollut”.<\/span><\/p>\n

Kirkkohistorioitsija Sokrateen mukaan Hosios Cordovalainen nosti ensimm\u00e4isen\u00e4 esiin kysymyksen olemuksesta ja hypostaasista..<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

”Homoousios” ja ”ek tis ousias”<\/strong><\/span><\/p>\n

Termit ”homoousios ” ja ”ek tis ousias” voidaan ilmaista sanoilla ”yht\u00e4 olemusta” ja ”olemuksesta”. Termi ”yht\u00e4 olemusta” esiintyy harvoin filosofisessa kirjallisuudessa. Aristoteles puhuu t\u00e4hdist\u00e4, jotka ovat samaa olemusta toistensa kanssa. Porfyrios arveli, ett\u00e4 el\u00e4inten sielut saattavat olla samaa olemusta ihmisen sielun kanssa. ”Yht\u00e4 olemusta” merkitsi h\u00e4nelle samaa kuin ”samaa lajia”. Plotinus k\u00e4ytti sanaa samassa merkityksess\u00e4. Gnostikot ja valentinolaiset ottivat ensinn\u00e4 sanan uskonnolliseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja Kirkon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n se tuli gnostilaisten tekstien k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten v\u00e4lityksell\u00e4. Gnostikot k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 emanaatio- k\u00e4sitteen yhteydess\u00e4, ja siksi Origenes suhtautui kielteisesti sellaisiin ilmaisuihin kuin ”Is\u00e4n olemuksesta” tai ”yht\u00e4 olemusta”. H\u00e4nest\u00e4 ilmaus n\u00e4ytti liian materialistiselta ja johti ajatukseen, ett\u00e4 Jumalallinen Oleminen olisi jakautuva ”samalla tavoin kuin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n raskaana olevalla naisella”. Dionysios Aleksandrialainen v\u00e4ltti sanaa, luultavasti samoista syist\u00e4. My\u00f6hemm\u00e4t homoiousian puolustajat pit\u00e4v\u00e4t k\u00e4sitett\u00e4 ”yht\u00e4 olemusta” aineellisesti painottuneena ja Origeneen tavoin teologiaan sopimattomana.<\/span><\/p>\n

Ei ole t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, miksi ilmaus ”yht\u00e4 olemusta” tuomittiin Antiokian kokouksessa v. 269, joka oli koolla Paavali Samosatalaista vastaan. H\u00e4nelle k\u00e4site merkitsi jumaluuden modalistista yhteytt\u00e4. Yleisesti ottaen k\u00e4site tarjosi runsaasti vaihtelua ilmaisulle ja olisi siksi ep\u00e4tarkka.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Hypostaasis<\/strong><\/span><\/p>\n

Hypostaasis- termi tuli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suhteellisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Pitk\u00e4\u00e4n termi\u00e4 k\u00e4ytettiin sen kirjaimellisessa merkityksess\u00e4, ”se mik\u00e4 on alapuolella”. Septuagintassa sanaa k\u00e4ytettiin l\u00e4hinn\u00e4 merkityksess\u00e4 ”perusta”, esimerkiksi ”talon perusta” tai ”toivon perusta”. Filonille sana merkitsee ”riippumattomuutta” ja ”ainutlaatuisuutta”. Uusplatonistit m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n termin hypostaasis ensiksi. Plotinos kutsuu hypostaaseiksi muotoja, jossa yksi ilmaisee itsens\u00e4. Samoihin aikoihin Origenes viittaa ”kolmeen hypostaasiin”, ja Dionysios Aleksandrialainen h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4. Voidaan sanoa, ett\u00e4 4. vuosisadan puoliv\u00e4lin paikkeille saakka olemus- ja hypostaasi- k\u00e4sitteit\u00e4 ei voinut sekoittaa kesken\u00e4\u00e4n. Nikean kokouksen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sitteet olivat selv\u00e4sti identtiset. My\u00f6s Athanasios ymm\u00e4rsi ne samoin. Merkille pantavaa on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kreikkalaiset termit voidaan ilmaista latinaksi vain yhdell\u00e4 sanalla, substantia.<\/span><\/p>\n

Vuonna 356 oli A\u00ebtius perustanut Aleksandriaan opetuslapsiryhm\u00e4n, ja h\u00e4nen opetuksiaan jatkoi Eunomius. A\u00ebtius opetti, ett\u00e4 ”Is\u00e4 on ikuisesti ainoa Jumala”, joka ”ei muuta itse\u00e4\u00e4n yhdest\u00e4 olemuksesta kolmeksi hypostaasiksi”. Jumala on aluton, siksi H\u00e4nen olemustaan ei voi olla kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n muulla. Pojan olemus ei voi olla Is\u00e4n olemusta, koska se merkitsisi jakaantumista tai muuttumista. Samasta syyst\u00e4 ei voi olla hypostaasien kolminaisuutta, joka rikkoisi jumaluuden ykseyden ja ainutlaatuisuuden. Poika on ”toista olemusta”, eik\u00e4 samankaltainen Is\u00e4n kanssa. Poika eroaa muusta luodusta siin\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on Is\u00e4n v\u00e4lit\u00f6n luomus, kun taas kaikki muu, mukaan lukien Pyh\u00e4 Henki, luotiin ep\u00e4suorasti Pojan kautta. Poika on Kaikkivaltiaan energian ja tahdon kuva ja leima.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Basileios Ankyralainen yritti my\u00f6s m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 hypostaasi-k\u00e4sitteen sis\u00e4ll\u00f6n ja jumalallisten persoonien yksil\u00f6llisyytt\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Poikaa on tarkasteltava riippumattomana hypostaasina Is\u00e4st\u00e4 erillisen\u00e4. Basileioksen kannattajat, homoiousiaanit, yrittiv\u00e4t selvitt\u00e4\u00e4 olemus- ja hypostaasi- k\u00e4sitteiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, joka ymm\u00e4rrettiin olemuksen yksil\u00f6llisen\u00e4 olemassaolona. Toisen persoonan yksil\u00f6llisyys on H\u00e4nen poikuutensa ja syntymisens\u00e4 Is\u00e4st\u00e4. Persoonien yhteytt\u00e4 kuvattiin termill\u00e4 ”Henki”. Kaiken kaikkiaan p\u00e4\u00e4ongelmana olivat k\u00e4sitteet ja terminologia. Kirkon is\u00e4t yrittiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sanat, jotka tarkalleen ilmaisisivat heid\u00e4n uskonsa. Sana antaa ulkonaisen muodon ajatukselle ja suullinen ilmaisu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n \u00e4lyllisen sis\u00e4ll\u00f6n t\u00e4ydelliselle ilmaisemiselle. T\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei ollut helppo toteuttaa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Athanasios Aleksandrialainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Athanasios Aleksandrialainen syntyi Aleksandriassa luultavasti v. 295. Gregorios Teologin mukaan h\u00e4n opiskeli v\u00e4h\u00e4n aikaa tavallisia asioita ja maallisia tieteit\u00e4. H\u00e4n tunsi my\u00f6s klassista filosofiaa ja erityisesti uusplatonismia. Aleksanteri, Antiokian piispa, vihki h\u00e4net diakoniksi. Athanasios otti osaa Nikean kirkolliskoukseen. Vuonna 328 h\u00e4net vihittiin piispaksi. Viisitoista vuotta 47 vuotta kest\u00e4neest\u00e4 piispuudestaan h\u00e4n eli maanpaossa areiolaisten ja meletiaanien painostuksesta. H\u00e4n kuoli 2. tai 3. toukokuuta 373 vihitty\u00e4\u00e4n seuraajakseen piispa Pietarin.<\/span><\/p>\n

Athanasioksen varhaisilta vuosilta ovat h\u00e4nen apologeettiset teoksensa ”Puhe pakanoita vastaan” ja ”Puhe sanan lihaksitulemisesta”. Ne on kirjoitettu luultavasti n. 317 – 319. Lis\u00e4ksi on teos ”Kaksi kirjaa pakanoita vastaa”. H\u00e4nen teoksistaan ovat kadonneet ”Psalmien selitys” sek\u00e4 ”Selitykset Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin”. H\u00e4nen kommentaarinsa ovat luonteeltaan aleksandrialaisia. Athanasioksen k\u00e4sitys Vanhasta testamentista k\u00e4y ilmi h\u00e4nen ”Kirjeest\u00e4\u00e4n Marcellianukselle Psalmien kommentaarista”. H\u00e4nelt\u00e4 ovat l\u00e4ht\u00f6isin my\u00f6s ”Kolme puhetta Areiosta vastaan”, ”Thalia” sek\u00e4 ”Selitys Sananlaskujen 8: 22” H\u00e4n on kirjoittanut my\u00f6s ”Nelj\u00e4 kirjett\u00e4 Serapionille, Thymusin piispalle”. Dogmaattisista kirjoituksista tunnetaan ”De Trinitate Libri XII” ja ”De Spiritu Sancto”, samoin ”Epistula ad Epictetum episcopum Corinthi”, ”Epitula ad Adelphium episcopum et cofessorem” ja ”Kirje Maksimus Filosofille”. Apologeettisia teoksia ovat ”Apologia Areiosta vastaan” ja ”Keisari Konstantinosta vastaan”. Historiallisista ja poleemisista teoksista mainittakoon ”Areioksen historia munkeille”, ”Kirje koskien Nikean konsiilin asemaa” sek\u00e4 lukuisia muita. Tunnetuin h\u00e4nen teoksistaan on Pyh\u00e4n Antonioksen el\u00e4m\u00e4kerta. H\u00e4n on kirjoittanut my\u00f6s kirjeet ”munkki Amunille ja Dracontiukselle”. Tunnetut ovat my\u00f6s ”Neitsyydest\u00e4” sek\u00e4 ns. ”P\u00e4\u00e4si\u00e4iskirjeet”.<\/span><\/p>\n

Athanasioksen pelastusoppi pohjautuu Kristukseen historiallisena hahmona, Jumalaihmisen\u00e4 ja Pelastajana. Trinitaarinen kysymys syntymisest\u00e4 ja Pojan yksiolennollisuudesta Is\u00e4n kanssa on h\u00e4nelle ensisijaisesti kristologinen ja soteriologinen ongelma. Ainoastaan Ainosyntyisen Pojan inkarnaatio tuottaa pelastuksen. Pelastuksen ydin on siin\u00e4, ett\u00e4 luotu inhimillinen luonto yhdistet\u00e4\u00e4n Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 on mahdollista vain Jumalan lihaksitulon kautta. Pelastus on jumalallistuminen eli theoosis. Jumalan ja luomakunnan v\u00e4lill\u00e4 on ehdoton vastakohtaisuus. Luominen tapahtuu tyhj\u00e4st\u00e4, luodulla maailmalla on alkunsa ja loppunsa. Todellinen oleminen kuuluu vain Jumalalle. Luomakunta pysyy vakaana ja harmoonisena sanan kautta, joka on l\u00e4sn\u00e4 maailmassa. Jumalan sana on Jumalan Viisaus ja Voima ja maailman alku, rakentaja ja vartija, sen j\u00e4rjestyksen ja yhteyden perusta. Sana on ilmestyksen Jumala. Kaikki on t\u00e4ynn\u00e4 Jumalan tuntemista. Jumalan Sanan ja Viisauden leima ja kaltaisuus on kaikissa luoduissa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Athanasioksen ajattelu muistuttaa Plotinoksen opetusta. H\u00e4n painottaa luomisen kaksinaista luonnetta, luotu kantaa my\u00f6s Sanan leimaa, jonka kautta se on olemassa. Luomakunnalla on ”luonto”, mutta my\u00f6s ”armo”.<\/span><\/p>\n

Athanasios erottaa kaksi loogista tilaa ihmisen luomisessa: ihmiskunnan luominen tyhj\u00e4st\u00e4 ja luodun voiteleminen Jumalan kuvaksi. Lapseksiottaminen on my\u00f6s mahdollistettu Pojan kautta Hengess\u00e4. El\u00e4m\u00e4n henki Aadamiin puhallettuna ei ollut sielu, vaan pyh\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 antava Henki ja ensimm\u00e4inen ihminen oli ”hengellinen ihminen”, koska h\u00e4nell\u00e4 oli Henki sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Armo ja lahjat annettiin ensimm\u00e4iselle ihmiselle ulkoap\u00e4in. Siksi oli mahdollista kadottaa ne, niin kuin tapahtuikin syntiinlankeemuksessa, joka merkitsee ensisijaisesti sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen k\u00e4\u00e4ntyi pois Jumalan sis\u00e4isest\u00e4 katselemisesta antautumalla itserakkauteen. Sielu k\u00e4\u00e4ntyi \u00e4lyllisest\u00e4 ruumiillisiin, mik\u00e4 mahdollisti pahan.<\/span><\/p>\n

Luomakunnan uudelleen ennalleenasettaminen tuli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Jumalan kuva oli korjattava. Siksi Sana tuli lihaksi ja asetti kaiken ennalleen. H\u00e4n tuli kaikessa kaltaiseksemme, t\u00e4ydelliseksi ihmiseksi. Pelastus ja lunastus saavutettiin Herran maallisen el\u00e4m\u00e4n kautta, H\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja kuolemansa kautta. Ihmisen yl\u00f6snousemus on todellisuutta Kristuksen kautta ja Kristuksessa. H\u00e4n yhdisti omassa persoonassaan inhimillisen ja jumalallisen. Sana tuli lihaksi, jotta me voisimme tulla Jumalan pojiksi. Ihmisest\u00e4 on tullut Jumalan temppeli, Hengen asunto. Henki asuu meiss\u00e4 ja tekee meist\u00e4 Hengen yst\u00e4vi\u00e4. Saamalla Hengen lahjat me yhdistymme Kristukseen. Henki antaa meille juotavaa ja me juomme Kristusta.<\/span><\/p>\n

Lunastus, Sanan teko, on luomakunnan t\u00e4ydellist\u00e4minen ja uudistaminen. Paitsi ett\u00e4 ihminen voi nyt saavuttaa ennen lankeemusta vallinneen tilan, ihminen voi pysyv\u00e4sti olla Jumalassa. Turmelus on voitettu ja uusi luominen on alkanut. Kaikki Jumalan aikomukset t\u00e4yttyv\u00e4t Kristuksen toisessa tulemuksessa.<\/span><\/p>\n

Athanasioksen kolminaisuusopin l\u00e4ht\u00f6kohta on k\u00e4sitys Jumalasta olemassaolon hyvyyten\u00e4 ja t\u00e4yteyten\u00e4. Jumala on korkeampi mit\u00e4\u00e4n muuta olemusta ja inhimillisen ymm\u00e4rryksen saavuttamattomissa. Is\u00e4 on synnytt\u00e4nyt Pojan omasta olemuksestaan. Kaikki syntynyt on samaa olemusta synnytt\u00e4j\u00e4n kanssa. Jumala on ihminen ja ihmisyyden l\u00e4hde. Siksi Viisaus- Sanan syntym\u00e4n t\u00e4ytyy my\u00f6s olla ihmist\u00e4. Jos olisi aika, jolloin Poikaa ei olisi ollut, silloin pit\u00e4isi olla my\u00f6s aika, jolloin Is\u00e4\u00e4 Jumalaa ja Kolminaisuutta ei olisi. Athanasios korostaa, ett\u00e4 Jumala on muuttumaton. H\u00e4n on aina ollut ”oman Poikansa” Is\u00e4. Poika on ”Is\u00e4n kuva”, todellinen ja ”erottamaton kuva” ja ”jumaluuden muoto”, jossa Jumalan voi tuntea ja jota voi sis\u00e4isesti katsella. Miss\u00e4 on Is\u00e4, siell\u00e4 on Poika.<\/span><\/p>\n

Athanasioksen teologia perustuu Is\u00e4n ja Pojan el\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen. ”Heit\u00e4 on kaksi, koska Is\u00e4 on Is\u00e4, eik\u00e4 Poika, ja Poika on Poika eik\u00e4 is\u00e4, mutta heid\u00e4n luontonsa on yksi”. Poika on syntynyt, mutta H\u00e4n on my\u00f6s Jumala. Is\u00e4n Sana, Jumalan Poika, on ensisijaisesti maailman Luoja ja J\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 ja jumalallisen ilmoituksen l\u00e4hde maailmassa. Kaikki luotu saa olemassaolonsa Sanan kautta, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole Sanan ulkopuolella. Is\u00e4 ei luo mit\u00e4\u00e4n ilman H\u00e4nt\u00e4. Kolminaisuus on pyh\u00e4 ja t\u00e4ydellinen. Jos Pyh\u00e4 Henki on luotu, ei ole olemassa Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta. Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee is\u00e4st\u00e4. H\u00e4n on Is\u00e4n Henki. Henki ei synny, ja siksi Henke\u00e4 ei kutsuta Pojan veljeksi, vaan tunnetaan aina nimell\u00e4 Pyh\u00e4 Henki. Samalla kun Pyh\u00e4 Henki ”ei ole Pojan ulkopuolella, mutta kutsutaan Pojan Hengeksi, Voiman ja Viisauden hengeksi, Jumalan Viisaus ja Voima on Kristus”. ”Miss\u00e4 on Sana, siell\u00e4 on Henki”. Pyh\u00e4n Kolminaisuuden nimeen suoritettu kaste tuottaa pelastuksen.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kyrillos Jerusalemilainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Kyrillos syntyi n. 315 Jerusalemissa tai sen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 v. 348 h\u00e4n oli diakoni ja ett\u00e4 tuona vuonna h\u00e4n suuren paaston aikana ja Suurena Lauantaina h\u00e4n esitti ”Katekeettiset opetuksensa”. Joskus vuosien 348 ja 351 v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli Jerusalemin piispa. H\u00e4net vihki Akakius Kesarealainen ja Patrofilus Scytopolislainen, joiden ortodoksisuutta ep\u00e4iltiin. Siksi Jerome ja Rufinus asettivat piispuuden kyseenalaiseksi. Vuonna 382 Konstantinopolin kokouksessa vihkimys todettiin lailliseksi ja kanonien mukaiseksi. Kyrilloksen ja Akakioksen riita johti edellisen viraltapanoon 355 ja Kyrillos vet\u00e4ytyi ensin Antiokiaan ja sitten Tarsoon. Siell\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli homoiousiaanien tukija. Seleukian kokous vuonna 359 asetti h\u00e4net uudelleen Jerusalemin piispaksi, mutta h\u00e4n joutui uudelleen maanpakoon seuraavana vuonna ja palasi vasta 362. Vuonna 381 Kyrillos otti osaa II ekumeeniseen kirkolliskokoukseen. H\u00e4n kuoli 387. Vain n\u00e4m\u00e4 tosiasiat tunnetaan h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nvaiheistaan.<\/span><\/p>\n

Kyrillos ei ole alkujaan teologi, mutta h\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4 opettajana ja uskon todistajana. H\u00e4nelt\u00e4 j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n kirjallista tuotantoa. T\u00e4rkeimm\u00e4t ovat ”Procatechesis” eli ”Kahdeksantoista opetuspuhetta” kastekandidaateille sek\u00e4 ”Viisi mystist\u00e4 opetuspuhetta”. Merkityst\u00e4 niill\u00e4 on muinaisen kasteriituksen tietol\u00e4htein\u00e4 sek\u00e4 yhteenvetona Jerusalemissa tunnustetusta uskosta. H\u00e4nelt\u00e4 on my\u00f6s j\u00e4\u00e4nyt saarna, yksi ainoa, joka k\u00e4sittelee halvatun parantamista. J\u00e4ljelle on j\u00e4\u00e4nyt my\u00f6s kolme katkelmaa saarnasta ”Galilean Kaanan h\u00e4ist\u00e4”, sek\u00e4 lainaus saarnasta tekstiin ”Min\u00e4 menen Is\u00e4n luo”. Kyrillos saarnasi usein Jerusalemissa ja Tarsossa maanpakolaisuutensa aikana, mutta h\u00e4n tuskin kirjoitti saarnojaan muistiin. Mainittava on my\u00f6s ”Kirje keisari Konstantinokselle”, joka koskee ihmeellist\u00e4 loistavan ristin ilmestymist\u00e4 v. 351.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kasteopetus varhaiskirkossa<\/strong><\/span><\/p>\n

Varhaisessa kirkossa katekumeenit katsottiin Kirkon j\u00e4seniksi. Eusebios Kesarealainen erotti ”kolme astetta” Kirkon sis\u00e4ll\u00e4, ja kasteoppilaat kuuluivat heihin. Kandidaatit tarvitsivat piispan luvan ja heilt\u00e4 vaadittiin testiaika, jonka aikana kastetut uskovat tukivat heit\u00e4. Sitten he k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4pi k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen ja siunattiin ristinmerkill\u00e4 ja heid\u00e4n puolestaan rukoiltiin. L\u00e4nness\u00e4 heid\u00e4t my\u00f6s voideltiin ja heid\u00e4n sallittiin maistaa pyhitetty\u00e4 suolaa. Apostolisissa konstitutioissa on erikoinen rukous, jolla katekumeeni hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n. K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen teki kristityksi, mutta kristitty ei ollut viel\u00e4 kastettu uskova. Kandidaattia kutsuttiin kristityksi ennen kuin h\u00e4nest\u00e4 oli tullut katekumeeni.<\/span><\/p>\n

Kirkon valvonta ja kuri koskivat katekumeeneja. Heilt\u00e4 vaadittiin erityisi\u00e4 palveluksia ja heit\u00e4 testattiin, oliko heid\u00e4n pelastuksen halunsa vahva. My\u00f6hemmin heit\u00e4 koskeva kurinpito h\u00e4m\u00e4rtyi siksi, ett\u00e4 katuvia koskevia m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 alkoi my\u00f6s ilmet\u00e4. Samoin katekumeeniasteet h\u00e4m\u00e4rtyiv\u00e4t. Ennen vanhaan niit\u00e4 oli kaksi. Pitk\u00e4n valmistautumisajan j\u00e4lkeen kastekandidaatti ilmoitti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kirjattiin. Id\u00e4ss\u00e4 heit\u00e4 kutsuttiin sen j\u00e4lkeen ”valaistuiksi” tai ”ristill\u00e4merkityiksi” ja Jerusalemissa heid\u00e4t katsottiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ”kastetuiksi uskoviksi”. L\u00e4nness\u00e4 heit\u00e4 kutsuttiin ”valituiksi”. Sitten alkoi kasteeseen valmistautuminen. Se kesti tavallisesti 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kaste toimitettiin suuren paaston aikana. Etheria- niminen pyhiinvaeltaja 4. vuosisadalta kuvaa kasteriitti\u00e4 Jerusalemissa ja antaa lis\u00e4valaistusta Kyrilloksen antamaan kuvaan kasteen toimittamisesta. Kandidaatin piti paastota ja osoittaa katumusta sanoin ja teoin julkisessa synnintunnustuksessa. Kristuksen nime\u00e4 huudettiin avuksi ja eksorkismeja luettiin. Avuksihuutorukoukset sis\u00e4lsiv\u00e4t Raamatusta otettuja rukouksia. Kasteeseen kuului my\u00f6s Hengen sis\u00e4\u00e4n hengitt\u00e4mist\u00e4 ja ristinmerkill\u00e4 siunaaminen. Kastettavan kasvot peitettiin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 vapautti t\u00e4m\u00e4n maailman ja demonien voimien vallasta. Samaan aikaan heille annettiin my\u00f6s ohjausta uskossa, sek\u00e4 heille selitettiin uskontunnustus ja Herran rukous. Kyrilloksen opetus koskee siis ennen kastetta koskevaa opetusta. Niiden sis\u00e4lt\u00f6 oli pidett\u00e4v\u00e4 salassa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Uskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6<\/strong><\/span><\/p>\n

Kastetta edelt\u00e4v\u00e4 opetus oli sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa dogmaattista. Kastetunnustus, jonka kastettava antoi, oli kastettavan t\u00e4ydellisesti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Kyrillos ei yrit\u00e4 jatkaa ”pyh\u00e4\u00e4 ja apostolista uskoa” kaikessa t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on omaksuttu paljon ja yritt\u00e4\u00e4 olla tarkka. Uskon opetukseen kuului opetusta Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta ja lunastuksesta, ihmisest\u00e4, sielusta ja ruumiista, moraalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja Pyhist\u00e4 Kirjoituksista.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Jumala ja Kolminaisuus<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumala on yksi, aluton ja ikuinen. H\u00e4nen olemusta ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Vain Poika ja Pyh\u00e4 Henki n\u00e4kev\u00e4t Is\u00e4n sellaisena kuin H\u00e4n on. Persoonien v\u00e4lill\u00e4 ei ole v\u00e4limatkaa, he ovat yhdess\u00e4. Poika on Poika luonnoltaan ja Is\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 Ainosyntyisen Poikansa, ”todellisen jumalan”, ennen aikojen alkua. Is\u00e4 luo ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kaiken Pojan kautta. Poika luo kaiken ”Is\u00e4n tahdosta”. Poika on ilmoitettu Vanhassa testamentissa ja oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Mooseksessa ja profeetoissa. Is\u00e4 voiteli Pojan ylimm\u00e4ispapilliseen palvelukseen ja siit\u00e4 saa alkunsa ihmisten pappeus.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 Kyrillos puhuu vain lyhyesti. Pyh\u00e4 Henki on ikuinen yhdess\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kanssa. Henki on ilmestyksen ja valaistuksen Henki, Kirkon pyhitt\u00e4j\u00e4, auttaja ja opettaja, armon Henki. ”Julistamme yht\u00e4 Jumalaa Hengen kanssa yhden Pojan kautta”. Is\u00e4 antaa Pojalle ja Poika antaa Pyh\u00e4lle Hengelle. ”Pelatukseksemme riitt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki.”<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Lunastus<\/strong><\/span><\/p>\n

Ihmisluonnon omaksunut Poika on t\u00e4ydellisesti meid\u00e4n luontomme kaltainen. Jos Kristus olisi vain Jumala, silloin olisimme pelastuksen ulkopuolella. Kristus on kaksinainen luonnoltaan, sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihminen t\u00e4ydellisesti yhdistyneen\u00e4. Siksi Kyrillos puhuu Ainosyntyisen Pojan verest\u00e4, n\u00f6yryytt\u00e4misest\u00e4 ja ristiinnaulitsemisesta. Kristus tuli, jotta ”Is\u00e4 voitaisiin tuntea” ja Poika on ainoa ovi Is\u00e4n tuntemiseen. Herra k\u00e4rsi puolestamme, mutta paholainen ei olisi uskaltanut l\u00e4hesty\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, jos olisi tuntenut Herran. Herra laskeutui tuonelaan yksin, mutta H\u00e4n nousi sielt\u00e4 mukanaan suuri joukko. H\u00e4n syntyi uudesta Eevasta, uudesta Neitseest\u00e4, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen profetiat. Kasteen H\u00e4n pyhitti omalla kasteellaan. Jordan on evankeliumin alku. Jeesuksen kuolema ristill\u00e4 ei ollut vain n\u00e4enn\u00e4inen. Vapaaehtoinen k\u00e4rsiminen oli todellista. Kristus nosti kuolleista kaikki antamalla ruumiinsa kuoleman kautta lunnaiksi. Synti sai alkunsa puusta ja p\u00e4\u00e4ttyi toiseen puuhun. Noustuaan taivaaseen H\u00e4n on kuitenkin kanssamme. Risti on voiton merkki.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kirkko<\/strong><\/span><\/p>\n

Herra nousi yl\u00f6s lupaustensa t\u00e4yttymykseksi ja helluntaina Henki, ”Kirkon lohduttaja ja pyhitt\u00e4j\u00e4”, laskeutui maailmaan. Sama Henki puhui profeetoille ja Vanhan testamentin vanhurskaille. Uuden testamentin armo on kuitenkin suurempi. ”Armo oli isien kanssa, mutta nyt se on vuotanut kaikille. Silloin he olivat yhteydess\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, mutta nyt H\u00e4n on meid\u00e4t kokonaan kastanut.” Helluntaina apostolit saivat t\u00e4ydellisen ”tulen” kasteen. ”Hengellisten vesien” runsaus vuodatettiin maailmaan ja siit\u00e4 l\u00e4htien apostolit ja koko Kirkko ovat siit\u00e4 osalliset.<\/span><\/p>\n

Kirkko sai nimens\u00e4, koska ”se kokoaa ja yhdist\u00e4\u00e4 kaikki”. Kirkko on katolinen, koska se ulottuu kaikkialle maailmankaikkeuteen. Se avaa iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n portit pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa ja muissa sakramenteissa. Kaste on Vanhan testamentin loppu ja Uuden alku. Ihminen ja kaste ovat kumpikin kaksinaisia luonteeltaan. Vesikaste on ruumista varten ja Pyh\u00e4n Hengen kaste ruumiitonta sielua varten. Kasteessa kuolemme ja synnymme samalla kertaa. Kastevesi on meille hauta ja \u00e4iti samalla kertaa. Kasteessa annetaan synnit anteeksi ja Pyh\u00e4 Henki sinet\u00f6i meid\u00e4t. Sielu syntyy uudelleen. Taivaan valtakunta valmistetaan meit\u00e4 varten. Ihmisest\u00e4 tulee valittu h\u00e4nen omasta tahdostaan.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Sakramentit<\/strong><\/span><\/p>\n

Kaste veden kautta on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n pelastukselle. Vain marttyyrit ovat poikkeus. Kastevesi ”kantaa Kristusta”. Vesi pyhitet\u00e4\u00e4n kutsumalla avuksi Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta. Kastetta ei voi uudistaa. Kaste t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n Hengen kasteella, \u00f6ljyll\u00e4 voitelemisella. Sama Henki, joka Eukaristiassa tekee leiv\u00e4n ja viinin Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, vaikuttaa voitelun sakramentissa. Se antaa hengellisen suojan sek\u00e4 ruumiille ett\u00e4 sielulle.<\/span><\/p>\n

Eukaristiaan tulemme Kristuksen kantajiksi, koska Kristuksen Ruumis ja Veri annetaan meille. Eukaristia on veret\u00f6n ja hengellinen uhri. Ehtoolliseen tulisi osallistua jatkuvasti.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Basileios Suuri<\/strong><\/span><\/p>\n

Basileios Suuri syntyi Kappadokiassa varakkaaseen ja arvostettuun perheeseen. Basileioksen is\u00e4 oli tunnettu puhetaidon opettaja Neokesareassa. Basileoiksen iso\u00e4idill\u00e4 Makrinalla oli suuri vaikutus. Basileios opiskeli ensin Kesareassa ja my\u00f6hemmin Konstantinopolissa ja Ateenassa, jossa h\u00e4n kohtasi Gregorios Teologin. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen kehittyi l\u00e4heinen yst\u00e4vyys. N\u00e4ihin aikoihin Basileios oli kiinnostunut filosofiasta ja maallisista tieteist\u00e4, mutta my\u00f6s askeettinen el\u00e4m\u00e4 kiehtoi. H\u00e4n oli loistava puhuja. H\u00e4n opiskeli filosofiaa, dialetiikkaa ja l\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4. Vuonna 354 h\u00e4n palasi kotimaahansa ja alkoi opettaa puhetaitoa, mutta pian h\u00e4n antautui asketismiin. H\u00e4n otti vastaan kasteen ja k\u00e4vi Syyriassa ja Egyptiss\u00e4 tutustumassa id\u00e4n isien asketismiin.<\/span><\/p>\n

Palattuaan h\u00e4n perusti Neokesareaan ensimm\u00e4isen luostariyhteis\u00f6n ja alkoi hedelm\u00e4llisen yhteisty\u00f6ns\u00e4 Gregorios Teologin kanssa. Kutsumukseltaan ja luonteenlaadultaan Basileios oli pappi. H\u00e4nell\u00e4 oli luja tahto ja h\u00e4n t\u00e4ytti velvollisuutensa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti. Luonteeltaan h\u00e4n oli vakava ja autorit\u00e4\u00e4rinen. Jopa h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Gregorios valitti siit\u00e4. Pappina Basileios avusti Eusebios Kesarealaista. Eusebioksen kuoltua v. 370 Basileioksesta tuli piispa. H\u00e4n oli todellinen paimen, joka toi rauhan koko maailmaan. H\u00e4n on ainoa piispa, joka s\u00e4ilytti istuimensa Valensin hallitusaikana ja h\u00e4nen onnistui uudelleen yhdist\u00e4\u00e4 v\u00e4hitellen hajallaan olevat ja erimieliset id\u00e4n piispat. H\u00e4n joutui osallistumaan riitoihin, jotka koskivat jumaluuden olemusta. Basileios kehitti uuden teologisen terminologian, josta tuli koko Kirkon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 ja Nikean oppi levisi edelleen kappadokialaisin k\u00e4sittein ja kielell\u00e4. Basileios kuoli 1.1. 379 alle 50- vuotiaana. Basileios oli yksi munkkiel\u00e4m\u00e4n suurimmista organisaattoreista ja V\u00e4h\u00e4-Aasian munkkilaisuuden is\u00e4. H\u00e4n edisti ensisijaisesti kenobiittista luostarikilvoittelua. Basileioiksen mukaan munkkilaisuus on evankeliumin ihanne, ”el\u00e4m\u00e4n kuva evankeliumin mukaan” ja ”yhteis\u00f6ss\u00e4 el\u00e4en yhdelle annetut Hengen lahjat annetaan my\u00f6s toisille.”<\/span><\/p>\n

Basileioksella oli valtava vaikutus munkkilaisuuden my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kehitykseen sek\u00e4 id\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 l\u00e4nness\u00e4 Teodoros Studioslaiseen ja Benediktus Nursialaiseen. Basileioksen teoksista askeettista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 k\u00e4sittelee ”Basileioksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6”, joka on olemassa kahdessa muodossa. H\u00e4nelt\u00e4 on my\u00f6s ”80 moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6n kokoelma”, joihin on johdantona kaksi saarnaa, ”Jumalan tuomiosta” ja ”Uskosta”. Dogmaattisista ja poleemisista kirjoituksista t\u00e4rkeimpi\u00e4 ovat ”Eunomiosta vastaan” ja ”Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4”. Muut teokset ovat luonteeltaan homiliittisia. Basileioksen kirjeet, joita on 365, kokosi Gregorios Teologi. Johannes Skolastikko kokosi Basileioksen kanonit kokoelmaksi enne vuotta 565.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Basileios teologina ja ajattelijana<\/strong><\/span><\/p>\n

Taivaan ja maan luominen eiv\u00e4t tapahtuneet itsest\u00e4\u00e4n, vaan niill\u00e4 on alkunsa Jumalassa. Py\u00f6riv\u00e4 liike alkaa jostakin tuntemattomasta pisteest\u00e4. Kaikella, mill\u00e4 on alku, on my\u00f6s loppu. Jumala loi ajan aineellisen maailman ymp\u00e4rist\u00f6ksi. Aika etenee aina eteenp\u00e4in. Ajan alussa Jumala loi maailman. Mutta ajan alku ei ole itse aika. Alku on ilman kestoa. Ajan alkuun p\u00e4\u00e4semme menem\u00e4ll\u00e4 taaksep\u00e4in t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4. Luominen ”alussa” ei tarkoita, ett\u00e4 aika olisi luotu. Aika alkoi maailman kanssa.<\/span><\/p>\n

Enkelit luotiin ennen n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ja aineellista, siis ajan ulkopuolella ja ilman aikaa. Siksi aika ei ole enkeleille mink\u00e4\u00e4nlainen edellytys. Enkelit ovat luodut Jumalan sanalla. He eiv\u00e4t ole muutoksen alaisia, heiss\u00e4 ei ole lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia, vaan heid\u00e4n luontonsa on aina puhdas ja muuttumaton. Pyh\u00e4n Hengen armosta heid\u00e4n hyveens\u00e4 ovat pysyvi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Maailma ei heti saanut lopullista muotoaan. Aluksi maailma oli ilman j\u00e4rjestyst\u00e4. Se oli n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja kaaoksessa. Luomisen ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 on ajan ja kehityksen ulkopuolella, erityisell\u00e4 tavalla. Jumalan sana tai k\u00e4sky sai aikaan luomisen ja tuo sana on j\u00e4\u00e4nyt maan p\u00e4\u00e4lle tulevaan aikaan asti ja tuottaa hedelm\u00e4\u00e4. Maailman j\u00e4rjest\u00e4ytyneisyys on tulosta silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksellisist\u00e4 purkauksista. Maailma seuraten Jumalan lakia alkoi tuottaa kaikkea, mit\u00e4 maailmassa on. Aika ei mill\u00e4\u00e4n voinut pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luomista. Kaikki oleva sai alkunsa yhdess\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4. Kaikki lajit olivat alusta saakka omaleimaisia. My\u00f6s el\u00e4inkunta on Basileioksen mukaan saanut alkunsa spontaanisti.<\/span><\/p>\n

Kaikessa on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kuvaamaton viisaus. Ajallinen on samanlaista kuin ikuinen. Jos n\u00e4kyv\u00e4t ovat niin kauniita, niin my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien on oltava sellaisia. Basileioksen mukaan koko maailma todistaa Jumalasta. Jumalan, Luojan, viisaus on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kaikkein pienimmiss\u00e4kin asioissa.<\/span><\/p>\n

Ihminen luotiin eri tavalla kuin alempi maailma. H\u00e4net luotiin Jumalan kuvaksi, kuolemattomaksi ja hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten. Basileioksen mukaan ihminen on maanp\u00e4\u00e4llisen el\u00e4m\u00e4n ainoa muoto, jonka Jumala loi. Luodessaan ihmisen Jumala pani h\u00e4neen jotakin omasta itsest\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 ihminen tiet\u00e4\u00e4 olevansa jotenkin samankaltainen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Maailma on kuolevien asioiden asuinpaikka. Koska ne ovat osallisia t\u00e4m\u00e4n kokonaisuuden olemuksellisesta luonnosta, ihmiset yh\u00e4 uudelleen kuolevat, jopa ennen kuin kuolema erottaa sielut ruumiista. Ihminen on sielu. Ruumis on sielun asunto. Ihminen on sielu ja \u00e4ly, koska h\u00e4net on luotu Luojansa kuvaksi. Ruumis on usein sielun vankila.<\/span><\/p>\n

Viha, himo, arkuus ja kateus h\u00e4iritsev\u00e4t sielun sis\u00e4ist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kyky\u00e4. Siksi meid\u00e4n olisi vapauduttava niist\u00e4. Totuutta on mahdotonta tuntea, ellei syd\u00e4mess\u00e4 ole rauha. J\u00e4rki pit\u00e4\u00e4 vallassaan sielua. J\u00e4rki tekee meist\u00e4 samankaltaisia Luojan kanssa. J\u00e4rke\u00e4 alempana ovat \u00e4rtyisyys ja himo. \u00c4rtyminen, toisien sanoen sielun kyky tahtoa, on alistettava j\u00e4rjelle. Himot ja halutkin voivat olla sielulle hy\u00f6dyllisi\u00e4, jos ne alistetaan j\u00e4rjelle ja suunnataan Jumalan rakkauteen ja ikuisten siunausten kaipuuseen. Jokainen sielun kyky voi olla hyv\u00e4 tai paha, riippuen tavasta, jolla sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.. Kaikki riippuu hengellisen el\u00e4m\u00e4n harmoniasta tai ”symmetriasta”. J\u00e4rki saa aikaan t\u00e4m\u00e4n harmonian. Synti on liikett\u00e4 pois Jumalasta, toisin sanoen El\u00e4m\u00e4st\u00e4. Se on ”el\u00e4m\u00e4n kadottaminen” ja kuoleman alku. Ensimm\u00e4inen synti oli aineellisen ja aistillisen pit\u00e4minen parempana hengellist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ihminen voi saada tietoa Jumalasta. Ensiksikin maailmassa vallitseva harmonia todistaa H\u00e4nest\u00e4. Toiseksi Jumalan voi tuntea tuntemalla itsens\u00e4. Itsetutkistelu voi johtaa Jumalan tuntemiseen. Ruumiiton sielu on kykenev\u00e4 saamaan ihmisen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa, joka on my\u00f6s ruumiiton. Saamamme tieto Jumalasta on ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala on olemassa. Ymm\u00e4rr\u00e4mme jopa, kuinka Jumala on olemassa. Mutta mit\u00e4 Jumala on ja mik\u00e4 H\u00e4nen olemuksensa on, sit\u00e4 ihminen ei tied\u00e4, eik\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4, eiv\u00e4t taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhj\u00e4ksi ”uskonnollisen tiedon” objektiivisuutta. Se, mik\u00e4 on ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ep\u00e4tosi.<\/span><\/p>\n

Eunomioksen opetus perustuu h\u00e4nen tutkimuksiinsa inhimillisen k\u00e4sityskyvyn yleisp\u00e4tevyydest\u00e4. H\u00e4n erottaa kaksi tyyppi\u00e4 nimi\u00e4, joilla h\u00e4n tarkoittaa kahdenlaista ymm\u00e4rt\u00e4misen tapaa. On ihmisen nime\u00e4m\u00e4t asiat, jotka ovat inhimillisen ajattelun tulosta. Mutta asioille on my\u00f6s olemassa ”ylemm\u00e4t nimet”. Niist\u00e4 saamme objektiivista tietoa asioista, joita ne edustavat. Niiss\u00e4 on ilmoitettu Jumalan viisaus. Ne ovat ”viisauden nimi\u00e4”, jotka laajenevat k\u00e4sitteiksi ja ideoiksi. Jumala on istuttanut ”nimien siemenet” ihmisj\u00e4rkeen. N\u00e4it\u00e4 siemeni\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 puhtain loogisin analyysein kykenemme saamaan tietoa oleellisista.<\/span><\/p>\n

Basileios kielt\u00e4\u00e4 kritiikiss\u00e4\u00e4n nimien jakamisen ontologisiin ja tarkoituksettomiin nimiin. H\u00e4n my\u00f6s vastustaa ideaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ja suorasta objektin havaitsemisesta kokonaisuudessaan, mink\u00e4 kautta objekti ilmentyy mielelle l\u00e4sn\u00e4 olevana ja todellisena.<\/span><\/p>\n

Basileioksen suurin saavutus on h\u00e4nen selityksens\u00e4 ja m\u00e4\u00e4rittelyns\u00e4 Kolminaisuudesta. H\u00e4nen teologinen systeemins\u00e4 pohjautuu Gregorios Thaumaturgoksen hyv\u00e4ksymiin Origeneen opetuksiin. Toiseksi h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n ”homoiousiaanien” m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 ja perusteita. Opetuksessaan Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 h\u00e4n nojaa uusplatonisteihin. Perustana Kolminaisuusteologialleen Basileios nojaa Aristoteleen metafysiikkaan.<\/span><\/p>\n

Basileios puhuu useimmin Kolmesta. Se, mit\u00e4 h\u00e4n puhuu hypostaasista, on todellisuudessa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ”olemusta” (ousia) tai ”ensimm\u00e4ist\u00e4 olemusta”. Samalla termi ”olemus” on identtinen Aristoteleen ”toinen olemus”- termille. Basileios hyv\u00e4ksyy vain m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 Aristoteleen piirteit\u00e4, eik\u00e4 hyv\u00e4ksy systeemi\u00e4 kokonaisuudessaan.<\/span><\/p>\n

Basileioksen mukaan Raamattu on meille ilmoittanut, ett\u00e4 Yhdell\u00e4 Jumalalla on nimet Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki. Yksi Jumala on tunnettavissa hypostaasien Kolminaisuudessa, ei moodien eik\u00e4 yksil\u00f6iden kolminaisuutena. Jumala on yksi luonnoltaan ja ”ykseys on l\u00e4sn\u00e4 H\u00e4nen olemuksensa perimm\u00e4isess\u00e4 perustassa”. Kolminaisuuden nimet ilmoittavat jumalallisen ykseyden salaisuuden. Ei voida ajatella Poikaa ilman Is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 Henke\u00e4 ilman Poikaa. Jokainen Hengen toiminta on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti yhteydess\u00e4 Is\u00e4\u00e4n ja Poikaan. Henki tekee t\u00e4ydelliseksi tai ”t\u00e4ydent\u00e4\u00e4”. Kolminaisuuden mysteerio heijastuu luomiseen. jumalallisessa toiminnassa Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta Hengess\u00e4. Tunnemme ja sis\u00e4isesti n\u00e4emme Is\u00e4n Hengess\u00e4 Pojan kautta. Henki l\u00e4htee ja l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n Is\u00e4st\u00e4, ainoasta ikuisesta l\u00e4hteest\u00e4, Pojan kautta. Siksi ”tie Jumalan tuntemiseen on Hengest\u00e4 Ainosyntyisen Pojan kautta yhden Is\u00e4n luo”.<\/span><\/p>\n

Basileioksen opetus perustuu kastekutsumukseen. Herra itse opetti meille kasteesta ja ”yhdisti Hengen Is\u00e4n kanssa pelastuksemme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 dogmina”. Kristillisen el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4, kasteen kautta pelastuksen ja yl\u00f6snousemuksen p\u00e4iv\u00e4, pyhitet\u00e4\u00e4n kutsumalla ja tunnustamalla Henki yhdess\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kanssa. Kasteessa kuolemme, jotta meill\u00e4 olisi uusi el\u00e4m\u00e4. Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 meid\u00e4t yhdistet\u00e4\u00e4n Jumalaan ja Jumala el\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 Hengen kautta. Henki on pyhityksen l\u00e4hde ja periaate, l\u00e4hde, joka ei koskaan kuivu. Basileioksen uskon tunnustus todistaa Kirkon traditiosta ja erityisesti liturgioista. Basileios perustaa uskonsa Raamattuun samalla kuvaten Hengen toimintaa uusplatonistien kielell\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hdekirjallisuus:<\/strong><\/em><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Florovsky Georges: The Eastern Fathers of the Fourth Century. The Collected Works. Vol. VII. B\u00fcchervertriebsanstalt, Vaduz<\/em><\/span><\/p>\n

von Campenhausen,Hans: The Fathers of the Greek Church .Pantheon Books. 1959. New York.<\/em><\/span><\/p>\n

Campbell, James Marshall: The Greek Fathers. Cooper Square Publishers,Inc. 1963. New York<\/em><\/span><\/p>\n

Armstrong,A.H. (Edit.): The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. Cambridge University Press. Cambridge. 1967<\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nelj\u00e4nnen vuosisadan alku merkitsi uuden aikakauden alkua kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pyh\u00e4 ”apostolienvertainen” keisari kastettiin ja h\u00e4nen persoonassaan keisarikunta hyv\u00e4ksyi kristinuskon. Kirkko<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-40","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=40"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":976,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions\/976"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=40"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=40"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=40"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}